Lue keskustelun säännöt.
En tiedä miten saada ystäviä vaikka olen sosiaalinen
19.09.2021 |
En ole ujo vaan sosiaalinen ihminen, joka osaa olla puhelias mutta osaa olla hyvä kuuntelijakin. Olen tavallisen kiva ja fiksu ja kohtelias tyyppi, ja ainakin koen että olen/olisin ihan mukavaa seuraa, luotettava olen myös. Lapsena ja nuorena minulla oli paljon ystäviä ja kavereita, mutta ne ystävyydet hiipui elämän kiireisiin, muuttoihin eri puolille maata opiskelmaan, muutama ystävä lähti ulkomaille töihinkin ja osa perusti perheen ja katosi perhekiireisiin.
Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään ystävää, ei ole ollut vuosiin. Olen yrittänyt lämmittää uudelleen vanhoja ystävyyksiä mutta jotenkin molemminpuolinen kiusaantuneisuus vaivaa kun tuntuu että ei ole enää aikoihin ollut mitään yhteistä. Uusia ystäviä olen yrittänyt saada niin työkuvioista kuin harrastuksistakin mutta kukaan ei tahdo tavata ja pitää yhteyttä työn/harrastuksen ulkopuolella, vaikka niissä tultaisiin hyvin juttuun. En todellakaan ole mikään tyrkky roikkuja vaan asiallinen nelikymppinen ihminen, yksinäinen, mutta en usko että se paistaa minusta ulospäin.
En tiedä yhtään miten saada ystäviä. Vuosia olen yrittänyt enkä ole kertaakaan onnistunut. En siis sen jälkeen kun täytin kolmekymmentä ja vanhat ystävyydet hiipui. Neuvoja tai saman kokeneita?
Kommentit (65)
Olen hiljan muuttanut pääkaupunkiseudulle ja uudet ystävät olisivat vähintäänkin tervetulleita. Viisikymppinen, aktiivinen ja puhelias (opettaja) sinkku 👍
Löytyisikö täältä vaikka pieni naisporukka, millä tutustuttaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samoja pohdintoja, moni saman ikäinen tuntuu olevan ihan tyytyväinen siihen koti-päiväkoti-työ-ruokakauppa-akseliin, ja on tosi vaikea välillä saada seuraa minnekään, vaikka on tuntevinaan paljon ihmisiä.
Eli 37 v lapsellinen nainen myös seuraa ja uusia ystäviä vaikka koillis-Helsingin suunnalla!
Mä oon näin kolmekymppisenä todennut, ettei kukaan oikein jaksa tutustua uusiin ihmisiin, kun omat piirit on jo olemassa. Hyväksyin asian ja aloin keskittyä luomaan elämästäni muuten mieleistä. Nurinkurisesti tuntuu, että mitä vähemmän ihmisiä tarvitsen, sitä paremmin nämä viihtyvät seurassani. Ehkä siinä on kevyttä ja helppoa olla, kun en odota mitään. Katson, mitä tulee. Joku ei halua tutustua ollenkaan, joku kevyesti, joku paremmin. Kaikki käy. Avainasemassa oli ensin "unohtaa" ihmiset ja keskittyä muuhun, esim. mitä haluan oppia, missä kehittyä, mitä kokeilla, miten elää. Matkalla sitten törmää ihmisiinkin, ja niistä kohtaamisista seuraa, mitä seuraa.
Itse olen 50v ja ei minulla ole koskaan ollut hyvää ystävää.
Asun kaupungissa, mutta ei vaan ole kohdalle sattunut moista.
Koulussa oli kyllä kavereita, työkavereita jne.
Saa nähdä "löydänkö" koskaan ystävää, näyttää siltä että ehkä en koskaan löydä.
Kannattaa muistaa, että on ihmisiä, jotka eivät halua omien menneisyyteen jo jättämiensä asioiden nousevan uudelleen pintaan. Kyse ei siis ole aina siitä, että toinen olisi vain niin pinnallinen tai epäkypsä, vaan kyse voi olla myös siitä, että ei halua omien tunteidensa kanssa palata takaisin menneisyyteen, josta jo kerran löysi ulospääsyn.
Mulla on tällä hetkellä tilanne, joka on mullekin raskas. En ole koskaan tavannut tätä ihmistä, jonka kanssa nyt viestittelen ja puhun puhelimessa päivittäin tuntikausia. Olen tavannut vain yhden lyhyen hetken hänen puolisonsa ja lapsensa. Trauma, josta jo vuosia sitten selvisin, onkin tämän ihmisen elämässä nyt läsnä. Puolisonsa kautta. Erittäin harvinainen sairaskohtaus ja vielä harvinaisempaa, että sellaisesta selviää edes hengissä. Yksi kymmenestä selviää, yhdeksän kymmenestä kuolee. Hänen aikuiset lapsensa ovat samassa iässä kuin omanikin olivat silloin, kun mulle tapahtui sama. Oma lapseni ryhtyi pyynnöstäni vertaistueksi hänen lapsilleen. En olisi halunnut koskaan enää muistella kokemaani, mutta niin vaan kävi, että sattumalta kahdella hengissä selvinneellä olikin ohuen ohut yhtymäkohta toistensa elämään. Ja nyt näiden viikkojen aikana meistä onkin tullut jo ystäviä. Yhteinen harvinainen, mutta hengenvaarallinen, kokemus yhdistää.