Miksi opettajat eivät voisi joukkotyönä tehdä avoimet oppikirjat wikipedia-tyyliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n idea on kustannusten siirtämistä paikasta A paikkaan B. Mitään säästöjä tässä mallissa ei synny. Materiaalin tuottajille pitää maksaa tehdystä työstä myös kansallisessa oppimateriaalipankissa. Opetus-, valokuva- ja videomateriaalista olisi myös maksettava tekijänoikeuskorvaukset rojaltteina, jotka nettimateriaalissa maksetaan katselumäärien mukaan. Päälle palvelimien, koodaajien, graafisten ja ux-suunnittelijoiden, valokuvaajien, videosisällöntuottajien, projektikoordinaattorien, ääni- ja valotyöntekijöiden sekä tietoturvan ynnä muun jatkuvat kustannukset.

Ilmaisia oppimateriaaleja ei ole olemassa, aina joku on tehnyt ja aina niistä syntyy kustannuksia.

Jos neljä kustantajaa pystyy tekemään kukin oman oppikirjasarjansa massiivisine digialustoineen ja vielä voittoakin, niin on kyllä valtiovallalta suuri saavutus saada sama summa menemään yhteen alustaan. Toki se varmaan onnistuu, jos se tavoitteeksi otetaan.

Huomaa ettet ymmärrä julkisten palveluiden tietoteknisten alustojen tuotannosta juuri mitään. Muistuttaisin pelkästään Apottiin upotettujen rahojen määrästä. Kyseessä on sentään lähinnä tekstisisältöjä sisältävä alusta, jonka ylläpitäminen on järkyttävän kallista.

Tässähän ei tarvita mitään salauksia tai edes käyttöoikeuksia muille kuin päivittäjille. Koko systeemin ideana on, että kaikki materiaali on koko kansan vapaasti käytettävissä.

Juuri noin. Ja opettajat tekemään materiaalit esim. osin kikyjen, tesojen ja vesojen sijaan. Loput kesälomilla.

Opettajat tekevät materiaalit omasta tahdostaan ja kunnon korvausta vastaan, aivan kuten ovat tehneet kustantajillekin. Ei tähän kaikkia opettajia tarvita, vain niitä tehokkaita ja motivoituneita.

Mutta on aivan naurettavaa verrata tällaisen kaikille avoimen oppimisalustan rakennustyötä sote-alan järjestelmiin monimutkaisine suojauksineen.

Täällä aktiivisesti suunnitellaan toisten ihmisten elannon tuhoamista? Kannattaa muistaa, että se kirjojen tekeminen ym. elättää aika montaa perhettä. Ei vain sisällön tuottaminen, vaan ihan konkereettisesti jo paperin valmistus.

Toisaalta lapset eivät tykkää näistä digialustoista. Ne tykkää ihan perinteisistä kirjoista, jotka on yksinkertaisia, konkreettisia ja selkeitä. Uskokaa pois. Ja sitten: Kannattaako siniselle valolle enää enempi altistua?

Siinäkin on muuten juttunsa, että voi ajatuksissaan sotkea niitä kirjojen reunoja ja jättää ripsipiirakoiden kuvia seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Se on ehkä tyhmää, mutta osa koulua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä aktiivisesti suunnitellaan toisten ihmisten elannon tuhoamista? Kannattaa muistaa, että se kirjojen tekeminen ym. elättää aika montaa perhettä. Ei vain sisällön tuottaminen, vaan ihan konkereettisesti jo paperin valmistus.

Toisaalta lapset eivät tykkää näistä digialustoista. Ne tykkää ihan perinteisistä kirjoista, jotka on yksinkertaisia, konkreettisia ja selkeitä. Uskokaa pois. Ja sitten: Kannattaako siniselle valolle enää enempi altistua?

Siinäkin on muuten juttunsa, että voi ajatuksissaan sotkea niitä kirjojen reunoja ja jättää ripsipiirakoiden kuvia seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Se on ehkä tyhmää, mutta osa koulua.

Kirjojenkin lukemista on takavuosina vastustettu siksi että se passivoi ja altistaa likinäköisyydelle (niin kuin tekeekin).

Voi olla että kirjat säilyvät, tai sitten ei. Mutta meidän nostalgiankaipuumme ei saa mennä ohi tulevaisuuden tarpeiden, eikä koulukirjojen kustantaminen pysty säilyttämään paperitehtaita Suomessa, jos ne eivät muuten elinkelpoisia ole.

Ja sen ripsipiirakan voi taiteilla vessan seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aktiivisesti suunnitellaan toisten ihmisten elannon tuhoamista? Kannattaa muistaa, että se kirjojen tekeminen ym. elättää aika montaa perhettä. Ei vain sisällön tuottaminen, vaan ihan konkereettisesti jo paperin valmistus.

Toisaalta lapset eivät tykkää näistä digialustoista. Ne tykkää ihan perinteisistä kirjoista, jotka on yksinkertaisia, konkreettisia ja selkeitä. Uskokaa pois. Ja sitten: Kannattaako siniselle valolle enää enempi altistua?

Siinäkin on muuten juttunsa, että voi ajatuksissaan sotkea niitä kirjojen reunoja ja jättää ripsipiirakoiden kuvia seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Se on ehkä tyhmää, mutta osa koulua.

Kirjojenkin lukemista on takavuosina vastustettu siksi että se passivoi ja altistaa likinäköisyydelle (niin kuin tekeekin).

Voi olla että kirjat säilyvät, tai sitten ei. Mutta meidän nostalgiankaipuumme ei saa mennä ohi tulevaisuuden tarpeiden, eikä koulukirjojen kustantaminen pysty säilyttämään paperitehtaita Suomessa, jos ne eivät muuten elinkelpoisia ole.

Ja sen ripsipiirakan voi taiteilla vessan seinään.

Vastustus lukemista vastaan johtui itse asiassa siitä, että ihmiset kasvattivat itse oman ruokansa. Kirjaa lukemalla ei pottupenkki käänny ja talvella on nälkä. Maailma on muuttunut siitä ajasta aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aktiivisesti suunnitellaan toisten ihmisten elannon tuhoamista? Kannattaa muistaa, että se kirjojen tekeminen ym. elättää aika montaa perhettä. Ei vain sisällön tuottaminen, vaan ihan konkereettisesti jo paperin valmistus.

Toisaalta lapset eivät tykkää näistä digialustoista. Ne tykkää ihan perinteisistä kirjoista, jotka on yksinkertaisia, konkreettisia ja selkeitä. Uskokaa pois. Ja sitten: Kannattaako siniselle valolle enää enempi altistua?

Siinäkin on muuten juttunsa, että voi ajatuksissaan sotkea niitä kirjojen reunoja ja jättää ripsipiirakoiden kuvia seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Se on ehkä tyhmää, mutta osa koulua.

Kirjojenkin lukemista on takavuosina vastustettu siksi että se passivoi ja altistaa likinäköisyydelle (niin kuin tekeekin).

Voi olla että kirjat säilyvät, tai sitten ei. Mutta meidän nostalgiankaipuumme ei saa mennä ohi tulevaisuuden tarpeiden, eikä koulukirjojen kustantaminen pysty säilyttämään paperitehtaita Suomessa, jos ne eivät muuten elinkelpoisia ole.

Ja sen ripsipiirakan voi taiteilla vessan seinään.

Vastustus lukemista vastaan johtui itse asiassa siitä, että ihmiset kasvattivat itse oman ruokansa. Kirjaa lukemalla ei pottupenkki käänny ja talvella on nälkä. Maailma on muuttunut siitä ajasta aika paljon.

Maailma on muuttunut, mutta uusien asioiden vastustus säilyy.

Jos kaikki muut asiat saataisiin selvitettyä, kuka/ketkä koordinoisivat projekteja? Tapoja tehdä materiaalia on yhtä monta kuin tekijöitä, ja tarvitaan vaikka kuinka monta ihmistä pitämään paketti kasassa. Näille koordinaattoreille jouduttaisiin maksamaan niin paljon, että mahd. säästö menisi siihen eikä riittäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki muut asiat saataisiin selvitettyä, kuka/ketkä koordinoisivat projekteja? Tapoja tehdä materiaalia on yhtä monta kuin tekijöitä, ja tarvitaan vaikka kuinka monta ihmistä pitämään paketti kasassa. Näille koordinaattoreille jouduttaisiin maksamaan niin paljon, että mahd. säästö menisi siihen eikä riittäisikään.

Miten ne kustantamoissa saavat koordinoitua ja jäävät vielä voitollekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki muut asiat saataisiin selvitettyä, kuka/ketkä koordinoisivat projekteja? Tapoja tehdä materiaalia on yhtä monta kuin tekijöitä, ja tarvitaan vaikka kuinka monta ihmistä pitämään paketti kasassa. Näille koordinaattoreille jouduttaisiin maksamaan niin paljon, että mahd. säästö menisi siihen eikä riittäisikään.

Miten ne kustantamoissa saavat koordinoitua ja jäävät vielä voitollekin?

Tätä juuri tarkoitin: kustantamossa tehdään asia jo toimivasti, joten miksi kehittää paljon monimutkaisempi systeemi? Jonkun/joidenkin koordinattoreiden tarvitsisi saada kaikkien Suomen tietyn aineen opettajien yhteystiedot, ottaa yhteyttä, jakaa aiheet ja tehtävätyypit, ohjeistaa, koota, hoputtaa, tarkistaa ja korjailla palautetut materiaalit jne. jne. Paljon helpompaa ja halvempaa on tehdä oppikirjasarja vaikkapa kuuden ihmisen voimin niin kuin nykyään tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki muut asiat saataisiin selvitettyä, kuka/ketkä koordinoisivat projekteja? Tapoja tehdä materiaalia on yhtä monta kuin tekijöitä, ja tarvitaan vaikka kuinka monta ihmistä pitämään paketti kasassa. Näille koordinaattoreille jouduttaisiin maksamaan niin paljon, että mahd. säästö menisi siihen eikä riittäisikään.

Miten ne kustantamoissa saavat koordinoitua ja jäävät vielä voitollekin?

Tätä juuri tarkoitin: kustantamossa tehdään asia jo toimivasti, joten miksi kehittää paljon monimutkaisempi systeemi? Jonkun/joidenkin koordinattoreiden tarvitsisi saada kaikkien Suomen tietyn aineen opettajien yhteystiedot, ottaa yhteyttä, jakaa aiheet ja tehtävätyypit, ohjeistaa, koota, hoputtaa, tarkistaa ja korjailla palautetut materiaalit jne. jne. Paljon helpompaa ja halvempaa on tehdä oppikirjasarja vaikkapa kuuden ihmisen voimin niin kuin nykyään tehdään.

Syynä on se, että tämä ”hyvä systeemi” maksaa vuodessa satoja miljoonia, jotka voisi ehkä käyttää vaikka erityisopetukseen.

Miksi ihmeessä kaikkien Suomen opettajien pitäisi tehdä oppimateriaaleja? Suurin osa ei osaa eikä halua, eikä kukaan ikinä tarvitse sellaista määrää materiaaleja.

Jos kuusi ihmistä on hyvä tiimi, niin kai se kuuden ihmisen tiimi voi tehdä töitään kuten ennenkin, paitsi työnantajana on valtio. Tällaisia tiimejä perustetaan projektirahoituksella sopiva määrä, ja hyvät koordinaattorit asialle, niin meillä on pian sopivat materiaalit, joista ei tarvitse maksaa moneen kertaan. Päivittää tietenkin tarvitsee, mutta päivityksetkin voi tehdä asiasisällöstä eikä kustantamon ansaintavaatimuksesta käsin.

Periaatteessa kannatan ja olisin valmis korvausta vastaan tällaista tekemäänkin, mutta epäilen systeemin toimivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kannatan ja olisin valmis korvausta vastaan tällaista tekemäänkin, mutta epäilen systeemin toimivuutta.

Niin, aina uutta tehdessä pitää maksaa tietty määrä oppirahoja, enkä nyt puhu konkreettisesta rahasta vaan ajasta, vaivasta ja pieleen menneistä yritelmistä. Seuraavalla kierroksella tiedetään aina paremmin. Niinpä tämä kannattaisi aloittaa pilottihankkeilla, sellaisten aineiden parissa, missä muutenkin opettajat joutuvat näkemään paljon vaivaa materiaalien kanssa, eikä valmiita ratkaisuja ole. Kun palautetta olisi saatu kentältä, voitaisiin siirtyä niihin aineisiin, joissa materiaalit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ja niissäkin testattaisiin rinnan vanhaa ja uutta mallia.

Suurimpana vaarana näen julkisen sektorin yleisen toimintamallin. On mahdollista että projektit toteutettaisiin kohtuuttoman suurella koordinoinnilla, loputtomasti yksityiskohtia ylempää hyväksyttäen ja kaikkien osapuolien tylsistymisen merkeissä.

Samoin olisi tärkeää, että opettajia ei otettaisi liikaa näihin projekteihin. Jokainen ”minä en tee kuin minimin”-narisija syö koko porukan moraalia. Vähän ihmisiä, jotka ovat innostuneita ja alansa huippua, ja heille kunnon korvaus. Oppimateriaaliprojektin pitäisi olla kunnianhimoisen opettajan tai sellaiseksi opiskelevan haaveprojekti, josta saisi kivat rahat ja ison edun työnhaussa.

211 jatkaa. Ehdottoman tärkeää olisi saada mukaan tiimejä myös maakunnista. Kustantamoiden työ on aina ollut melko Helsinki-keskeistä, ja myös muualla olisi varmasti intoa ja osaamista oppimateriaalityöhön.

Esimerkiksi ympäristöopissa maakunnalliset materiaalit olisivat suuri lahja ilmiöoppimiselle ja säästäisivät opettajien vaivaa todella paljon.

Ääliömäinen ehdotus aloittajalta.

Kuka niiden nettioppikirjojen tekemisen maksaisi? Opettajille on nytkin sälytetty jo niin paljon ylimääräisiä töitä (sisältyy muka "palkkaan") ja tyhjänpäiväisiä kokouksia, joissa omaa ääntään rakastavat jaarittelevat tuntitolkulla niitänäitä, kun kokouksen varsinaisen asian voisi toimittaa osanottajille puolikkaalla aanelosella. Kohta vuorokauden tunnit eivät riitä edes nykyisten hommien hoitamiseen. Kuka vielä vapaa-aikanaan haluaisi tehdä ilmaistöitä, jotta joku muu saisi pikkuisen säästöä?

Naurettava ajatus monelta kannalta, mutta esittelen vain yhden.

Ei sitä kirjaa noin vain osaa suunnitella ja kustantaa, jos ei ole alan ammattilainen. Esim. hyvä graafinen suunnittelu on näkymätön, mutta todella tärkeä osa oppimista kun puhutaan koulukirjasta.

Itse sisällön kehitystyössä on mukana opettajia nytkin. Palkattuna, kuten kuuluukin. Suurempi rahamäärä menisi ap:n keksimään systeemiin, jossa suuri joukko hoitaisi samaa hommaa tehottomammin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi keitos.

Vierailija kirjoitti:

Naurettava ajatus monelta kannalta, mutta esittelen vain yhden.

Ei sitä kirjaa noin vain osaa suunnitella ja kustantaa, jos ei ole alan ammattilainen. Esim. hyvä graafinen suunnittelu on näkymätön, mutta todella tärkeä osa oppimista kun puhutaan koulukirjasta.

Itse sisällön kehitystyössä on mukana opettajia nytkin. Palkattuna, kuten kuuluukin. Suurempi rahamäärä menisi ap:n keksimään systeemiin, jossa suuri joukko hoitaisi samaa hommaa tehottomammin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi keitos.

Kai nyt jokainen tajuaa, että graafista suunnittelua tarvitaan kirjoja suunnitellessa. Tuskin se kenellekään on 2020-luvulla näkymätön elementti. Sähköisissä ympäristöissä tosin tärkeämpää on hyvä koodaus, jotta interaktiiviset palikat toimivat. Graafisen suunnittelun mekaanisen näpräyspuolen voi myös melko hyvin automatisoida verkkoympäristössä.

Mutta luonnollisestikin ammattilaisia tarvitaan. Ja ammattilaisia on muuallakin kuin siellä kustantamoissa, usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule kyllä siinä tulee liikaa työsarkaa opettajille, joiden itse opetukseen ja sen suunnitteluun käytettävä aika on jo kortilla kiitos kaiken muun yleisen höpöhöpöhumpan. Joitakin kirjasarjoja käytetään 10+ vuotta jos opsi ei liikaa muutu ja sisältö sitä kautta vanhene.

Ei kai joka opettajan tarvitse ilmaiseksi ja omalla ajalla niitä materiaaleja tehdä. Jollakin ajalla ja rahallahan niitä tehdään kustantajienkin tilauksesta.

Jaa, no nykyään kyllä opettajat tekevät ihan ilmaiseksi ja omalla ajalla melkoisen määrän materiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule kyllä siinä tulee liikaa työsarkaa opettajille, joiden itse opetukseen ja sen suunnitteluun käytettävä aika on jo kortilla kiitos kaiken muun yleisen höpöhöpöhumpan. Joitakin kirjasarjoja käytetään 10+ vuotta jos opsi ei liikaa muutu ja sisältö sitä kautta vanhene.

Ei kai joka opettajan tarvitse ilmaiseksi ja omalla ajalla niitä materiaaleja tehdä. Jollakin ajalla ja rahallahan niitä tehdään kustantajienkin tilauksesta.

Jos ei vain riitä paukut muiden töiden ohella tehdä? Jos töihin kuluu viikossa jo nyt 50-60h (aineenopettajat, luokanopettajilla vähän helpompaa) niin luuletko, että moni haluaisi tehdä töitä vielä lisää, vaikka saisikin korvausta siitä?

Minun tuntemani opettajat ovat ottaneet vapaata oppikirjaprojekteihin.

Heille maksetaan siitä kyllä.

Asfalttimiehetkin voisivat työpäivänsä päätteeksi käydä betonitehtaalla omakustanteisesti vääntämässä asfaltit aina seuraavan päivän tietöitä varten ja hoitsut voisivat repiä omista lakanoistaan sidetarpeita potilailleen. Ap voisi mennä pitämään lähikouluille aamu- ja iltapäiväkerhoa ihan palkatta vain tekemisen ilosta oman työnsä ohessa.

Ei opettajat semmosia osaa tehdä.     Ne vaan kopioi "varastaa" asioita muiden kirjoittamista kirjoista sit saa rahaa siitä että esittelee muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettava ajatus monelta kannalta, mutta esittelen vain yhden.

Ei sitä kirjaa noin vain osaa suunnitella ja kustantaa, jos ei ole alan ammattilainen. Esim. hyvä graafinen suunnittelu on näkymätön, mutta todella tärkeä osa oppimista kun puhutaan koulukirjasta.

Itse sisällön kehitystyössä on mukana opettajia nytkin. Palkattuna, kuten kuuluukin. Suurempi rahamäärä menisi ap:n keksimään systeemiin, jossa suuri joukko hoitaisi samaa hommaa tehottomammin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi keitos.

Kai nyt jokainen tajuaa, että graafista suunnittelua tarvitaan kirjoja suunnitellessa. Tuskin se kenellekään on 2020-luvulla näkymätön elementti. Sähköisissä ympäristöissä tosin tärkeämpää on hyvä koodaus, jotta interaktiiviset palikat toimivat. Graafisen suunnittelun mekaanisen näpräyspuolen voi myös melko hyvin automatisoida verkkoympäristössä.

Mutta luonnollisestikin ammattilaisia tarvitaan. Ja ammattilaisia on muuallakin kuin siellä kustantamoissa, usko tai älä.

Kyllä, olet oikeassa. Pointti oli lähinnä ihmetellä sitä, että miksi nämä hommat lykättäisiin opettajille? Ammattilaisia on muuallakin kuin kustantamoissa, mutta mitä lisäarvoa tuo hakea niitä ammattilaisia nimenomaan kustantamoiden ulkopuolelta, kun niihin on tavallaan kuratoitu juuri nämä asiat handlaavat, kokeneet ammattilaiset? Opettajathan näitä ei osaa tehdä. Mikä homman pointti olisi?