Lue keskustelun säännöt.
Mies on jumiutunut menneisyyteen, eikä perhe-elämä suju mitenkään
19.09.2021 |
Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi lasta, joiden biologinen äiti on kuollut lasten ollessa pieniä. Tapasimme miehen kanssa muutama vuosi sitten ja olemme asuneet yhdessä jo vuoden. Ongelmana on kuitenkin ollut koko ajan se, että mies tuntuu olevan ihan jumiutunut menneisyyteensä. Onhan hänen varmasti ollut vaikea jäädä yksin lasten kanssa äkillisesti, mutta tuosta on kuitenkin aikaa jo vuosia.
Suhteemme alussa mies vaikutti olevan ihan ok asian kanssa ja vaikutti olevan valmis jatkamaan elämää eteenpäin. Ilmeisesti kuitenkin olin väärässä, koska näin ei asiat sitten kuitenkaan menneet. Ensinnäkin yhteenmuuttoa piti lykätä vaikka ja kuinka, aina syynä oli että kun lasten parhaaksi, pitää odottaa, että lapset tottuu ajatukseen. Muutto kuitenkin vihdoin toteutui, mutta kieltämättä olen joskus todella katunut sitäkin. Olemme jatkuvasti ihan eri linjoilla lasten säännöistä ja kasvatuksesta muutenkin. Miehellä on siis paljon rennompi ote kaikkeen kuin minulla. Häntä ei haittaa niinkään eteiseen epäjärjestyksessä jätetyt kengät ja ulkovaateet, leivänmurut pöydän alla tai ympäri asuntoa ajelehtivat lelut. Mies ei myöskään komenna lapsia näistä asioista, sanoo vaan, että ei se ennenkään ole haitannut mitään tai ketään. Minä haluaisin myös joskus mennä naimisiin, koska mielestäni se olisi ihan ajankohtaista ja avioliittossa monet asiat olisi muutenkin helpompia. Avioliitosta puhuessa mies menee aina jotenkin täysin lukkoon, ja sanoo vaan ettei ole vielä valmis mihinkään sellaiseen, eikä hän muutenkaan näe avioliittoa erityisen tärkeänä asiana. Hänen mielestään kaikki on juuri näin ihan hyvin.
Lapset ovat usein biologisen äitinsä vanhemmilla, koska nämä asuu lähellä. Kesälläkin lapset lomaili siellä suurimman osan ajasta, kun meillä oli töitä. Mutta tämän lisäksi myös mies on erittäin hyvissä väleissä entisen vaimonsa perheen kanssa, kyläilee ja viettää aikaa heidän kanssaan. En vaan voi sille mitään, mutta se häiritsee minua. Itse kun en voisi kuvitellakaan olevani niin paljoa tekemisissä eksäni perheen kanssa edes lasten takia. Olen yrittänyt vihjailla miehelle, että asia vaivaa minua, mutta mies ei tunnu näkevän tässäkään asiassa mitään ongelmaa.
Minulla on hyvin ulkopuolinen olo. Minusta tuntuu, että en kuulu perheeseen samalla tavalla kuin haluaisin kuulua. Onko mitään, mitä voisin tehdä?
Kommentit (66)
Vähän vaikea ymmärtää mitä saat tuosta suhteesta. Kuulostaa, että olet tunkeutunut toisten ihmisten perheeseen vaikket heidän perheeseensä kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret on huolet, lelut kotona ja epärivissä olevat kengät. Elämä on rankkaa varmaankin.
Kuulostaa äitipuolelta, jonka mielestä kengät oli aina ihan väärin.
Minun ex käy nykyisen puolisonsa ja kävi ex puolisonsakin kanssa tapaamassa vanhempiani. Tapaa niitä useammin kuin minä. Ja minä olen yhä elossa! Pitääkö kaikesta tehdä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesken kanssa uuden suhteen aloittavalta vaaditaan ihan erityistä sopeutuvuutta ja herkkyyttä, jota sinulla ei valitettavasti tunnu olevan. Tilanne on ihan eri, kuin tilanteessa, jossa tällaista historiaa ei ole.
Olen vierestä nähnyt, minkälaiseen tuhoon lasten kannalta tuollainen tilanne voi johtaa, jos isä ei pidä lastensa puolta vaan asettaa uuden suhteen lastensa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjestas, kuolleen vaimon vanhemmat on lapsien isovanhemmat, ne kuuluu perheeseen.
Kasva aikuiseksi
Minusta taas eivät kuulu. Me olemme perhe, he sukulaisia. Minun vanhempiini mies ei ole kiinnostunutkaan tutustumaan yhtä läheisesti.
Oletko mustasukkainen äitinsä menettäneille lapsille??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä jollakin tavalla. Ei ole niin helppo tilanne hänellekään. Se on aina helppo huudella, kun ei ole itse kokenut vastaavaa tilannetta.
Ymmärrän hyvin ap:ta. Itse olen jopa edennyt avioliittoon lesken kanssa, jolla aikuiset lapset. Siltikin tuo menneisyys on aina läsnä tavalla tai toiselle. Ajattelin, että ole niin vahva ja ymmärtäväinen, että selviän kyllä, muta välillä tuntuu että en kuitenkaan.... On ihan ok, haluta olla puolisolleen se ykkönen. On ok, haluta suunnitella puolison kanssa yhteistä tulevaisuuttta. Lesken kanssa nämä eivät välttämättä koskaan toteudu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheittesi perusteella mies kuulostaa hyvältä isältä, joka laittaa lapset etusijalle kuten kuuluukin. Ymmärrän ettei tilanne ole sellainen kuin sinä haluaisit, mutta voit joko hyväksyä ja sopeutua tilanteeseen tai lähteä.
No jo on märinää taas naisen omien päänsisäisten ongelmien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan klassinen esimerkki siitä pahasta äitipuolesta. Ensin on viehättävä mies ja viehättävä nainen ja tosi rakkaus. Lämmin ja muut huomioiva äiti kuolee. Paikalle saapuu itsekäs perheetön kotka, joka synkässä mielessään ajattelee "tuossa on mies ja lapsoset, jotka minullekin kelpaa. Ihanaa kun joku on tehnyt kovimman työn eli raskautunut, synnyttänyt, hoitanut ja rakastanut pieniä lapsia ja potkaissut tyhjää ja jättänyt kaiken minulle. Tästä on mukava jatkaa"... jostain kumman syystä leskimiehelle äitipuoli ei ole koskaan elämänsä rakkaus vaan jostain syystä se oli se nuori, kaunis nainen, joka häntä ja hänen lapsiaan yli kaiken rakasti... julma äitipuoli tahtoo adoptoida lapset omikseen ja olla äidin asemassa ja miehen elämän rakkaus vaikka varsinaisesti häneen ei kukaan silmiään iskenyt vaan hän kadehtimansa toisen naisen perheeseen. Ja on oikein luonnollista, että hän tahtoisi olla ykkönen... kun kuvailtu tilanne on hyvinkin kieroutunut. Hrrrrr...
Kaffepulla kirjoitti:
Et voi ikinä kuulua miehen perheeseen, Ap. Veri on vettä sakeampaa.
Hanki oma perhe. Näillä ihmisillä on jo perhe. Sinä et kuulu siihen.
Voit olla isän tyttöystävä, et muuta.
Näinhän se menee. Ap on ihan turhaan mustasukkanen ei edellisestä elämästä irtisanouduta tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko tuo on pitkä trollitarina ja tarvitset apua tai sitten sinä et vaan ole itse ns parisuhdematskua.
Täällä taas moni käyttää aloittajaa oman pahan olonsa purkamiseen.
Ymmärrän ap:n ulkopuolisuuden tunteen. Mies ei selvästikään halua tehdä sille riittävästi. Hän ei myöskään ole sopinut ap:n kanssa yhteisiä toimintamalleja yhteiseen kotiin, koska ap:n pitää ahdistua siitä. Hän on alunperinkin pitkittänyt yhteenmuuttoa. Ei halua keskustella = ei halua helpottaa ap:n oloa. Viettää ap:n mukaan paljon aikaansa ihmisten kanssa, joiden seuraan ap ei sovi.
Moni tarjoilee tiukkana ap:lle lähtöä. Sekö tekisi hyvää lapsille?
Jos itse olisin ap, lähtisin kyllä, en olisi alunperin muuttanut yhteenkään. Tuohon yhtälöön et tule ikinä 100% perheenjäseneksi pääsemään. Se on sinulle jo osoitettu.
Ap, olet sairas. Jauhat tätä samaa asiaa täällä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet sairas. Jauhat tätä samaa asiaa täällä joka päivä.
Sinä olet sairas. Ei ole pakko lukea tai kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Et voi ikinä kuulua miehen perheeseen, Ap. Veri on vettä sakeampaa.
Hanki oma perhe. Näillä ihmisillä on jo perhe. Sinä et kuulu siihen.
Voit olla isän tyttöystävä, et muuta.Näinhän se menee. Ap on ihan turhaan mustasukkanen ei edellisestä elämästä irtisanouduta tuosta vaan.
Siihen elämään voisi ottaa uusia ihmisiä mukaan.
Toivottavasti on trolli eikä mies ja lapset ole oikeasti joutuneet myrkynkeittäjän hoiveihin.
Toivottavasti mies tajuaa pitää lapset etusijalla ja antaa tarvittaessa naiselle kenkää.
Et voi saada sellaista, mitä et voi saada.
Voit olla isän tyttöystävä. Jos se ei riitä sinulle, jatka matkaa. Ehdit vielä hankkia oman perheen.
🇺🇦🇮🇱