Miten erosta voi selvitä, jos ei ole ystäviäkään?
Meillä ilmeisesti ero edessä. Mietin tässä, että miten kahden pienen lapsen äiti voi selvitä erosta ihan täysin yksin? Mulla ei ole yhtään ystävää, ei oikein edes tuttuja. Ei siis _ketään_. Voiko tästä ahdistuksesta ja surusta selvitä vain yksin? Onko jollain kokemusta?
Kommentit (33)
Olen miettinyt samaa asiaa joskus etukäteen, vaikka ero ei ole ajankohtainen. Lapsia minulla ei ole, mutta eipä juuri kavereitakaan. Tuntuu, että jos ero tulisi, jäisi ihan "tyhjän päälle", kun en ole tällä hetkellä töissäkään... Olen myös ujo ja aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin :/
+ googlaa onko alueellasi eroneuvo-tilaisuuksia, sieltä saa käytännön neuvoja eroasioissa.
tsemppiä!
Sinulla on pitkä tie edessä, mutta selviät kyllä! Uskalla kulkea surun läpi.
okei, kiitos vinkeistä. Täytyy etsiä noita eroryhmiä...
Vinkkinä että netin kauttakin voi koittaa etsiä kavereita tai tuttuja. esim. facebookissa on tyyliin "löydä uusia ystäviä"-tyyppisiä rymiä...
jotenkin tuli vain mieleen kun kuvailit itseäsi, voisikohan se että muut (naiset) eivät ole halunneet kanssani kaveraata, että he ovat sinulle kateellisia? olet ehkä ulkoisesti kadehdittava, sekä myös älykäs?
tuli vain mieleen, että jotkut heikohkolla itsetunnolla varustetut ihmiset voivat kokea sinut jollain tapaa uhkana... kun olen siitä sata varma ettei aina vika voi olla vain toisessa (sinussa) osapuolessa. varsinkaan jos ei OIKEASTI ole millään tapaa vaarallinen muille tms.
tsemppiä!
En halua udella enkä missään nimessä pahoittaa mieltäsi, mutta tuli mieleen liittyykö tuo totaalinen yksinäisyytesi jotenkin eroosi. Oliko teillä sellainen tilanne, että miehesi joutui olemaan sinulle kaikki ihmiset: elämänkumppani, rakastaja, ystävä, kaveri ... Sehän voi kuormittaa parisuhdetta paljonkin. Minusta on todella surullista että sekä opiskelukavereiden että muiden mahdollisten kaveripiirien (miehen kavereiden vaimot jne) kohdalla on käynyt huonosti. En ihan usko että kateus selittää kaiken. Oletko takertuva?
Se, että sinulla ei ole ystäviä juuri nyt, ei tarkoita, ettei sinulla niitä tulevaisuudessa olisi. Elämäsi tulee muuttumaan paljon eron myötä ja sinä tietenkin myös. Kaikenlaista voi tapahtua. Voimia!
Mä olen eronnut hiljattain vastaavassa tilanteessa. Erosta on vasta reilu kuukausi mutta olen todella tyytyväinen päätökseen. Kotona on nyt niin ihanan rauhallista ja meillä on mukava olla lasten kanssa kolmestaan. Huonossa liitossa itsetuntoni oli pohjassa, nyt tajuan että minulla on oikeus olla onnellinen ja rakastettu kaikkine vikoineni.
Minullakaan ei ole juuri ystäviä mutta olen jutellut työkavereille ja lasten kummeille. Kaikki ovat suhtautuneet hienosti ja puhuminen on auttanut. Suurimman työn olen kuitenkin tehnyt ihan itse lukemalla erokirjoja ja antanut tunteiden tulla. Lisäksi olen liittynyt nettitreffi-palstalle ja jutellut sitä kautta tutustumieni miesten kanssa, jotka ovat myös eronneita ja samoja asioita läpikäyneitä.
Tsemppiä! Erosta voi selvitä ja se voi olla paras päätöksesi ikinä.
Haluatko ystävän jolle avautua? Olkapää tarjolla!
Tunnistan ap:ssa itseäni, tosin olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut saamaan pari ystävää. Erosin muutama kuukausi sitten. Jos haluat ap jutella/tutustua, niin minun kanssani voit :)
Hei ap! Kerron oman kokemukseni. Erosin 5v. sitten ja jäin kahden pienen lapsen yh:ksi. Minulla ei ole ystäviä, eikä juuri läheisiä. Vanhemmat on mutta yhä työelämässä ja kumpikin vaativassa työssä niin eivät jaksa kiinnostua minun asioistani enää vapaa-ajalla.
Ero oli elämäni vaikein mutta myös paras päätös! Minulla meni yli 4v. päästä asiasta yli. Tuntui etten koskaan saa asiaa käsiteltyä ja elämässä eteenpäin. 3v. erosta mies otti uuden vaimon ja tekivät heti vauvan joka oli tosi kova pala minulle. Itkin asiaa kovasti. 4v erosta tapasin itse viimein unelmieni miehen, asumme nyt yhdessä ja olen käsittämättömän onnellinen. Mieheni on myös eronnut.
Tsemppiä! Kyllä sinä selviät. Käy ihan rauhassa tunteesi läpi vaikka siihen menisi 10 vuotta. En ymmärrä tätä nykyajan trendiä että puolessa vuodessa pitäisi olla ero selvitettynä ja uusi kumppani kuvioissa + heti pullat uuniin, ei kiitos! Itsekin rakastin ex-miestäni niin paljon että kyllä aikaa meni hyväksyä miten meille kävi.
Itse olen nyt 28v ja lapsetkin jo koulussa. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen. Anna itsellesi ja lapsille aikaa, muuta en osaa sanoa.
Katso Yhden vanhemman perheiden liiton sivuilta oman alueesi yhdistys. Ympäti Suomea järjestetään "yksinhuoltajien olkkareita",siellä saat ainakin tuttuja!