Lue keskustelun säännöt.
Mies on jumiutunut menneisyyteen, eikä perhe-elämä suju mitenkään
19.09.2021 |
Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta, joiden biologinen äiti on kuollut lasten ollessa pieniä. Tapasimme miehen kanssa muutama vuosi sitten ja olemme asuneet yhdessä jo vuoden. Ongelmana on kuitenkin ollut koko ajan se, että mies tuntuu olevan ihan jumiutunut menneisyyteensä. Onhan hänen varmasti ollut vaikea jäädä yksin lasten kanssa äkillisesti, mutta tuosta on kuitenkin aikaa jo vuosia.
Suhteemme alussa mies vaikutti olevan ihan ok asian kanssa ja vaikutti olevan valmis jatkamaan elämää eteenpäin. Ilmeisesti kuitenkin olin väärässä, koska näin ei asiat sitten kuitenkaan menneet. Ensinnäkin yhteenmuuttoa piti lykätä vaikka ja kuinka, aina syynä oli että kun lasten parhaaksi, pitää odottaa, että lapset tottuu ajatukseen. Muutto kuitenkin vihdoin toteutui, mutta kieltämättä olen joskus todella katunut sitäkin. Olemme jatkuvasti ihan eri linjoilla lasten säännöistä ja kasvatuksesta muutenkin. Miehellä on siis paljon rennompi ote kaikkeen kuin minulla. Häntä ei haittaa niinkään eteiseen epäjärjestyksessä jätetyt kengät ja ulkovaateet, leivänmurut pöydän alla tai ympäri asuntoa ajelehtivat lelut. Mies ei myöskään komenna lapsia näistä asioista, sanoo vaan, että ei se ennenkään ole haitannut mitään tai ketään. Minä haluaisin myös joskus mennä naimisiin, koska mielestäni se olisi ihan ajankohtaista ja avioliittossa monet asiat olisi muutenkin helpompia. Avioliitosta puhuessa mies menee aina jotenkin täysin lukkoon, ja sanoo vaan ettei ole vielä valmis mihinkään sellaiseen, eikä hän muutenkaan näe avioliittoa erityisen tärkeänä asiana. Hänen mielestään kaikki on juuri näin ihan hyvin.
Lapset ovat usein biologisen äitinsä vanhemmilla, koska nämä asuu lähellä. Kesälläkin lapset lomaili siellä suurimman osan ajasta, kun meillä oli töitä. Mutta tämän lisäksi myös mies on erittäin hyvissä väleissä entisen vaimonsa perheen kanssa, kyläilee ja viettää aikaa heidän kanssaan. En vaan voi sille mitään, mutta se häiritsee minua. Itse kun en voisi kuvitellakaan olevani niin paljoa tekemisissä eksäni perheen kanssa edes lasten takia. Olen yrittänyt vihjailla miehelle, että asia vaivaa minua, mutta mies ei tunnu näkevän tässäkään asiassa mitään ongelmaa.
Minulla on hyvin ulkopuolinen olo. Minusta tuntuu, että en kuulu perheeseen samalla tavalla kuin haluaisin kuulua. Onko mitään, mitä voisin tehdä?
Kommentit (66)
Ei kannata vihjailla, kannattaa keskustella.
Pyydä päästä mukaan kylään lasten isovanhemmille jos miehen on sinne kerran pakko päästä. Avioliitosta kieltäytyminen kuulostaa siltä että mies ei ole valmis sitoutumaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se jumiutumista, jos ei halua pikamuuttaa yhteen eikä heti halua naimisiin?
Hankala tilanne. Ehkä olisi ollut parempi, jos ette olisi muuttaneet yhteen, vaan seurustelleet vain. Sinusta tulee helposti se ilkeä äitipuoli.
Olet siis mustasukkainen kuolleen vaimon vanhemmille? Oletko nyt aivan tosissasi?
Vierass kirjoitti:
Ei kannata vihjailla, kannattaa keskustella.
Pyydä päästä mukaan kylään lasten isovanhemmille jos miehen on sinne kerran pakko päästä. Avioliitosta kieltäytyminen kuulostaa siltä että mies ei ole valmis sitoutumaan vielä.
Minähän en sinne siis halua. Enkä ymmärrä, miksi mieskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitää kieltää mieheltä elämä ja pakottaa hänet marionetiksesi?
Ootpa itsekäs kanttura. Miehenä juoksisin. Toisaalta myös sinuna, mieheltä et tunnu saavan mitä tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on oikeus isovanhempiinsa, mikä tuossa sinua häiritsee? Kun lapset ovat menettäneet äitinsä ja tämän vanhemmat lapsensa, niin isovanhempien ja lasten suhde on varmasti erityisen tärkeä tuossa tilanteessa.
Siis onko tämä nyt sama tyyppi, joka aiemmin kirjoitti samasta perheestä, mutta tädin roolista käsin? Ei ole nyt ihan tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjestas, kuolleen vaimon vanhemmat on lapsien isovanhemmat, ne kuuluu perheeseen.
Kasva aikuiseksi
Ratkaisumalleja ei ole kuin yksi - keskustelkaa avoimesti. Keskeytyksetöntä aikaa tarttee tietty varata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt sama tyyppi, joka aiemmin kirjoitti samasta perheestä, mutta tädin roolista käsin? Ei ole nyt ihan tervettä.
Jos ei, niin surullisen paljon perheitä, joissa pienet lapset ovat äidittömiksi jääneet...
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, kuolleen vaimon vanhemmat on lapsien isovanhemmat, ne kuuluu perheeseen.
Kasva aikuiseksi
Minusta taas eivät kuulu. Me olemme perhe, he sukulaisia. Minun vanhempiini mies ei ole kiinnostunutkaan tutustumaan yhtä läheisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi ikinä kuulua miehen perheeseen, Ap. Veri on vettä sakeampaa.
Hanki oma perhe. Näillä ihmisillä on jo perhe. Sinä et kuulu siihen.
Voit olla isän tyttöystävä, et muuta.
🇺🇦🇮🇱
Exä ja kuollut puoliso eivät ole sama asia.
En nyt eronneenakaan ymmärrä, että miten mies on jumiutunut menneisyyteensä. Hän on ilmiselvästi halunnut turvata lapsille mahdollisimman turvallisen olon. Nämä lapset ovat kokeneet kaikkein pahimman trauman,joka lapsilla on mahdollista eli oman äidin kuoleman. trauma on sitä suurempi, mitä pienempänä ovat menetyksen kokeneet. Trauma on myös sitä suurempi, mitä vähemmän itse muistavat vanhemmasta. Tällöin on todellakin tärkeää, että ovat niiden äidin sukulaisten kanssa.
Kengät eteisessä, murut keittiön lattialla ja lelut joka huoneessa eivät varmaankaan kuulosta pahalta heistä, jotka ovat menettäneet puolisonsa kuolemalle. Lisäksi on mahdollista, että kuolleen puolison mielestäkään nuo eivät ole olleet huono asia, vaan vain merkki elämästä. ( Niin kuin ovatkin: harva lapsi laittaa kenkiä aivan järjestykseen, vielä harvempi lakaisee murut pyytämättä keittiön pöydän alta, ja lelut joka huoneessa kertovat vain siitä, että lapset ovat tervetulleita kaikkialle.)
Tottakai mies vierailee myös lasten isovanhempien luona ja pitää muutenkin yhteyttä. Eroperheessä on mahdollista, että kumpikin vanhempi hoitaa lapsen suhteet omiin vanhempiinsa. kun kuolema on kohdannut, niin vävypojan täytyy pitää yllä suhteita. Jos vain lapset pitäisivät, niin se vaikuttaisi lasten suhteisiin isovanhempien kanssa. ja kyllä, monessa eroperheessäkin ex-miniät ja ex-vävyt pitävät ihan omia suhteitaan ex-appivanhempien kanssa. Miksi se suhde katkeaisi, vaikka puolisot eroavat? jos on ystävystytty suhteen aikana, niin kai nuo suhteet voivat jatkua?
Ymmärrän kuitenkin, että sinulla on ulkopuolinen olo. Sinulla ei ole omaa lasta, mies ei todennäköisesti halua enää naimisiin, lapset menevät tietenkin edellä. Kolmikolla on omat tavat ( ne murut, kengät hujan hajan ja lelut kaikkialla), vierailuja henkilöiden luona jonne et halua mennä jne.
Sinun kannattaisi puhua miehelle ihan suoraan. Kertoa, että millaisen elämän sinä haluat: naimisiin, mies lopettaa yhteydenpidon appivanhempiinsa, lapset pitävät kodin täysin siistinä ja mies pitää huolen siitä, etä lapset todellakin noudattavat tätä siistinä pitämistä. Sitten kysyt, että mitä mies haluaa. Varaudu kuitenkin siihen, että mies tuskin haluaa lasten vuoksi lopettaa yhteydenpitoa appivanhempiinsa, mies tuskin haluaa naimisiin, jos on jo ilmaissut ettei halua, ja mies tuskin alkaa pitämään kovaa kuria sinun haluamasi tavalla. Jos te ette halua samankaltaista elämää, niin silloin on parasta erota. Erovanhemman/lesken kanssa ei voi viettää samanlaista elämää kuin voisi viettää lapsettoman miehen kanssa.
Ap hanki itsellesi lapseton mies. Kuulostat kontrollifriikiltä.
Olen yrittänyt puhua ihan suoraankin ja useampaan kertaan. Mies vaan aina torjuu koko ajatuksen sanomalla, että voitaisiinko puhua jostain muusta, kysyy miksi pitää nyt juuri puhua siitä tai jos suostuu puhumaan, niin aina esiin nousee ne samat syyt, hän ei ole valmis ja se ei olisi kuulemma lasten kannalta hyvä idea.
Miksi ap haluat tämän miehen kanssa naimisiin koska selkeästi te ette sovi yhteen? Täysin erilaiset elämänarvot. Minusta taasen olisi häpeällistä jos mies ei ylläpitäisi suhteita lastensa äidin sukuun! Sinulla on kovin kapea perhekäsitys.
On jotain mitä voisit tehdä. Nimittäin lopettaa tämän trollaamisen.