Onko kokemusta siitä, että olisi vasta myöhemmin tajunnutkin jonkun olleen se oikea?

Vierailija kirjoitti:

Hän oli oikea, minä olin väärä.

Ei siinä tilanteessa miettimiset auta.

Äh, eikä ollut!

Tuskin sinä haluat olla sellaisen kanssa, joka ei halua sinun kanssasi olla.. Vai mitä? Etsi sellainen kuka haluaa olla sinun kanssasi ja sinä haluat olla hänen kanssaan. Se on se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.

Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.

Teoriasi ei kata lievästi epävakaisia tai muuten traumaisia ihmisiä.

Heidän on vaikea elää pitkään tasaisessa parisuhteessa, vaikka ihminen olisi ns. oikea.

Heitähän se varsinkin koskee eli epävakaisten puolisot toipuvat erosta nopeasti ja huomaavat, miten vihdoin on helpompi hengittää ilman epävakaata ja pahaa mieltä tuovaa kumppania. 

Kun pääsee eroon tuollaisesta suhteesta on kuin iso kuorma putoaisi selästä ja on ihana hengittää. Voi olla normaalisti ilman ilkeilyä, huonoa käytöstä jne. Kukaan ei tuollaista kaipaa takaisin ja ymmärtää normaalin puolison tavattuaan mitä rakkaus oikeasti on. Ei toisen traumojen ja mielialojen kannattelua, vaan vastavuoroista huolenpitoa ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedän kyllä exäni olleen minulle se oikea. En kuitenkaan ollut hänen arvoisensa. Kävin useasti häneen käsiksi, jota hän ei ansainnut. Lopulta voin niin huonosti henkisesti itseni kanssa etten voinut kuin jättää hänet vaikka rakastin häntä.

Aloin suoraan olla uuden naisen kanssa, koska yksin oli liian paha olla. Ulkopuolisista tämä voi näyttää kauhealta, mutta se oli oma selviytymiskeinoni.

Kuulostatpa kamalalta. Ei tullut mieleen mennä vaikka terapiaan? Pakenet vain vastuutasi.

Tietääkö uusi nainen, että olet väkivaltainen?

Terapia ei ole minua auttanut ja ei tiedä uusi nainen. En aio häntä kohtaan olla samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on ollut jotain oikeaa, joka kolahtanut, että suhde on alkanut. Ja jonkin aikaa kestänyt. Erot ei oo jäänyt vaivaamaan. Ihastuin työkaveri mieheen. Aloin kiertää häntä. Hän lopulta vaihtoi myös työpaikkaa. Se asia vaivaa minua vieläkin. En tiedä olisimmeko olleet edes suhteeseen sopivia toisillemme. Jokin ihmeellinen yhteys meillä oli.

No, ette olleet. Kai te olisitte tutustuneet, jos olisitte olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemusta, vaan olen ikionnellinen, että jätin miehet taakseni lopullisesti. Ei heissä mitään vikaa ollut, olivat vain täysin sopimattomia toisin kuin aviomieheni ja lapseni isä. 

Pidän vähän hassuna vanhojen perään haikailua, koska se toinen osapuoli on jo eronsa käsitellyt ja ottanut opikseen. Olisinpa tehnyt sitä tai tätä -haaveilu on siis ihan turhaa, koska se toinen on lähes varmuudella todennut onnellisena, että kaikki meni juuri niin kuin sen pitikin mennä.

En myöskään tunne ketään joka katuisi eroaan - varsinkin tämä koskee pareja, joilla on ollut vakavia ongelmia eli toinen osapuoli on pettänyt tai muuten käyttäytynyt huonosti. Miksi kukaan kaipaisi ihmistä, joka on aiheuttanut pahaa mieltä? Kaipa tuollaiset ihmiset ovat niin itserakkaita, että kuvittelevat muiden sietävän heiltä mitä tahansa. Tosiasiassa ne muutamat, jotka tiedän, ovat olleet jo pian eron jälkeen onnellisia erosta.

Miksi oletat, että kysymys koskee vain tilanteita jossa on ollut joku suhde?

Ei tarvitse olla mitään eroa ja exiä, jotta voi tajuta tuollaisia asioita.

Et edes tunne ihmistä, jonka kanssa et ole ollut parisuhteessa. Ei silloin voi olla oikeakaan, se on pelkkää haavekuvaa.

Ei ole. Ne valinnat ja ratkaisut tehdään kussakin hetkessä. Myöhemmin olen muuttunut ja niin on myös hän muuttunut.

Ihan korni ajatus, että olisi ollut.

Molemmat muuttuu. Ei ihastus enää ole semmoinen mitä kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.

Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.

Itse tapasin ihanan naisen sattumalta. Meillä synkkasi hyvin ja kemiat kohtasi. Harmi vaan, olin naimisissa ja lapset. Lasten ollessa liki täysi-ikäisiä erosin vaimostani, muutin mökille. Asumusero kai sellainen on. Vaimo sai minut kuitenkin puhuttua takaisin, oli aluksi oikein mukavakin, ennen kuin ryhtyi taas pomottamaan. Vieläkin mietin elämäni naista, jonka olisin voinut saada. Se oli niin lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa on ollut jotain oikeaa, joka kolahtanut, että suhde on alkanut. Ja jonkin aikaa kestänyt. Erot ei oo jäänyt vaivaamaan. Ihastuin työkaveri mieheen. Aloin kiertää häntä. Hän lopulta vaihtoi myös työpaikkaa. Se asia vaivaa minua vieläkin. En tiedä olisimmeko olleet edes suhteeseen sopivia toisillemme. Jokin ihmeellinen yhteys meillä oli.

No, ette olleet. Kai te olisitte tutustuneet, jos olisitte olleet.

Ei se ole aina niin helppoa. Joskus kun on oikea aika ja paikka, ja molemmat vapaita, pari kohtaa taas uudelleen kymmenien vuosien jälkeen ja avioituu välittömästi. Onhan näitä juttuja lehdet pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedän kyllä exäni olleen minulle se oikea. En kuitenkaan ollut hänen arvoisensa. Kävin useasti häneen käsiksi, jota hän ei ansainnut. Lopulta voin niin huonosti henkisesti itseni kanssa etten voinut kuin jättää hänet vaikka rakastin häntä.

Aloin suoraan olla uuden naisen kanssa, koska yksin oli liian paha olla. Ulkopuolisista tämä voi näyttää kauhealta, mutta se oli oma selviytymiskeinoni.

Kuulostatpa kamalalta. Ei tullut mieleen mennä vaikka terapiaan? Pakenet vain vastuutasi.

Tietääkö uusi nainen, että olet väkivaltainen?

Terapia ei ole minua auttanut ja ei tiedä uusi nainen. En aio häntä kohtaan olla samanlainen.

Tuskin sinä aiempaakaan väkivaltaisuuttasi etukäteen suunnittelit. Miten muka estät tapahtumasta uudestaan kun tunteet kuohuu?

Nuo taipumukset harvemmin paranee.

Naisen kuuluisi tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisissä että saa itse päättää elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedän kyllä exäni olleen minulle se oikea. En kuitenkaan ollut hänen arvoisensa. Kävin useasti häneen käsiksi, jota hän ei ansainnut. Lopulta voin niin huonosti henkisesti itseni kanssa etten voinut kuin jättää hänet vaikka rakastin häntä.

Aloin suoraan olla uuden naisen kanssa, koska yksin oli liian paha olla. Ulkopuolisista tämä voi näyttää kauhealta, mutta se oli oma selviytymiskeinoni.

Kuulostatpa kamalalta. Ei tullut mieleen mennä vaikka terapiaan? Pakenet vain vastuutasi.

Tietääkö uusi nainen, että olet väkivaltainen?

Terapia ei ole minua auttanut ja ei tiedä uusi nainen. En aio häntä kohtaan olla samanlainen.

Tuskin sinä aiempaakaan väkivaltaisuuttasi etukäteen suunnittelit. Miten muka estät tapahtumasta uudestaan kun tunteet kuohuu?
Nuo taipumukset harvemmin paranee.

Naisen kuuluisi tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisissä että saa itse päättää elämästään.

Niin, eikä ole sukupuolisidonnaista tämä. Nainenkin voi olla väkivaltainen, epävakainen pers. häiriöinen. Jokaisessa suhteessa kohdellut huonosti puolisoitaan, vaikka syy voidaankin kääntää mieheen. Pers.häiriö ei helposti parane terapiassakaan.

Aloin vakavaan parisuhteeseen jo alaikäisenä. Olin siis seurustellut jo vuosia kun muutin kotoa ja lähdin opiskelemaan. Ihastuin todella voimakkaasti opiskelukaveriini. Koin ja näin hänet aivan täydellisenä. Hän opiskeli samaa aika harvinaista pääainetta. Viihdyimme hyvin yhdessä ja kävimme mielenkiintoisia ka syvällisiä keskusteluja. Lounaat venyivät. Myös ulkoisesti hän oli täydellinen.

En kuitenkaan koskaan uskaltanut tunnustaa hänelle tunteitani, koska pelkäsin omia voimakkaita tunteitani ja sitä että sydämeni lopulta särkyy. Jatkoin siis tutussa ja turvallisessa seurustelusuhteessa, jossa kuitenkin tunteet olivat paljon laimeammat. Luulen että kiinnostus opiskelikaverini kanssa oli molemminpuolista, koska päädyimme jonkun kerran suutelemaan. Esitin kuitenkin aina katuvani suudelmia.

Nykyään emme ole enää tämän opiskelukaverini kanssa tekemisissä. Muistelen häntä silti edelleen ja olen näin aikuisena ymmärtänyt että olisi pitänyt uskaltaa avata suunsa. Olen tavannut hänet viimeksi yli 10 vuotta sitten. Näen hänestä silti vielä joskus kaihoisia unia. Unissa tunnustan hänelle tunteeni. Tosielämässä olemme molemmat naimissa ja molemmilla on lapsia. Asumme myös aivan eri puolilla Suomea. En ihastu helposti, joten kyllä, luulen että hän olisi voinut olla yksi oikea ihminen minulle.

Ei. Olen sen kyllä huomannut että naismaku näköjään vaihtuu kun tulee ikää lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen sen kyllä huomannut että naismaku näköjään vaihtuu kun tulee ikää lisää.

Miten se on vaihtunut? Ulkoisesti vai sisäisesti vai molemmat?

Itselläni naisena ulkoisesti ei vaihtunut lainkaan, mutta sisäisesti meni koko ajan enemmän kohti samanlaisia taustoja, arvoja ja koulutusasemaa kohti miesmaku.

Vierailija kirjoitti:

Aloin vakavaan parisuhteeseen jo alaikäisenä. Olin siis seurustellut jo vuosia kun muutin kotoa ja lähdin opiskelemaan. Ihastuin todella voimakkaasti opiskelukaveriini. Koin ja näin hänet aivan täydellisenä. Hän opiskeli samaa aika harvinaista pääainetta. Viihdyimme hyvin yhdessä ja kävimme mielenkiintoisia ka syvällisiä keskusteluja. Lounaat venyivät. Myös ulkoisesti hän oli täydellinen.

En kuitenkaan koskaan uskaltanut tunnustaa hänelle tunteitani, koska pelkäsin omia voimakkaita tunteitani ja sitä että sydämeni lopulta särkyy. Jatkoin siis tutussa ja turvallisessa seurustelusuhteessa, jossa kuitenkin tunteet olivat paljon laimeammat. Luulen että kiinnostus opiskelikaverini kanssa oli molemminpuolista, koska päädyimme jonkun kerran suutelemaan. Esitin kuitenkin aina katuvani suudelmia.

Nykyään emme ole enää tämän opiskelukaverini kanssa tekemisissä. Muistelen häntä silti edelleen ja olen näin aikuisena ymmärtänyt että olisi pitänyt uskaltaa avata suunsa. Olen tavannut hänet viimeksi yli 10 vuotta sitten. Näen hänestä silti vielä joskus kaihoisia unia. Unissa tunnustan hänelle tunteeni. Tosielämässä olemme molemmat naimissa ja molemmilla on lapsia. Asumme myös aivan eri puolilla Suomea. En ihastu helposti, joten kyllä, luulen että hän olisi voinut olla yksi oikea ihminen minulle.

En usko otsikon kaltaisiin juttuihin siksi, että ollakseen "oikeasti oikea" pitäisi tuntea toinen paremmin ja elää yhdessä, mutta itselläni on vastaavanlainen tunne eräästä vuosia sitten tuntemastani ihmisestä.

Meidän välillämme ei koskaan tapahtunut mitään muuta kuin yksi tanssi yhdessä (emme puhuneet mitään, lataus oli niin vahva), mutta tapasimme usein, ensin työssä ja sitten pariskunnittain ja eräissä riennoissa säännöllisesti. Hän toi aina ilmi ihailunsa ja kunnioituksensa minua kohtaan, mutta ei koskaan flirttaillut. Hän oli hyvin samantyyppinen mies kuin kaikki mieheni ovat olleet sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ehdimme siis tuntea niin hyvin, että tiesin hänestä hyvin paljon asioita, reagointitapoja jne. Siksi uskon, että hän olisi ollut yksi oikeista minulle jossain toisessa elämäntilanteessa. Hänen vaimonsa perusteella tiedän myös, että olisin ulkoisesti hänen tyyppiään.

Hänen työnsä vei toiselle puolelle maapalloa ja tuskin tapaamme enää koskaan. Lämpimät muistot on hänestä ja myös hänen koko perheestään. Ihastun hyvin harvoin enkä ollut häneenkään varsinaisesti ihastunut, mutta ajattelin kuitenkin, "tuossa on minun tyyppiseni mies, täsmälleen". Hänen perheensäkin on hyvin samanlainen kuin omani, lapset erittäin tasapainoisia ja eräs heistä on nykyään työnsä takia ns. julkkis. Siksi tämä mies tulee mieleeni säännöllisesti. Toivon, että miehellä ja hänen vaimollaan on kaikki hyvin kuten meilläkin on. Myös vaimo oli ihan mahtava tyyppi, kaunis ja ihastuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.

Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.

Teoriasi ei kata lievästi epävakaisia tai muuten traumaisia ihmisiä.

Heidän on vaikea elää pitkään tasaisessa parisuhteessa, vaikka ihminen olisi ns. oikea.

Kenties. Mutta onko tällainen henkilö sitten oikea sille kaihoamalleen?

Miksi kenenkään tarvitsisi katsella kylmää/kuumaa?

Rakkauden takia?

Vai ovatko parisuhteet mielestäsi tarkoitettu vain täydellisille ihmisille?

Rikkinäinen tarvitsee luotettavan ihmissuhteen, missä voi rakentua ja parantua.

Ei täydellinen tarvitse mitään; haluta voi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tähän. Toki jotkut voivat ”herätä” viiveellä kun ovat vaarassa menettää elämänsä rakkauden. En näissäkään tapauksissa usko täysin romanttisesti, vaan usein kuitenkin jättäjälle se 2. vaihtoehto kelpaakin vasta sitten, kun se 1. vaihtoehto hylkää.

Omasta mielestäni tosirakkaus kyllä voittaa muut vaikeudet. Ja oikean rakkauden kanssa haluaa olla yhdessä. Suhde kehittyy paremmaksi koko ajan, ei mene mitenkään on-off-tyyppisesti. Tämä on oma kokemukseni.

Teoriasi ei kata lievästi epävakaisia tai muuten traumaisia ihmisiä.

Heidän on vaikea elää pitkään tasaisessa parisuhteessa, vaikka ihminen olisi ns. oikea.

Kenties. Mutta onko tällainen henkilö sitten oikea sille kaihoamalleen?

Miksi kenenkään tarvitsisi katsella kylmää/kuumaa?

Rakkauden takia?

Vai ovatko parisuhteet mielestäsi tarkoitettu vain täydellisille ihmisille?
Rikkinäinen tarvitsee luotettavan ihmissuhteen, missä voi rakentua ja parantua.

Ei täydellinen tarvitse mitään; haluta voi kyllä.

En ole tuo kommentoimasi, mutta huomaatko itse, että ajatuksesi on todella itsekeskeinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös aika moni mies esim lähde suhteesta toisen mukaan ja haluaa palata myöhemmin?

Ei ole tuollaista ainakaan lähipiirissä, joten oletan että ei. Palstaharhaa. Kohta tämän harhan ylläpitäjät ilmoittautuu🤷

Olen yksi yläpeukuttajista, koska se on niin totta, ei mitään palstaharhaa! Omakohtaista kokemusta, ei vain kerran, vaan peräti kolmesti! Tiedän satavarmasti, läheiset sekä myös asianosaiset itse ovat tämän kertoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tiedän kyllä exäni olleen minulle se oikea. En kuitenkaan ollut hänen arvoisensa. Kävin useasti häneen käsiksi, jota hän ei ansainnut. Lopulta voin niin huonosti henkisesti itseni kanssa etten voinut kuin jättää hänet vaikka rakastin häntä.

Aloin suoraan olla uuden naisen kanssa, koska yksin oli liian paha olla. Ulkopuolisista tämä voi näyttää kauhealta, mutta se oli oma selviytymiskeinoni.

Kuulostatpa kamalalta. Ei tullut mieleen mennä vaikka terapiaan? Pakenet vain vastuutasi.

Tietääkö uusi nainen, että olet väkivaltainen?

Terapia ei ole minua auttanut ja ei tiedä uusi nainen. En aio häntä kohtaan olla samanlainen.

Tuskin sinä aiempaakaan väkivaltaisuuttasi etukäteen suunnittelit. Miten muka estät tapahtumasta uudestaan kun tunteet kuohuu?

Nuo taipumukset harvemmin paranee.

Naisen kuuluisi tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisissä että saa itse päättää elämästään.

Tämä uusi nainen ei ärsytä minua yhtään samalla lailla

Vai ei ärsytä.. ei ehkä vielä. Olitko exällesi väkivaltainen heti alkuhuumassa? Tuskin.

Juu, kyllä mä noin puolen vuoden kuluttua tajusin minkä virheen olin tehnyt. Uutuuden huumassani lähdin suhteesta kun oli niin tylsää. No kun ihastus haihtui niin jäi vain tyhjä olo ja katumus.