Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä, että olisi vasta myöhemmin tajunnutkin jonkun olleen se oikea?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
En usko siihen oikeaan. Eri elämäntilanteessa tapaa itselleen sillä hetkellä sopivia ihmisiä. Myös se negatiivisesti elämään vaikuttaneet ihmiset tuntuvat tulevan joissain elämäntilanteissa kiinni kuin iilimadot. Paljon on ollut kiinni omasta aikuistumisesta tai sen keskeneräisyyteen liittyvistä valinnoista ja oirehdinnasta.
Olen näihin seikkoihin viitaten itse käyttäytynyt typerästä edellisessä parisuhteessani, joka käynnisti aikuistumisprosessin ja vastuunoton omassa elämässäni myös ihmissuhteiden osalta. Samoin sitoutumiskammoa vaikutti ihmiseen, ketä edelleen välillä muistelen - en sinä oikeana, mutta toki mukavana nuoruuteni tuttavuutena lämpimin muistoin ;)
Olisinko ilman kokemuksia nykyisessä ja tasapainoisessa suhteessa -tuskin! Kaikkea ei silti voi saada ja sitä levotonta ihmistä en kaipaa kuin jossain määrin villeissä muistoissani ;)
Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Sitä voi kiinnostua elämäntilanteen tms. takia sellaisesta ihmisestä, joka on ihan väärä itselle. Se ei tarkoita, ettei joku voisi olla oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko oikeaan. Liian monta kertaa osunut kohdalle.
paradoksi tämäkin. Miten sellainen voi osua kohdalle ja osoittautua vääräksi? Se on silloin väärä, ellet tajua sitä myöhemmin oikeaksi. Tämä kysymys pitäisi esittääkkin ihmiselle viimeisenä kysymyksenä, ettei hän pysty enää muuttaa mieltään. Toisaalta mistä minä sinusta tiedän vaikka tämä olisi viimeinen kysymys.
Mut on aina jätetty niin en oikein osaa sanoa
Vierailija kirjoitti:
Joo. Jätin kihlattuni ja avopuolisoni työkaveriin ihastumisen takia. Jotenkin näin vain avopuolisoni huonot puolet ja hän yhtäkkiä ärsytti minua kokoajan. Niinpä erosin (avopuolisolle en kertonut ihastumisesta)
Aloin sitten tapailla työkaveriani todella tiheään ja jo kuukausi erosta seurustelimme. Olin todella ihastunut ja tuntui kuin hän olisi kaikkea sitä mitä olen aina etsinyt. Unohdin pitkäaikaisen kumppanini kokonaan, en edes ajatellut saatikka surrut eroa.
Puolen vuoden päästä ihastumisen huuma alkoi kadota ja aloin nähdä myös uuden naisen huonot puolet. Pikkuhiljaa sisimpääni hiipi tunne siitä, teinkö sittenkin virheen. Lopulta 9kk kuluttua ikävöin vanhaa suhdetta niin paljon että oli pakko ottaa yhteys ex-avokkiin.
Hän kuitenkin vastasi olleensa puoli vuotta todella rikki, mutta nyt voi jo paremmin ja tapailee uutta. .
Joten kyllä, kadun ja tajusin asian liian myöhään.
Hajotit sitten kaksi ihmistä sekoilullasi. Peiliin katsomisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Jätin kihlattuni ja avopuolisoni työkaveriin ihastumisen takia. Jotenkin näin vain avopuolisoni huonot puolet ja hän yhtäkkiä ärsytti minua kokoajan. Niinpä erosin (avopuolisolle en kertonut ihastumisesta)
Aloin sitten tapailla työkaveriani todella tiheään ja jo kuukausi erosta seurustelimme. Olin todella ihastunut ja tuntui kuin hän olisi kaikkea sitä mitä olen aina etsinyt. Unohdin pitkäaikaisen kumppanini kokonaan, en edes ajatellut saatikka surrut eroa.
Puolen vuoden päästä ihastumisen huuma alkoi kadota ja aloin nähdä myös uuden naisen huonot puolet. Pikkuhiljaa sisimpääni hiipi tunne siitä, teinkö sittenkin virheen. Lopulta 9kk kuluttua ikävöin vanhaa suhdetta niin paljon että oli pakko ottaa yhteys ex-avokkiin.
Hän kuitenkin vastasi olleensa puoli vuotta todella rikki, mutta nyt voi jo paremmin ja tapailee uutta. .
Joten kyllä, kadun ja tajusin asian liian myöhään.
Hajotit sitten kaksi ihmistä sekoilullasi. Peiliin katsomisen paikka.
Eihän tarina kerro erosiko hän tästä työkaverista, eli ehkä hajotti vain yhden.
Ei. Ehdokkaat ovat olleet toinen toistaan kamalampia. En ole kaipaillut yhdenkään perään, enkä ole näitä ihmisiä nähnyt yli pariinkymmeneen vuoteen. He saattoivat olla lapsellisia silloin, minä myös, mutta sellaista elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon katunut mutten ole varma onko kyse vaan siitä että aika kultaa muistot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen oikean kanssa naimisissa. Kaikki edelliset suhteeni tuntuvat synkiltä painajaisilta nykyiseen onneeni nähden. Hyvä, että pääsin niistä eroon ja jaksoin uskoa huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Kaikella on tarkoituksensa sillä hetkellä. JOs vi**uilet toiselle ja jälkikäteen tajuaisitkin mokasi ja että olet menettänyt sun love of my life, niin oma moka. Tuskin tämä toinen enää on kiinnostunut.
No tämä. Opetelkaa helvetti soikoon näyttämään tunteenne avoimesti ja suoraselkäisesti älkääkä piiloutuko jonkin negaamisen, kuumaa-kylmää -pelailun tai kaiken läskiksi lyömisen taakse. Jos ei ole tunne-elämältään eikä käytökseltään kypsä aikuinen, ei ole myöskään kypsä rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tutustuin vuonna 2017 mieheen joka oli minuun ihastunut ja minäkin pidin häntä viehättävänä, miellyttävänä ja erittäin hyvänä miehenä, mutta olin henkisesti jumissa yhdessä vanhassa ihastuksessa enkä kyennyt antamaan tuolle ihanalle miehelle tilaa sydämessäni.
Jälkikäteen ajateltuna harmittaa niin vietävästi, sillä se jonka luona henkisesti jumitin on paljastunut myohemmin aivan vääräksi, ja tuo 2017 tapaamani olisi ollut varmasti minulle niiin sopiva ja oikea ihminen.
Ei vaan voi asialle enää mitään, sillä tuo 2017 tapaamani ihana mies on luonnollisesti pariutunut jo, ja onnellisesti yhdessä naisystävänsä kanssa.
Oliko minä vuonna tuo menetetty täydellinen mies?
Vierailija kirjoitti:
Joo. Jätin kihlattuni ja avopuolisoni työkaveriin ihastumisen takia. Jotenkin näin vain avopuolisoni huonot puolet ja hän yhtäkkiä ärsytti minua kokoajan. Niinpä erosin (avopuolisolle en kertonut ihastumisesta)
Aloin sitten tapailla työkaveriani todella tiheään ja jo kuukausi erosta seurustelimme. Olin todella ihastunut ja tuntui kuin hän olisi kaikkea sitä mitä olen aina etsinyt. Unohdin pitkäaikaisen kumppanini kokonaan, en edes ajatellut saatikka surrut eroa.
Puolen vuoden päästä ihastumisen huuma alkoi kadota ja aloin nähdä myös uuden naisen huonot puolet. Pikkuhiljaa sisimpääni hiipi tunne siitä, teinkö sittenkin virheen. Lopulta 9kk kuluttua ikävöin vanhaa suhdetta niin paljon että oli pakko ottaa yhteys ex-avokkiin.
Hän kuitenkin vastasi olleensa puoli vuotta todella rikki, mutta nyt voi jo paremmin ja tapailee uutta. .
Joten kyllä, kadun ja tajusin asian liian myöhään.
Tulipa tästä mieleen yksi röllilaulu:
Oli vanhoja jo kumpikin Ruttunen ja Ella
Ruttunen oli robotti ja Ella sähköhella
Oli yhdessä pitkän taipaleen eläneet nää kaksi
mutta Ruttunen rupesi miettimään muuttuisiko paremmaksi
jos Ellan vaihtaisi uudempaan hellaan hieman kuumempaan
jossa toisenlaiset nappulat, eikä kuulu kolinat
ei Ella tuntisi ikävää vaikka yksin tänne jää
ei tunteita vanhalla ole varmastikaan sähköhellalla
yhtenä iltana Ruttunen tapasi mikroaaltouunin
meni oikosulkuun kerralla oli hetki mitä kuumin
paloi Ruttuselta kondensaattori ja vastuksetkin
eikä sähköhella Ellaa muistanut kuin pienen hetken
niin Ruttunen lähti
oli löytänyt hän uuden
mikroaaltouunin
alle kahdenkymmenenkuuden
joka äkkiä lämmitti kuumaksi
ei pysty moiseen Ella
kyllä mikroaaltouuni on parempi
kuin vanha ruosteinen sähköhella
mikroaaltouunin nappuloita Ruttunen rassas
ja monin tavoin uutta uuniansa aina passas
ja koetti olla ettei tässä mikään menis pieleen
mutta mahtanut ei mitään joskus Ella tuli mieleen
no olihan Ellalla puolensa
se paistoi hyvät pullat
ja maukkaaksi valmisti mmm silakkarullat
vaan mikroaaltouunin sähkösilmät aina hohtaa
mutta viimein mikroaaltouuni jonkun hienon tietokoneen kohtaa
ei pysty kilpailemaan kanssa uuden tietokoneen
Ruttunen jo koputtelee kotimökin oveen
avun tähän tilanteeseen löytäisinkö mistä
sähköhella Ella ruostunut on kyynelistä
Ruttunen pyytää anteeksi Ella
olet sinä sentään paras sähköhella
sähköhella Ellan
silmät hän pyyhkii
voi yhden kerran
kun itsekkin Ruttunen jo nyyhkii
ja monen vaiheen jälkeen
tähän on tultu
Ruttuselta korjattu
on sen oikosulku
taas robotti Ruttunen ja sähköhella Ella
yhdessä istuvat mökkinsä rappusella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa on ollut jotain oikeaa, joka kolahtanut, että suhde on alkanut. Ja jonkin aikaa kestänyt. Erot ei oo jäänyt vaivaamaan. Ihastuin työkaveri mieheen. Aloin kiertää häntä. Hän lopulta vaihtoi myös työpaikkaa. Se asia vaivaa minua vieläkin. En tiedä olisimmeko olleet edes suhteeseen sopivia toisillemme. Jokin ihmeellinen yhteys meillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tutustuin vuonna 2017 mieheen joka oli minuun ihastunut ja minäkin pidin häntä viehättävänä, miellyttävänä ja erittäin hyvänä miehenä, mutta olin henkisesti jumissa yhdessä vanhassa ihastuksessa enkä kyennyt antamaan tuolle ihanalle miehelle tilaa sydämessäni.
Jälkikäteen ajateltuna harmittaa niin vietävästi, sillä se jonka luona henkisesti jumitin on paljastunut myohemmin aivan vääräksi, ja tuo 2017 tapaamani olisi ollut varmasti minulle niiin sopiva ja oikea ihminen.
Ei vaan voi asialle enää mitään, sillä tuo 2017 tapaamani ihana mies on luonnollisesti pariutunut jo, ja onnellisesti yhdessä naisystävänsä kanssa.
Oliko minä vuonna tuo menetetty täydellinen mies?
Mikä täydellinen mies? :D
Siis 2017 tutustuin tuohon ihanaan mieheen, joka sittemmin pariutui.
2016 ihastuin siihen jossa jumitin tuolloin 2017 ja toivoin sokeasti että jotain tapahtuisi (hän ottaisi yhteyttä jne.) joten en uskaltanut heittäytyä tuon upean 2017 vuoden miehen kelkkaan.
Myöhemmin sitten tajusin, että toi 2016 jäbä oli klassinen pelimies eikä meistä olisi edes ikinä voinut tulla mitään eikä häntä koskaan kiinnostanut sen kummemmin.
Kun taas tuo 2017 jäbä oli ja on aivan ihana mies, antoi minulle spontaanisti takkinsa kun palelin jne. :(
V i t u t t a a.
Tän takia jään varmaan ilman miestä.
Minä uskon olleeni hänelle se oikea, ilmeisesti hän tajuaa sen nyt lähes 7v myöhmmin. Silloin ei tajunnut ja rellesteli vain, lähti lätkimään ja kävi sitten läpi avioliiton ja eron. Nyt edelleen samassa työpaikassa josta kuulen entisiltä työkavereiltani hänen typerästä käyttäytymisestään juhlissa, viina maistuu.
Itse olen nykyään ikionnellinen uuden vakaan ja tervepäisen miehen puoliso ja 2 lapsen äiti, mistään hinnasta en enää vaihtaisi häneen takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös aika moni mies esim lähde suhteesta toisen mukaan ja haluaa palata myöhemmin?
Ei ole tuollaista ainakaan lähipiirissä, joten oletan että ei. Palstaharhaa. Kohta tämän harhan ylläpitäjät ilmoittautuu🤷
Minä en ylipäätään tunne ”toisen matkaan” lähteneitä miehiä kuin yhden ainoan.
Se tosin palasi takaisin, mutta lähti taas.
No yllättävän paljon miehet vielä eksänsä perään ovat. Luultavasti sekin puutteessa, ja kuka nainen siihen sortuu. Ilmeisen moni. :/
Itsekin tiedän todella monta paria joissa mies yrittänyt päästä takaisin jossain vaiheessa. On se sitten kuukausia tai vuosia niin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.
Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.
Teoriasi ei kata lievästi epävakaisia tai muuten traumaisia ihmisiä.
Heidän on vaikea elää pitkään tasaisessa parisuhteessa, vaikka ihminen olisi ns. oikea.
Kenties. Mutta onko tällainen henkilö sitten oikea sille kaihoamalleen?
Miksi kenenkään tarvitsisi katsella kylmää/kuumaa?
En usko oikeaan. Liian monta kertaa osunut kohdalle.