Onko kokemusta siitä, että olisi vasta myöhemmin tajunnutkin jonkun olleen se oikea?

Exät on exiä syystä.

Aika moni ikävöi eksäänsä salaa. Julkisesti su kuitenkaan kukaan myönnä.

Ainahan ne exät ottaa ennemmin tai myöhemmin yhteyttä usko pois ;)

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ikävöi eksäänsä salaa. Julkisesti su kuitenkaan kukaan myönnä.

Aika moni kuvittelee exänsä ikävöivän eli tunnenkin pari tällaista. Se on jonkinlaista itsensä lohduttelua. Kuitenkin asiaa on tutkittu ja ikävöiviä oli alle 10 prosenttia eronneista. Sitä kaduttiin, ettei erottu aikaisemmin, mutta en muista prosenttilukua, suuri se kuitenkin oli.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän järjellä, että kumppanini on minulle oikea, mutta en tunne sitä. Tiedän kuitenkin varmaksi kuin taivas, että tuntisin sen sillä hetkellä kun menettäisin hänet. Minulla vaan sattuu olemaan kirouksena haluta asioita joita en voi saada tai jotka ovat kiellettyjä ja ikäänkuin tottua ja turtua niihin kun ne on saavutettu.

Aika monella on tuo sama kirous, et ole sen suhteen mitenkään erityinen. Koska kärsin tuosta samasta "kirouksesta", mun on pakko kysyä: miten olet järjestänyt asian? Onko haluja etsiä jännitystä ja uuden ihastuksen tuomaa kutkutusta? Petätkö? Mulla oli pitkään vain lyhyitä suhteita, koska kyllästyn ihmisiin ja saavutettuihin etuihin. Löydettyäni "oikean", keskustelimme asiasta. Ehdotin avointa suhdetta, mutta kumppanini on monogaminen. Sovimme, että asia otetaan uudelleen puheeksi, kun tämä kyllästyminen alkaa näyttää merkkejä. Toistaiseksi (suhdetta takana vasta 1,5 v. - tosin pisin rakastuminen tähän saakka) kaikki on sujunut hyvin, rakastan puolisoani, jonka kanssa minulla on loistavia keskusteluja, hauskaa, yhteinen arvomaailma sekä turvallinen ja hyväksytty olo. Joka päivä ajattelen, mikä kaikki tekee puolisostani erityisen, ja olen kiitollinen, että minulla on hänet.

Kyllähän ex-aviomies oli minulle se oikea, mutta tuotiin varmaan molemmat omat traumamme liittoon, ryssittiin asiat ja hukattiin toisemme.

Mutta vaikka välillä ikävöin entistä, menneeseen ei voi palata emmekä ole enää samoja ihmisiä.

Yhteiset lapset kuitenkin sitoo loppuelämäksi ja on kiva, että voidaan jollain tasolla olla nyt ystäviä.

Uskotteko että on olemassa monta oikeaa? Eikö ollut että ihminen pystyy rakastumaan vain muutaman kerran elämässään?

Sana oikea on mielestäni väärä. Useita SOPIVIA on meille jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko että on olemassa monta oikeaa? Eikö ollut että ihminen pystyy rakastumaan vain muutaman kerran elämässään?

Oikeita ei voi olla useampia, koska Sen Oikean määritelmään kuuluu, että on vain yksi joka on rakkaampi kuin kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Sana oikea on mielestäni väärä. Useita SOPIVIA on meille jokaiselle.

Tuskin kuitenkaan jokainen niistä sopivista on tarkalleen yhtä sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Sana oikea on mielestäni väärä. Useita SOPIVIA on meille jokaiselle.

No minä olen tähän mennessä tavannut vain yhden sopivan, ja tajusin sen vasta myohemmin.

(Tuon sopivan tavatessani vielä elättelin toiveita yhden epäsopivan suhteen, johon olin liian rakastunut)

Mä olen tavannut monta sopivaa, mutta osa on ollut varattuja. Niinpä vapaita sopivia ei ole montaa ollut tarjolla

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tavannut monta sopivaa, mutta osa on ollut varattuja. Niinpä vapaita sopivia ei ole montaa ollut tarjolla

Aluksi monikin voi vaikuttaa sopivalta, mutta vasta vuoden tai vuosien päästä selviää onko toinen todella sopiva sinulle.

Up

Up

Te ihmiset ette näköjään helposti juttele uusille tuttavuuksille ja löydä yhteyttä jos kerran itkette vanhojen perään. Itse olen tavannut ja jutellut monille miehille ja löytänyt muutaman mahtavalla persoonalla varustettuja ihmisiä, kukaan ei ole tosin täydellinen ja sen takia en ikinä itke kenenkään perään. Sillä on aina syy miksi et jonkun kanssa päätynyt yhteen. Uskon että ihmisille on enemmän kuin vain yksi täydellinen kumppani, monet eivät sitä vain ymmärrä koska rajoittavat kumppanin etsinnät oman kotikunnan sisälle, tai oman maan sisälle. maailmassa on niin paljon ihmisiä että ihan pakko olla hyviä kumppaneita muuallakin kuin Suomessa. Itse olen deitannut Suomalaista, Virolaista, Ruotsalaista, muutamaa Amerikkalaista ja jutellut monien muiden maalaisten kanssa netin kautta. Mielenkiintoisia ihmisiä on joka puolella.

Käy ihan sääliksi kuinka pieni monien sisäinen maailma on.

No eihän sitä voi tietää olisiko se toinen ollut se oikea, kun olisi pitänyt elää sen ihmisen kanssa vuosia ja siinä olisi sitten varmaan koettu niitä vastoinkäymisiäkin. 

Aluksihan aina tuntuu että se on se oikea.

Meillä meni 3,5v ennen kuin yhtäkkiä tajusin ettei hän olekaan mulle se oikea.

Sitä ennen tuntui päivittäin vahvaa yhteenkuuluvuutta ja olin varma että oltaisiin aina yhdessä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä onneksi annoin miehelle mahdollisuuden. Nyt 8 vuoden jälkeen tiedän hänen olevan minulle se oikea. Alkuajat olivat kiikun kaakun, kun kiinnitin huomiota vain ulkoisiin tekijöihin, jotka eiväy olleet kohdallaan.

Nyt tiedän, että oikeaksi minulle hänet tekee se, että hän hyvksyu minut juuritällaisena kuin olen.

Kauanko olitte välissä erossa?

Emme yhtään. Tarkoitin, että ensin meinasin lempata hänet ylkoisten tekijöiden takia (matala koulutus, tupakoi, lapsia), mutta onneksi en sitä tehnyt. Se olisi ollut elämäni virhe.