Yllätysvierailut on introvertille painajainen

Vierailija kirjoitti:

Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja. Tähän ketjuun nyt vaan on vastannut nämä pahimmat tapaukset. En silti usko, että kukaan teillä kovin montaa kertaa kävisikään, sen verran ikäviltä ihmisiltä kuulostatte.

Asia on juuri päinvastoin. Ekstrovertti äitini ja monet tuttavani suorastaan rakastavat sitä kun kuuntelen heidän hölisevän omia asioitaan. Monet ekstrovertit ylipäätään ovat sosiaalisesti toopeja, koska he kilpaa yrittävät puhua itsestään ja kuuntelevat toista ihmistä vain puolella korvalla. Samaan syssyyn menee ajattelemattomuus toista ihmistä kohtaan kun puhutaan tämän oman tilan ja ajan tarpeesta eli tämän ketjun aiheesta.

Niin ovat. Varsinkin kun sukulaisten vierailuista on aina ollut harmia. Jotkut serkut yrittävät jäädä viikoiksi nurkkiin. Sillain vaivihkaa.

Jaan tuskasi, ap! Inhoan yllätysvierailuja. Onneks kaikki tutut ja ystävät tietää, mutta taloyhtiön hallituksen pj ei selvästikään ole vielä tätä asiaa ymmärtänyt. Pimpottelee ovikelloa milloin sattuu ja aina ihan yllättävissä asioissa. Tänään klo 20, pari vuotta sitten soitteli ovikelloa puoli kymmenen illalla, halusi tulla tarkastamaan kylppärin!

Tänään olis tullut reistaavaa lukkoa katsomaan, mutta mua ärsytti niin kovasti yllätysvierailu, että sanoin, että nyt on huono hetki. Olin laittanut yli 2 viikkoa aikaisemmin isännöitsijälle viestiä lukosta ja hänen kanssaan oli sovittu, että huoltoyhtiö tulee sitä katsomaan ja soittavat ennen kuin tulevat. Kotini on linnan, turvapaikkani ja ylipäätään pyhä. Ja sitten tämä tyyppi vaan päättää ilmoittamatta pölähtää paikalle soveltamaan, kun hänelle sopii, vaikka siihen tarvittaisiin lukkoseppä, eikä naapurin ukkelia. Oikeasti raskas tyyppi muutenkin ja aina änkeämässä tänne ties mistä syystä. Mieheni ei ollut paikalla, joten en tuntenut oloani mukavaksi tämän kotiintunkeutujan seurassa kahdestaan. Ja ylipäätään, miten kukaan änkeää toisen kotiin sopimatta ennen? Varsinkaan, kun ei oikeastaan yhtään tunneta.

Mikä tahansa vierailu on kauhistus, pysyköön poissa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin introverttinä inhoan yllätysvierailuja. Jostain kumman syystä haluan olla henkisesti valmistautunut vierailuun, en oikein osaa selittää sitä paremmin.

Muutenkin kyläilyssä ärsyttää se, että istutaan pöydän ääressä tai olkkarissa tuntikausiakin ja jauhetaan ihan turhanpäiväistä jargonia. Jos edes joskus puhuttaisiin mistään järkevästä tai filosofisista aiheista, voisin olla kiinnostunut. Omat sukulaiset ja miehenkin sukulaiset puhuvat yleensä jostain seuraavista; töistään, muista ihmisistä ja/tai heidän tekemisistään.

Ei voisi vähempää kiinnostaa puhua tuntikausia muista ihmisistä, kun kyseessä on yleensä pelkkä juoruilua tai tuomitsemista.

Tällä henkilöllä on selkeästi autismin kirjoa: ei nauti muista ihmisistä, ei nauti kuulumisten vaihdosta. Haluaisi keskustella vain itseä kiinnostavaa, järkevää faktaa. Ei tykkää muutoksista kuten yllätysvieraista. Kuormittuu sosiaalisista tilanteista.

Itse nenttinä saan virtaa ja iloa sosiaalisista tilanteista, kuulumisten vaihdosta. TUnnen olevani tärkeä ja onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, keiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja ketkä ovat minusta kiinnostuneita, katsovat silmiin jne.

Olin parisuhteessa hetken ihmisen kanssa, joka osoittautui autismin kirjolaiseksi. Hän ei pitänyt vieraista, hän suuttui, jos toin yllättäen mukanani vieraita. Lasten synttärien aikaan hän saattoi olla pois kotoa tai mennä toiseen tilaan (töykeää ja epäkohteliasta). Oma elämäni kutistui, kun en saanut tavata kotonani ystäviäni. Suhde päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Jaan tuskasi, ap! Inhoan yllätysvierailuja. Onneks kaikki tutut ja ystävät tietää, mutta taloyhtiön hallituksen pj ei selvästikään ole vielä tätä asiaa ymmärtänyt. Pimpottelee ovikelloa milloin sattuu ja aina ihan yllättävissä asioissa. Tänään klo 20, pari vuotta sitten soitteli ovikelloa puoli kymmenen illalla, halusi tulla tarkastamaan kylppärin!

Tänään olis tullut reistaavaa lukkoa katsomaan, mutta mua ärsytti niin kovasti yllätysvierailu, että sanoin, että nyt on huono hetki. Olin laittanut yli 2 viikkoa aikaisemmin isännöitsijälle viestiä lukosta ja hänen kanssaan oli sovittu, että huoltoyhtiö tulee sitä katsomaan ja soittavat ennen kuin tulevat. Kotini on linnan, turvapaikkani ja ylipäätään pyhä. Ja sitten tämä tyyppi vaan päättää ilmoittamatta pölähtää paikalle soveltamaan, kun hänelle sopii, vaikka siihen tarvittaisiin lukkoseppä, eikä naapurin ukkelia. Oikeasti raskas tyyppi muutenkin ja aina änkeämässä tänne ties mistä syystä. Mieheni ei ollut paikalla, joten en tuntenut oloani mukavaksi tämän kotiintunkeutujan seurassa kahdestaan. Ja ylipäätään, miten kukaan änkeää toisen kotiin sopimatta ennen? Varsinkaan, kun ei oikeastaan yhtään tunneta.

Sinulla on selkeästi autismin kirjoa. Koet, että kotiisi tulevat ovat tunkeutujia. Ovikellon kilahdus on negatiivinen asia. Kodissasi pitää olla varpaillaan sinun mielesi mukaan.

Neurotyypilliset ajattelevat, että kiva, kun huoltomies tulee ja hoitaa tilanteen (ellei ole juuri nukkumassa tms tosi paha paikka).  Neurotyypilliset ovat kiitollisia, että ystävät tulevat käymään ja sukulaiset välittävät, kun tulevat käymään. Ovikellon kilahdus on kuin lahjapaketti: mitä ihanaa ja mielenkiintoista nyt tapahtuu. Rakastan, kun ovikello soi ja lapsia tullaan hakemaan ulos.

Älkää aukasko ovea yllätysvieraille niin oppiipahan ilmoittelemaan. Minä sanoin suoraan sukulaisilleni että saa palata oven takaa samantein takaisin jos ei viitsi kännykkää käyttää. Puolisolle saattaa tulla yllätysvieraita ja lyhyellä varotusajalla mutta hän sitten viihdyttää ne ihan itse. Tilaa on sen verran ettei se minua häiritse ja pääsen omaan rauhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin introverttinä inhoan yllätysvierailuja. Jostain kumman syystä haluan olla henkisesti valmistautunut vierailuun, en oikein osaa selittää sitä paremmin.

Muutenkin kyläilyssä ärsyttää se, että istutaan pöydän ääressä tai olkkarissa tuntikausiakin ja jauhetaan ihan turhanpäiväistä jargonia. Jos edes joskus puhuttaisiin mistään järkevästä tai filosofisista aiheista, voisin olla kiinnostunut. Omat sukulaiset ja miehenkin sukulaiset puhuvat yleensä jostain seuraavista; töistään, muista ihmisistä ja/tai heidän tekemisistään.

Ei voisi vähempää kiinnostaa puhua tuntikausia muista ihmisistä, kun kyseessä on yleensä pelkkä juoruilua tai tuomitsemista.

Tällä henkilöllä on selkeästi autismin kirjoa: ei nauti muista ihmisistä, ei nauti kuulumisten vaihdosta. Haluaisi keskustella vain itseä kiinnostavaa, järkevää faktaa. Ei tykkää muutoksista kuten yllätysvieraista. Kuormittuu sosiaalisista tilanteista.

Itse nenttinä saan virtaa ja iloa sosiaalisista tilanteista, kuulumisten vaihdosta. TUnnen olevani tärkeä ja onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, keiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja ketkä ovat minusta kiinnostuneita, katsovat silmiin jne.

Olin parisuhteessa hetken ihmisen kanssa, joka osoittautui autismin kirjolaiseksi. Hän ei pitänyt vieraista, hän suuttui, jos toin yllättäen mukanani vieraita. Lasten synttärien aikaan hän saattoi olla pois kotoa tai mennä toiseen tilaan (töykeää ja epäkohteliasta). Oma elämäni kutistui, kun en saanut tavata kotonani ystäviäni. Suhde päättyi.

Meillä suuttuisi kummatkin jos tehdään yksipuolisia päätöksiä ottamatta asuinkumppania huomioon. Yksin eläessä voi tehdä mitä lystää mutta ei muutoin. Olemme samanlaisia tyyppejä että häivyttäisiin tuollaisista kemuista kauas. 

Miksi ekstroverttina otit ihan täysin introvertti puolison tai sitten pitää hyväksyä ettei toinen tykkää samoista jutuista ja järjestää niin että on tarpeeksi tilaa toisen saadessa omaa rauhaa. Eihän pariskuntien tarvitse välttämättä samanlaisia olla kunhan ymmärretään toisen erilainen persoona ja erilaiset tarpeet. 

Tässä on ymmärretty väärin, mikäänlainen verttiys ei tarkoita että olisi jotenkin sosiaalisissa kanssakäymisessä ongelmaa, silloin on jokin muu ongelma jos yllätysvierailut tuottaa vaikeuksia. Koettakaa jos käsittää että kyse on kanssakäymistyylistä, ei siitä miten ihminen kokee sen vuorovaikutuksen, sama kuin kirjoittaisit eri fontilla, ei se muuta sisältöä miksikään. 

Vihaan yllätysvierailuja yli kaiken. Miehen sisko harrastaa tätä.

Ootko testannut suuttua appiukollekin? Ei tietenkään mitään kauheita raivareita, mutta ihan tiukasti ja vihaisesti sanot, ettei yllätysvierailut ole ok ja kylään otatte mielellään, kun siitä on ilmoitettu etukäteen. Sellainenkin voisi tepsiä, että joku kerta ette vain avaa ovea tai vastaa puhelimeen. Tai avaatte oven ulkovaatteissa, että nyt on kauhea kiire paikkaan x, ei ehditä yhtään jutella.

Uhh. Minulla on sosiaalinen työ ja olen introvertti. Harvoin jaksan nähdä vapaa-ajalla ihmisiä, ja aina en jaksa olla puolisonikaan kanssa, mutta saan kuitenkin riittävästi omaakin aikaa joka päivä. En todellakaan jaksaisi yllätysvieraita, varsinkin kun meillä ei ole koskaan tarjoiltavia muuta kuin sovituille vieraille. Enkä koskaan tarjoa kaupan valmispullia tms., vaan teen itse kaiken.

Meillä oli muutama viikko sitten juhlat. Oltiin ilmoitettu aloitusaika kaikille. Eiköhän sieltä paukkaa kaikki muut etuajassa, paitsi yksi pariskunta tuli aika lailla minuutilleen. Pahinta oli, että jostain kumman syystä eräät vieraat tulivat 1,5 h ennen aloitusta! Avasin oven, ja kysyin, mitä he tekevät täällä, juhlat alkavat vasta 1,5 h päästä ja sitten he esittivät tietämätöntä. Vaativat kahvia ja kysyivät, voivatko auttaa keittiössä, mutta minulla meni hermot ja käskin pysyä kaukana keittiöstä: minulla oli vielä valmistelut pahasti kesken ja miehellänikin oli siivous kesken. Apua en halunnut ottaa vastaan, koska olin suunnitellut kaiken omalla tavallani, enkä halunnut ylimääräisiä käsiä tielleni. Saivat itse keittää kahvinsa ja odottaa olohuoneessa tunnin, kunnes muut vieraat alkoivat tulla tiputellen 30 min ennen aloitusaikaa, ja meillä edelleen oli mieheni kanssa ruokien esillepano ym. kesken...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Itse introverttina inhoan kaikkea yllätyskäyntejä kotiini. Jopa posteljoonin käynti hermostuttaa, kun luukku rämisee. En koskaan avaa ovea vieraille. Hissiinkin pyrin menemään, kun ensin katson ovisilmästä, että reitti on tyhjä.

Ei tuollainen ole mitään introverttiyttä vaan joku hiton neuroosi, tai ujoutta.