Lue keskustelun säännöt.
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Miksi tarvitsee ne paperikuvat? Mitä niillä tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ollut keskustelua hankalista miniöistä ja anopeista. On tietty ihmistyyppi, joka onnistuu katkaisemaan toisten välit. Miehelläni oli hyvin läheinen ystävä, jonka kanssa hän vietti aikaa ja heillä oli yhteisiä harrastuksia. Kiva kaveri, oltiin paljon porukassakin ja hänen tyttöystävät solahti hyvin mukaan porukkaan. Sitten hän rupesi seurustelemaan naisen kanssa, joka ei halunnut tietää mitään miehen ystävistä. Nähtiin ohimennen muutaman kerran, nainen ei edes katsonut meihin päin. Sinne meni miehen kaikki entiset ihmissuhteet. Voin hyvin kuvitella, millainen miniä hän on ja millainen anoppi hänestä tulee.
Aikuinen mies on itse vastuussa suhteistaan ystäviin ja sukulaisiin ja itse valitsee keneen pitää yhteyttä. Tässä tapauksessa valitsi panostaa uuteen tyttöystäväänsä.
Perherauhan nimissä varmaan tekikin noin. Itse olin sattumoisin työn puolesta tavannut kyseisen naisen ohimennen pari vuotta aiemmin ja hän oli tyly jo silloin.
Ei mullakaan ole lapsistani paperikuvia esillä. Miksi olisi???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Luin tämän viestin jo illalla, ja ajatuksenani oli vastata tähän heti, mutta palsta oli jo ehtinyt sulkeutua.
Ensimmäinen ajatus tästä viestistä oli, että kovasti tuntuu nyt miniän piikkiin menevän asiat.
Tietysti miniöitä on jos minkälaisia, mukavien ja sosiaalisten lisäksi myös introvertteja, hankalia, ilkeitä, inhottavia, itsekkäitä.
Mutta jotenkin tuossa viestissä tulee hyvin esille se, mitä et ehkä itse näe: sinun mielestäsi miniä sitä ja tätä. Lue nyt itsekin, alla olevat lainaukset ovat omasta viestistäsi:
"Miniä ei vaan millään hyväksy sitä että hyväksy, että me emme takaa heidän lainaansa tai tue heitä rahallisesti."
Miten tämä ilmenee? Oletko ihan varma, ettei se olekin poikasi, johon tämä eniten kolahtaa?
"Miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste."
Mistä sinä tiedät, miksi se puhelu on pitänyt lopettaa? Jospa siellä on ollut ns. joku tilanne päällä, ja poikaasi on tarvittu tähän asiaan. Tai jospa on ollut kyse vaikka lähtötilanteesta, ja toinen vain puhuu puhelimessa.
Tuo tilanne voisi nimittäin olla ihan suoraan meiltä. Mieheni mielestä on aina ihan pakko vastata puhelimeen sama missä tilanteessa se soi, ja vasta ihan hiljattain hän on oppinut sanomaan ne maagiset taikasanat: Sopiiko, jos soittelen sinulle klo x tai sopiiko jos soitellaan hieman myöhemmin, kun meillä on tässä x. Aiemmin siis ei jotenkin kehdannut näin tehdä, ja kyllähän se harmitti tietyissä tilanteissa. Toki aina ei ole tilanne päällä täälläkään ja tuskin myöskään poikasi perheessä, mutta tarkoitan, ettei tuossa välttämättä ole kyse mistään miniän kontrolloinnista.
"Miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä".
No oliko lapsella jo jotain sovittua menoa, mistä poikasi ei ollut tietoinen? Tai jospa se oli poikasi, joka ei jaksanutkaan ottaa lasta mukaan, mutta ei vain kehdannut sanoa sitä sinulle? Tai jospa lapsi sairastui? Tai ei halunnut lähteä, eivätkä jaksaneet vääntää asiasta sen enempää?
Hirveän helppo tässä taas miniää syyttää.
"... halusivat viettää aikaa perheen kesken. Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin."
Tosi kurjaa ja ikävää, jos sinut on jätetty äitienpäivänä huomiotta heidän taholtaan. Tästä sinun olisi kannattanut tai kannattaisi jutella poikasi kanssa ja kysyä, mikä tässä on ollut takana.
Juhlapyhät ovat usein raskasta aikaa lapsiperheille, kun monesta suunnasta tulee odotuksia siitä, missä nämä päivät pitäisi viettää.
Omat joulumme esim. kuluivat ekoina vuosina autossa. Anoppilassa haluttiin meidät sinne tietyksi päiväksi, omat vanhempani odottivat toiseksi. Tapanina mentiin ehkä jollekin toiselle sukulaiselle tai joku sukulainen/sukulaiset tulivat meille.
Vähän tätä samaa muidenkin juhlien osalta. Äitienpäivänä meitä odotti oma äitini, anoppi, mummoni ja mieheni mummo. Oma äitienpäiväni meni sekin tien päällä.
Näin myös isänpäivänä, pääsiäisenä, juhannuksena...
Yksi kevät-syksy ratkaisi asian. Meillä oli menoa joka viikonloppuna, siis ihan lähisukulaisten iloisia juhlia, joita emme halunneet tai kehdanneet jättää väliin. Juhlapyhinä ja vapaina viikonloppuina sitten kiidettin, jotta mummot, äidit, isät, apit ja anopit ei pahoita mieltään.
Sanomattakin on selvää, että tuo oli aika uuvuttavaa.
Sen jälkeen olemmekin olleet juhlapyhinä kotona ja viettäneet aikaa perheen kesken. Välillä olemme kutsuneet väkeä meille, mutta sekin oman jaksamisen mukaan. Tosin meille "oman perheen kesken" tarkoittaa ihan oikeasti miestä, minua ja lapsiamme.
Kyläillä ehtii muulloinkin kuin juuri jouluna.
On myös realistisempaa pyörähtää vaikka äitienpäivävisiitillä kahdessa tai jopa kolmessa paikassa, jos matka ei ole pitkä.
Tottakai saa perua, mutta minusta oli outoa ettet soittanut itse anopille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
Mistä niitä paperikuvia perheillä olisi? Ja voi nekin päätyä jonnekin, minne ei pidä. Mummelin Pirjo/ArjaPäivi-juoruryhmään jne.
On se kumma. Mummi kaitsee, kuskaa, kustantaa, leipoo, siivoaa, pesee ja pyykkää nuoremmilleen ja nuoret eivät paria paperikuvaa pysty teetättämään mummille. Vaikka netissä, edullisesti nämö voidaan tehdä.
Mummelin juoruryhmä. Olipas outo kommentti. Folio päästä pois. Eiköhän ne ihan kehyksiin mene kirja hyllyyn eikä mihinkään pedo rinkiin.
Meillä ei kyllä mummi kaitse, kuskata, kustanna, leivo, siivoa, pese eikä pyykkää.
Miksi sen pitää olla paperikuva?
Miksi kultamummi ei itse ota kuvaa, jos kerran on noin paljon läsnä?
Me asumme Helsingissä. Koko pieni sukuni on täällä. Max 20 kilsan päässä.
Miehellä on jättimäinen suku ympäri Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata. Appivanhemmat asuu Joensuun yläpuolella.
Kitinä siitä että näemme minun sukuani enemmän on loputon. Samaten siitä että emme käy.
He asuu pienessä kaksiossa. Siellä ei mahdu yöpymään.
Enkä ymmärrä miksei he voi tulla meille. Aikaa olisi eläkeläisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerro jossain vaiheessa miten keissi etenee.
Vierailija kirjoitti:
Me asumme Helsingissä. Koko pieni sukuni on täällä. Max 20 kilsan päässä.
Miehellä on jättimäinen suku ympäri Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata. Appivanhemmat asuu Joensuun yläpuolella.
Kitinä siitä että näemme minun sukuani enemmän on loputon. Samaten siitä että emme käy.
He asuu pienessä kaksiossa. Siellä ei mahdu yöpymään.
Enkä ymmärrä miksei he voi tulla meille. Aikaa olisi eläkeläisillä.
Me käydään joskus sukuloimassa samalla kun lomaillaan. Ei kuitenkaan aina ole haluttu tätä elementtiä sisällyttää reissuihin, joita on harvoin, ja tästä sitten loukkaannutaan.
Käymme siis kyllä ihan mielellään sukuloimassa, mutta oma arki on niin kiireistä että ihan kaikkia reissuja ei jaksa täyttää ihmisten näkemisellä vaan lähtee ennemmin vaikka luontoon.
Ja toisaalta, jos käy yhdellä niin tulee kommenttia miksei käyty siellä, täällä ja tuollakin... Hauskinta on, että meille ei kukaan kuitenkaan vahingossakaan eksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa perua, mutta minusta oli outoa ettet soittanut itse anopille.
Havahduin itse muutama vuosi sitten tähän että omassa suvussa on myös aina ollut tapana kierrättää viestit muiden kautta. Jotkut vaan tekee tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme Helsingissä. Koko pieni sukuni on täällä. Max 20 kilsan päässä.
Miehellä on jättimäinen suku ympäri Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata. Appivanhemmat asuu Joensuun yläpuolella.
Kitinä siitä että näemme minun sukuani enemmän on loputon. Samaten siitä että emme käy.
He asuu pienessä kaksiossa. Siellä ei mahdu yöpymään.
Enkä ymmärrä miksei he voi tulla meille. Aikaa olisi eläkeläisillä.
Me käydään joskus sukuloimassa samalla kun lomaillaan. Ei kuitenkaan aina ole haluttu tätä elementtiä sisällyttää reissuihin, joita on harvoin, ja tästä sitten loukkaannutaan.
Käymme siis kyllä ihan mielellään sukuloimassa, mutta oma arki on niin kiireistä että ihan kaikkia reissuja ei jaksa täyttää ihmisten näkemisellä vaan lähtee ennemmin vaikka luontoon.
Ja toisaalta, jos käy yhdellä niin tulee kommenttia miksei käyty siellä, täällä ja tuollakin... Hauskinta on, että meille ei kukaan kuitenkaan vahingossakaan eksy.
Kuulostaa tutulta. Tähän voi vastata, että harmi kun ei nyt sopinut meidän aikatauluihin,
mutta tervetuloa käymään meilläpäin matkustaessanne. Matka on yhtä pitkä molempiin suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
Meille taas tungetaan Helsinkiin lomailemaan jatkuvasti. Siis suunnilleen käyttäydytään kuin buukattaisiin ilmaista hotellia. Ilmoitetaan vain suunnilleen ajankohta.
Majoittauduttaisiin vaikka miten pitkäksi aikaa ja koska teen kotona töitä eli "en mitään" joudan ilmaiseksi kokiksi, oppaaksi ja siivoojaksi ja lasten vahdiksi.
Tuliaisiksi tuodaan kälyinen asematunnelin tulilatva ja sillä muka katetaan viiden hengen viikon vierailu.
Ja kyläilyn päätteeksi miehen äiti posmottaa miehelle, miten taaaas oli ollut niin heikkoa ruokaakin tarjolla, kun minä en kokkaa lihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
No jos mummo oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan kuten väittää - eikä vain tyydytä heillä omia tarpeitaan - niin mikä on ongelma olla voimavarana?
t. mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
No jos mummo oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan kuten väittää - eikä vain tyydytä heillä omia tarpeitaan - niin mikä on ongelma olla voimavarana?
t. mummo
Mikäs siinä, jos haluaa. Tässä nyt joku kuitenkin veti herneet nenään vastavuoroisuus periaatteesta - lapsiperheet saisi hänen arvomaailmassaan tehdä ohareita, mutta toisin päin ei.
Näitä lukiessani olen aina hirmun onnellinen kun minulla oli appeen ja anoppiin hyvät välit ja heille olivat lapseni maailman tärkeimmät. Jopa niin, että lahjoittivat meille uuden omakotitalon asua. Ja miehelläni oli hyvät välit vanhempiini. Saimme isovanhemmilta aina apua ja autoimme heitä aina kaikessa missä voimme.
Tuommoinen kummallinen järjestys, ettei voi anopilleen soittaa on outo. Entäs jo vaikkapa loukkaannut kotona kun olet kaksin vauvan kanssa ja et saa miestäsi kiinni. Odotatko vaikkapa päivän käsi poikki, että miehesi soittaa anopin avuksi.
Olet inhottava hysteerikko, toivottavasti karma kostaa eikä anoppisi auta sinua hädän hetkellä.
Minä anoppina sanoisin pojalleni, että eroa hyvä ihminen tuommoisesta hullusta. Ja perintöä olisi turha odottaa. Enkä myöskään auttaisi lastasi anoppina, tuhlaisin kaiken rakkauden muihin lapsenlapsiin, jos niitä ei ole, ostelisin naapuruston lapsille lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
No jos mummo oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan kuten väittää - eikä vain tyydytä heillä omia tarpeitaan - niin mikä on ongelma olla voimavarana?
t. mummo
Mikäs siinä, jos haluaa. Tässä nyt joku kuitenkin veti herneet nenään vastavuoroisuus periaatteesta - lapsiperheet saisi hänen arvomaailmassaan tehdä ohareita, mutta toisin päin ei.
Missä muka???? Se typerä ns vitsikö? Naurettavaa.
Meille on appivanhemmat tehneet oharit mm. niin että ajettiin pienen lapsen kanssa 600 kilsaa edestakaisin, koska appi olikin päättänyt mennä marjaan.
Ei mulle yksikään lapsiperhe tuollaista ole tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen aina hirmun onnellinen kun minulla oli appeen ja anoppiin hyvät välit ja heille olivat lapseni maailman tärkeimmät. Jopa niin, että lahjoittivat meille uuden omakotitalon asua. Ja miehelläni oli hyvät välit vanhempiini. Saimme isovanhemmilta aina apua ja autoimme heitä aina kaikessa missä voimme.
Tuommoinen kummallinen järjestys, ettei voi anopilleen soittaa on outo. Entäs jo vaikkapa loukkaannut kotona kun olet kaksin vauvan kanssa ja et saa miestäsi kiinni. Odotatko vaikkapa päivän käsi poikki, että miehesi soittaa anopin avuksi.
Olet inhottava hysteerikko, toivottavasti karma kostaa eikä anoppisi auta sinua hädän hetkellä.
Minä anoppina sanoisin pojalleni, että eroa hyvä ihminen tuommoisesta hullusta. Ja perintöä olisi turha odottaa. Enkä myöskään auttaisi lastasi anoppina, tuhlaisin kaiken rakkauden muihin lapsenlapsiin, jos niitä ei ole, ostelisin naapuruston lapsille lahjoja.
Mitä kummaa siinä on? Mies hoitaa sukunsa, vaimo omansa. Silloinan on myös harvinaisen selvää, kenelle esittää ko perhettä koskevat kutsut, keneltä odottaa joulukortit jne.
Miksi ihmeessä se anoppi olisi ainoa joka kykenisi auttamaan???? Jos sattuu tapaturma, pitää soittaa ambulanssi.
Tää on taas sama jankuttaja, joka väittää että anoppi on ihka-ainoa ihminen, joka kykenee avaamaan "portin sukuun". Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Lapsiperheet =maailman Napa. Kaikkien muiden tehtävänä on toimia lapsiperheiden voimavaroina.
No jos mummo oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan kuten väittää - eikä vain tyydytä heillä omia tarpeitaan - niin mikä on ongelma olla voimavarana?
t. mummo
Mikäs siinä, jos haluaa. Tässä nyt joku kuitenkin veti herneet nenään vastavuoroisuus periaatteesta - lapsiperheet saisi hänen arvomaailmassaan tehdä ohareita, mutta toisin päin ei.
Missä muka???? Se typerä ns vitsikö? Naurettavaa.
Meille on appivanhemmat tehneet oharit mm. niin että ajettiin pienen lapsen kanssa 600 kilsaa edestakaisin, koska appi olikin päättänyt mennä marjaan.
Ei mulle yksikään lapsiperhe tuollaista ole tehnyt.
Teillä noin. Mutta täällä monet ovat puolustaneet lapsiperheellisten oikeutta tehdä ohareita, ks. koko ketju. Mutta vitsi jossa isovanhempi tekee oharit, ei naurattanut.
Onhan mummollakin kamera, hän voi ottaa lapsista kuvia silloin kun näkevät.