Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12 vuotta täyttävä poika on niin huonokäytöksinen että ei tekisi mieli mitään synttäreitä järjestää edes
18.09.2021 |
Ei viitsi tehdä koulutehtäviään, haistattelee, kiroilee, käskyttää ja määrää pikkuveljeään hakemaan laturia, puhelinta, sukkia ja milloin mitäkin. Samoin tulee vaan ja tönäisee veljen penkiltä alas ja ottaa ohjaimen kädestä kun haluaa itse pelata. Ei anna mun nukkua kun tulen yövuorosta vaan tulee mankumaan ja häiritsemään milloin mitäkin kesken unien. Ei esim. halua syödä normaalia ruokaa mitä olen laittanut kaappiin valmiiksi, eikä mukamas jaksa laittaa sitä lautaselle. Sitten tulee herättämään ja huutamaan hampurilaisia ja karkkia. Paiskoo ovia ja heittelee tavaroita kun sanon että kaapista ruokaa. Sen jälkeen purkaa raivon pikkuveljeen ja karjuu sen painumaan v ittuun. Ei halua myöskään vapaaehtoisesti pesulle, nukkumaan, herätä..
Hyviä hetkiäkin on tietysti, ja poika osaa olla ihana. Josta tietysti kehun kovasti.
Huono käytös on valitettavasti niin huonoa, että tuon lapsen rakastaminen alkaa käydä jo työstä. Olen yksinhuoltaja. Onneksi isänsä on täällä usein että pääsen karkuun.
Huomenna on pojan synttärit ja koko tämän päivän käytös on ollut suoraan helvetistä. Huomenna sitten pitäisi lahjoja antaa ja juhlia tuota lasta joka tekee elämästämme hermoja raastavaa joka ikinen päivä.
Kommentit (69)
Se loputon sanoittaminen antaa väärin tehneelle lapselle mielikuvan, että kaikesta voi päästä pelkällä sanalla anteeksi tai valheellisella lupauksella, ettei tee sitä uudestaan. Näitä lapsia on nykyään yhä enemmän, jotka manipuloivat aikuista (ja muitakin lapsia) sanomalla sen, mitä aikuinen haluaa kuulla. Sitten virnuillaan uhrille selän takana, ettet voi minulle yhtään mitään. Ja tiedän, ettei tästä saisi vetää yhteennvetoja, mutta tällaiset ihmiset ovat niitä työpaikkakiusaajia ja pahimmillaan jopa fyysisiä pahoinpitelijöitä, jotka tekevät niin vain koska koskaan ei ole tullut mitään vakavaa seurausta, aina vain puhetta ja lässytystä. Lopulta ollaan sitten niin vakavassa tilateessa, ettei siitä pääsekään pois ilman vankilaa. Siellä opitaan lisää valheita ja manipulaatiota ja kierre on valmis.
Seuraamusten pitää ikätasoisesti kasvaa. Alle 3-vuotiaalla sanottaminen on aivan ymmärrettävää, mutta iän lisääntyessä on myös keinojen määrää lisättävä. Ei riitä sanoa sadannen kerran, että äitiä ei lyödä. Se riittää pariin kertaan mutta jos ei mene jakeluun nätisti, sitten on taottava se kalloon rangaistuksilla. Niitä rangaistuksia kun tulee tässä yhteiskunnassa ihan muutenkin vääristä tekemisistä, eikä se saa olla 15-vuotiaalle yllätys tai ensimmäinen kerta, kun häntä rangaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että sopivia rangaistuksia kouluikäselle löytyy kasoittain ja ne pitää vain sovittaa omaan perheeseen sopivaksi. Yksi hyvä keino on edun menettäminen, jos sitä ei tee liian usein. Jos kännykkä on tauolla jatkuvasti, ei se enää ole hyvä keino. Monille karvahattukännykän käyttö on kuitenkin erittäin tehokas rangaistuksen muoto, sillä se rajoittaa nuoren mahdollisuuksia myös kaveripiirissä ja tekee rangaistuksesta sitä kautta tuntuvamman. Hyvä keino on myös palkitseminen. Hyvästä käytöksestä ja teoista saa peliaikaa tai mikä nyt lapselle onkaan tärkeää. Jos kännykkä joutuu liian usein telakalle, voisi hyvällä käytöksellä saada sen aina nopeasti takaisin.
Empaattisille lapsille riittää rangastukseksi usein vanhemman pettymys. Vanhin lapseni saa huonon omatunnon, jos minä itken hänen takiaan eikä kännykkää ole tarvinnut takavarikoida koskaan ja pelilaitteetkin vain kerran. Nuorempi on juuri tuollainen kovapäinen uhittelija, joka ei riitahetkellä pysty perääntymään vaan ottaa mieluummin niin paljon rangastuksia kuin vain on luvassa. Tällöin kannattaa sen pelin vetää poikki ja suunnitella muita keinoja. Joskus keskustelukin auttaa mutta valitettavan lyhyen hetken, tehokkainta on ollut sitten palkitseminen eli peliajan antaminen hyvästä käytöksestä.
Entäs tällainen: jos ei osaa olla kotona satuttamatta muita, niin huonearestia. Eli päivät vain omassa huoneessa. Vessassa saa käydä, mutta ruoka tuodaan huoneeseen. Silloin muut saavat edes hetken hengähdystauon väkivallalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummastelen aina miten asiat menee tuohon pisteeseen. Jos mun poika haistattelisi tai töisisi veljensä penkilta niin puhelin ja pelit lähtisi heti viikoksi lukkojen taakse.
Miten ottaa puhelin pois kun tarvitsee esim. saada vanhemmalle soittaa töihin? Tai koulumatkalla puhkeaa pyöränrengas? Tai miten ottaa pelit pois kun sisaruksen kanssa on yhteinen huone ja yksi pelilaite? Miten kontrolloida pelaamista tai puhelimella oloa kun aikuinen joutuu olemaan töissä? Joutuuko sisarus olemaan pelilakossa samalla?
Et voi olla tosissasi.
Muistan miten nuorena tunsi niin ekstravoimakkaasti "tylsyyttä", eli tavallinen kotona oleminen oli ihan suoranaista piinaa. Eikä siinä ole mitään sen kummempaa kuin siitä kasvava levottomuus ja kaaosteorian mukaisesti kaikki onkin viturallaan. Ehkä jäbäkin kaipaisi kotona pelaamisen tilalle jonkin harrastuksen josta innostuisi, joka olisi jännittävää ja sopisi omiin taitoihin. Kärjistäen joku erikoinen "sirkus" jossa saisi pelleillä ja olla oma (vielä lapsellinen) itsensä välillä, tehdä uhkarohkeita temppuja... tai käsillä tekeminen, tekninen näpertely uudessa mielekkäässä harrastusporukassa jossa kokisi onnistumisen tunteita, eläinrakkaalle eläinten koulutusta, hurjapäälle kartingia... näin helppoa luetella tietämättä nykypäivän hintoja ;)
Et ole pisara meressä; olet kokonainen meri pisarassa. -Rumi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teinin käytös muuttui muutamassa viikossa! Sen jäljeen oli joitakin kuukausia ihan hirveä. Nyt vähän rauhottunut mutta vieläkin mm. testaa rajojaan niin että meinaan pimahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Se loputon sanoittaminen antaa väärin tehneelle lapselle mielikuvan, että kaikesta voi päästä pelkällä sanalla anteeksi tai valheellisella lupauksella, ettei tee sitä uudestaan. Näitä lapsia on nykyään yhä enemmän, jotka manipuloivat aikuista (ja muitakin lapsia) sanomalla sen, mitä aikuinen haluaa kuulla. Sitten virnuillaan uhrille selän takana, ettet voi minulle yhtään mitään. Ja tiedän, ettei tästä saisi vetää yhteennvetoja, mutta tällaiset ihmiset ovat niitä työpaikkakiusaajia ja pahimmillaan jopa fyysisiä pahoinpitelijöitä, jotka tekevät niin vain koska koskaan ei ole tullut mitään vakavaa seurausta, aina vain puhetta ja lässytystä. Lopulta ollaan sitten niin vakavassa tilateessa, ettei siitä pääsekään pois ilman vankilaa. Siellä opitaan lisää valheita ja manipulaatiota ja kierre on valmis.
Seuraamusten pitää ikätasoisesti kasvaa. Alle 3-vuotiaalla sanottaminen on aivan ymmärrettävää, mutta iän lisääntyessä on myös keinojen määrää lisättävä. Ei riitä sanoa sadannen kerran, että äitiä ei lyödä. Se riittää pariin kertaan mutta jos ei mene jakeluun nätisti, sitten on taottava se kalloon rangaistuksilla. Niitä rangaistuksia kun tulee tässä yhteiskunnassa ihan muutenkin vääristä tekemisistä, eikä se saa olla 15-vuotiaalle yllätys tai ensimmäinen kerta, kun häntä rangaistaan.
Juuri näin. Se on aika ikävä herätys skidille, kun ensimmäinen joka asettaa rajoja on poliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummastelen aina miten asiat menee tuohon pisteeseen. Jos mun poika haistattelisi tai töisisi veljensä penkilta niin puhelin ja pelit lähtisi heti viikoksi lukkojen taakse.
Puhelin ja pelit pois...🤦♂️
Aina jaksan ihmetellä miten on taannuttu tähän, että lähes kaikki kasvattavat lapsiaan viemällä puhelimen tms pois. Mennään siitä mistä aita on matalin, kun muuta ei osata.
Oliko sinulla jotain konkreettisia keinoja tarjota?
Esim. lapsi lyö tai muuten fyysisesti alistaa sisarustaan 46:n kerran tässä kuussa. Sanoitetaanko taas tunteita ja keskustellaan, minkä jälkeen lapsi myötäilee, että ei tee tällaista enää. Kuluu kaksi tuntia ja lapsi on vääntämässä pienempäänsä solmuun niin että nivelet rutisee.
Onko vaikea ymmärtää että on lapsia joihin kärsivällinen puhe ja toisto ei vaikuta?
Terv. 2 helppoa lasta + 1 kovakalloinen
Sinä teet sille sen mitä se tekee muille. Eli menet ja väännät kädestä niin että nivelet rutisee. Tiedän että tätä kasvatuskeinoa ei pidetä sivistyneenä ja hienona, mutta se on ainoa mikä toimii empatiakyvyttömän pikku haistattelijan kanssa. Se on vaan mentävä samalle tasolle. Joihinkin lapsiin ei tehoa mikään muu kuin pelko. Ne ei kunnioita mitään eikä ketään. Saat sanoittaa tunteita ja keskustella vaikka Jeesuksen toiseen tulemiseen asti, se lapsi pitää sinua heikkona tapauksena joka ei oikeasti kykene tekemään hänelle yhtään mitään.
Lapset ei synny samanlaisina. Ei ne ole mitään tyhjiä tauluja joita sitten täytetään kasvatuksella, ei vaikka kuinka sellaista yritetään syöttää meille. Niillä on jo syntyessään oma luonne ja temperamentti. Pieni osa nyt sitten vaan on empatiakyvyttömiä ja kovapäisiä. Ne tarvii erilaiset otteet kuin se lapsi jonka kanssa oikeasti voi puhua asioista. Kaikkien kanssa ei voi. Ne nauraa räkäsesti sille ja käytös vaan pahenee kun ne ajattelee ettei heille kukaan mitään voi.
Jos lapsi tönäisee nuorempaa sisarusta, sinä menet ja tönäiset lasta. Jos se lyö, sinä lyöt kans (ei lujaa, sen verran että säikähtää). Ota huomioon että sinun on suojeltava nuorempia lapsia vanhemman terrorilta, mikä usein unohdetaan. Millainen lapsuus on pienemmillä kun vanhempi saa höykyttää niitä miten tahtoo? Sinun asiasi on panna se kuriin, ja kun muu ei auta on otettava kovat otteet käyttöön ja lopetettava lässytys.
Ja tämän vuoksi kakaroitten kurkut viillellään auki, ettäs tiedätte.
Riikka Leppämäki Karjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sitten narsistilapsi. Ei ole mikään murrosikäjuttu tuollainen. En kyllä ymmärrä, missä vaiheessa olet päästänyt asiat tuohon pisteeseen, että lapsesta on tullut kunkku, jonka alamaiseksi koko perhe on taipunut sinua myöten.
Katsokaa vanhemmat sinne peiliin. Te siitä lapsesta tuollaisen olette kasvattaneet. Aiotteko vihdoin ja viimein ottaa vastuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummastelen aina miten asiat menee tuohon pisteeseen. Jos mun poika haistattelisi tai töisisi veljensä penkilta niin puhelin ja pelit lähtisi heti viikoksi lukkojen taakse.
Miten ottaa puhelin pois kun tarvitsee esim. saada vanhemmalle soittaa töihin? Tai koulumatkalla puhkeaa pyöränrengas? Tai miten ottaa pelit pois kun sisaruksen kanssa on yhteinen huone ja yksi pelilaite? Miten kontrolloida pelaamista tai puhelimella oloa kun aikuinen joutuu olemaan töissä? Joutuuko sisarus olemaan pelilakossa samalla?
Moniko ajaa fillarilla töihin talvella, puhelinta saati pelilaitteita ei nämä piltit tarvitse, eivät ole nk. itseisarvoisia laitteita. Vanhemmat kun maksavat nämä ja tietoliikenneyhteydet, niin myös päättävät mitä kakaroilla on oikeus käyttää. Jos tarvis ottaa vanhempaan yhteyttä, niin ihan perusluuri ilman nettiyhteyttä riittää tähän ja kuukausimaksut murto-osan älyluurien maksuista. Jos haluavat pelata, niin on lautapelejä ja pihaleikkejä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummastelen aina miten asiat menee tuohon pisteeseen. Jos mun poika haistattelisi tai töisisi veljensä penkilta niin puhelin ja pelit lähtisi heti viikoksi lukkojen taakse.
Miten ottaa puhelin pois kun tarvitsee esim. saada vanhemmalle soittaa töihin? Tai koulumatkalla puhkeaa pyöränrengas? Tai miten ottaa pelit pois kun sisaruksen kanssa on yhteinen huone ja yksi pelilaite? Miten kontrolloida pelaamista tai puhelimella oloa kun aikuinen joutuu olemaan töissä? Joutuuko sisarus olemaan pelilakossa samalla?
Meillä puhkesi lapsena veljen kanssa pyöränrengas yli 10 km päässä kotoa. Käveltiin kotiin - välillä itkien, Ei siihen kuole.
Ei vanhemmalle tarvitse soitella koko ajan. Lapsi ei tarvitse puhelinta. Sen voi ottaa pois.
Pelikoneen voi ottaa pois vaikka se on yhteinen. Se on voi voi, mutta kyllä siitäkin selviää.
Pelaamista ja puhelimia voi kontrolloida kun vanhempi on töissä, ottamalla laitteet pois työpäivän ajaksi.
Miten tuo voi olla vaikeaa?
Äly- ja pelilaitteet kokonaan pois ja telkkarikielto. Samoin varmistatte, että läksyt on tehty ennen nukkumaanmenoaikaa, mikä tuon ikäisillä on klo 20.00 ja herätys klo 7.00, että ehtivät kouluun tai aiemminkin, jos pidempi koulumatka. Jos tarve puhelimelle, niin tavallinen luuri ilman nettiyhteyttä riittää näille alakouluikäisille. Nettiyhteydellä olevat puhelimet vasta aikaisintaan 15v. lapsille. Etenkin jos maksatte luurit ja liittymät, niin ei ole ihan halpaa touhua. Tietokoneen käytössä samat säännöt. Vahva suojaus (salasanasuojaus ja lapsilukko kodin älylaitteisiin), ettei kakara surffaile netissä ilman lupaa ja ainostaan käyttö valvotusti esim. koulutehtäviä varten, jos tuohon on tarve.
Täällä mammat vuoronperään paijaamassa ja selittämässä kun on kasvatuksen puutetta.
Alue: Aihe vapaa
Oliko sinulla jotain konkreettisia keinoja tarjota?
Esim. lapsi lyö tai muuten fyysisesti alistaa sisarustaan 46:n kerran tässä kuussa. Sanoitetaanko taas tunteita ja keskustellaan, minkä jälkeen lapsi myötäilee, että ei tee tällaista enää. Kuluu kaksi tuntia ja lapsi on vääntämässä pienempäänsä solmuun niin että nivelet rutisee.
Onko vaikea ymmärtää että on lapsia joihin kärsivällinen puhe ja toisto ei vaikuta?
Terv. 2 helppoa lasta + 1 kovakalloinen