Lue keskustelun säännöt.
Yllätysvierailut on introvertille painajainen
17.09.2021 |
Miehen isällä on tapana tulla kylään ilmoittamatta.. Esim nyt tänään. Kuka jaksaa viikon päätteeksi appiukkoa yllättäen kylään? Ei ainakaan introvertti. Joskus miehen isä saattaa sanoa miehelle, että tulee joskus ensi viikolla/viikonloppuna. Sitten ilmestyykin perjantaina. Mies joskus sanoi isälle, että ilmoittaisi etukäteen, kun tulee. Hetken kai muisti, mutta ei enää. Appiukko asuu reilun tunnin matkan päässä.. Kuinka monen muu tuttu tekee tällaista? Onko nykyään yleistäkin muka tulla kylään ilmoittamatta etukäteen? Miehen veli teki tätä samaa ennen kuin mies minun pyynnöstä sanoi, että ilmoittaisi. Jouduin kerran suuttumaan veljelle, kun pamahti yllättäen kylään ennen kuin tajusi. Minusta on moukkamaista tulla kylään ilmoittamatta. Ahdistaa, että kodin pitäisi koko ajan olla kyläilyvalmiudessa tai minun valmis ottamaan vieraita vastaan. Stressaannun tästä tosi paljon.
Kommentit (73)
Ootte te kyllä erikoisia, ei ihme tätä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää mikä tässä maassa vallitsee. Opetatte lapsistanne samanlaisia, jos niitä edes syntyy, kun ette päästä ketään varmaan niin lähelle itseänne😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun yksin ja tykkään vapaapäivinä olla rauhassa, pukeutuneena mukaviin kotirytkyihin. Hiukset saavat harottaa likaisina, naama saa kiiltää rasvasta. Kerran vapaapäivänäni nukuin pitkään ja ovikello soi. Menin ovelle tukka pystyssä, siellä oli tätini, jota en ollut nähnyt vuosiin. Isäni oli antanut osoitteeni ja täti päätti tulla tervehtimään, kun oli käymässä paikkakunnalla. Oli kiva räjähtäneenä, suoraan sängystä nousseena pitää seuraa fiksun näköiselle tädille, kun ei ollut mitään tarjottavaakaan. Tämän vuoksi en enää ikinä avaa ovea kenellekään vieraalle. Onneksi talossani on nykyään alaovella koodi.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te kyllä erikoisia, ei ihme tätä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää mikä tässä maassa vallitsee. Opetatte lapsistanne samanlaisia, jos niitä edes syntyy, kun ette päästä ketään varmaan niin lähelle itseänne😂
Lähinnä ahdistaa tuollaiset erilaisille ihmisille hirnujat.
Onhan se nyt niin, että toiset ihmiset lähinnä vievät energiaa. Joskus on ihan mukavaa ja hauskaa viettää kavereiden kanssa iltaa, joka on suunniteltu etukäteen, mutta pääsääntöisesti pelkkä työ uuvuttaa jo niin paljon, ettei mitään yllätysihmisiä jaksa ollenkaan. Se on oma seura ja omat ajatukset, joiden kanssa minun latautumiseni tapahtuu. En nyt silti kuolisi, jos joku tulisi yllättäen käymään muutaman kerran vuodessa kotiini, mutta mieluummin ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Tämä. Ovi lukkoon ja ei vaan aukaise. No problemo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Tämä. Ovi lukkoon ja ei vaan aukaise. No problemo.
Näin minäkin teen. En myöskään vastaa tuntemattomiin numeroihin.
No joo. Nyt montakin seikkaa:
- appi ei ole "tuttu" (ap käytti sitä sanaa), hän on perhettä
- totta kai olisi fiksua ilmoittaa etukäteen ihan jo siksi, että osataan olla kotona. Ja haloo, jos joku tulee yllättäen ja minulla on joku homma kesken tai menoa, minähän jatkan niitä ja se on aika noloa vieraan kannalta.
- kotia ei tarvitse yllätysvieraiden takia hävetä, hävetkööt yllättäen tulevat. Melkeinpa itse jopa piruuttani sotkisin tahallani paikat, jos on todennäköistä että appi tulee - ja sitten toteaisin mahdolliseen kritiikkiin, että "jos tulee yllättäen, ei saa arvostella". Sama pätee tarjoomuksiin. Jos tulee yllättäen, ei saa mitään.
- eli ei, minua ei yllätysvieraat häiritse. Omat tai miehen vanhemmat ja sisaret eivät ole edes vieraita, eivätkä tule meille tekemään tupatarkastusta muutenkaan. Jos tulee yllättäen, joutuu elämään isäntäväen tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Tämä. Ovi lukkoon ja ei vaan aukaise. No problemo.
Näin minäkin teen. En myöskään vastaa tuntemattomiin numeroihin.
Minulle ja muillekin soitetaan mm lääkäristä, sairaalan ajanvarauksesta tuntemattomasta numerosta.
Kerran oli erittäin tärkeä soitto sukulaiselle ja olisi ollut kohtalokasta jos ei olisi vastannut.
Minäkin introverttinä inhoan yllätysvierailuja. Jostain kumman syystä haluan olla henkisesti valmistautunut vierailuun, en oikein osaa selittää sitä paremmin.
Muutenkin kyläilyssä ärsyttää se, että istutaan pöydän ääressä tai olkkarissa tuntikausiakin ja jauhetaan ihan turhanpäiväistä jargonia. Jos edes joskus puhuttaisiin mistään järkevästä tai filosofisista aiheista, voisin olla kiinnostunut. Omat sukulaiset ja miehenkin sukulaiset puhuvat yleensä jostain seuraavista; töistään, muista ihmisistä ja/tai heidän tekemisistään.
Ei voisi vähempää kiinnostaa puhua tuntikausia muista ihmisistä, kun kyseessä on yleensä pelkkä juoruilua tai tuomitsemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei ole yllätysvieraat tervetulleita. Töiden ohessa opiskelen ja olen luottamustehtävissä, töiden jälkeen niissä ja koiran kanssa harrastamisessa on riittävästi. Ne illat, kun en opiskele, kokousta tai valmistaudu kokouksiin, haluan levätä.
Puoliso kutsuu omia sukulaisiaan käymään silloin, kun itse olen poissa kotoa ja omia ystäviäni tapasin ennen koronaa mieluiten kaupungilla. Jos miehen tuttavia käy minun aikanani, saatan käydä tervehtimässä mutta sitten vetäydyn omiin tehtäviini.
Olen onneksi saanut katkaistua vanhat kaverisuhteet kouluvuosilta, niin että vanhempiani ja sisaruksiani lukuunottamatta (ja hekin asuvat ihan eri puolella Suomea) kukaan ei soittele (puhelinmyyjiä ei lasketa), eikä ovikelloa rimputtele kuin Wolt-suharit ja työnsä puolesta käyvät huoltomiehet tai huonekaluja/kodinkoneita tuovat lähetit. Työkavereiden kanssa ei pidetä yhteyttä vapaa-ajalla. Sukulaisvierailut hoituvat niin, että tavataan ehkä silloin, kun olen käymässä vanhempieni luona. Suurin osa sukulaisistakaan ei edes tiedä osoitettani.
Introvertin ihana vapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aika on introvertin juhlaa. Varsinkin, jos saa tehdä etätöitä.
Vierailija kirjoitti:
En ole introvertti, mutta inhoan yllätysvieraita. Asun yksin ja kotona pukeudun hirveisiin, kulahtaneisiin kotiryysyihin. Hiukset saattavat olla vapaapäivinä pesemättä, kasvot meikkaamatta. En halua, että kylään tullaan ilmoittamatta, ollessani hirveän näköinen.
Introvertti minäkin että menen saman näköisenä minne tahansa enkä edes omista meikkejä. Olen ihan luonnollisen hirveän näköinen :D Etätöissä en ole pessyt itseäni kuukauteen kokonaan enkä haise ja hiukset tykkäävät eivätkä ole näin tuuheat olleet koskaan kun joka päivä kävin suihkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kun sulla ei niitä vieraita oikein käy, me päätettiin nyt tulla sitten isommalla porukalla, jäämme muuten sitten yöksi, otimme mukaan omat lakanat... Tässä ovat parhaat ystäväni, kaikki neljä..
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä asun yksin. Ahdistuisin suunnattomasti, jos kotini ei olisi täysin hallinnassani. Itsellä käy vieraita pari kertaa vuodessa kutsuttuna. Suosittelen.
Eikö sulla ole mikään muu hallinnassa ja sen takia pitää asua kuin mureenan luolassaan, aina valmiina haukkaamaan häiritsijöitä pelottavalla kidallaan? Vai onko tämä hallintapakkoa?
Älkää kaapatko introvertti-termiä asioihin, jotka eivät siihen suoraan liity.
Terveisin introvertti. En halua olla ihmisten silmissä sosiaalisesti vammautunut, vihamielisesti estynyt raukka, jos kerron heille olevani introvertti. Koska en ole sitä. Pidän ihmisistä, vaikka tarvitsen rauhaakin. Pystyn sovittamaan ne hyvin yhteen.
Jotkut omat ja puolison sukulaiset harrastivat yllätysvierailuja. He lopettivat, kun jätin pari tyyppiä seisomaan ulko-ovelle. Muutamalle yllätyskylään tunkevalle kerroin puhelimessa, että jos ajatte täällä päin, niin ajakaa ohi vaan!
EN pidä ihmisistä, jotka tunkevat kotiimme kello 6:30 aamulla tai kello 22:30 illalla. Nämä eivät ole mitään kyläilyaikoja lapsiperheessä, jossa on ns. normaalin lapsiperheen päivärytmi.
EN pidä ihmisistä, jotka eivät halua ja viitsi soittaa ja kysyä hyvissä ajoin etukäteen, sopiiko meille kyläily. He yrittävät tunkea etukäteen ilmoittamatta, sopimatta ja puoliväkisin kylään, "kun satuttiin ajamaan tästä ohi". En halua "ohi ajavia" ihmisiä kylään kotiimme.
EN pidä ihmisistä, jotka käyttävät toisten kotia ilmaisena kahvilana, ruokaravintola ja majatalona. En minäkään pamahda sopimatta kenenkään kotiin juomaan kahvia, syömään ja majoittumaan. Tätä varten on maksulliset kahvila-, ravintola- ja majoituspalvelut.
Yllätyskyläilijät ovat ahneita, itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä. He ovat minä-minä-ihmisiä, joille on ihan sama, mikä sopii muille ihmisille. Onko perheen äiti tai isä valvonut edellisyönä yövuorossa ja on nukkumassa päivällä univelkojaan? Onko vanhempi juuri laittamassa lasta päiväunille? Onko sairas tai toipilas lapsi valvottanut viime yönä ja vanhempi ja lapsi haluavat nyt levätä? Onko äiti tai isä väsynyt pitkän ja raskaan työvuoron jälkeen?
Appiukko ei ole perheenjäsen. Appiukkoa tai anoppia tarvitse päästää tupatarkastukselle. Opetelkoot ensin alkeellisimpia käytöstapoja. EI kiitos yllätysvieraille!
Vierailija kirjoitti:
Itse en avaa ovea yllätysvieraille.
Älkää kaapatko introvertti-termiä asioihin, jotka eivät siihen suoraan liity.
Terveisin introvertti. En halua olla ihmisten silmissä sosiaalisesti vammautunut, vihamielisesti estynyt raukka, jos kerron heille olevani introvertti. Koska en ole sitä. Pidän ihmisistä, vaikka tarvitsen rauhaakin. Pystyn sovittamaan ne hyvin yhteen.
En ole se, jolle vastasit, mutta Itse olen ihminen, joka on aina viihtynyt yksin. Käyn töissä ja keskustelen hyvin muiden kanssa, en vetäydy, pidetään huuliveikkona ja ystävällisenä... ei ole mitään ongelmia, kun olen muiden ihmisten seurassa. Mutta silti haluan olla 100% ajasta yksin. En tiedä, olenko "sosiaalisesti vammautunut", en itse usko niin. Olen tyytyväinen elämääni, nautin yksinolostani, katselen elokuvia, luen, ulkoilen, puuhastelen kaikenlaista, mutta aina yksin. Mulla on mukavuusalueeni ja saan pysytellä siinä, ja olen siitä onnellinen... :)
Miehen kaveri kävi kerran yllätyskylässä ja otti vaimolleen kuvan, kun meillä oli aika sekaista ja hänen vaimo tosi tarkka siisteydestä. Varmaan todistaakseen että muunlaistakin voi olla. Olisi edes tehnyt tuon salaa, mutta vielä sanoi ääneen että otti kuvan. 😳
Vierailija kirjoitti:
Älkää kaapatko introvertti-termiä asioihin, jotka eivät siihen suoraan liity.
Terveisin introvertti. En halua olla ihmisten silmissä sosiaalisesti vammautunut, vihamielisesti estynyt raukka, jos kerron heille olevani introvertti. Koska en ole sitä. Pidän ihmisistä, vaikka tarvitsen rauhaakin. Pystyn sovittamaan ne hyvin yhteen.
En ole se, jolle vastasit, mutta Itse olen ihminen, joka on aina viihtynyt yksin. Käyn töissä ja keskustelen hyvin muiden kanssa, en vetäydy, pidetään huuliveikkona ja ystävällisenä... ei ole mitään ongelmia, kun olen muiden ihmisten seurassa. Mutta silti haluan olla 100% ajasta yksin. En tiedä, olenko "sosiaalisesti vammautunut", en itse usko niin. Olen tyytyväinen elämääni, nautin yksinolostani, katselen elokuvia, luen, ulkoilen, puuhastelen kaikenlaista, mutta aina yksin. Mulla on mukavuusalueeni ja saan pysytellä siinä, ja olen siitä onnellinen... :)
Niin, saat sinä. Kaikki te saatte, kysymys kuuluukin, milloin kannattaa hyödyntää omat oikeudet äärimmilleen ja milloin olisi syytä miettiä, voisiko jotenkin joustaa välillä ilman, että siinä annetaan pikkusormi pirulle.
Ap tulee lyömään kiilaa jatkossakin itsensä ja miehensä välille koska ei hahmota miksi mies loukkaantuu ja sen sijaan että miettisi asiaa, ahdistuu vain lisää ja näkee itsensä voimattomana uhrina ja syyttää siitä miehen rakasta perhettä, jonka pitäisi voida olla hänellekin rakas ja tärkeä. Mutta se ei ole hänelle vaihtoehto ollenkaan, ja syy on noiden muitten, jotka ovat vääränlaisia.
En minäkään pidä yllätysvierailuista. Minun pitää tietää hyvissä ajoin, kuka tulee ja milloin tulee, jotta osaan valmistautua vierailuun sekä henkisesti että tarjoiluin. Mieluiten toimin niin päin, että kutsun itse vieraan, jos siltä tuntuu. Tosin tuntuu aika harvoin. Terv. Vanha introvertti
PS Olen muuten itse kovin huono kylästelijä. Muuan naapuri sanoi usein, että olisi niin mukava, jos joskus kävisin hänen luonaan kahvilla. En ole käynyt. Olen jo vuosia sitten lakannut noudattamasta epämääräisiä kutsuja tyyliin "Tulisit joskus käymään". Jos tuo naapurikin olisi sanonut vaikka: "Tule sunnuntaina päiväkahville", olisi tilanne voinut olla toinen.