Miehen lapseen tutustuminen
Mies ei halua minun tutustuvan lapseensa niin kauan kuin hänellä on vastuu myös exänsä lapsesta jonka isä ei ole. Velvollisuudentunteesta ottaa yhteisen ja exän lapsen molemmat luokseen omalla lapsiajallaan.
Pohdin onkohan asia vaan tekosyy jonka varjolla ei tarvitse suhteessa edetä. Itse olen kertonut, että minulle kaikki lapset ovat ok.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
Potea surua siitä, että ei voi edetä elämässä ennen ex puolisoa?
Miehen pitäisi itse haluta huolehtia exänsä lapsesta isän roolissa eikä vain lapsen takia sitä tehdä. Jos ei nimenomaan halua toimia isänä tälle lapselle ei kannattaisi lasta luokseen ottaa. Kyllä lapsi jossain vaiheessa tajuaa olevansa tiellä.
Pointti ei ole, pitääkö miehen odottaa entisen puolison löytävän uuden ennen kuin esittelee lapsensa.
Ei tietenkään pidä. Mutta hän haluaa odottaa. Ja hänellä on kaikki oikeus tahtoa toimia näin.
Nyt tullaan vasta sinuun, hyvä Englannin kuningatar wannabe.
Sinä olet suhteessa juuri tähän mieheen. Sinullakin on oikeuksia.
Ne ovat joko hyväksyä juuri tämä mies sellaisena kuin hän on. Tai olla hyväksymättä ja päättää suhde.
Toivoa voi. Olet jo toiveesi esittänyt.
Mies toivoo ehkä samaa tai on jo tullut vastaan sinun toiveeseesi kertomalla, että milloin voitte toimia toiveesi mukaisesti.
Hän asettaa lapsen, vieläpä toisen miehen lapsen, edun omansa edelle, koska välittää tästä syvästi.
Minä tunnistan todella hienon miehen. Sinä et vaan mietit miten saisit hänet pakotettua tahtoosi.
Se ei ole rakkautta. Rakkaus hyväksyy toisen sellaisenaan eikä pyri muuttamaan.
Kokemuksesta sanon: on! Juokse! Älä hukkaa elämästäsi aikaa tuohon mieheen. Hän ei ole halukas ottamaan sinua kokonaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Pointti ei ole, pitääkö miehen odottaa entisen puolison löytävän uuden ennen kuin esittelee lapsensa.
Ei tietenkään pidä. Mutta hän haluaa odottaa. Ja hänellä on kaikki oikeus tahtoa toimia näin.
Nyt tullaan vasta sinuun, hyvä Englannin kuningatar wannabe.
Sinä olet suhteessa juuri tähän mieheen. Sinullakin on oikeuksia.
Ne ovat joko hyväksyä juuri tämä mies sellaisena kuin hän on. Tai olla hyväksymättä ja päättää suhde.
Toivoa voi. Olet jo toiveesi esittänyt.
Mies toivoo ehkä samaa tai on jo tullut vastaan sinun toiveeseesi kertomalla, että milloin voitte toimia toiveesi mukaisesti.
Hän asettaa lapsen, vieläpä toisen miehen lapsen, edun omansa edelle, koska välittää tästä syvästi.
Minä tunnistan todella hienon miehen. Sinä et vaan mietit miten saisit hänet pakotettua tahtoosi.
Se ei ole rakkautta. Rakkaus hyväksyy toisen sellaisenaan eikä pyri muuttamaan.
Sinulla taitaa olla pahoja arpia, kun tuollaista aggressiota koet tarpeelliseksi kommentissasi. Kommenttisi olisit voinut muotoilla asialliseksi, mutta koet tarvetta laittaa väliin halveksivia nimityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Pointti ei ole, pitääkö miehen odottaa entisen puolison löytävän uuden ennen kuin esittelee lapsensa.
Ei tietenkään pidä. Mutta hän haluaa odottaa. Ja hänellä on kaikki oikeus tahtoa toimia näin.
Nyt tullaan vasta sinuun, hyvä Englannin kuningatar wannabe.
Sinä olet suhteessa juuri tähän mieheen. Sinullakin on oikeuksia.
Ne ovat joko hyväksyä juuri tämä mies sellaisena kuin hän on. Tai olla hyväksymättä ja päättää suhde.
Toivoa voi. Olet jo toiveesi esittänyt.
Mies toivoo ehkä samaa tai on jo tullut vastaan sinun toiveeseesi kertomalla, että milloin voitte toimia toiveesi mukaisesti.
Hän asettaa lapsen, vieläpä toisen miehen lapsen, edun omansa edelle, koska välittää tästä syvästi.
Minä tunnistan todella hienon miehen. Sinä et vaan mietit miten saisit hänet pakotettua tahtoosi.
Se ei ole rakkautta. Rakkaus hyväksyy toisen sellaisenaan eikä pyri muuttamaan.
Ei hän haluaisi odottaa, mutta odottaa silti. Loppuelämäkseen ei kuitenkaan tähän exän lapseen halua sitoutua kertomansa mukaan vaan vetäytyy sivuun, kun exällä alkaa uusi suhde eikä toivo lapsen kyläilevän esim aikuisena.
Minusta tuo raivosi on jo epätervettä. En ymmärrä yhtään miksi olen niin kamala, kun olisi mukava tutustua miehen läheisiin ihmisiin. Minulle sopisi kaikki lapset tavata ja olla mukana elämässä. En ole kenenkään eron syynä tai kenellekään ikävä ollut niin en ymmärrä mikä on niin hirveää. Olisinko parempi ihminen jos en ikinä haluaisi tavata miehen lasta? Minkä ikäiselle lapselle on vähemmän sairasta itsensä tuoda tutuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Joo, niin sanoinkin, saat tietenkin määritellä suhteenne sukulaisten tuntemisen kautta. Muista kuitenkin että miehesi ei tarvitse esitellä sinua lapsilleen tai sukulaisilleen ellei halua, se ei ole sinun päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Joo, niin sanoinkin, saat tietenkin määritellä suhteenne sukulaisten tuntemisen kautta. Muista kuitenkin että miehesi ei tarvitse esitellä sinua lapsilleen tai sukulaisilleen ellei halua, se ei ole sinun päätös.
En määrittele suhdettamme sukulaisten tuntemisen kautta vaikka ovatkin minulle luonnollinen osa elämää pitkässä suhteessa.
Ihmeellinen tarve sinulla tunkea sanoja suuhun. Puhut ristiin rastiin. Ei sinun myöskään tarvitse kertoa mikä miesystäväni on pakollista tehdä tai ei. Käsittääkseni kenenkään ei ole pakko tehdä montaakaan asiaa. Sinunkaan ei ole pakko olla mulkku, mutta haluat olla. Muista se.
Onko tämän suhteen kynnyskysymys ne sukulaiset ja lapset? Jotenkin saa pakkomielteisen kuvan tästä "askelten" ottamisesta. Jotkut ihmiset ei osaa nauttia siitä matkasta ja keskeneräisyydestä. Ihminen ja parisuhde on aina keskeneräinen. Minulla soi hälyytyskellot että suhteessa on luottamuspula ja mies pitää sitouttaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Joo, niin sanoinkin, saat tietenkin määritellä suhteenne sukulaisten tuntemisen kautta. Muista kuitenkin että miehesi ei tarvitse esitellä sinua lapsilleen tai sukulaisilleen ellei halua, se ei ole sinun päätös.
En määrittele suhdettamme sukulaisten tuntemisen kautta vaikka ovatkin minulle luonnollinen osa elämää pitkässä suhteessa.
Ihmeellinen tarve sinulla tunkea sanoja suuhun. Puhut ristiin rastiin. Ei sinun myöskään tarvitse kertoa mikä miesystäväni on pakollista tehdä tai ei. Käsittääkseni kenenkään ei ole pakko tehdä montaakaan asiaa. Sinunkaan ei ole pakko olla mulkku, mutta haluat olla. Muista se.
🙄 Mies parka, toivottavasti tajuaa pitää lapset vastasuudessakin piilossa sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän suhteen kynnyskysymys ne sukulaiset ja lapset? Jotenkin saa pakkomielteisen kuvan tästä "askelten" ottamisesta. Jotkut ihmiset ei osaa nauttia siitä matkasta ja keskeneräisyydestä. Ihminen ja parisuhde on aina keskeneräinen. Minulla soi hälyytyskellot että suhteessa on luottamuspula ja mies pitää sitouttaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.
On se vähän outoa, että minun lapset ja suku ovat mukana elämässä, mutta miehen ei. Ei kannata tarttua tuohon askel - sanaan, se oli vaan sana lauseessa ilman suurta merkitystä. Minulla ei ole mitään kirjaan kirjoitettuja parisuhteen askelia..
Hautaan asti toiseen suuntaan oleva salasuhde on pelkokuva tulevaisuudesta. Jos joskus muutettaisiin yhteen niin pitäisikö minun poistua ja piilottaa tavarani miehen lapsen tullessa kylään, että en ole mielenvikainen tuppautua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Joo, niin sanoinkin, saat tietenkin määritellä suhteenne sukulaisten tuntemisen kautta. Muista kuitenkin että miehesi ei tarvitse esitellä sinua lapsilleen tai sukulaisilleen ellei halua, se ei ole sinun päätös.
En määrittele suhdettamme sukulaisten tuntemisen kautta vaikka ovatkin minulle luonnollinen osa elämää pitkässä suhteessa.
Ihmeellinen tarve sinulla tunkea sanoja suuhun. Puhut ristiin rastiin. Ei sinun myöskään tarvitse kertoa mikä miesystäväni on pakollista tehdä tai ei. Käsittääkseni kenenkään ei ole pakko tehdä montaakaan asiaa. Sinunkaan ei ole pakko olla mulkku, mutta haluat olla. Muista se.
🙄 Mies parka, toivottavasti tajuaa pitää lapset vastasuudessakin piilossa sinulta.
🙄🙄🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
"Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen", siinä kohdassa.
Joo, niin sanoinkin, saat tietenkin määritellä suhteenne sukulaisten tuntemisen kautta. Muista kuitenkin että miehesi ei tarvitse esitellä sinua lapsilleen tai sukulaisilleen ellei halua, se ei ole sinun päätös.
En määrittele suhdettamme sukulaisten tuntemisen kautta vaikka ovatkin minulle luonnollinen osa elämää pitkässä suhteessa.
Ihmeellinen tarve sinulla tunkea sanoja suuhun. Puhut ristiin rastiin. Ei sinun myöskään tarvitse kertoa mikä miesystäväni on pakollista tehdä tai ei. Käsittääkseni kenenkään ei ole pakko tehdä montaakaan asiaa. Sinunkaan ei ole pakko olla mulkku, mutta haluat olla. Muista se.
🙄 Mies parka, toivottavasti tajuaa pitää lapset vastasuudessakin piilossa sinulta.
Haluaa piilotella vaan exän lasta jonka isä ei ole. Ei halua, että hän tutustuu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Et halua sotkea parisudetta ja lapsia mutta se tarkoittaa että sinusta suhteessa ei ole toivoa. Koska se kuuluu tavalliseen parisuhteeseen yhteenmuutto, naimisiin meno yms. jossain vaiheessa lasten on pakko se kumppani tavata, jotta suhteesta saa vakavan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Et halua sotkea parisudetta ja lapsia mutta se tarkoittaa että sinusta suhteessa ei ole toivoa. Koska se kuuluu tavalliseen parisuhteeseen yhteenmuutto, naimisiin meno yms. jossain vaiheessa lasten on pakko se kumppani tavata, jotta suhteesta saa vakavan
Eikä tarkota. Naimiisiin meneminen ei takaa hyvää parisuhdetta. Lasten tapaaminen ei tarkoita hyvää parisuhdetta. Suhde voi olla vakava ilman noita epäolennaisuuksia. Täällä on 12 vuotta takana hyvää, intohimoista, molempia kunnioittavaa ja arvostavaa parisuhdetta. Parisuhde on kahden ihmisen välinen tunneside, missä parhaimmillaan valitsee elää sen kumppanin vierellä maailman jokaisena päivänä uudelleen ja uudelleen, ihan siitä omasta tahdosta, vailla mitään sitoumuksia tai valheellisia lupauksia tulevasta. Jokaisena päivänä me valitsemme toisemme ja emmekä kahlitse toista itseemme. Jokainen tekee tavallaan ja on vapaa määrittelemään parisuhteensa sellaiseksi kuin haluaa, mutta painostamalla parisuhteesta ei hyvää saa vaikka miten yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän suhteen kynnyskysymys ne sukulaiset ja lapset? Jotenkin saa pakkomielteisen kuvan tästä "askelten" ottamisesta. Jotkut ihmiset ei osaa nauttia siitä matkasta ja keskeneräisyydestä. Ihminen ja parisuhde on aina keskeneräinen. Minulla soi hälyytyskellot että suhteessa on luottamuspula ja mies pitää sitouttaa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.
On se vähän outoa, että minun lapset ja suku ovat mukana elämässä, mutta miehen ei. Ei kannata tarttua tuohon askel - sanaan, se oli vaan sana lauseessa ilman suurta merkitystä. Minulla ei ole mitään kirjaan kirjoitettuja parisuhteen askelia..
Hautaan asti toiseen suuntaan oleva salasuhde on pelkokuva tulevaisuudesta. Jos joskus muutettaisiin yhteen niin pitäisikö minun poistua ja piilottaa tavarani miehen lapsen tullessa kylään, että en ole mielenvikainen tuppautua?
" Jos joskus muutettaisiin yhteen niin pitäisikö minun poistua ja piilottaa tavarani miehen lapsen tullessa kylään, että en ole mielenvikainen tuppautua?" Jos ei nyt tapahdu, niin ei tapahdu koskaan ja olet tuomittu tuohon hautaan asti.
Askelmerkkejä ei ole, mutta avioliittoon pitäisi päästä. Yhteen pitäisi muuttaa. Suku pitäisi tavata. Miehen entisen suhteen lapsi tavata. Muista kertoa nää tulevaisuuden odotukset myös sille miehelle. Ja että olis vähän kiirekkin tässä.
Koitas rauhoittua ja lopettaa yhdestä sanasta sekoilu. Kymmenen vuottako pitäisi elää salasuhdetta jos ei ex-vaimo löydäkään vakituista kumppania?