miten muut isät pärjää puutteessa?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:34"]

en ymmärrä miten te pystytte elämään tollaisissa suhteissa. itse olen tyttären syntymän jälkeenkin kokenut seksin todella tärkeänä, ja olen naisena pitänyt huolen ettei raskauskiloja ole jäänyt. tänään kun tyttö menee illalla nukkumaan meinaan taas vietellä rakkaan mieheni..kohta alusvaateostoksille.. ;)

[/quote]

Helppo se on sivusta huudella.

Yhtä hyvin voi kysyä vaikka siivoojalta miten kestää omaa työtään. Oman elämäntilanteen muuttaminen ei ole mikään ihan yksinkertainen prosessi. Lisäksi on vaarana joutua ojasta allikkoon kuten #39:n tarinasta voi päätellä.

#35 tuli mieleen, entä jos vaikka kirjoittaisit vaimolle kirjeitä. Pane vaikka joka toinen päivä postiin kirjekuori, jossa lyhyt viesti kortissa (sellainen että kun sen kuoren kuitenkin avaa niin ei voi välttää lukemasta tekstiä) ja joskus joku pitkä kirje. Kertoisit niistä tunteistasi ns. pakosti. Voiko se mitenkään enää pahentaa tilannetta, että saat kerrottua. Voi olla että vaimo ei sitä informaatiota pysty ottamaan vastaan, mutta voihan olla että lukeekin ja säästää ne pitkätkin kirjeet. Ja joskus vastaakin jotakin. Voi olla helpompi puhua vaikeista aiheista niin kuin kasvotusten.

Meillä on parisuhteessa seksiä muutaman kerran viikossa ja haluaisin tyypillisesti useamminkin, mutta en kostu siitä mitään jos mies yksipuolisesti sormettaa, en vaikka olisin hetki aiemmin seksiä itsekin halunnut. Sinuna lopettaisin sen vonkauksen jos se ei kerran sinuakaan juuri innosta, ja alkaisin hukuttaa vaimoa noihin viesteihin. Voit vaikka kirjoittaa että olen nyt niin epätoivoinen että lopetan seksialoitteiden teon ja teen sen sijaan näitä.

Voit laittaa vaimolle niitä kirjeitä, sähköposteja ja tekstiviestejä, ehkä jättää muitakin viestejä milloin mihinkään. Älkää miehet suostuko siihen että teille akuutti aihe jää naiselle jonnekin Ö-mappiin. Jos sitten olette kaikkenne yrittäneet niin ainakin teillä on yhdenlainen keskusteluyhteys niiden viestien kautta, voitte niissä kertoa että nyt alkaa olla selvää että olen sinulle täysin yhdentekevä ihminen jonka tunteilla ei ole väliä. Voisin kuvitella että kirjeeseen voi kirjoittaa ihan mitä vain, vaikka että harkitsen tässä nyt vieraisiin lähtöä, mitäs sanoisit tuosta naapurin Ritvasta, voitaisiin kaataa piha-aita ja perustaa mukava kommuuni kun Ritvan ja Sepon kakaratkin viihtyy meidän lasten kanssa. (Tätä ei ehkä ensimmäiseksi kannata tietysti kirjoittaa, mutta jos alkaa näyttää siltä että vaimo ignooraa viestit.)

Jos puoliso ei halua sitä tilannetta korjata, edes yrittää, niin ette voi mitään tehdä. Sitten jää mietittäväksi onko syytä pysyä yhdessä, voihan se olla että kun seksi ja tunneyhteys totaalisesti siirtyy pois agendalta, niin olo helpottuu ja kestääkin asua yhdessä vaikka siiheksi että asuntolaina on maksettu tai lapset tietyn ikäisiä.

Meinaan siis että tuollaisiin viesteihin voisi laittaa sekä pitkään mielessä pyörineitä asioita, että ajankohtaisia kommentteja. Vaikka jotakin että eilen kun teit x, se tuntui y:ltä. Välillä negatiivista ja välillä positiivista. Tarpeeksi usein myös muistutusta että en halua erota. Jos ette ole ns. seksielämän puolella saaneet mitään muutettua perinteisellä tyylillä, niin asia ei ratkea takomalla päätä seinään, vaan tarvitaan jotain muuta, tällainen lähestyminen voisi olla sitä jotakin muuta. Jos pystytte tänne kirjoittamaan niin pystytte kyllä kirjoittamaan vaimollekin.

43

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:58"]

Nää on ihan uskomattomia tarinoita. Naisena olen ihan sanaton, en tiedä yhtään, mitä sanoa. En voi käsittää, miten joku kestää parisuhdetta, jossa ei ole lainkaan hellyyttä ja kosketusta. Parisuhde, jossa naisen mielestä halaaminen ja pussaaminen on humpuukia. Eikö nainen tajua, että asiat ei todellakaan ole kunnossa???

[/quote]

Ainakaan meillä ei tajua tai ei välitä. Kyse ei ole niinkään siitä ettei olisi hellyyttä ja kosketusta, vaan siitä että sitä on melko yksipuolisesti. Ja vain minun aloitteestani. Tämä tuntuu uskomattomalta, kun seurusteluaikana hän oli se joka tuli halaamaan ja halusi olla lähekkäin. Jotain on selvästi on hänen päässään tapahtunut, mutta kun en ole ajatustenlukija niin mysteeriksi taitaa jäädä.

#12

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 18:58"]

Nää on ihan uskomattomia tarinoita. Naisena olen ihan sanaton, en tiedä yhtään, mitä sanoa. En voi käsittää, miten joku kestää parisuhdetta, jossa ei ole lainkaan hellyyttä ja kosketusta. Parisuhde, jossa naisen mielestä halaaminen ja pussaaminen on humpuukia. Eikö nainen tajua, että asiat ei todellakaan ole kunnossa???

[/quote]

Ainakaan meillä ei tajua tai ei välitä. Kyse ei ole niinkään siitä ettei olisi hellyyttä ja kosketusta, vaan siitä että sitä on melko yksipuolisesti. Ja vain minun aloitteestani. Tämä tuntuu uskomattomalta, kun seurusteluaikana hän oli se joka tuli halaamaan ja halusi olla lähekkäin. Jotain on selvästi on hänen päässään tapahtunut, mutta kun en ole ajatustenlukija niin mysteeriksi taitaa jäädä.

#12[/quote]

Tuohan on osa sitä ongelmaa. "Vonkausta" pitää harjoittaa, että saisi halauksia, hellyyttä, seksiä. Naisella on sitten ehdoton valta käyttää veto-oikeutta tuon suhteen. Joskus saa halata, yleensä ei. Liian pitkä halaus voi olla epämiellyttävää. Miehen velvollisuus on vietellä nainen ja naisen oikeus on antautua viettelyksen valtaan ...tai sitten ei.

Sitten joskus kun ei edes jaksa yrittää tehdä ehdotuksia (pakkipettymyskiintiöt täynnä) niin kommentti voi myöhemmin olla, että olisin ollut halukas seksiin, mutta taisit olla väsynyt tms. mieltäylentävää. 

Ap kysyy, miten puutetta kestää. Kai se juttu on, että yleensä se vaimo on muuten mukava ja ihana, arki sujuu ja lapset, lainat ja historia liimaavat yhteen. Ja se, että joskus päivä paistaa risukasaankin. Puutteeseen tulee helpotusta, ainakin hetkeksi.

Kai se homma menee niin, että jos suhde toimii, niin tähän ketjuun ei kirjoitella. Jos suhde on tarpeeksi kuralla, niin sitten erotaan.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:19"]

 Jos sitten olette kaikkenne yrittäneet niin ainakin teillä on yhdenlainen keskusteluyhteys niiden viestien kautta, voitte niissä kertoa että nyt alkaa olla selvää että olen sinulle täysin yhdentekevä ihminen jonka tunteilla ei ole väliä. Voisin kuvitella että kirjeeseen voi kirjoittaa ihan mitä vain, vaikka että harkitsen tässä nyt vieraisiin lähtöä, mitäs sanoisit tuosta naapurin Ritvasta[/quote]

Oletko nyt tosissasi?

Ei tollainen passiivis agressiivisuus kyllä ole ikinä ratkaissut mitään. Vähänkö itsellä vaan menisi muurit pystyyn tollaisesta lähestymistavasta. Kirjoittaminen sinällään ei ole huono idea jos se auttaa ilmaisemaan asiat rauhallisemmin ja jäsennellymmin. Mikään ei kuitenkaan estä kumppania olal lukematta, jos hän niin päättää. 
Asian esiin pakottaminen ILMAN syyttelyä tai nalkutusta on todella vaikeaa. Siksi uskon että pakolla ulkopuolisen juttusille on monelle oikeasti hyvä ratkaisu. Mutta olihan tääsä ketjussa mies, jonka vaimo ei suostu käsittelemään aihetta niinkään.

 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:19"]

 Jos sitten olette kaikkenne yrittäneet niin ainakin teillä on yhdenlainen keskusteluyhteys niiden viestien kautta, voitte niissä kertoa että nyt alkaa olla selvää että olen sinulle täysin yhdentekevä ihminen jonka tunteilla ei ole väliä. Voisin kuvitella että kirjeeseen voi kirjoittaa ihan mitä vain, vaikka että harkitsen tässä nyt vieraisiin lähtöä, mitäs sanoisit tuosta naapurin Ritvasta[/quote]

Oletko nyt tosissasi?

Ei tollainen passiivis agressiivisuus kyllä ole ikinä ratkaissut mitään. Vähänkö itsellä vaan menisi muurit pystyyn tollaisesta lähestymistavasta. Kirjoittaminen sinällään ei ole huono idea jos se auttaa ilmaisemaan asiat rauhallisemmin ja jäsennellymmin. Mikään ei kuitenkaan estä kumppania olal lukematta, jos hän niin päättää. 
Asian esiin pakottaminen ILMAN syyttelyä tai nalkutusta on todella vaikeaa. Siksi uskon että pakolla ulkopuolisen juttusille on monelle oikeasti hyvä ratkaisu. Mutta olihan tääsä ketjussa mies, jonka vaimo ei suostu käsittelemään aihetta niinkään.

[/quote]

Eihän sen tarvitse olla passiivisaggressiivista. Mitä aggressiivista siinä on, että kirjoittaa toiselle kirjeen? Sen voi lukea tai olla lukematta, mutta ainakin sillä tavalla pysyy aihe pinnalla. Ensimmäisen kirjeen/viestin omalla nimellään vaimo varmasti ainakin lukee, ja tietää sitten avaamattakin varmasti mistä on kyse jos samankaltaisia kuoria alkaa tulla enemmän. Ja toinen osapuoli saa vähintään purettua mieltään. Käytetäänhän sitä jonkinlaisena terapiakeinonakin, kirjoitetaan kirje jollekin jonka kanssa on selvittämättömiä asioita ja joko lähetetään tai poltetaan se. Jos viestejä on useampia, ei tarvitse kaikkea ladata yhteen täydellisesti muotoiltuun, vaan niistä muodostuu kokonaisuus. Eikä vastaanottajakaan voi tarttua yhteen tiettyyn sanavalintaan, kun viestejä tulee ja tulee. (Siitä naapurin Ritvasta en ollut tosissani. Jos sellaista kirjoittaa niin se voisi mennä kevennyksenä viestissä numero 679, ei tietenkään ainoana.)

Sitä paitsi, kirjeen kanssa käy niin, että on viive kirjoittamisen ja viestin vastaanottamisen ja lukemisen välillä. Arkea voi elää niin kuin ennenkin. Siitä ei tule samanlaista tilannetta kuin keskustelussa, jossa pitäisi heti osata sanoa jotakin. Kirjeiden voi antaa vaikuttaa hitaasti ja lukija voi palata niihin jos haluaa. Kirjeet on myös konkreettisia, ne pitää fyysisesti hävittää tai piilottaa johonkin, niitä ei voi klikata suoraan roskapostikansioon lukemattomina tai esittää ettei huomannut toisen ilmettä. Eikä haittaa vaikkei joka sana tai viesti menisi perille, jos niitä on monia. Minusta paljon parempi ajatus kuin yksittäinen vakava keskustelu, joka kärjistää tilanteen helposti riidaksi ja joka on helppo unohtaa ja tuudittautua siihen, että asia on taputeltu kun ei ole pitkään aikaan riidelty.

tarkoitin tuota kirjeeseen ehdottamaasi sisältöä. 

"alkaa olla selvää että olen sinulle täysin yhdentekevä ihminen jonka tunteilla ei ole väliä."

on passiivisagressiivisuutta eikä edusta alkuunkaan rakentavaa lähestymistapaa. Samaa tosin puhtaan vittuilun tasolle edustaa: 

"harkitsen tässä nyt vieraisiin lähtöä, mitäs sanoisit tuosta naapurin Ritvasta"

Itse kirjekonseptia en tuominnut enkä tuomitse nytkään.

34 jatkaa: minusta kirjoittaminen tuntuu hyvältä idealta. Naisena minusta on ihanaa saada perinteinen kirje omalta rakkaalta. Tiedä sitten, miten tunnekylmä ja haluton vaimo suhtautuu asiaan, mutta kokeilemallahan se selviää. Meillä on käytetty kirjoittamisa apuna, kun on ollut asioita, joita tuntuu vaikealta sanoa toiselle kasvokkain. WhatsAppiakin meillä käytetään tähän tarkoitukseen.

"Voit laittaa vaimolle niitä kirjeitä, sähköposteja ja tekstiviestejä, ehkä jättää muitakin viestejä milloin mihinkään. Älkää miehet suostuko siihen että teille akuutti aihe jää naiselle jonnekin Ö-mappiin. Jos sitten olette kaikkenne yrittäneet niin ainakin teillä on yhdenlainen keskusteluyhteys niiden viestien kautta, voitte niissä kertoa että nyt alkaa olla selvää..."

Tällä siis tarkoitin vain että kun on kaikkensa yrittänyt (=useampia erilaisia näkökulmia tuonut esille) ja pitänyt akuuttia aihetta esillä useiden viestien kautta (= kauan aikaa), ja jos ei silti saa mitään vastakaikua tai reaktiota, niin voi koittaa provosointiakin.  Ja miksei ääritapauksessa selvittää eroajatuksiaankin kirjeitse. Ei tarvitse vaimon sitten ihmetellä eron jälkeen, että kumma kun se ei kovemmin ilmaissut missä vika, sen kun katsoo niistä kirjeistä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 14:38"]

Onkohan ihan terve parisuhde jos toisen tarvii elää puutteessa`? 

[/quote]

on onhan se terve vaika sais 1-2x viikossa. miehet kun on erilaisii kuin naiset. sen kummempaa ole.

On se kumma kun jotkut miehet kärsii puutteesta ja samoin jotkut naiset. Mikä siinä on niin vaikeeta antaa vaikka ei aina itellä tee mieli? Minusta on itsekästä olla antamatta...

Kiva lukea kohtalontovereiden kertomuksia täältä! Itselläni seksi loppui erittäin aktiivisen viiden vuoden jälkeen kuin seinään 1. lapsen syntymän jälkeen (8 vuotta sitten). Sen jälkeen on saanut puutteessa elää. On yritetty tasaisin väliajoin keskustella, ja aluksi vaimo lupasikin "aktivoitua" kun "ei vain jotenkin ollut tehnyt mieli".  Muutosta ei kuitenkaan koskaan tapahdu (paitsi hetkellisesti kun piti saada toinen lapsi alulle) eli ihan tyhjää puhetta.

Olen nyt jotenkin "turtunut" tilanteeseen. Pärjään kyllä, kun seksidraivini on pakon edessä huomattavasti vähentynyt (ja kun hoitaa lastit omin käsin parisen kertaa viikossa). Haluan pitää pienillä lapsilla molemmat vanhemmat (kun kerran "arki sujuu hyvin"), joten en ole suhteesta lähtemässä, vielä. Pettämäänkään en viitsi alkaa, ei siksi, että se tässä tilanteessa moraaliani pahemmin kolkuttelisi vaan lähinnä sopivan partnerin löytämisen hankaluuden tähden. Mutta ei tämä "oikein" ole näinkään, enkä aio loppuelämääni näin elää. Ei tämä ole mikään avioliitto vaan me olemme lähinnä kämppäkavereita, joilla on yhteishuoltajuus.

Teinkin tuossa suunnitelman vajaa parisen vuotta sitten, jota nyt toteutan.  Pakotin vaimon keskustelemaan asiasta oikein kunnolla, ja hänen taas selitellessä ja luvatessa muutosta, muistutin että niin hän oli sanonut aiemminkin. Sanoin sillä kertaa, että tämä oli nyt viimeinen kerta, kun keskustelen asiasta hänen kanssaan. Jos muutosta ei tule, niin vedän omat johtopäätökseni. Ei tullut. Kerran parissa kuukaudessa, jos silloinkaan, tulee kutsu "mekaanisen seksiin". Toimin siis nyt silloin laatimani suunnitelmani mukaan. Odottelen tässä vielä muutaman vuoden, että lapset ovat hieman isompia. Samalla keskitän huomioni (tässä järjestyksessä) lapsiini, työhön ja itsestäni huolehtimiseen. Finassipuolen ollessa varsin hyvä (velaton asunto, mökki yms), järjestelen koko ajan pikku hiljaa "ylimääräisiä" fyrkkiani vaimon ulottumattomiin/näkymättömiin. Näin "yhteiseen pesään" jää mahdollisimman vähän jaettavaa (meillä ei ole avioehtoa), sitten kun jakamisen aika tulee. Ja se tulee muutaman vuoden päästä kun nuorempikin lapsista on jo itsenäisempi. Silloin alkaa minulla ihan uusi elämä seksin suhteen. Nuorempana ei seuran löytyminen ollut mikään ongelma, ja tuskin tulee olemaan silloinkaan. Nykyinen vaimoni voi sitten jatkaa pihtaamistaan ihan yksinään tai hankkia jonkun uuden höynäytettävän.

t. Riku

Meillä on sama ongelma, keskustellaan kyllä usein seksistä ja vaimo lupaa että voin ottaa suihin välillä ja muutenki kuulostaa että kyllä seksi kiinnostaa, mutta sitä suihinottoa on taas jo odotettu useampi kuukausi ja kaikki muukin seksiin liittyvä jäis varmaan aika vähälle jos odottais että koskas vaimo tekee alotteen. Ite kyllä siivoan, käyn töissä, laitan ruokaa ja hoidan pientä lasta, yritän pussailla ja hyväillä vaimoa ehkä liikaakin, nuolla pimppiä ja kaikkee, mutta jos meinaat joskus saada nii ite joudut aina vaimon herättelemään että voitaisko vähän... plussaa on se että meillä vaimo kyllä harvoin kieltäytyy ja seksiä onki todella paljon, lähes aina ku mahdollista.  Ainoa mikä rajoittaa on välillä tietenki työ ajat ja jos lapsi itkee illasta 01 asti ja aamulla 5 herätys nii ei sillon kauheesti harrasteta ja sen tottakai ymmärrän miks ei. Mut jotenki on turhauttavaa edes yrittää saada vaimoo innostumaan ja vois se aika moneen asiaan vaikuttaa jos vaimo välillä olis itekki edes innostuneen näkönen seksistä...

Jeppis_85

En tiedä, minusta tässä on vähän niin, että vähällä seksillä pärjäävä nainen ei ilman todellista rautalangasta vääntämistä ymmärrä sitä, että seksi on miehelle kaikkein tärkeintä suhteessa. JA että se mies oikeasti kuolettaa itsensä ja lopulta ikuisesti katkerana lähtee, jos sitä seksiä ei ole tai jos sitä on mutta se on liian kylmää. Nainen voi omasta mielestään panostaa paljonkin perheeseen, uhrata parhaat vuotensa, mutta ei vain siihen seksiin jos se hänelle ei niin tärkeää ole. Voi olla että näitä naisia ei harmita jälkikäteen valintansa, voi olla että heille on ihan ok että mies pysyy siinä sen aikaa että lapset vähän kasvaa ja sitten kumpikin lähtee omille teilleen.

Mutta siltä varalta että kyse on väärinymmärryksestä, niin koittakaa vielä selittää että seksi on teille elämä ja muu ei merkitse mitään jos sitä seksiä ei ole.

Oli helppo samaistua moneen edeltävään kirjoittajaan.

Se on vaikeaa, kun halut eivät kohtaa ja meillä(kin) on seksiä kuitenkin 1-3 kertaa viikkoon. Minulle se on kolmekymppisenä viriilinä miehenä niukanlaisesti ja viitisen vuotta minua vanhemmalle avovaimolleni hivenen liikaa. Halut eivät vaan kohtaa, ei seksin määrässä eikä oikein laadussakaan. Sen tästä ja edellisestä parisuhteestani oppineena voin luvata, että mahdollisesti seuraavassa parisuhteessani en ole valmis tekemään seksin suhteen näin suuria kompromisseja, piste.

Olemme seurustelleet seitsemisen vuotta. Seksin niukkuus tuli pienimuotoisena yllätyksenä, koska olimme suhteen ensimmäiset pari vuotta etäsuhteessa ja kun näkee toista vain viikonloppuisin, niin seksiä oli joka päivä. Yhteen muuttamisen jälkeen olin yllättynyt, kun seksiä ei ollutkaan joka päivä, kuten aiemmin nähdessämme vain viikonloppuisin ja lomilla.

Eikä meillä edes ole lapsia... Lasta yritettiin vuoden verran, mutta ei tärpännyt. Nyt odotellaan, että saisimme sijoitetun lapsen. Isyyttä haluan ja odotan, mutta samalla pelkään sitä, mitä se vääjäämättä tulee tekemään seksielämälle. Jo nykyisellään ilman lapsia seksi ei ole kovin korkealla avovaimon prioriteettilistalla ja kateellisesti seuraan, kun pari lemmikkikissaamme saa paljon enemmän huomiota kuin minä. Työt kuormittavat avovaimoa ja harrastuksiakin hänellä on aika paljon. Ikään kuin miehestä olisi kaikista helpointa tinkiä arjen tiimellyksessä, pitää itsestään selvyytenä.

Olen miehekäs mies, en puita halaava ituhippi. Yritän arjen kuormittavuutta poistaa pitämällä kodista huolta eli hoitamalla siivoamisen ja ruuanlaiton isolta osalta. Ei meillä ole miesten ja naisten kotitöitä, vaan yhteiset kotityöt ja miesten työt... Huomioin vaimoa jatkuvasti, suukottelen, halaan, puhun ja pussaan. Kehun kauniiksi ja himottavaksi. Järjestän yllätyksiä, pieniä lahjoja ja arjen romantiikkaa. Vien matkoille ja yritän rikkoa arjen rutiineja. Seksistä on puhuttu ja avovaimo tietää, että kuinka tärkeää seksi, läheisyys ja erotiikka ovat minulle. Asiasta puhuttaessa avovaimo vakuuttaa yrittävänsä enemmän ja lupaa panostaa asiaan. Kovin lyhyt vain on muisti, koska ei ne puheet muutamaa päivää pidemmälle kanna. Vanhoihin kaavoihin on helppo palata. Seksin suhteen en ole avuton sähläri, vaan kiimainen rakastaja, joka ihan oikeasti tietää temput sekä niksit. Avovaimon nautinto on melkein paras osuus seksissä. Tuntuu kornilta sanoa, mutta olen huomaavainen rakastaja, joka panee kirjaimellisesti parastaan. Olen siis hyvä pano ja kielellisesti erittäin lahjakas.

Mutta kun ei, niin ei. Haluan enemmän seksiä, hyvää ja laadukasta. Valitettavan usein tuntuu siltä, että koko homma on avovaimolle mekaanista pakkopullaa. Suoritus, joka on pakko hoitaa. Tuolla edellä joku mainitsi, että hänen vaimonsa ehdottelee seksiä silloin, kun sen harrastaminen on käytännössä mahdotonta tai sitten aamulla lupaa, että illalla on ilotulitusta odottamassa. Kovin, kovin tuttua ja se tuntuu helvetin pahalta ja julmalta. Kovassa kiireessä, kun ollaan juuri lähdössä johonkin, niin toinen kuiskaa korvaan, että tekisi mieli seksiä... Ikään kuin toinen ehdottelisi, koska tietää, että seksin harrastaminen sillä hetkellä on mahdotonta ja ehdottaa vain näyttääkseen, että on seksistä kiinnostunut.

Sitä kun avovaimoon panostaa joka päivä paljon, niin toivoisi hiukan enemmän takaisin. Älkää ymmärtäkö väärin, minä haluan panostaa avovaimooni ja haluan häntä huomioida. Tuntuu vaan siltä, että itse saa vain murto-osan siitä takaisin, mitä toiselle tarjoaa. Mekaaninen suorittaminen on pahasta, mutta ehkä kaikista enemmän suoraan sanoen v*tuttaa se, että ei voi toiselle antaa vaikkapa suuseksiä, jos ei itse mitään halua. Tai siis jos suikkari kestää nyt vaikkapa 10 minuuttia, niin luulisi siihen olevan aikaa useammankin kerran viikossa. Kyllä mulla olisi nuppi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos saisi sitten edes mekaanisen helpotuksen. 10 minuuttia, se on oikeasti todella vähän toisen hyvinvointiin panostettuna ja mielestäni ei liikaa pyydetty. Ei, en pyydä. Olisi vaan käsittämättömän upeaa, jos toinen haluaisi tuottaa toiselle hyvän olon.

Puhuminen ei auta. Aina välillä tulee hetkiä, kun parisuhteessa on paha olla, kun ei saa toiselta huomiota. Se on raskasta, kun toista kuitenkin rakastaa ja sitä seksiäkin on. Minä haluan olla parisuhteessani himon ja rakkauden kohde, en vain yhteistä kotia ylläpitävä yhteiskunnan tukipylväs.

Vaikka olen seksiaddikti en sanois että seksi olisi kuitenkaan suhteessa tärkeintä eikä ainakaan kannata sitä vaimolle mennä sanomaan. Näin ainakin kun lapsi löytyy ja lisää tulossa nii kyllähän lapset ja niiden hoito ainakin menee seksin edelle, pitäähän pienet lapset tähän maailmaan auttaa ja mun mielestä siinä tarvitaan sekä isää että äitiä yhtäpaljon ihan niinku niitä lapsia tehdessäki. Mut on totta että jos ei oo kunnolla seksiä nii eipä oikein mikään muukaan kiinnosta, on vähä sellanen olo että ihan sama koko elämä. Ei nainen osaa arvostaa seksin merkitystä miehelle. En usko että kukaan nainen ajattelis nii et kuhan mies olissen aikas elämässä että saa lapset tehtyä mut ei vaan oo samalla aaaltopituudella seksin tärkeyden suhteen. Tosin jos mies ei esim tee sen eteen mitään et sais nii ihan turha edes yrittää, mut jos hoidat lapsia, käyt töissä, kaupassa, siivoat, laitat ruokaa, hemmottelet naista ja silti joutuu vinkuu seksiä nii on aika turhauttavaa....

Jeppis_85

Mistä tiedätte sitten, että ette odota elämältä liikoja? Entä jos teidän ongelma on se että ei ole oikeita ongelmia? jos suhteessa on muuten asiat kunnossa, niin oikeastiko seksiin se kaatuu? Entä jos sitä kaikkea muuta mitä teillä on, ei ole mahdollista saada muuten kuin alistumalla huonompaan seksielämään? Monen elämä kuulostaa tässä keskiluokkaiselta idylliltä josta puuttuu intohimo. No onko se oikeasti ihme, kuka on väittänyt että elämässä saa kaiken? Jos tasaisen parisuhteen sijasta olisi jänniä irtosuhteita villien naisten kanssa niin ehkä olisi intohimoa mutta siinäkin on kääntöpuolensa. Ehkä olette tehneet elämässänne ihan tietoisesti sellaisia ratkaisuja, joilla olette tuohon tilanteeseen joutuneet. Jos eroatte, pitäisi tehdä joku radikaali muutos että niin ei käy uudestaan seuraavan naisen kanssa (ja yhä uudestaan).

Tässä juuri tuli dokkari 60-70-vuotiaista miehistä ja heidän seksielämästään. Siinä oli yksi ukko, joka oli aivan totaalisen hippi. Aivan höyrähtänyt, tanssi afrikkalaisia tansseja ja teki jotain joogitemppuja saadakseen mualle kokoa. Mutta oli onnellinen ja eli rakastavassa ja seksuaalisesti aktiivisessa suhteessa nuoremman naisen kanssa. Se nainenkin tietysti oli melko hippi. Se mies oli tehnyt elämässään epäsovinnaisia valintoja ja siksi varmaankin vietti onnellisena epäsovinnaista elämää.

Naapurin muijalta saa aika helposti, joten siellä tulee käytyä aika ajoin.

Runkattava on ja katottava pornoo. Lapsemme äityliä ei kulli enää juurikaan kiinnosta, säälistä antaa joskus. Haluaisin edes runkata vaimon vieressä, mutta se kammoaa koko touhua ja haukkuu pervoksi. Kerran pyysin sen levittämään sängyssä jalkansa, että voisin runkata nautinnollisesti, mutta heti tuli litsari ja haukuttiin siaksi.