Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten saada ystäviä vaikka olen sosiaalinen
19.09.2021 |
En ole ujo vaan sosiaalinen ihminen, joka osaa olla puhelias mutta osaa olla hyvä kuuntelijakin. Olen tavallisen kiva ja fiksu ja kohtelias tyyppi, ja ainakin koen että olen/olisin ihan mukavaa seuraa, luotettava olen myös. Lapsena ja nuorena minulla oli paljon ystäviä ja kavereita, mutta ne ystävyydet hiipui elämän kiireisiin, muuttoihin eri puolille maata opiskelmaan, muutama ystävä lähti ulkomaille töihinkin ja osa perusti perheen ja katosi perhekiireisiin.
Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ystävää, ei ole ollut vuosiin. Olen yrittänyt lämmittää uudelleen vanhoja ystävyyksiä mutta jotenkin molemminpuolinen kiusaantuneisuus vaivaa kun tuntuu että ei ole enää aikoihin ollut mitään yhteistä. Uusia ystäviä olen yrittänyt saada niin työkuvioista kuin harrastuksistakin mutta kukaan ei tahdo tavata ja pitää yhteyttä työn/harrastuksen ulkopuolella, vaikka niissä tultaisiin hyvin juttuun. En todellakaan ole mikään tyrkky roikkuja vaan asiallinen nelikymppinen ihminen, yksinäinen, mutta en usko että se paistaa minusta ulospäin.
En tiedä yhtään miten saada ystäviä. Vuosia olen yrittänyt enkä ole kertaakaan onnistunut. En siis sen jälkeen kun täytin kolmekymmentä ja vanhat ystävyydet hiipui. Neuvoja tai saman kokeneita?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Asperger/ADHD?
Ei ainakaan diagnoosia enkä kyllä mikään hyperaktiivinen ole. Selittäisitkö tarkemmin mistä sinulle tuli tuo mieleen ja miten voisi liittyä aiheeseen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää, ihan yleisestikin,
Mikä ystävyyden funktio on.
Olen melkein 1:1 aloittajan kanssa, mutta en erityisemmin kaipaa/en oikein edes ymmärrä, miksi täällä varsinkin niin kovin haetaan/kaivataan sitä ystävyyttä!
Minulle on tärkeämpää ystävällisyys siis omassa toiminnassani. En odota sitäkään toisilta. Ystävällisyys on kevyempi hallita/toteuttaa kuin ystävyys. Pyrin olemaan jokaiselle vastaantulevalle ystävällinen, tiedän toki että aina se ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, ihan yleisestikin,
Mikä ystävyyden funktio on.
Olen melkein 1:1 aloittajan kanssa, mutta en erityisemmin kaipaa/en oikein edes ymmärrä, miksi täällä varsinkin niin kovin haetaan/kaivataan sitä ystävyyttä!
Minulle on tärkeämpää ystävällisyys siis omassa toiminnassani. En odota sitäkään toisilta. Ystävällisyys on kevyempi hallita/toteuttaa kuin ystävyys. Pyrin olemaan jokaiselle vastaantulevalle ystävällinen, tiedän toki että aina se ei toimi.
Yritän avata ajatustani: toivoisin että olisi joku ihminen (ystävä), jonka kanssa käydä joskus kahvilla, syömässä tai vaikka vain kävelyllä ja jutella. Joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia (joo onhan netissäkin tuntemattomia, mutta tarkoitan joku joka tuntisi minut ja jonka tuntisin). Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut suomea?
Pk-seudulla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset joita koitat lähestyä, elävät varmaan ruuhkavuosia.
Lisäksi mietin oletko liian pinnallinen? En tarkoita diivailua tai puheenaiheita, vaan sitä millä tasolla puhut asioista. Puhutko vain yleistasolla (mikä on ymmärrettävää ihmissuhteen alussa) vai kerrotko omia, nolojakin, asioitasi?
Mielestäni hyvänpäiväntuttujen tapailu riittää satunnaisesti. Mutta useammin haluan tavata vain ihmisen, joka myös antaa itsestään jotain.
Älä siis ainakaan esitä, että elämäsi olisi täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset joita koitat lähestyä, elävät varmaan ruuhkavuosia.
Lisäksi mietin oletko liian pinnallinen? En tarkoita diivailua tai puheenaiheita, vaan sitä millä tasolla puhut asioista. Puhutko vain yleistasolla (mikä on ymmärrettävää ihmissuhteen alussa) vai kerrotko omia, nolojakin, asioitasi?
Mielestäni hyvänpäiväntuttujen tapailu riittää satunnaisesti. Mutta useammin haluan tavata vain ihmisen, joka myös antaa itsestään jotain.
Älä siis ainakaan esitä, että elämäsi olisi täydellistä.
En ole pinnallinen vaan päinvastoin, ehkä liiankin syntyjä syviä pohdiskeleva ja analyyttinen, kiinnostaa tiede ja yhteiskunta ja asiat ilmiötasolla. Kerron kyllä itsestäni ja olen avoin, myös niistä heikkouksista, mutta en nyt sentään ihan puolitutuille vuodata elämäni traumaattisia kokemuksia. Elämäni ei todellakaan ole täydellistä enkä sellaista kuvaa yritä antaa, osaan nauraakin itselleni.
Varmaan kaikki 30-50 -vuotiaat elää ruuhkavuosia, minä itsekin kun lapsikin on ja uraakin olen tehnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin, ethän puhu asioista pinnallisesti vain yleistasolla.
Vastasit, että et. Puhut ilmiötasolla.
Voisiko se olla joillekin liian yleistasoa?
Monet haluavat puhua myös arjestaan. Sillä rikotaan jää. Sitten kun pääsette sinne lenkkipolulle niin voi alkaa välillä nauttia niistä ilmiötason keskusteluistakin.
Jotkut eivät suostu näkemään omassa toiminnassaan mitään korjattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin, ethän puhu asioista pinnallisesti vain yleistasolla.
Vastasit, että et. Puhut ilmiötasolla.Voisiko se olla joillekin liian yleistasoa?
Monet haluavat puhua myös arjestaan. Sillä rikotaan jää. Sitten kun pääsette sinne lenkkipolulle niin voi alkaa välillä nauttia niistä ilmiötason keskusteluistakin.
Vastasin että minua kiinnostaa asiat ilmiötasolla. Mutta ymmärrän kyllä sosiaalisesta koodista ainakin sen verran että ei uusien tuttujen kanssa ole tapana jutella heti ilmiötasolla. Eli vaikka ilmiötaso kiinnostaa minua eniten niin juttelen kyllä silti ihan tavallisesti arjesta ja jaksan pitkäänkin kuunnella muiden arjesta asioita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät suostu näkemään omassa toiminnassaan mitään korjattavaa.
Tarkoitatko minua? Ihan itsestäni tässä kyllä etsin vikaa, en muista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono huumorintaju? Liian vakava?
Annatko itsestäsi liian vähän, minä en jaksa satsata ihmisiin joiden kanssa tuntu että heistä ei saa mitään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono huumorintaju? Liian vakava?
Tykkään mustasta huumorista mutta ymmärrän sen olevan vaikea laji ja laji josta moni ei tykkää niin en viljele sitä puolitutuille. Olen rauhallinen luonne, tarvittaessa vakavakin mutta esim työpiireissä minut tunnetaan iloisena ihmisenä joka saa muut nauramaan.
Voihan silti olla että minusta ei vain pidetä enää? En tiedä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Annatko itsestäsi liian vähän, minä en jaksa satsata ihmisiin joiden kanssa tuntu että heistä ei saa mitään irti.
Voi olla että annan liian vähän. Mutta minusta kukaan muukaan ei anna itsestään sen enempää, mitä olen seurannut työpaikoilla, harrastuksissa jne ihmisiä, jotka ovat puolituttuja keskenään. Minusta tämä aika on ainakin pk-seudulla sellaista että ei ihmiset anna itsestään paljokaan muille kuin perheelle ja ihan läheisimmille vuosikausien ystävyyksille. Ap
Olen pohtinut tätä samaa kuin ap, aika paljonkin. Joitakin teorioita mulla on, esim. että vaikka joku olisi yksinäinenkin, ja kaipaisi ystävää, on vaikea poistua sieltä omalta mukavuusalueelta. En siis tarkoita ap sinua, vaan mahdollisia ihmisiä, joiden kanssa yrität ystävystyä. Kun on tottunut istumaan illat yksin sohvalla tai lenkkeilemään itsekseen, sitä samaa toistaa, vaikka vaihtoehtokin olisi. Turvallisempaa jutella oman pään kanssa kuin vielä suht tuntemattoman ihmisen, tms.
Toinen on sitten ihmiset, joilla ei vaan aika riitä enää yhdellekään uudelle ihmiselle, vaikka halua olisi. Heidän kanssa yrittää sopia treffejä uudestaan ja uudestaan, mutta ne jo elämässä olevat asiat ja ihmiset vain menevät edelle.
Itsellä kyllä aikuisiälläkin ollut koko ajan enemmän tai vähemmän ystäviä, mutta elämäntilanteiden ym. muuttuessa aina joku jää matkasta, joku toinen taas tulee tilalle... Vähän aikaa sitten havahduin siihen, että suurimmasta osasta ystäviä on tullut ns. hyvänpäivän tuttuja, enkä ole koko korona-aikana tavannut kuin yhtä ainoaa ystävää vapaa-ajalla juuri kahvittelun, lenkkeilyn jne. parissa.
Oispa kiva kun vois istua ap sun kanssa jonnekin pohtimaan tätä ongelmaa yhdessä. Olen 35v nainen (lapseton), ja myöskin pk-seudulta.
Sun ongelma on, että haluat ystäviä. Ystä'viä ei tehdä, ne tulee luonnostaa muiden asioiden mukana. Epätoivoisuus ystävien saamisessa tekee sinusta epäilyttävän. Ihmiset näkee, että kaipaat kipeästi ystävää ja olet yksin mikä ei ole hyvä asia. Tutustu ihmisiin, anna asioiden tapahtua lunnostaan.
Musiikki olkoon paras ystäväsi aina!
Vierailija kirjoitti:
Sun ongelma on, että haluat ystäviä. Ystä'viä ei tehdä, ne tulee luonnostaa muiden asioiden mukana. Epätoivoisuus ystävien saamisessa tekee sinusta epäilyttävän. Ihmiset näkee, että kaipaat kipeästi ystävää ja olet yksin mikä ei ole hyvä asia. Tutustu ihmisiin, anna asioiden tapahtua lunnostaan.
En usko että vaikutan epätoivoiselta, luulen että ihmiset ei arvaa minusta että minulla ei ole ystäviä ja että olen yksinäinen, on tullut monesti vaikutelma että minun kuvitellaan elävän sosiaalisesti tavallisen vilkasta elämää. Sikälihän en ole elämässäni täysin yksin että minulla on mies ja lapsi. Ap
Asperger/ADHD?