Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Lihavuuden näkeminen parannettavissa olevana väliaikaisena tilana tai sairautena voi johtaa haitallisiin seurauksiin
20.09.2021 |
"Ajatus lihavuudesta yksilön ongelmana juontaa (lihavuustutkija) Harjusen mukaan lääketieteeseen, joka on perinteisesti nähnyt lihavuuden väliaikaisena tilana tai sairautena, jonka voi hoitaa ja parantaa. Ajattelutavalla voi Harjusen mukaan olla haitallisia seurauksia. Huomaamatta voi jäädä, että lihavuuteen vaikuttavat myös monet sellaiset asiat, jotka eivät ole yksilön hallittavissa, kuten ... taloudellinen asema.
...
On hyvä huomata, että esimerkiksi naisen hoikkuudesta ja miehen lihaksikkuudesta on tekemällä tehty ominaisuuksia, joista viehätymme. Jos toisenlaisia kehoja näkyisi esimerkiksi mediassa, mainoksissa ja tv-ohjelmissa yhtä paljon, ihanne voisi olla myös jokin muu."
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?
Eikö kova ruumiillinen työ kuluta kaiken mitä syöt, oli se sitten kymmenen hillomunkkia viikossa tai jotain muuta ravintoa? Ihminen lihoo vain jos ei kuluta syömiään kaloreita ja silloin on siis syönyt liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdessä oli, että kaupan alalta irtisanotaan 25000 seuraavan 10 vuoden aikana. Toimeentulotuessa asuntolaina ja yhtiölaina eivät ole laskuja, toimeentulotukea ei myöskään saa, jos on mökki, ei edes lapsiperheet. Työmarkkinatuki on 518 netto ja 660, jos 2 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaalista, porkkanasta, lantusta, perunasta ja jauhelihasta saa pataa moneksi päiväksi.Keitot, padat, laatikot...Kyllä on köyhällä varaa ostaa kun vaan viitsii valmistaa itse kunnon ruokaa.
Paitsi jos on perheessä allergioita ja syömishäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa nyt, että miten terveellisesti syöt, kun sulla on 10 € viikon ruokiin ja niillä pitäisi jaksaa tehdä ruumiillista työtä (> energiaa)?
Eikö kova ruumiillinen työ kuluta kaiken mitä syöt, oli se sitten kymmenen hillomunkkia viikossa tai jotain muuta ravintoa? Ihminen lihoo vain jos ei kuluta syömiään kaloreita ja silloin on siis syönyt liikaa.
Niinhän sitä voisi luulla jos ei tietäisi lihavuuden fysiologiasta tuon taivaallista.
Jos syöt jotain keittoja vaikka viikon niin onhan se nyt vähäkalorisempaa kuin päivittäiset lihapiirakat. Ja halvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia.
Toinen on lihava, koska on köyhä, toinen laiha, koska on köyhä.
😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?
Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.
Tein nuorempana pari kesää töitä järjestyksenvalvojana festareilla ja muissa tapahtumissa. Työpäivät oli usein pitkiä, jopa 18-tuntisia. Majoitus oli jossain koulun jumppasalin lattialla tms. ja unet jäi vähiin. Missään ei ollut jääkaappia tai mikroa, ei edes vedenkeitintä. Suihkuun joutui usein jonottamaan ja kaupassa ei ehtinyt käymään. Palkkaa sai kympin tunnissa eikä lisiä maksettu edes sunnuntaitunneilta. Matkat festarikaupunkiin maksettiin omasta pussista.
Taukoja oli liian vähän ja ne oli liian lyhyitä, eikä niiden ajankohtaa tiennyt koskaan etukäteen. Eväitä täytyi kuljettaa reisareitten taskussa, jotta pystyi syömään ennen kuin rupesi heikottamaan liikaa. Ruuan piti olla sellaista, että sillä jaksoi painaa pitkää päivää säällä kuin säällä eikä hymy hyytynyt edes kaikkein inhottavimpien asiakkaiden kanssa. Mitä luulet, pystyikö niissä olosuhteissa syömään halvalla ja terveellisesti?
Miten siinä edes ehtii lihota, jos kokoajaan on töissä, eikä ehdi edes syömään ja ruuan pitää mahtua taskuun? Luulisi, että tuossa tulee pikemmin ali kuin ylipainoiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono ravinto yhdistettynä krooniseen kalorivajeeseen saa ihmisen sairastumaan metabolisesti. Sen jälkeen on aivan sama mitä tekee.
Ja siksi näemme kehitysmaissa lihavia kerjäläisiä? Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaalista, porkkanasta, lantusta, perunasta ja jauhelihasta saa pataa moneksi päiväksi.Keitot, padat, laatikot...Kyllä on köyhällä varaa ostaa kun vaan viitsii valmistaa itse kunnon ruokaa.
Paitsi jos on perheessä allergioita ja syömishäiriöitä.
Eli voidaan syödä vaan margariinia? Vai Heseä? Vai mitä allergiset lihavat syövät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut itseni ymmärtää, että ylipaino on nyttemmin myös kehitysmaiden riesa. Ei toki viheliäisen köyhyyden oloissa, mutta sehän on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?
Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.
Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.
Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.
Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?
Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.
Kuka näitä vinkkejä pyysi?
Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että se, minkä luulemme viehättävän meitä luonnostaan, on oikeasti yhteiskunnan ja median meihin iskostamaa. Kauneusihanteet vaihtelevat jopa aika nopeasti. Vielä 70-luvulla naisilla oli luonnollinen karvoitus alapäässä, eikä se ollut mikään ongelma. Pornon yleistymisen myötä karvattomuudesta tuli normi, ja nykyään miehet pitävät luonnollista karvoitusta ällöttävänä. Suunnilleen 1920-luvulle ihannenainen oli hieman pulska, tosin vyötärö oli kursittu kokoon korsetilla. Elintason noustessa naisihanne hoikkeni hoikkenemistaan, ja 90-luvulla ihailtiin jo lähes anorektisia vartaloita. Nyt noin kymmenen vuoden ajan on ihanne ollut iso ja lihaksikas takapuoli. Sellainen oli 90-luvulla pahin mahdollinen virhe ulkonäössä. Ulkonäkö, jonka saavuttaminen on vaikeaa, on aina ollut statussymboli. Tällä hetkellä, kun halpaa ja epäterveellistä ruokaa on tarjolla yllin kyllin, statussymboliksi on noussut itsekuri ja mahdollisuus ostaa kalliita terveysruokaa.
Kaikki tämä on aivan yleisesti tiedossa, ja silti vain jaksetaan uskotella itselle, että omat mieltymykset nyt vain ovat sellaiset kuin ovat. Vielä 30 vuotta sitten kenenkään ihanne ei ollut fitnesstypy, jolla on selvästi erottuvat lihakset. Lihaksia naisilla pidettiin jopa vastenmielisinä.
Mitä sillä on väliä, onko mieltymyksissä paljon opittua vai ei? Mieltymykset ovat silti mieltymyksiä, opittuinakin. Eikä ihminen voi pakottautua pitämään nimenomaan ylipainoista kehoa viehättävänä ja haluttavana ainoastaan psyykkaamalla itseään ajattelemaan, että kauneuskäsitykset ovat opittuja.
Ja sinänsä en pitäisi kovin toivottavana sitä, että alettaisiin ihannoida ylipainoa. Moni sitä tosin tekee jo nyt, mutta en soisi sen yleistyvän. Esim. Amerikassa, jossa on vielä Suomeakin pahempi ylipaino-ongelma, on ihmisillä todella paljon lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Joten kansanterveydellisesti mikä tahansa muu kauneusihanne olisi ylipainoa parempi.
On sillä sellaista väliä, että jos ilmiö tiedostetaan, voidaan sille myös tehdä jotain. Aloitukseen linkatussa jutussa puhutaan erilaisten kehojen näkymisestä mediassa. Tällä on jo iso vaikutus. Ylipainoinen nainen voisi joskus olla romanttisen elokuvan päähenkilö sankarittaren seinäruusukaverin sijaan. Vaatteita voitaisiin esitellä mallien sijaan tavallisen näköisten ihmisten päällä. Näin on toki vähitellen alettukin tehdä. Siitä, että esitetään ylipainoinen ihminen mediassa ja mainoksissa tavallisena ihmisenä, joka voi löytää parisuhteen ja ostaa vaatteita, on vielä matkaa ylipainon ihannointiin.
Onhan se joka tapauksessa epäterve tila, oli se sitten rikkaalla tai köyhällä. Ei luonnossa näe liikalihavia eläimiä. Pitäisikö muka ajatella, että jotkut ihmiset on tarkoitettu ylettömän lihaviksi ja että se on heidän kohtalonsa, suorastaan osa identiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveellistä ruokaa saa halvalla. Eri asia on, että köyhyys monesti johtuu elämänhallinnan ongelmista, jotka puolestaan tekevät järkevästä ruokahuollosta mahdotonta. Mutta rahojen vähäisyys ei itsessään pakota ketään syömään itseään lihavaksi.
Taloudelliseen tilanteeseen voi myös itse vaikuttaa. Suomessa voi opiskella maksutta ja valtio jopa antaa sinulle rahaa opintojen ajaksi.
On olemassa runsaasti keinoja, joilla henkilö voi vaikuttaa omaan painoonsa. Tehokkaimmat niistä eivät edes maksa mitään (arkiliikunta ja syödyn kalorimäärän vähentäminen). Jos ei kykene mitään keinoa ottamaan käyttöön, niin minusta se on osoitus heikkoudesta. Henkilöltä puuttuu tällöin joko itsekuria, viitseliäisyyttä, ymmärrystä tai muuta henkistä kanttia. Ja nämä kaikki puutteet ovat monille parinvalinnassa aika iso turn off. Vain hyvin pienellä osalla taustalla on fysiologinen lääketieteellinen syy.
Hyvin kirjoitettu.
Jutun neitonen on sitä kokoluokkaa, että jopa lyhyt päivittäinen kävely esim kauppaan tai talon portaissa alkaisi näkyä nopeasti.
Olen varmaan suunnilleen samaa kokoa, 160 cm ja 130 kg eli painoindeksi sairaalloisen lihava. Lenkkeilen koirien kanssa päivittäin yhteensä pari tuntia. Ei kaikki lihavat ole totaalisen liikkumattomia.
Käyttääkö moni hoikka rintaliivejä, missä on täytteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että se, minkä luulemme viehättävän meitä luonnostaan, on oikeasti yhteiskunnan ja median meihin iskostamaa. Kauneusihanteet vaihtelevat jopa aika nopeasti. Vielä 70-luvulla naisilla oli luonnollinen karvoitus alapäässä, eikä se ollut mikään ongelma. Pornon yleistymisen myötä karvattomuudesta tuli normi, ja nykyään miehet pitävät luonnollista karvoitusta ällöttävänä. Suunnilleen 1920-luvulle ihannenainen oli hieman pulska, tosin vyötärö oli kursittu kokoon korsetilla. Elintason noustessa naisihanne hoikkeni hoikkenemistaan, ja 90-luvulla ihailtiin jo lähes anorektisia vartaloita. Nyt noin kymmenen vuoden ajan on ihanne ollut iso ja lihaksikas takapuoli. Sellainen oli 90-luvulla pahin mahdollinen virhe ulkonäössä. Ulkonäkö, jonka saavuttaminen on vaikeaa, on aina ollut statussymboli. Tällä hetkellä, kun halpaa ja epäterveellistä ruokaa on tarjolla yllin kyllin, statussymboliksi on noussut itsekuri ja mahdollisuus ostaa kalliita terveysruokaa.
Kaikki tämä on aivan yleisesti tiedossa, ja silti vain jaksetaan uskotella itselle, että omat mieltymykset nyt vain ovat sellaiset kuin ovat. Vielä 30 vuotta sitten kenenkään ihanne ei ollut fitnesstypy, jolla on selvästi erottuvat lihakset. Lihaksia naisilla pidettiin jopa vastenmielisinä.
Mitä sillä on väliä, onko mieltymyksissä paljon opittua vai ei? Mieltymykset ovat silti mieltymyksiä, opittuinakin. Eikä ihminen voi pakottautua pitämään nimenomaan ylipainoista kehoa viehättävänä ja haluttavana ainoastaan psyykkaamalla itseään ajattelemaan, että kauneuskäsitykset ovat opittuja.
Ja sinänsä en pitäisi kovin toivottavana sitä, että alettaisiin ihannoida ylipainoa. Moni sitä tosin tekee jo nyt, mutta en soisi sen yleistyvän. Esim. Amerikassa, jossa on vielä Suomeakin pahempi ylipaino-ongelma, on ihmisillä todella paljon lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Joten kansanterveydellisesti mikä tahansa muu kauneusihanne olisi ylipainoa parempi.
On sillä sellaista väliä, että jos ilmiö tiedostetaan, voidaan sille myös tehdä jotain. Aloitukseen linkatussa jutussa puhutaan erilaisten kehojen näkymisestä mediassa. Tällä on jo iso vaikutus. Ylipainoinen nainen voisi joskus olla romanttisen elokuvan päähenkilö sankarittaren seinäruusukaverin sijaan. Vaatteita voitaisiin esitellä mallien sijaan tavallisen näköisten ihmisten päällä. Näin on toki vähitellen alettukin tehdä. Siitä, että esitetään ylipainoinen ihminen mediassa ja mainoksissa tavallisena ihmisenä, joka voi löytää parisuhteen ja ostaa vaatteita, on vielä matkaa ylipainon ihannointiin.
Mutta miksi asialle pitäisi tehdä jotain? Miksi ylipainoa pitäisi normalisoida tilanteessa, jossa väestötasolla paino-ongelmat lisääntyvät koko ajan, ja jossa ylipainon mukana tulee usein terveysongelmia? Toki tuota ehdottamaasi voidaan ihan hyvin tehdä, en vastustakaan, mutta en suoraan sanottuna usko sen muuttavan kenenkään seksuaalisia mieltymyksiä ja nais- tai miesihannetta mihinkään suuntaan. Olen itse tottunut näkemään lähinnä lyhyttukkaisia miehiä, ja tiedän sen olevan tavallista, normaalia ja jopa normi, mutta silti itse tykkään pitkätukkaisista, ja pidän nimenomaan pitkiä hiuksia miehellä seksikkäänä. En usko, että jos jonkun mielestä nyt hoikkuus on seksikästä, hän alkaisi äkkiä tykkäämään lihavista vain siksi, että lihavia näkyy leffoissa ja mainoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?
Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.
Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.
Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.
Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?
Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.
Kuka näitä vinkkejä pyysi?
Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.
Ottaako suonikohjut ja pystyyn leikattu sektioarpi eli pussivatsa koville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sellainen taloudellinen asema, joka vääjäämättä johtaa liikalihavuuteen?
Suomessa sekä köyhällä että rikkaalla on mahdollisuus syödä joko terveellisesti tai määrällisesti niin vähän ettei lihoa.
Kyllä mä köyhänä ja kiireisenä työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana todella usein väänsin nakit+ranskikset uunipellille tai lämmitin kuraläppäpitsan. Leipominen oli tyyliin valmiit pakastepullat pellille. Valmissalaatit on usein todella huonoja, vain Lidlin on syötäviä, mutta nekin kalliita jos ostaa useammalle. Oli sitten myös iltoja, että ehdin ja jaksoin tehdä kotiruokaakin.
Valmissalaatit on huonoja, mutta onko suuri vaiva pilkkoa kurkkua, paprikaa ja tomaattia, nostaa valmiiksi kuutioituja vähärasvaisia fetapaloja sekaan ja vaikka vähän cashew-pähkinöitä proteiininlähteeksi? Tällaisia salaatteja itse syön, ja lorautan salaatinkastikkeeksi hiukan oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Ihan hyvin jaksan tällä, ja on parempaa kuin kuraläppäpitsat. Toisaalta jos ei ehdi muuta kuin valmisruokaa, niin onahnsitäkin monenlaista, ei tarvitse aina valita niitä, joissa ravintoarvot ovat pahiten pielessä. Itse yksinhuoltajansa en jaksa pilkkoa ja keitellä jotain kasviksia, joten olen ratkaissut asian ostamalla pakastealtaasta sihannessekoituksia, kukkakaalia tai parsakaalia. Parempi sekin kuin ei mitään, ja saa kasviksia ruuan lisukkeeksi. Ihan yhtä suuri vaiva on tällaisten laittamisessa kuin epäterveellisemmän valmisruuan.
Ensin kirjoitat kysyen, että "onko suuri vaiva pilkkoa...?" ja sitten kirjoitat, ettet yksinhuoltana jaksa pilkkoa. Niin eli mitä tarkoitat? Muut jaksaa, mutta sinä et?
Kirjoitin epäselvästi. Kyse oli kukkakaalista ja parsakaalista, ei oikeastaan niinkään niiden pilkkomisesta vaan siitä pilkkomisesta ja keittelystä. Mutta eipä sekään iso homma olisi. Tarkoitus oli oikeastaan antaa vinkki, miten saa kasviksia helposti, jos EI oikein jaksa. Salaatteja laitan kyllä tosi usein - en joka päivä, ja porkkanaraasteen tilalla syödään porkkanat ihan vaan kuorittuna.
Kuka näitä vinkkejä pyysi?
Kylläpä se nyt ottaa koville, kun joku jaksaa laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia ja makkaraa.
Ottaako suonikohjut ja pystyyn leikattu sektioarpi eli pussivatsa koville?
Eikö sektioarpi ole vaakatasossa?
Vierailija kirjoitti:
Jos syöt jotain keittoja vaikka viikon niin onhan se nyt vähäkalorisempaa kuin päivittäiset lihapiirakat. Ja halvempaa.
Keitoissa on vain se huono puoli, että niiden syömisen jälkeen on hetken päästä taas nälkä.
Alue: Aihe vapaa
Kuka näitä vinkkejä pyysi?