Käännätkö helposti takkisi? Onko sinulla periaatteita joista et luovu? Pidätkö elämänkatsomustasi vaihtuvana elementtinä?

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Aloitus koskee periaatteita, elämänkatsomuksellisia/moraalisia asioita, eikä tieteellä todistettavia asioita :)

Ei mulla ole periaatteita. Uskon, että pystyn kohtaamaan asiat asia kerrallaan ja päätymään oikeaan ratkaisuun ilman, että mulla on joku ennalta päätetty toiminta/ajatusmalli. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole periaatteita. Uskon, että pystyn kohtaamaan asiat asia kerrallaan ja päätymään oikeaan ratkaisuun ilman, että mulla on joku ennalta päätetty toiminta/ajatusmalli. 

Huomaatko kuitenkin päätyväsi aina samankaltaisiin ratkaisuihin moraalia ajatellen? Vai riippuuko täysin kustakin hetkestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole periaatteita. Uskon, että pystyn kohtaamaan asiat asia kerrallaan ja päätymään oikeaan ratkaisuun ilman, että mulla on joku ennalta päätetty toiminta/ajatusmalli. 

Huomaatko kuitenkin päätyväsi aina samankaltaisiin ratkaisuihin moraalia ajatellen? Vai riippuuko täysin kustakin hetkestä?

Kyllä huomaan.

hamoranio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Aloitus koskee periaatteita, elämänkatsomuksellisia/moraalisia asioita, eikä tieteellä todistettavia asioita :)

Niin kauan kuin olen ollut elävässä uskossa, pitäydyn kristityn arvoihin. En todellakaan vaihda tai käännä takkia niiden suhteen, vaikka sitä koituisi minulle haittaa tai menettäisin etuja.

Vierailija kirjoitti:

hamoranio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Aloitus koskee periaatteita, elämänkatsomuksellisia/moraalisia asioita, eikä tieteellä todistettavia asioita :)

Niin kauan kuin olen ollut elävässä uskossa, pitäydyn kristityn arvoihin. En todellakaan vaihda tai käännä takkia niiden suhteen, vaikka sitä koituisi minulle haittaa tai menettäisin etuja.

näin on mullakin. en kylläkään ole uskovainen, mutta noin muuten.

Kyllä iän mukana on arvomaailma ja periaatteet muuttuneet. Parikymppisenä varsin kovat arvot, "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelua. Nyt 20 vuotta myöhemmin löytyy ymmärrystä niille jotka on yhteiskunnan kelkasta pudonneet, ymmärrän että kaikki ei ole pudonneet omasta halusta. Aiemmin ajattelin, että se on jokaisen oma valinta, opiskeleeko, meneekö töihin.

Jos keskustelen jonkun jyrkästi mustavalkoisen ihmisen kanssa, niin en mä siinä keskustellessa takkia käännä, mutta voin pysyä neutraalina. Kukaan ei toisen ihmisen mielipiteitä tuosta vain pysty muuttamaan, en heittäydy turhiin väittelyihin. 

Pidän periaatteissa jumittamista tyhmyyden merkkinä. Itse sopeudun tilanteisiin sen mukaan mikä itseäni hyödyttää eniten.

Vierailija kirjoitti:

Pidän periaatteissa jumittamista tyhmyyden merkkinä. Itse sopeudun tilanteisiin sen mukaan mikä itseäni hyödyttää eniten.

Sama. Jos Suomi joskus muuttuu maaksi missä pistetään hiekkamaan vaatteet päälle ja rukoillaan aina klo viideltä jotain, niin pakkohan se on vaan tehdä niin kuin muutkin tekee. Silti ajatuksia ja mielipiteitä ei minulta viedä, mutta puen ne vaatteet päälle mitä enemmistö pukee ja sulaudun porukkaan välttääkseni ongelmia.

Ihmiset ovat niin homogeenisiä.

Iän myötä on tapahtunut muutosta. Tälläkin hetkellä etsin tietoa ja koetan miettiä yhä tarkemmin, minkä takana seison. Huolestuttaa se, että ihmisiä näyttäisi olevan varsin helppo ohjailla ja manipuloida ja että auktoriteetteja (tarkoitan tällä iha oikeita asiantuntijoita) kuuluu nyt tavan vuoksi dissata ja vähätellä.

Koetan ajatella tulevaisuuden aikuisten todellista etua. Sitä, mikä on lopulta tärkeää. Omasta mukavuudenhalusta ei ole erityisen helppo luopua. Haluaisin kuitenkin lähteä täältä sillä mielellä, että edes yritin.

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä on tapahtunut muutosta. Tälläkin hetkellä etsin tietoa ja koetan miettiä yhä tarkemmin, minkä takana seison. Huolestuttaa se, että ihmisiä näyttäisi olevan varsin helppo ohjailla ja manipuloida ja että auktoriteetteja (tarkoitan tällä iha oikeita asiantuntijoita) kuuluu nyt tavan vuoksi dissata ja vähätellä.

Koetan ajatella tulevaisuuden aikuisten todellista etua. Sitä, mikä on lopulta tärkeää. Omasta mukavuudenhalusta ei ole erityisen helppo luopua. Haluaisin kuitenkin lähteä täältä sillä mielellä, että edes yritin.

Minkä koet olevan tulevaisuuden ihmisen todellisen edun?

Vierailija kirjoitti:

hamoranio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyvät perustelut niin voin muuttaa mieltäni. Sen verran rehellinen pitää olla että en usko tietäväni kaikkea kaikesta. Sellaiset jotka vänkää selvää asiaa vastaan on piip piip rasittavia.

Aloitus koskee periaatteita, elämänkatsomuksellisia/moraalisia asioita, eikä tieteellä todistettavia asioita :)

Niin kauan kuin olen ollut elävässä uskossa, pitäydyn kristityn arvoihin. En todellakaan vaihda tai käännä takkia niiden suhteen, vaikka sitä koituisi minulle haittaa tai menettäisin etuja.

Kristityillä on paljon erilaisia arvoja ja jokainen luulee tietävänsä toista paremmin. Yksi vetoaa lähimmäisenrakkauteen jabsuvaitsevaisuuteen ja toinen pommittaa aborttiklinikkaa.

mv kirjoitti:

Kyllä iän mukana on arvomaailma ja periaatteet muuttuneet. Parikymppisenä varsin kovat arvot, "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelua. Nyt 20 vuotta myöhemmin löytyy ymmärrystä niille jotka on yhteiskunnan kelkasta pudonneet, ymmärrän että kaikki ei ole pudonneet omasta halusta. Aiemmin ajattelin, että se on jokaisen oma valinta, opiskeleeko, meneekö töihin.

Jos keskustelen jonkun jyrkästi mustavalkoisen ihmisen kanssa, niin en mä siinä keskustellessa takkia käännä, mutta voin pysyä neutraalina. Kukaan ei toisen ihmisen mielipiteitä tuosta vain pysty muuttamaan, en heittäydy turhiin väittelyihin. 

Minullakin arvomaailma ja mielipiteet muuttuvat iän mukana, tosin hyvin hitaasti. Mutta minulla on käynyt täsmälleen päin vastoin kuin sinulla eli mielipiteeni siipeilijöitä kohtaan ovat koventuneet. Paljolti varmaan siitä syystä että nämä ovat tulleet kovin vaativaisiksi sekä röyhkeiksi ja ulkomaita myöten tänne tullaan elelemään turvaverkkojen varassa meidän hyväntahtoisuuttamme hyväksikäyttäen. Ärsyttää myös ne jotka näitä avustavat valitusten tehtailuissa sekä lakien kiertämisessä keksimällä uusia valheita ja tukevat muilla keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän periaatteissa jumittamista tyhmyyden merkkinä. Itse sopeudun tilanteisiin sen mukaan mikä itseäni hyödyttää eniten.

Sama. Jos Suomi joskus muuttuu maaksi missä pistetään hiekkamaan vaatteet päälle ja rukoillaan aina klo viideltä jotain, niin pakkohan se on vaan tehdä niin kuin muutkin tekee. Silti ajatuksia ja mielipiteitä ei minulta viedä, mutta puen ne vaatteet päälle mitä enemmistö pukee ja sulaudun porukkaan välttääkseni ongelmia.

Ihmiset ovat niin homogeenisiä.

Älä ole noin mustavalkoinen. Jos minulta yhtäkkiä vaadittaisiin säkkiin pukeutumista, saattaisinpa todeta, että se ei edistä etuani siinä määrin, että siihen ryhtyisin. Toki jos vaihtoehtoina on säkki tai saunantaus, valitsen säkin ja pyrin keksimään keinon päästä säkistä eroon.

Tyhmä on se, joka jatkuvasti kääntää takkiaan sen mukaan mitä toiset sanovat. Vielä tyhmempi on se, joka ei ikinä eikä kirveelläkään suostu muuttamaan mieltään vaikka olisi kuinka hyvät perustelut.

Minulla on ollut pienestä asti periaate, että lapsia en sitten tee. Ja kun lapsentekoaika meni kaksi vuotta sitten umpeen, niin totesin, että hyvin pystyin pitämään periaatteestani kiinni.

En anna anteeksi, ja unhoita, vaikka se olisi toiselle kätevää ja kivaa. Ei koske tietenkään mitään pikkujuttuja, vaan ihan tarkoituksellisia petturuuksia sun muita. En myöskään katkeroidu, vaikka sitä yritetään aina käyttää tekosyynä että pitäisi antaa anteeksi toisen pahat teot. Jos sanon että en hyväksy asiaa x t ehtävän minulle, niin en sitä hyväksy, en vaikka miten koitettaisiin vääntää ja kääntää, ja pyytää anteeksi jälkeen päin. Ihmettelen miksi kuvitellaan että voidaan tehdä mitä vain, ja aina saada anteeksi ja jatkaa kuten ennenkin.

Minulla on asioiden harkintaan ja ajatteluun pohjaavia periaatteita ja pidän niistä kiinni. Kyllä tästä on saanut maksaa hintaa koko aikuisikänsä monellakin tapaa, mutta omatunto on helpompi katsoa peiliin itseään. Sellainenkin huono puoli tässä on että ympärillä vaeltavat tuuliviirit tuntuvat minusta tosi epäluotettavilta kun tietää ettei mikään heidän sanomansa pidä oikeasti jos vaikka somessa tulee uusi trendi tai ajatus ja edelliset ajatukset vaihtuvat lauman mukana. Pitkään tuntemani ihmisetkin ovat muuttuneet täysin erilaisiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä kyse ole vaan ihmisenä kasvamisesta.

Minusta on älykkyyttä ja henkistä joustavuutta pystyä muuttamaan käsityksiä, kun saa uusia faktoja aiheesta. Siihenhän oppiminenkin perustuu. Elämänkokemuksella ei olisi mitään virkaa, jos jokainen pitäisi kiinni teininä omaksutuista käsityksistä.

Takinkääntämisessä ei ole mitään vikaa siis minun mielestäni. Paitsi jos se tehdään siksi, että sopeuduttaisiin paremmin joukkoon tai hyödyttäisiin jollain tavalla. Eikä sekään ole aina sataprosenttisen pahasta, mutta itselläni tarve kuulua joukkoon ei ole niin keskeinen motiivi. Mutta on tavallaan aika hienoakin saada sellaisia maailmankuvaa nyrjäyttäviä oivalluksia edes joskus harvoin.