Yllätysvierailut on introvertille painajainen
Miehen isällä on tapana tulla kylään ilmoittamatta.. Esim nyt tänään. Kuka jaksaa viikon päätteeksi appiukkoa yllättäen kylään? Ei ainakaan introvertti. Joskus miehen isä saattaa sanoa miehelle, että tulee joskus ensi viikolla/viikonloppuna. Sitten ilmestyykin perjantaina. Mies joskus sanoi isälle, että ilmoittaisi etukäteen, kun tulee. Hetken kai muisti, mutta ei enää. Appiukko asuu reilun tunnin matkan päässä.. Kuinka monen muu tuttu tekee tällaista? Onko nykyään yleistäkin muka tulla kylään ilmoittamatta etukäteen? Miehen veli teki tätä samaa ennen kuin mies minun pyynnöstä sanoi, että ilmoittaisi. Jouduin kerran suuttumaan veljelle, kun pamahti yllättäen kylään ennen kuin tajusi. Minusta on moukkamaista tulla kylään ilmoittamatta. Ahdistaa, että kodin pitäisi koko ajan olla kyläilyvalmiudessa tai minun valmis ottamaan vieraita vastaan. Stressaannun tästä tosi paljon.
Kommentit (73)
Tämä on ollut varsin yleinen kyläilytapa ennen muinoin jopa vielä 80 luvulla ja oikein suosittua piipahtaa kylässä. Nykyään kaikki nettihärvelien kera viihtyvät eivät toki jaksa vierailuja lainkaan. Olen itse spontaanien vierailujen puolella. Ja teen niitä joskus itsekin. Toki pitää olla kahvit mukana.
Joku suvun pirttihirnu tässä motkottaa. Itse suvun jäsenille ei ongelmaa. Sukuun naidut ne tekee kaikesta ongelman ja erottaa sukulaissuhteet itsekkäistä syistä. Tunnen tapauksen.
Introverttina pidän parintunnin yllätysvierailusta enemmän kuin samanmittaisesta sovitusta tapaamisesta.
Yllätystä varrten ei tarvitse siivota eikä olla tarjottavaa. Saatan tiedossa olevaa vierailua miettiä jo monta päivää etukäteen, että nyt ei jaksais...ja sitten olen ihan loppu koko vierailuun kun siihen on vielä puoli päivää aikaa. Ikävä kasaria :)
On se jännä, että oli asia kuin asia mistä palstalle kirjoittaa niin aloittaja saa kauhean mollauksen niskaansa. Ihmiset taitaa voida huonosti.
Onneksi tällaista ei ole meidän suvussa. Kyläillään jouluna ja pääsiäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Joku suvun pirttihirnu tässä motkottaa. Itse suvun jäsenille ei ongelmaa. Sukuun naidut ne tekee kaikesta ongelman ja erottaa sukulaissuhteet itsekkäistä syistä. Tunnen tapauksen.
Se on myös sen "pirttihirmun"koti ja hänenkin pitää saada levätä kodissaan.
Eihän ap ollut vierailuja kieltämässä!
Kai ap mies passaa appea, etkai sinä??
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tällaista ei ole meidän suvussa. Kyläillään jouluna ja pääsiäisenä.
Ooo tahdon teidän sukuun
Juuri tuosta syystä asun yksin. Ahdistuisin suunnattomasti, jos kotini ei olisi täysin hallinnassani. Itsellä käy vieraita pari kertaa vuodessa kutsuttuna. Suosittelen.
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku suvun pirttihirnu tässä motkottaa. Itse suvun jäsenille ei ongelmaa. Sukuun naidut ne tekee kaikesta ongelman ja erottaa sukulaissuhteet itsekkäistä syistä. Tunnen tapauksen.
Se on myös sen "pirttihirmun"koti ja hänenkin pitää saada levätä kodissaan.
Eihän ap ollut vierailuja kieltämässä!
Kai ap mies passaa appea, etkai sinä??
Aluksi passasin minä, mutta enää en, koska en vaan jaksa viikon päätteeksi ja harva se viikko. Mies passaa, mutta väsyttää se minuakin, kun en voi olla rennosti kotonani ja silloin, kun haluan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut varsin yleinen kyläilytapa ennen muinoin jopa vielä 80 luvulla ja oikein suosittua piipahtaa kylässä. Nykyään kaikki nettihärvelien kera viihtyvät eivät toki jaksa vierailuja lainkaan. Olen itse spontaanien vierailujen puolella. Ja teen niitä joskus itsekin. Toki pitää olla kahvit mukana.
Luojan kiitos tämä vierailukulttuuri meni jo. Hiton hermoja raastavaa, kun milloin vain voi joku tulla!
Minä pidän yllätys vieraista, kun heitä ei tarvitse Passat. Kaljupää kahvit riittää. Etukäteen ilmoittavat odottavat tarjottavia ja muutenkin jäyistelyä.
Introvertti itsekkin
Meillä itsekseen piipahtelijat oppivat soittamaan vasta sitten, kun lopetettiin oven avaaminen. Muutaman turhan reissun jälkeen soittoja alkoi tulla. Nykyelämä on sen verran kiireistä, että tapaamiset pitää aina sopia.
En vaivautuisi yhtään. Hakisin itselleni pizzan ja sulkeutuisin makkariin katselemaan kännykällä nettijuttuja. Mies viihdyttäköön omaisensa, kun kerran on päästänyt ovesta sisälle. EVVK palvelijan roolit.
Vierailija kirjoitti:
En vaivautuisi yhtään. Hakisin itselleni pizzan ja sulkeutuisin makkariin katselemaan kännykällä nettijuttuja. Mies viihdyttäköön omaisensa, kun kerran on päästänyt ovesta sisälle. EVVK palvelijan roolit.
Tälleen oon ruvennut toimimaankin. Jatkan omia juttuja ihan kuin vieraita ei edes olisi..Mies tosin ottaa tämän nokkiinsa ja valittaa käytöksestäni. Olen alkanut miettiä jaksanko tällaista enää.. Onko kukaan muu pistänyt lusikat jakoon kumppaninsa perheen/suvun takia? En olisi uskonut, että miettisin tälläistakin. :(Ap
Meillä on koti aina siinä kunnossa että voi tulla yllätysvieraita mutta hyvin harvoin tulee. Ei meillä ole sellaisia sukulaisia enää elossa. Ihanaa jos joku tulisi eikä ihan heti päästettäisi pois. Kesällä pääsisi vierasmökkiin asumaankin ja minä tykkään passata ja tehdä ruokaa. Harmi vaan kun ei tule koskaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä asun yksin. Ahdistuisin suunnattomasti, jos kotini ei olisi täysin hallinnassani. Itsellä käy vieraita pari kertaa vuodessa kutsuttuna. Suosittelen.
Itse en kutsu koskaan ketään kylään, jotkut tulevat kutsumatta. Saattaa soittaa että olen pihassa, voinko tulla käymään. En tykkää.
Ymmärrän sinua ap. Itse introverttina inhoan kaikkea yllätyskäyntejä kotiini. Jopa posteljoonin käynti hermostuttaa, kun luukku rämisee. En koskaan avaa ovea vieraille. Hissiinkin pyrin menemään, kun ensin katson ovisilmästä, että reitti on tyhjä.
En ole introvertti, mutta inhoan yllätysvieraita. Asun yksin ja kotona pukeudun hirveisiin, kulahtaneisiin kotiryysyihin. Hiukset saattavat olla vapaapäivinä pesemättä, kasvot meikkaamatta. En halua, että kylään tullaan ilmoittamatta, ollessani hirveän näköinen.
On ehkä sinulle mutta ei kaikille introverteille.