Lue keskustelun säännöt.
39, 5 v ja vauvakuume: kannattaako yrittää?
Kommentit (50)
Iän puolesta sopii vielä yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun kannattaisi haaveilla isoäidiksi tulosta?
Tottakai kannattaa! Mä sain viidennen lapseni 41vuotiaana, täysin terve, kaunis ja helppohoitoinen vauva. Itsekin kunnossa ja nautin kovasti tuosta iltatähdestäni :)
Nuorimmaiseni olen saanut 40-vuotiaana. Ei ongelmia raskausaikana.
kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä kannalta? Jos lapsen hankit, niin hyvin todennäköisesti hän on terve eli sitä ei kannata turhaan stressata.
Kuitenkin kannattaa miettiä sitä ikäeroa, joka sinulla tulee lapseesi. Kukaan ei elä ikuisesti - mitä tulevalle lapsellesi käy, jos sairastut viisikymppisenä vakavasti ja kuolet?
Oma äitini sai minut nelikymppisenä. Onneksi sain pitää hänet aikuiseksi asti (ja paras mahdollinen äiti onkin ollut :'), mutta nyt on todella suru puserossa, kun olen vasta 25-vuotias ja äiti vakavasti sairastunut, kun on kuitenkin jo lähes 70-v... Jos sinun tulevalla lapsellasi on vielä kauhean suuri ikäero isoihin sisaruksiinsa (eli ei ole kovin läheiset suhteet todennäköisesti), niin aika ikävään tilanteeseen saattaa hän siinä kohtaa joutua. :(
Mieti asiaa tarkasti kaikilta kannoilta. Painota pohdintasi siihen, mitä kykenet lapsellesi antamaan, eikä vain omaa vauvakuumettasi (vaikka se vahva tunne onkin).
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:45"]
Minkä kannalta? Jos lapsen hankit, niin hyvin todennäköisesti hän on terve eli sitä ei kannata turhaan stressata.
Kuitenkin kannattaa miettiä sitä ikäeroa, joka sinulla tulee lapseesi. Kukaan ei elä ikuisesti - mitä tulevalle lapsellesi käy, jos sairastut viisikymppisenä vakavasti ja kuolet?
Oma äitini sai minut nelikymppisenä. Onneksi sain pitää hänet aikuiseksi asti (ja paras mahdollinen äiti onkin ollut :'), mutta nyt on todella suru puserossa, kun olen vasta 25-vuotias ja äiti vakavasti sairastunut, kun on kuitenkin jo lähes 70-v... Jos sinun tulevalla lapsellasi on vielä kauhean suuri ikäero isoihin sisaruksiinsa (eli ei ole kovin läheiset suhteet todennäköisesti), niin aika ikävään tilanteeseen saattaa hän siinä kohtaa joutua. :(
Mieti asiaa tarkasti kaikilta kannoilta. Painota pohdintasi siihen, mitä kykenet lapsellesi antamaan, eikä vain omaa vauvakuumettasi (vaikka se vahva tunne onkin).
[/quote]
Eli oletko itse sitä mieltä, että mieluiten et olisi syntynyt ollenkaan, kuin se, että äitisi on nyt yli 70-v?
Elämässä mikään ei ole varmaa. Mun äitini oli 27v ja isänsä 58v, kun isä sai aivoveritulpan ja kuoli. Kohtalo ei ktaso ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan! Olen 39-vuotias, raskaus on ensimmäiseni ja hyvin on mennyt. Isoäitini sai kuopuksensa 44-vuotiaana, hänen äitinsä oli lähes 50-vuotias, kun oma kuopuksensa syntyi. Isoäitini sai samana vuonna itse toisen lapsensa, kun äitinsä synnytti hänelle pikkuveljen, siitä näkökulmasta lapsiesi ikäero ei ole mitään. Mulla ja siskollani on 7v ikäeroa ja me ollaan erittäin läheiset. Tee, kuten sinusta tuntuu hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:45"]
Minkä kannalta? Jos lapsen hankit, niin hyvin todennäköisesti hän on terve eli sitä ei kannata turhaan stressata.
Kuitenkin kannattaa miettiä sitä ikäeroa, joka sinulla tulee lapseesi. Kukaan ei elä ikuisesti - mitä tulevalle lapsellesi käy, jos sairastut viisikymppisenä vakavasti ja kuolet?
Oma äitini sai minut nelikymppisenä. Onneksi sain pitää hänet aikuiseksi asti (ja paras mahdollinen äiti onkin ollut :'), mutta nyt on todella suru puserossa, kun olen vasta 25-vuotias ja äiti vakavasti sairastunut, kun on kuitenkin jo lähes 70-v... Jos sinun tulevalla lapsellasi on vielä kauhean suuri ikäero isoihin sisaruksiinsa (eli ei ole kovin läheiset suhteet todennäköisesti), niin aika ikävään tilanteeseen saattaa hän siinä kohtaa joutua. :(
Mieti asiaa tarkasti kaikilta kannoilta. Painota pohdintasi siihen, mitä kykenet lapsellesi antamaan, eikä vain omaa vauvakuumettasi (vaikka se vahva tunne onkin).
[/quote]
Eli oletko itse sitä mieltä, että mieluiten et olisi syntynyt ollenkaan, kuin se, että äitisi on nyt yli 70-v?
Elämässä mikään ei ole varmaa. Mun äitini oli 27v ja isänsä 58v, kun isä sai aivoveritulpan ja kuoli. Kohtalo ei ktaso ikää.
[/quote]
En tässä kohtaa tietenkään ajattele, että olisi parempi olla syntymättä. Mutta jos äiti olisi kuollut, kun olin teini (silloin hän sairastui ensimmäisen kerran) ja elämä oli muutenkin ihan hajalla niin en hyvin todennäköisesti enää olisi tässä. En olisi siitä selvinnyt.
Eihän mikään elämässä varmaa ole, mutta sairastumisen riski kyllä kasvaa aina mitä vanhempi on. Sitä kannattaa nyt ainakin ihan vakavasti pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kun ajattelen: Jos edelliset lapset on vielä melko pieniä, niin sitten joo, menisi se kolmas siinä mukana.
En lähtisi vauvakuumeen vietäväksi enää tossa iässä jos aiemmat lapset on jo reippaita ja isoja koululaisia ja joutuisi "aloittamaan alusta" uuden vauvan kanssa.
Mutta sun päätös. :) En hätkähtäisi muiden raskauksia tuossa iässä oli tilanne mikä oli.
Mikä ettei! Itse olen 39 v, esikoinen on 5 v ja nyt olen raskaana, viikkoja 12+6. Mun äiti oli 42, kun sai mun nuorimman veljen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen "vasta" 37, mutta ajattelin noin 40-vuotiaana alkaa yrittää kolmatta lasta, jos vielä silloin huvittaa ja terveys on kunnossa. Esikoinen menisi silloin sopivasti kouluun.
Jos lasta ei kuulu, en aio hoitoihin. Hyväksyn asian ja nautin kahdesta ihanasta olemassa olevasta lapsestani.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:35"]
Ei T: mummoäidin lapsi
[/quote]
Minäkin taidan olla mummoäidin lapsi. Vanhempani olivat minun kohdallani paljon kypsempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sisaruksieni lapsuudessa noin 10 vuotta aiemmin. Jaksoivat hyvin, ja taloudellistakin hyvää oli enemmän jaettavana. Sisarukset ovat tunnustaneet kadehtivansa minua kaikista noista syistä. Joten yritä sinäkin päästä yli "mummoäidin" lapsena olosta. Siinä on varmasti ollut hyvätkin puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä puuttuu nyt yksi todella oleellinen tieto. Kuinka vanha on mahdollisen lapsen isä?
Jos on kovasti yli viisikymppinen, niin en suosittelisi. Nostaa lapsen riskiä suuriin menetyksiin (vanhemman tai molempien kuolema) jo nuorella iällä. Lisäksi vanha isä lisää tutkitusti lapsen risikä psyykensairauksiin.
Minun isäni kuoli 48-vuotiaana, kun itse olin teini. Vaikka se olikin rankkaa ja ahdistavaa aikaa, näin jälkikäteen koen sen vain vahvistaneen minua ja tehneen minusta tasapainoisemman aikuisen. Eli ei se vanhemman menettäminen nuorena niin hirveää ole, etteikö siitä voisi voittajana selvitä. t. 37-vuotias isin tyttö
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:41"]
Minun isäni kuoli 48-vuotiaana, kun itse olin teini. Vaikka se olikin rankkaa ja ahdistavaa aikaa, näin jälkikäteen koen sen vain vahvistaneen minua ja tehneen minusta tasapainoisemman aikuisen. Eli ei se vanhemman menettäminen nuorena niin hirveää ole, etteikö siitä voisi voittajana selvitä. t. 37-vuotias isin tyttö
[/quote]
Ikävä kuulla isästäsi. Joillakin tuonkaltaiset kokemukset voi loppujen lopuksi olla vahvistavia, mutta psyykeltään hauraammille (ja usein pojille...) ihan ylitsepääsemätönkin asia. Riippuu varmasti paljon ihmisestä.
Anna palaa vaan jos siltä tuntuu, itselläni on esikoinen 14v ja kuopus 1v, itse olen 39v ja mies 33v haaveissa vielä yksi pieni kuopukselle leikkikaveriksi. Kummassakaan raskaudessa ei ollut mitään ongelmia ja ihan yhtähyvin jaksoin silloin 25 vuotiaana kuin nyt 39 vuotiaana. Kyllä keho ja mieli kertoo milloin ei enää kannata lapsia tehdä. Toivottavasti olet jo onnellisesti raskaana :)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 10:41"]
Minun isäni kuoli 48-vuotiaana, kun itse olin teini. Vaikka se olikin rankkaa ja ahdistavaa aikaa, näin jälkikäteen koen sen vain vahvistaneen minua ja tehneen minusta tasapainoisemman aikuisen. Eli ei se vanhemman menettäminen nuorena niin hirveää ole, etteikö siitä voisi voittajana selvitä. t. 37-vuotias isin tyttö
[/quote]
Ikävä kuulla isästäsi. Joillakin tuonkaltaiset kokemukset voi loppujen lopuksi olla vahvistavia, mutta psyykeltään hauraammille (ja usein pojille...) ihan ylitsepääsemätönkin asia. Riippuu varmasti paljon ihmisestä.
[/quote]
Toki näinkin. Täytyy kuitenkin myös muistaa, että tutkimusten mukaan lapsen itsetunnon rakentaminen lähtee vanhemmista. Eli jos vanhemmat pystyvät tarjoamaan vauvalle/taaperolle turvallisen kodin, paljon hellyyttä ja sopivasti rajoja, hän saa parhaat mahdolliset eväät kohdata vastoinkäymisiä kuten vanhempiensa menetyksen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hieman iäkkäämmät ja elämänviisautta kerryttäneet vanhemmat ovat vahvoilla tässä. t. se isänsä menettänyt
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 00:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 00:31"]
Miksi riskeerata kun on jo lapsia? Nauti lapsistasi ja anna energiasi mieluummin heidän hyväksensä.
[/quote]
Ai mitä riskeerata?
[/quote]
No riskeerata esim. äidin onnellisuus jos tulee keskenmenoja. Miten niihin suhtautuu, onko se surutyö pois nykyisiltä lapsilta ja niiden kasvuilmapiiriltä? En ole 13.