Lue keskustelun säännöt.
Mies on jumiutunut menneisyyteen, eikä perhe-elämä suju mitenkään
19.09.2021 |
Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta, joiden biologinen äiti on kuollut lasten ollessa pieniä. Tapasimme miehen kanssa muutama vuosi sitten ja olemme asuneet yhdessä jo vuoden. Ongelmana on kuitenkin ollut koko ajan se, että mies tuntuu olevan ihan jumiutunut menneisyyteensä. Onhan hänen varmasti ollut vaikea jäädä yksin lasten kanssa äkillisesti, mutta tuosta on kuitenkin aikaa jo vuosia.
Suhteemme alussa mies vaikutti olevan ihan ok asian kanssa ja vaikutti olevan valmis jatkamaan elämää eteenpäin. Ilmeisesti kuitenkin olin väärässä, koska näin ei asiat sitten kuitenkaan menneet. Ensinnäkin yhteenmuuttoa piti lykätä vaikka ja kuinka, aina syynä oli että kun lasten parhaaksi, pitää odottaa, että lapset tottuu ajatukseen. Muutto kuitenkin vihdoin toteutui, mutta kieltämättä olen joskus todella katunut sitäkin. Olemme jatkuvasti ihan eri linjoilla lasten säännöistä ja kasvatuksesta muutenkin. Miehellä on siis paljon rennompi ote kaikkeen kuin minulla. Häntä ei haittaa niinkään eteiseen epäjärjestyksessä jätetyt kengät ja ulkovaateet, leivänmurut pöydän alla tai ympäri asuntoa ajelehtivat lelut. Mies ei myöskään komenna lapsia näistä asioista, sanoo vaan, että ei se ennenkään ole haitannut mitään tai ketään. Minä haluaisin myös joskus mennä naimisiin, koska mielestäni se olisi ihan ajankohtaista ja avioliittossa monet asiat olisi muutenkin helpompia. Avioliitosta puhuessa mies menee aina jotenkin täysin lukkoon, ja sanoo vaan ettei ole vielä valmis mihinkään sellaiseen, eikä hän muutenkaan näe avioliittoa erityisen tärkeänä asiana. Hänen mielestään kaikki on juuri näin ihan hyvin.
Lapset ovat usein biologisen äitinsä vanhemmilla, koska nämä asuu lähellä. Kesälläkin lapset lomaili siellä suurimman osan ajasta, kun meillä oli töitä. Mutta tämän lisäksi myös mies on erittäin hyvissä väleissä entisen vaimonsa perheen kanssa, kyläilee ja viettää aikaa heidän kanssaan. En vaan voi sille mitään, mutta se häiritsee minua. Itse kun en voisi kuvitellakaan olevani niin paljoa tekemisissä eksäni perheen kanssa edes lasten takia. Olen yrittänyt vihjailla miehelle, että asia vaivaa minua, mutta mies ei tunnu näkevän tässäkään asiassa mitään ongelmaa.
Minulla on hyvin ulkopuolinen olo. Minusta tuntuu, että en kuulu perheeseen samalla tavalla kuin haluaisin kuulua. Onko mitään, mitä voisin tehdä?
Kommentit (66)
Voisitko jo ap uskoa ilman jokapäiväisiä aloituksia, että ainoa joka on ongelmainen olet sinä itse. Hanki se lääkitys ja terapia, niin saat parhaan avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs ap voi hankkia sinkun itseleen.
Sisko samanlainen, vahtii avomiehensä tekemisiä ja liikkumisia työkseen. Kun mies käy lapsuudenkodissaan sisko soittaa tekosyyllä heti perään ja kyselee missä mies on. Törkeen kiusallista tuo mustasukkainen vahtiminen.
Etsi, Ap, toisenlainen mies. Tuo vaikuttaa siltä, että olet parempi kuin ei mitään, mutta kun lapset ovat tarpeeksi isoja, tuo mies nostaa kytkintä. Hän on saanut, mitä on tarvinnut ja voi lähteä etsimään henkilöä, jota oikeasti rakastaa. Juokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde leskeen, jolla pieniä lapsia on erittäin erittäin haastava. Mielestäni lesken ei edes kannattaisi vuosiin lähteä etsimään elämäänsä ketään vaan keskittyä täysin lapsiinsa. Leski ei kuitenkaan pysty normaaliin parisuhteeseen pitkiin aikoihin ja suhde tulee aina olemaan jotenkin ongelmallinen. Mutta mikäli tämä leski lähtee sitten etsimään uutta puoliskoa itselleen, on hänelläkin vastuu siitä millaiseksi suhde muodostuu. Ei kaikkea voi koko ajan elää leskikortin kautta.
Mitä miehen pitäisi sitten tehdä? Katkaista välit hänelle läheisiin ihmisiin ja kieltää myös lapsia olemasta yhteydessä isovanhempiinsa? Perusteena se, kun sinä nyt et vaan halua? Olisiko miehellä oikeus myös pyytää sinulta samaa, siis kieltää yhteydenpitosi muihin ihmisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän on selkeästi keskusteltava keskenään, mitä odotatte ja haluatte suhteeltanne. Hieman vaikuttaisi, että teillä on eri toiveet asioista.
Yhdessä asuvien ihmisten on toki otettava huomioon toistensa toiveet siisteystasosta, järjestyksestä ja yleisistä elintavoista. Siisteyden ja järjestyksen toive ei ole mitenkään mahdoton toive. Kaikille se siisteys ja järjestys ei vain ole niin tärkeää.
Omasta mielestäni on ihan ymmärrettävää, että mies pitää yhteyttä kuolleen vaimonsa vanhempiin. Kuolleen vaimon vanhemmat ovat kuitenkin lasten isovanhemmat. Varsinkin, kun lasten äiti on kuollut lasten ollessa pieniä, eivät lapset ole voineen pitää isovanhempiinsa yhteyttä itsenäisesti. Lapsille on tärkeää olla yhteyksissä myös äidin puolen sukulaisiin. Yhteys lastenlasten ja isovanhempien kanssa on oletettavasti tässä tapauksessa entistä tärkeämpää kun lasten äiti on kuollut.
Ehkä teidän kohdalla olisi järkevää käydä pariterapiassa ainakin muutaman kerran. Kummallakin osapuolella on varmasti petrattavaa. Sinun kohdallasi se, että opit elämään miehen ja lasten menneisyyden kanssa rakentavasti ja myös, että mies oppii elämään rakentavasti oman menneisyyden ja nykyisyyden kanssa. Mitä on järkevää pitää vanhoista asioista ja missä asioissa kannattavaa rakentaa uutta?
Minusta tuntuu, että sinä et ole valmis rooliin, johon olet halunnut. Jos kuitenkin haluatte jatkaa yhdessä, ehdotan pariterapiaa.
Suhteenne "ongelmat" tuntuvat aika merkityksettömiltä, jos ette näistäkään pysty keskustelemaan, miten selviätte isommista haasteista?
Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi ottaa täysin uusi asenne perheeseenne. Arvostaa sitä, että mies ja lapset ovat erittäin vaikean kriisin jälkeen päästäneet sinut perheeseen ja kotiinsa asumaan. Suhtautua nöyrästi siihen, että sinä olet se palanen, joka hiotuu mukaan ilmeisen toimivaan arkeen.
Jos lapset ovat tilanteeseen nähden tasapainoisia, isoja riitoja ja ongelmia ei ole ja välit isän ja lasten ja muiden perheenjäsenten välillä ovat hyvät, mies ja lapset ovat yhdessä päässeet uskomattoman hyvään tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea sitä kirjoitti:
Olet siis mustasukkainen kuolleen vaimon vanhemmille? Oletko nyt aivan tosissasi?
Mietin ihan samaa, että tässä tilanteessa edes lasten kuollut äiti ei ole varsinaisesti ex sanan nykymerkityksessä, vaan edesmennyt puoliso, jota on ihan ok kaivata ja jonka perheen kanssa on suotavaakin olla läheisiä, koska ovat lapsille sukua ja varmasti miehelle itselleenkin rakkaita, muistutuksia edesmenneestä puolisosta. He ovat perhettä ja jos puoliso ei olisi kuollut, mistä tiedät, vaikka mies olisi tämän kanssa edelleen. Ei siitä kaikesta noin vain luovuta, eikä ole tarkoituskaan eristää lapsia suvustaan. Mies on kuitenkin yrittänyt mennä eteenpäin, kun on ap:n painostuksesta yhteen muuttanut.
Mitä tulee miehen käytökseen, lapset on menettäneet äitinsä, joten en minäkään nillittäisi lelujen paikoista. En ole muutenkaan niin nökönuuka siitä, missä tavarat ovat, kunhan ei lautaset löydy väärästä kaapista :D Antaisin pieniä erivapauksia, mutta en kuitenkaan sallisi huonoa käytöstä esim. vittuilua, lyömistä, varastamista ja muuta vastaavaa oikeasti haitallista toimintaa.
Ap:n kannattaisi harkita miehen vaihtoa, koska sinä selvästi yrität edetä miehelle ja lapsille sopimattomassa tahdissa. Miehellä on vielä(kin) haavoja, jotka ei välttämättä koskaan häviä, ja kunnon isän tavoin hän laittaa lapset aina edelle.
Taas yksi avioliittohullu, joka haluaa leikkiä päivän prinsessaa. Jättäisit jo miehen rauhaan asian tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta kai itse komennat lapsia sitten enemmän, jos sinä et tykkää niin rennosta otteesta. Ja toivottavasti siisteydessä löytyy joku kultainen keskitie, jos ette ihan pask..aan huku. Oletko varma, ettei itsessäsi ole mitään huonoja perhe-elämää tai suhteen toimimisen kannalta häiritseviä tapoja? Jos et itse tunnista yhtään niitä, voisit vielä varmistaa kumppanilta onko hänellä mielessä jotain mikä häiritsee sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Suhde leskeen, jolla pieniä lapsia on erittäin erittäin haastava. Mielestäni lesken ei edes kannattaisi vuosiin lähteä etsimään elämäänsä ketään vaan keskittyä täysin lapsiinsa. Leski ei kuitenkaan pysty normaaliin parisuhteeseen pitkiin aikoihin ja suhde tulee aina olemaan jotenkin ongelmallinen. Mutta mikäli tämä leski lähtee sitten etsimään uutta puoliskoa itselleen, on hänelläkin vastuu siitä millaiseksi suhde muodostuu. Ei kaikkea voi koko ajan elää leskikortin kautta.
Jäin miettimään tuota ensimmäistä lausetta ja mielestäni ajatus haastavuudesta tarkoittaa, että alkaa suhteen henkilön kanssa, jota pitäisi muuttaa jotenkin mieleisekseen. Ei kuulosta mitenkään helpolta, mutta itsekkäältä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde leskeen, jolla on pieniä lapsia on haastava siksi, että se ei noudattele
perinteisen parisuhteen mallia. Siinä on paljon tasapainoiltavaa, kipukohtia
ja ihan erilaisia asetelmia kuin tavanomaisessa parisuhteessa. Ei sellaista voi
edes etukäteen ymmärtää, mitä semmoinen suhde tulee eteen tuomaan ja
millaisista tilanteista ja tunteista voi itsensä löytää. Itse suosittelisin kyllä kaikkien
kannalta, että leski ei ryhtyisi suinpäin uuteen suhteeseen, vaan kasvattaa lapset rauhassa
ja tekee surutyötään.
Itse olen lesken puoliso, jolla jo aikuiset lapset. Sekään ei aina helppoa ole. Nyt viisaampana
harkitsisin monta kertaa haluako edes tutustua leski-ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehen pitäisi sitten tehdä? Katkaista välit hänelle läheisiin ihmisiin ja kieltää myös lapsia olemasta yhteydessä isovanhempiinsa? Perusteena se, kun sinä nyt et vaan halua? Olisiko miehellä oikeus myös pyytää sinulta samaa, siis kieltää yhteydenpitosi muihin ihmisiin?
Miksi minun pitäisi rajata yhteyden pitoani?
Minulla ole samanlaisia ongelmanaiheuttajia lähipiirissä. Yritän toimia lasten ja koko perheen parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lesken kanssa uuden suhteen aloittavalta vaaditaan ihan erityistä sopeutuvuutta ja herkkyyttä, jota sinulla ei valitettavasti tunnu olevan. Tilanne on ihan eri, kuin tilanteessa, jossa tällaista historiaa ei ole.
Olen vierestä nähnyt, minkälaiseen tuhoon lasten kannalta tuollainen tilanne voi johtaa, jos isä ei pidä lastensa puolta vaan asettaa uuden suhteen lastensa edelle.
Tämä!
AAAAaa mä olen lukenut muutaman viestin ap:lta ja tekee mieli huutaa! 🤯 Lopeta heti tuo mitä olet tekemässä!!!
Hmm...
Niin kenelle olet kateellinen? Lapsille jotka ovat menettäneet äitinsä, isovanhemmille jotka ovat menettäneet tyttärensä vai naiselle joka on menettänyt elämänsä?
Parempi nykyisenä kuin entisenä puolisona.
Eihän tuo tilanne ole ap:n kannalta ihanteellinen, mutta kaikki tuo on odotettavissa kun ottaa miehekseen leskeksi jääneen isän.
Eipä ole tilanne ihanteellinen lastenkaan kannalta. Lapset tuskin osasivat ennustaa äitinsä kuolemaa, eikä heillä ollut tässä mitään valinnanmahdollisuuksia.
Mies pitää lapsensa tärkeämpänä elämässään ja heidän isovanhemmat mikä onkin ihan oikein. Hyvä että mies huolehtii noinkin hyvin äidittömistä lapsistaan. Ap:lla ei ole oikeutta mennä isän ja lasten väliin omimaan itsekkäästi isää ittelleen.