Käännätkö helposti takkisi? Onko sinulla periaatteita joista et luovu? Pidätkö elämänkatsomustasi vaihtuvana elementtinä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on älykkyyttä ja henkistä joustavuutta pystyä muuttamaan käsityksiä, kun saa uusia faktoja aiheesta. Siihenhän oppiminenkin perustuu. Elämänkokemuksella ei olisi mitään virkaa, jos jokainen pitäisi kiinni teininä omaksutuista käsityksistä.

Takinkääntämisessä ei ole mitään vikaa siis minun mielestäni. Paitsi jos se tehdään siksi, että sopeuduttaisiin paremmin joukkoon tai hyödyttäisiin jollain tavalla. Eikä sekään ole aina sataprosenttisen pahasta, mutta itselläni tarve kuulua joukkoon ei ole niin keskeinen motiivi. Mutta on tavallaan aika hienoakin saada sellaisia maailmankuvaa nyrjäyttäviä oivalluksia edes joskus harvoin.

Juu, tässä ei ole kyse faktoista, vaan elämänkatsomuksesta, periaatteista, moraalista, asioista joissa ei tiukkaa faktaa ole, vaan oma näkemys vain :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on asioiden harkintaan ja ajatteluun pohjaavia periaatteita ja pidän niistä kiinni. Kyllä tästä on saanut maksaa hintaa koko aikuisikänsä monellakin tapaa, mutta omatunto on helpompi katsoa peiliin itseään. Sellainenkin huono puoli tässä on että ympärillä vaeltavat tuuliviirit tuntuvat minusta tosi epäluotettavilta kun tietää ettei mikään heidän sanomansa pidä oikeasti jos vaikka somessa tulee uusi trendi tai ajatus ja edelliset ajatukset vaihtuvat lauman mukana. Pitkään tuntemani ihmisetkin ovat muuttuneet täysin erilaisiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä kyse ole vaan ihmisenä kasvamisesta.

Tämä.  Lisäksi en pysty tekemään vastoin itseäni,  vaikka pääsisinkin helpommalla. Olen mm. irtisanoutunut työstä jossa oleteeeiin ilman muuta että valehtelen asiakkaille päin naamaa ja korvaa. 

En voi elää itseni kanssa jos sivuutan oman moraalikoodistoni, enkä voi antaa toisten käyttää minua kynnysmattona. Puutun myös aina kaikenlaiseen kiusaamiseen, vaikka joutuisin itse samalla tulilinjalle. Tästäkin olen saanut kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hamoranio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Aloitus koskee periaatteita, elämänkatsomuksellisia/moraalisia asioita, eikä tieteellä todistettavia asioita :)

Niin kauan kuin olen ollut elävässä uskossa, pitäydyn kristityn arvoihin. En todellakaan vaihda tai käännä takkia niiden suhteen, vaikka sitä koituisi minulle haittaa tai menettäisin etuja.

Kristityillä on paljon erilaisia arvoja ja jokainen luulee tietävänsä toista paremmin. Yksi vetoaa lähimmäisenrakkauteen jabsuvaitsevaisuuteen ja toinen pommittaa aborttiklinikkaa.

Ahh, uskovat! Niin helppo kohde.

(Oikeastaan liian helppo, että sen nälvimisestä saisi itselleen mitään buustia.)

Vierailija kirjoitti:

En anna anteeksi, ja unhoita, vaikka se olisi toiselle kätevää ja kivaa. Ei koske tietenkään mitään pikkujuttuja, vaan ihan tarkoituksellisia petturuuksia sun muita. En myöskään katkeroidu, vaikka sitä yritetään aina käyttää tekosyynä että pitäisi antaa anteeksi toisen pahat teot. Jos sanon että en hyväksy asiaa x t ehtävän minulle, niin en sitä hyväksy, en vaikka miten koitettaisiin vääntää ja kääntää, ja pyytää anteeksi jälkeen päin. Ihmettelen miksi kuvitellaan että voidaan tehdä mitä vain, ja aina saada anteeksi ja jatkaa kuten ennenkin.

Se tulee kuule katolisen kirkon touhuista. Siellähän pappi kuuntelee ripillä tunnustuksia pahoista teoista, armahtaa, ja sitten ihminen saakin mennä tekemään uusia pahoja tekoja, kun tietää taas seuraavana sunnuntaina saavansa papilta ne anteeksi. Katolisesta kirkosta tavat ovat sitten valuneet muuallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En anna anteeksi, ja unhoita, vaikka se olisi toiselle kätevää ja kivaa. Ei koske tietenkään mitään pikkujuttuja, vaan ihan tarkoituksellisia petturuuksia sun muita. En myöskään katkeroidu, vaikka sitä yritetään aina käyttää tekosyynä että pitäisi antaa anteeksi toisen pahat teot. Jos sanon että en hyväksy asiaa x t ehtävän minulle, niin en sitä hyväksy, en vaikka miten koitettaisiin vääntää ja kääntää, ja pyytää anteeksi jälkeen päin. Ihmettelen miksi kuvitellaan että voidaan tehdä mitä vain, ja aina saada anteeksi ja jatkaa kuten ennenkin.

Se tulee kuule katolisen kirkon touhuista. Siellähän pappi kuuntelee ripillä tunnustuksia pahoista teoista, armahtaa, ja sitten ihminen saakin mennä tekemään uusia pahoja tekoja, kun tietää taas seuraavana sunnuntaina saavansa papilta ne anteeksi. Katolisesta kirkosta tavat ovat sitten valuneet muuallekin.

Ja ilman muuta muut saavat toimia noin, mutta ei pidä yrittää laajentaa koskemaan kaikkia muitakin. Että niin kuin se olisi jotenkin tavoiteltava asia että kääntää kerta toisensa jälkeen toista poskea, vaikka molemmat olisivat jo ihan ruvella. Sitten syyllistetään että SINULLE ITSELLESI on parasta kun vain annat kaiken anteeksi ja unohdat menneet. Vaikka kuvio toistuisi miten monta kertaa.