Lue keskustelun säännöt.
Yllätysvierailut on introvertille painajainen
17.09.2021 |
Miehen isällä on tapana tulla kylään ilmoittamatta.. Esim nyt tänään. Kuka jaksaa viikon päätteeksi appiukkoa yllättäen kylään? Ei ainakaan introvertti. Joskus miehen isä saattaa sanoa miehelle, että tulee joskus ensi viikolla/viikonloppuna. Sitten ilmestyykin perjantaina. Mies joskus sanoi isälle, että ilmoittaisi etukäteen, kun tulee. Hetken kai muisti, mutta ei enää. Appiukko asuu reilun tunnin matkan päässä.. Kuinka monen muu tuttu tekee tällaista? Onko nykyään yleistäkin muka tulla kylään ilmoittamatta etukäteen? Miehen veli teki tätä samaa ennen kuin mies minun pyynnöstä sanoi, että ilmoittaisi. Jouduin kerran suuttumaan veljelle, kun pamahti yllättäen kylään ennen kuin tajusi. Minusta on moukkamaista tulla kylään ilmoittamatta. Ahdistaa, että kodin pitäisi koko ajan olla kyläilyvalmiudessa tai minun valmis ottamaan vieraita vastaan. Stressaannun tästä tosi paljon.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut omat ja puolison sukulaiset harrastivat yllätysvierailuja. He lopettivat, kun jätin pari tyyppiä seisomaan ulko-ovelle. Muutamalle yllätyskylään tunkevalle kerroin puhelimessa, että jos ajatte täällä päin, niin ajakaa ohi vaan!
EN pidä ihmisistä, jotka tunkevat kotiimme kello 6:30 aamulla tai kello 22:30 illalla. Nämä eivät ole mitään kyläilyaikoja lapsiperheessä, jossa on ns. normaalin lapsiperheen päivärytmi.
EN pidä ihmisistä, jotka eivät halua ja viitsi soittaa ja kysyä hyvissä ajoin etukäteen, sopiiko meille kyläily. He yrittävät tunkea etukäteen ilmoittamatta, sopimatta ja puoliväkisin kylään, "kun satuttiin ajamaan tästä ohi". En halua "ohi ajavia" ihmisiä kylään kotiimme.
EN pidä ihmisistä, jotka käyttävät toisten kotia ilmaisena kahvilana, ruokaravintola ja majatalona. En minäkään pamahda sopimatta kenenkään kotiin juomaan kahvia, syömään ja majoittumaan. Tätä varten on maksulliset kahvila-, ravintola- ja majoituspalvelut.
Yllätyskyläilijät ovat ahneita, itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä. He ovat minä-minä-ihmisiä, joille on ihan sama, mikä sopii muille ihmisille. Onko perheen äiti tai isä valvonut edellisyönä yövuorossa ja on nukkumassa päivällä univelkojaan? Onko vanhempi juuri laittamassa lasta päiväunille? Onko sairas tai toipilas lapsi valvottanut viime yönä ja vanhempi ja lapsi haluavat nyt levätä? Onko äiti tai isä väsynyt pitkän ja raskaan työvuoron jälkeen?
Appiukko ei ole perheenjäsen. Appiukkoa tai anoppia tarvitse päästää tupatarkastukselle. Opetelkoot ensin alkeellisimpia käytöstapoja. EI kiitos yllätysvieraille!
Vierailija kirjoitti:
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Kiitos ja aamen. Minunkin mielestä on vain epäkohteliasta tunkea ilmoittamatta ja kysymättä ensin, että sopiiko ylipäätään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni tuli kerran minun ja mieheni luo ilmoittamatta. Olimme juuri harrastaneet seksiä mieheni kanssa ja minulla oli peitto päälläni kun isä yhtäkkiä avasi oven. (Vanhemmillani oli meidän vara-avain) Mies oli ehtinyt suihkuun ja ensimmäinen asia jota isä kysyi oli että ”petätkö miestäsi täällä?” (aika loukkaavaa?:D)
Eli juuh. Ei kiitos yllärivierailuja. Inhoan sitä. En itse ikinä menisi mihinkään ilmoittamatta. No onneksi isäkäään ei ole tämän jälkeen ilmaantunut kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kaapatko introvertti-termiä asioihin, jotka eivät siihen suoraan liity.
Terveisin introvertti. En halua olla ihmisten silmissä sosiaalisesti vammautunut, vihamielisesti estynyt raukka, jos kerron heille olevani introvertti. Koska en ole sitä. Pidän ihmisistä, vaikka tarvitsen rauhaakin. Pystyn sovittamaan ne hyvin yhteen.
En ole se, jolle vastasit, mutta Itse olen ihminen, joka on aina viihtynyt yksin. Käyn töissä ja keskustelen hyvin muiden kanssa, en vetäydy, pidetään huuliveikkona ja ystävällisenä... ei ole mitään ongelmia, kun olen muiden ihmisten seurassa. Mutta silti haluan olla 100% ajasta yksin. En tiedä, olenko "sosiaalisesti vammautunut", en itse usko niin. Olen tyytyväinen elämääni, nautin yksinolostani, katselen elokuvia, luen, ulkoilen, puuhastelen kaikenlaista, mutta aina yksin. Mulla on mukavuusalueeni ja saan pysytellä siinä, ja olen siitä onnellinen... :)
Luultavasti olet vammautunut sosiaalisesti, jos nyt leikitään että haluat mielipiteeni. Miestänikin pidettiin ystävällisenä huuliveikkona, tosiasiassa hänellä oli valtavat alemmuuskompleksit, vihamielisyysongelmia ja kotioloissa taipumus erittäin julmaan huumoriin ymmärtämättä, että siinä oli mitään ilkeää tai väärää.
Hänelle otti tosi koville uskoa, ettei kaikkea pidä ja voi vääntää vitsiksi, vaan jos joku asia ärsyttää niin on hyvä ja nostaa moitteensa reilusti käsittelyyn. Luuli varmaan kuolevansa jos antautuu miettimään toisenkin kerran, mistä kannattaa tehdä vitsi ja mistä ei. Nykyisin kuitenkin tosi harvoin tulee aggressiivista huumoria, pellerooli on lähes turhaksi käynyt ja hän oikeasti suhtautuu kiinnostuneemmin ihmisiin.
Minulle oli nuorempana erään kaupungin keskustassa asuessa ihmisiä tuppautumassa aamuyöllä yllättäen yökylään baari-illan jälkeen. Pari kertaa laskin sisään, mutta lopetin kun tajusin etteivät ymmärrä lähteä aamulla ihmisten aikaan kotiin vaan jäivät pyörimään ja haisemaan krapuloissaan koko päiväksi sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Isäni tuli kerran minun ja mieheni luo ilmoittamatta. Olimme juuri harrastaneet seksiä mieheni kanssa ja minulla oli peitto päälläni kun isä yhtäkkiä avasi oven. (Vanhemmillani oli meidän vara-avain) Mies oli ehtinyt suihkuun ja ensimmäinen asia jota isä kysyi oli että ”petätkö miestäsi täällä?” (aika loukkaavaa?:D)
Eli juuh. Ei kiitos yllärivierailuja. Inhoan sitä. En itse ikinä menisi mihinkään ilmoittamatta. No onneksi isäkäään ei ole tämän jälkeen ilmaantunut kysymättä.
Eihän tuo ollut yllätysvierailu vaan yllätyshyökkäys. Kostoa kehiin vain. Tai siis ei ehkä kannata, isälläsi taitaa olla aika ikävä suhtautuminen omaan jälkeläiseensä muutenkin ja tuo on vain yksi ilmenemismuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olet vammautunut sosiaalisesti, jos nyt leikitään että haluat mielipiteeni. Miestänikin pidettiin ystävällisenä huuliveikkona, tosiasiassa hänellä oli valtavat alemmuuskompleksit, vihamielisyysongelmia ja kotioloissa taipumus erittäin julmaan huumoriin ymmärtämättä, että siinä oli mitään ilkeää tai väärää.
Hänelle otti tosi koville uskoa, ettei kaikkea pidä ja voi vääntää vitsiksi, vaan jos joku asia ärsyttää niin on hyvä ja nostaa moitteensa reilusti käsittelyyn. Luuli varmaan kuolevansa jos antautuu miettimään toisenkin kerran, mistä kannattaa tehdä vitsi ja mistä ei. Nykyisin kuitenkin tosi harvoin tulee aggressiivista huumoria, pellerooli on lähes turhaksi käynyt ja hän oikeasti suhtautuu kiinnostuneemmin ihmisiin.
En tunnista itseäni miestäsi koskevista kuvauksistasi. Olen itsekin elänyt parisuhteessa, joka ei ollut onnellinen mutta ei sen vuoksi, että olisin ollut millään tavalla aggressiivinen tai kaiken tilan vievä narsisti, joka ei osaa ottaa huomioon toista ihmistä. Minä halusin olla kotona, vaimo halusi enemmän :)
Jos pyytäisit keneltä tahansa ihmiseltä kuvauksen minusta, uskoisin että vastaukseksi tulisi luonnehdintoja tyyliin "rauhallinen, tasapainoinen, huomaavainen ja hiljainen". Jos "sosiaalisesti vammautuneen" diagnoosiin riittää se, että haluaa olla yksin ja välttelee toisten seuraa, niin kyllä se sitten minuun sopii. En vain halua, että siihen samaan kuvaukseen ympätään aggressioita ja toisen ihmisen ylenkatsomista. Se ei ainakaan minuun sovi.
Et tunne minua, enkä minä sinua. Toivon vain, että sosiaalisesti terveen ihmisen kategoriaan voidaan laskea myös ihminen, joka haluaa elää yksin ilman mitään toisia ihmisiä koskevaa katkeruutta tai aggressiota. Minä tykkään ihmisistä noin yleensä, haluan vain itse olla itsekseni :)
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy kerran viikossa "joskus loppuviikosta". Soittaa semmoiset 10 minuuttia ennen tuloaan. Yleensä mitään asiaa ei ole ja toistuvat vierailut usein keskeyttävät milloin mitäkin (esim. siivouksen, ruoanlaiton tai vaikka ihan jonkun sarjan katsomisen ym). Mielestäni jos ei ole mitään hirmu tärkeää asiaa niin tervehdykset voi hoitaa ulko-ovelta.
Miksi keskeytät nuo asiat? Jos äitiin on muuten hyvät välit niin miksi hän ei tule katsomaan sarjaa kanssasi tai jeesaa sen ruuan kanssa jne? Jotenkin tuntuu, että tosi moni teistä jännittää toisia ihmisiä, vaikka he olivat omaisianne tai puolison omaisia. Ymmärrättekö, ettei sen pitäisi olla niin? Jokin on huonosti välillänne jos et voi olla oma itsesi. Ei siihen introversiota tarvita, päin vastoin siihen ripustautuminen saattaa pitkittää tilannetta ettekä ymmärrä lähteä korjaamaan perusongelmaa. Kuten nyt vaikka isää, joka tulee avaimella sisään soittamatta edes ovikelloa. Härskiä, kakaramaista rajattomuutta häneltä. Kohdatkaa ongelma, älkääkä jääkö piipittämään introverttikilven taa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut varsin yleinen kyläilytapa ennen muinoin jopa vielä 80 luvulla ja oikein suosittua piipahtaa kylässä. Nykyään kaikki nettihärvelien kera viihtyvät eivät toki jaksa vierailuja lainkaan. Olen itse spontaanien vierailujen puolella. Ja teen niitä joskus itsekin. Toki pitää olla kahvit mukana.
Ei ainakaan meillä pääkaupunkiseudulla ollut se normaalia 80-luvulla! Äitini stressasi kovasti, jos ei ollut mitään tarjottavaa vieraalle ruokakaapissa. Vieraan seurassa piti myös katsoa, ettei ollut ihan epäsiististi pukeutunut kotonakaan.
Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja. Tähän ketjuun nyt vaan on vastannut nämä pahimmat tapaukset. En silti usko, että kukaan teillä kovin montaa kertaa kävisikään, sen verran ikäviltä ihmisiltä kuulostatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli nuorempana erään kaupungin keskustassa asuessa ihmisiä tuppautumassa aamuyöllä yllättäen yökylään baari-illan jälkeen. Pari kertaa laskin sisään, mutta lopetin kun tajusin etteivät ymmärrä lähteä aamulla ihmisten aikaan kotiin vaan jäivät pyörimään ja haisemaan krapuloissaan koko päiväksi sohvalle.
Näitä en vaan käsitä ja yleensä ovat niitä joilla ei ole sosiaalista silmää tajuta milloin on lähdön aika. Nykyään käsken reilusti poistumaan, varsinkin jos asuvat samassa kaupungissa. Itseä ei myöskään siinä vaiheeessa kiinnosta hirveästi puida eilisyön toilailuja, tai harmitteluja siitä miten on jäänyt avaamaton kalja pöydälle (itseä EVVK joku yksi bisse)
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olet vammautunut sosiaalisesti, jos nyt leikitään että haluat mielipiteeni. Miestänikin pidettiin ystävällisenä huuliveikkona, tosiasiassa hänellä oli valtavat alemmuuskompleksit, vihamielisyysongelmia ja kotioloissa taipumus erittäin julmaan huumoriin ymmärtämättä, että siinä oli mitään ilkeää tai väärää.
Hänelle otti tosi koville uskoa, ettei kaikkea pidä ja voi vääntää vitsiksi, vaan jos joku asia ärsyttää niin on hyvä ja nostaa moitteensa reilusti käsittelyyn. Luuli varmaan kuolevansa jos antautuu miettimään toisenkin kerran, mistä kannattaa tehdä vitsi ja mistä ei. Nykyisin kuitenkin tosi harvoin tulee aggressiivista huumoria, pellerooli on lähes turhaksi käynyt ja hän oikeasti suhtautuu kiinnostuneemmin ihmisiin.
En tunnista itseäni miestäsi koskevista kuvauksistasi. Olen itsekin elänyt parisuhteessa, joka ei ollut onnellinen mutta ei sen vuoksi, että olisin ollut millään tavalla aggressiivinen tai kaiken tilan vievä narsisti, joka ei osaa ottaa huomioon toista ihmistä. Minä halusin olla kotona, vaimo halusi enemmän :)
Jos pyytäisit keneltä tahansa ihmiseltä kuvauksen minusta, uskoisin että vastaukseksi tulisi luonnehdintoja tyyliin "rauhallinen, tasapainoinen, huomaavainen ja hiljainen". Jos "sosiaalisesti vammautuneen" diagnoosiin riittää se, että haluaa olla yksin ja välttelee toisten seuraa, niin kyllä se sitten minuun sopii. En vain halua, että siihen samaan kuvaukseen ympätään aggressioita ja toisen ihmisen ylenkatsomista. Se ei ainakaan minuun sovi.
Et tunne minua, enkä minä sinua. Toivon vain, että sosiaalisesti terveen ihmisen kategoriaan voidaan laskea myös ihminen, joka haluaa elää yksin ilman mitään toisia ihmisiä koskevaa katkeruutta tai aggressiota. Minä tykkään ihmisistä noin yleensä, haluan vain itse olla itsekseni :)
No mutta sitähän minäkin toivon. Ja juuri sen takia on tärkeää, että introvertti pysyy neutraalina terminä, ja että normaalit käytöstavat ovat myös introvertille normaali asia. Tuntuu, että moni käyttäytyy hyökkäävästi, koska oikeasti kysymys on ongelmien piilottelusta itseltä. Ja se voisi olla vältettävissä, jos ongelmat eivät ole liian isoja käsiteltäväksi, vaan niitä voisi oikeasti helpottaa.
Jos et tunnista miehestäni itseäsi, kyllä minä tyydyn siihen. Kysyin vain, voisiko olla niin, että olet yksi niistä niin monista, jotka piilottelevat huuliveikkouden takana, koska heillä oikeasti on ongelmia joita olisi hyvä yrittää hoitaa. En yritä väittää, että kaikki huuliveikot olisivat aggressiivisia. Mutta introverttikeskustelut yleensä ovat. Erittäin vihamielisiä ulkomaailmaa kohtaan. En pidä siitä, että sellaista käytöstä pidetään nykyisin niin normaalina. Se johtaa pahoihin asioihin, ei ehkä vielä mutta 10-20 vuoden sisään kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse introverttinä siedän yllätysvierailut paremmin kuin ennalta ilmoitetut. Noita jälkimmäisiä stressaan etukäteen niin etten saa unta ja hikoilen jo hereillä ollessanikin. Yllätysvierailut taas sujuvat ihan omalla painollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut varsin yleinen kyläilytapa ennen muinoin jopa vielä 80 luvulla ja oikein suosittua piipahtaa kylässä. Nykyään kaikki nettihärvelien kera viihtyvät eivät toki jaksa vierailuja lainkaan. Olen itse spontaanien vierailujen puolella. Ja teen niitä joskus itsekin. Toki pitää olla kahvit mukana.
Ei ainakaan meillä pääkaupunkiseudulla ollut se normaalia 80-luvulla! Äitini stressasi kovasti, jos ei ollut mitään tarjottavaa vieraalle ruokakaapissa. Vieraan seurassa piti myös katsoa, ettei ollut ihan epäsiististi pukeutunut kotonakaan.
Mikä teidän sosiaalinen asema oli? Vanhempiesi tausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aargh, mitkä takaumat aloituksesta tuli. Vuosikymmenen kärsin siitä, miten ex-appivanhemmat pölähtivät kylään reilun tunnin ajomatkan päästä. Yleensä la tai su aamuna, heti kahdeksan pintaan ja ne kommentit… ’Vieläkö tiällä nukutaan?’ Ja äimistely siitä, ettei ole tuoretta pullaa tai muuta itse tehtyä tarjolla.
Ai helvata, että otti päähän. Pitkiä työpäiviä sekä mulla että ex-puolisollani, herätykset viikolla ennen aamu kuutta ja vasta illasta kotona, niin onko se rikos, jos vkloppuna nukkuu pari tuntia pidempään? Ja vieraita varten tykkään leipoa ja laittaa - mutta jos ei tiedä, että sellaisia on tulossa, niin en leivo. Kun itselle ei ne makeat maistu.
Uh, onneksi ovat koko sakki exiä. Ystävät, tutut ja muut sukulaiset osaavat sopia asioista etukäteen. Niin kuin pitääkin.
Meillä appiukko tekee ihan samaa! Joskus soittaa pihasta. Olen yrittänyt oppia sietämään tätä hänen tapaansa, koska tiedän että mieheni näkee isäänsä mielellään. Alkuun kyllä ahdisti kovasti, enkä nyt vieläkään riemusta hypi, kun olen kotona resuisissa vaatteissa laittamassa ruokaa, ja näen että auto kaartaa pihaan ilman ennakkovaroitusta. Rakastan kuitenkin miestäni, enkä haluaj loukata häntä, tai että hän joutuisi takiani loukkaamaan isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä appiukko tekee ihan samaa! Joskus soittaa pihasta. Olen yrittänyt oppia sietämään tätä hänen tapaansa, koska tiedän että mieheni näkee isäänsä mielellään. Alkuun kyllä ahdisti kovasti, enkä nyt vieläkään riemusta hypi, kun olen kotona resuisissa vaatteissa laittamassa ruokaa, ja näen että auto kaartaa pihaan ilman ennakkovaroitusta. Rakastan kuitenkin miestäni, enkä haluaj loukata häntä, tai että hän joutuisi takiani loukkaamaan isäänsä.
Miksi sinun pitäisi laittautua appeasi varten? Jos hän ei kestä nähdä resuja, sehän on hänen ongelmansa. Ja ilmeisesti hänellä ei sitä ongelmaa ole? Voisitko yrittää ajatella, että hän on varaisäsi? Se päivä voi tulla, jolloin sinä hoidat häntä (tai jopa toisinpäin). Jätä jo nuoruutesi ja astu aikuisuuteen. Etkö kestäisi astua isäsi silmien eteen kulahtaneissa vaatteissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaivautuisi yhtään. Hakisin itselleni pizzan ja sulkeutuisin makkariin katselemaan kännykällä nettijuttuja. Mies viihdyttäköön omaisensa, kun kerran on päästänyt ovesta sisälle. EVVK palvelijan roolit.
Tälleen oon ruvennut toimimaankin. Jatkan omia juttuja ihan kuin vieraita ei edes olisi..Mies tosin ottaa tämän nokkiinsa ja valittaa käytöksestäni. Olen alkanut miettiä jaksanko tällaista enää.. Onko kukaan muu pistänyt lusikat jakoon kumppaninsa perheen/suvun takia? En olisi uskonut, että miettisin tälläistakin. :(Ap
Kyllähän sinä nyt loukkaat miestäsi tuossa. Eikö se haittaa itseäsi? Ei ole kivaa tuntea olevansa ilmaa, sinähän nolaat heidät etkä selvästikään pidä heistä. Vai onko tämä niitä tilanteita, joissa joko sinä olet ilmaa tai he ovat? Eikö asiassa voida etsiä kompromissia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appiukko tekee ihan samaa! Joskus soittaa pihasta. Olen yrittänyt oppia sietämään tätä hänen tapaansa, koska tiedän että mieheni näkee isäänsä mielellään. Alkuun kyllä ahdisti kovasti, enkä nyt vieläkään riemusta hypi, kun olen kotona resuisissa vaatteissa laittamassa ruokaa, ja näen että auto kaartaa pihaan ilman ennakkovaroitusta. Rakastan kuitenkin miestäni, enkä haluaj loukata häntä, tai että hän joutuisi takiani loukkaamaan isäänsä.
Miksi sinun pitäisi laittautua appeasi varten? Jos hän ei kestä nähdä resuja, sehän on hänen ongelmansa. Ja ilmeisesti hänellä ei sitä ongelmaa ole? Voisitko yrittää ajatella, että hän on varaisäsi? Se päivä voi tulla, jolloin sinä hoidat häntä (tai jopa toisinpäin). Jätä jo nuoruutesi ja astu aikuisuuteen. Etkö kestäisi astua isäsi silmien eteen kulahtaneissa vaatteissa?
:'D Hän ei ole, eikä tule olemaan, mikään varaisäni. Todella outo ajatus. Hänhän on puolisoni isä. Ja olen kyllä ihan aikuinen ihminen, en edes mitenkään kovin nuori enää. Enpä osannut ajatella, että olisi jotenkin lapsellista haluta olla siisti vieraiden edessä.
Eikä se nyt ollut pääpointti, ettei appiukko kestäisi nähdä minua kotivaatteissani. Itse vain tykkään olla siististi pukeutunut(ja henkisesti valmistautunut), kun tulee vieraita. Oli se vierailija sitten omat vanhempani, appivanhemmat tai joku ystävä.
Introvertiksi julistautuminen on uusi tapa vältellä kaikkea ja luimistella kotona. Käyhän sekin, jos on sellaiseen varaa.
Äiti käy kerran viikossa "joskus loppuviikosta". Soittaa semmoiset 10 minuuttia ennen tuloaan. Yleensä mitään asiaa ei ole ja toistuvat vierailut usein keskeyttävät milloin mitäkin (esim. siivouksen, ruoanlaiton tai vaikka ihan jonkun sarjan katsomisen ym). Mielestäni jos ei ole mitään hirmu tärkeää asiaa niin tervehdykset voi hoitaa ulko-ovelta.