Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapseen tutustuminen
17.09.2021 |
Mies ei halua minun tutustuvan lapseensa niin kauan kuin hänellä on vastuu myös exänsä lapsesta jonka isä ei ole. Velvollisuudentunteesta ottaa yhteisen ja exän lapsen molemmat luokseen omalla lapsiajallaan.
Pohdin onkohan asia vaan tekosyy jonka varjolla ei tarvitse suhteessa edetä. Itse olen kertonut, että minulle kaikki lapset ovat ok.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Niin kauan kuin ei lapset sovi yhteiseen elämään ei mies myöskään sukulaisilleen esittele emmekä voi elää yhteistä elämää, asua yhdessä ym.
Niin, te haluatte elämältä erilaisia asioita. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin kandee etsiä itselleen sellainen, joka tavoittelee samoja asioita.
Kertomansa mukaan hänkin haluaa yhteistä elämää ja esitellä minut lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja aikataulu sille on sovittu. Joten? Kannattaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä on. Kun tulee sekin päivä, ettei niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei olekaan kyse sinusta vaan lapsista.
Lapsista kyllä, mutta toki myös minusta. Mies ei usko lapsensa kokevan pahana asiana hänen naisystävää. Eronkin lapsi otti hyväntuulisesti ja iloisena kahdesta kodista puhuu. Tykkää tutustua uusiin ihmisiin yleensäkin.
Jokainen lapsihan kokee vanhempiensa eron iloisena asiana! Samoin isän vaihtuvat naisystävät voi aika ihanasti ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Niin kauan kuin ei lapset sovi yhteiseen elämään ei mies myöskään sukulaisilleen esittele emmekä voi elää yhteistä elämää, asua yhdessä ym.
Niin, te haluatte elämältä erilaisia asioita. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin kandee etsiä itselleen sellainen, joka tavoittelee samoja asioita.
Kertomansa mukaan hänkin haluaa yhteistä elämää ja esitellä minut lapselleen.
No, sittenhän tässä ei ole ongelmaa.
Miten voi ottaa lapsen tunnon huomioon asiassa, kun hän on siinä uskossa, että isällään ei ole naisystävää. Hän ei siis tiedä olemassaolostani niin miten ihmeessä voisi kertoa haluaako tutustua vai ei?
Toki tutustuminen lapsi huomioiden eikä tuppautumalla väkisin hänen lähelleen, mutta ensin pitäisi lapsen tietää olemassaolosta. Minä kyllä hänestä tiedän vaikka kuinka paljon ja koen hänet tärkeäksi ihmiseksi jo nyt.
Minä en ole vaatinut muuttamaan mitään lasten tapaamisten määrissä tai missään muussakaan.
Mielestäni sinun asennoituminen tähän aloitukseen on sairasta jos jokin tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Tuo on mahdollista ilman lasten tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Niin kauan kuin ei lapset sovi yhteiseen elämään ei mies myöskään sukulaisilleen esittele emmekä voi elää yhteistä elämää, asua yhdessä ym.
Niin, te haluatte elämältä erilaisia asioita. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin kandee etsiä itselleen sellainen, joka tavoittelee samoja asioita.
Kertomansa mukaan hänkin haluaa yhteistä elämää ja esitellä minut lapselleen.
No, sittenhän tässä ei ole ongelmaa.
Hän ei halua kuitenkaan tutustuttaa exän lasta minuun. Se luo vaikean tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hieno ihminen tämä ap:n miesystävä. Peukut hänelle :)
En tajua minäkään, mikä tässä on ongelma.
Miksi ap:n olisi välttämätöntä juuri nyt, omassa aikataulussaan, tutustua lapseen? Haluaako miehen lapsi ylipäätään tutustua aloittajaan?
Eikö elämässä yleisemminkin kannata ottaa kaikkien asianosaisten tunnot huomioon?
Miksi Ap olettaa, että hän olisi tuossa tilanteessa se erityinen? Kuin Englannin kuningatar, jonka mukaisesti kaikkien muiden olisi taivuttava, järjestettävä ihmissuhteensa uudelleen.
Tasapainoinen ja välittävä, henkisesti kypsä aikuinen kykenee asettamaan heikomman, esimerkiksi lapsen tai vanhuksen, edun itsensä edelle.
Asiasta on lisäksi jo keskusteltu ja mies on kertonut sekä hyvin ymmärrettävän syyn että hahmotellut jo aikataulun sille, milloin tilanne muuttuu Ap:n toivomaan suuntaan.
Miksi Ap tuli tänne vielä puhumaan aiheesta?
Kenties hakemaan tukea oman näkemyksensä taakse, jotta voisi jatkossa kuitenkin painostaa miehen ja nämä kaksi hänelle tuntematonta lasta sellaisiin ratkaisuihin, joita nämä eivät halua?
Kun nettikeskustelussakin sanottiin, että... ?
Millä tavoin täysin tuntemattomien ihmisten mielipiteet olisivat minkäänlainen mandaatti yhtään mihinkään kenenkään yksityisessä parisuhteessa?
Mikäli tämän miehen kanssa ei kykene sopeutumaan parisuhteeseen, Ap:n on etsittävä toinen. Sellainen alistuva erakko, jonka kanssa hän voi toimia kuin yksittäisen, irrallisen muovailuvahan palasen.
Mielestäni tuollainen asennoituminen toisiin on sairasta, mutta se on vain minun mielipiteeni eikä sen ilmaiseminen vaikuta Ap:n oikeuteen olla mikä on ja toimia miten toimii.
Jos lapselle kerrottaisiin minusta eikä haluaisi tavata minua niin en lähtisi pakottamaan. Nyt ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hänen ilmaista omaa kantaansa asiaan, koska ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä seurustele miehen kanssa etkä tämän lapsien. Minäkään en halua sotkea lapsia ja parisuhdetta, koska se hankaloittaa asiota. "Suhteessa edetä" on taas sellainen asia, mistä TEIDÄN tulee keskustella mitä se tarkoittaa, onko se hyväksi suhteelle, onko se ylipäätäänkään pakollinen asia. Joskus kannattaa nauttia matkasta eikä kiirehtiä sinne eropapereihin päätä pahkaa. M39
Niin kauan kuin ei lapset sovi yhteiseen elämään ei mies myöskään sukulaisilleen esittele emmekä voi elää yhteistä elämää, asua yhdessä ym.
Niin, te haluatte elämältä erilaisia asioita. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin kandee etsiä itselleen sellainen, joka tavoittelee samoja asioita.
Kertomansa mukaan hänkin haluaa yhteistä elämää ja esitellä minut lapselleen.
No, sittenhän tässä ei ole ongelmaa.
Hän ei halua kuitenkaan tutustuttaa exän lasta minuun. Se luo vaikean tilanteen.
Palaan sitten alkuperäiseen tekstiini, eli toistan itseäni:
Haluatte elämältä erilaisia asioita ja kandee etsiä sellainen, joka myös haluaa yhteistä elämää, eikä eksän lapset tule suhteen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Tuo on mahdollista ilman lasten tapaamista.
Periaatteessa kyllä. Olisihan sekin jokin askel. Yhteisen elämän rakentaminen on kuitenkin mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
...ja aikataulu sille on sovittu. Joten? Kannattaa olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä on. Kun tulee sekin päivä, ettei niin ole.
Miksi toisen eron osapuolen pitäisi odottaa, että toinen löytää vakituisen kumppanin ja vasta sitten voi edetä omassa elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi halunnut tavata miehen lapsia ja välttelinkin sitä aika pitkään. Yksi lievästi autismin kirjolla ja toinen vanhempiensa mukaan 'kavereidensa yläpuolella', kun niin fiksu sekä kolmaskin ehtinyt psykiatrin tavata ennen yläkoulua. Ja kaikki haasteet muiden vika: milloin opettajan, milloin koulun, milloin psykiatrin. Tiesin päätyväni helposti tuohon ulkopuolisten syyllisten listalle, joten pidin itseni niin etäällä kuin mahdollista.
Tuskin nyt kovin paljosta jäät paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei olekaan kyse sinusta vaan lapsista.
Lapsista kyllä, mutta toki myös minusta. Mies ei usko lapsensa kokevan pahana asiana hänen naisystävää. Eronkin lapsi otti hyväntuulisesti ja iloisena kahdesta kodista puhuu. Tykkää tutustua uusiin ihmisiin yleensäkin.
Jokainen lapsihan kokee vanhempiensa eron iloisena asiana! Samoin isän vaihtuvat naisystävät voi aika ihanasti ottaa vastaan.
Eivät kaikki lapset ole ollenkaan suruissaan vanhempien erosta. Joillekin se tuo hyviä asioita myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hieno ihminen tämä ap:n miesystävä. Peukut hänelle :)
En tajua minäkään, mikä tässä on ongelma.
Miksi ap:n olisi välttämätöntä juuri nyt, omassa aikataulussaan, tutustua lapseen? Haluaako miehen lapsi ylipäätään tutustua aloittajaan?
Eikö elämässä yleisemminkin kannata ottaa kaikkien asianosaisten tunnot huomioon?
Miksi Ap olettaa, että hän olisi tuossa tilanteessa se erityinen? Kuin Englannin kuningatar, jonka mukaisesti kaikkien muiden olisi taivuttava, järjestettävä ihmissuhteensa uudelleen.
Tasapainoinen ja välittävä, henkisesti kypsä aikuinen kykenee asettamaan heikomman, esimerkiksi lapsen tai vanhuksen, edun itsensä edelle.
Asiasta on lisäksi jo keskusteltu ja mies on kertonut sekä hyvin ymmärrettävän syyn että hahmotellut jo aikataulun sille, milloin tilanne muuttuu Ap:n toivomaan suuntaan.
Miksi Ap tuli tänne vielä puhumaan aiheesta?
Kenties hakemaan tukea oman näkemyksensä taakse, jotta voisi jatkossa kuitenkin painostaa miehen ja nämä kaksi hänelle tuntematonta lasta sellaisiin ratkaisuihin, joita nämä eivät halua?
Kun nettikeskustelussakin sanottiin, että... ?
Millä tavoin täysin tuntemattomien ihmisten mielipiteet olisivat minkäänlainen mandaatti yhtään mihinkään kenenkään yksityisessä parisuhteessa?
Mikäli tämän miehen kanssa ei kykene sopeutumaan parisuhteeseen, Ap:n on etsittävä toinen. Sellainen alistuva erakko, jonka kanssa hän voi toimia kuin yksittäisen, irrallisen muovailuvahan palasen.
Mielestäni tuollainen asennoituminen toisiin on sairasta, mutta se on vain minun mielipiteeni eikä sen ilmaiseminen vaikuta Ap:n oikeuteen olla mikä on ja toimia miten toimii.
Jos lapselle kerrottaisiin minusta eikä haluaisi tavata minua niin en lähtisi pakottamaan. Nyt ei kuitenkaan ole mahdollisuutta hänen ilmaista omaa kantaansa asiaan, koska ei tiedä.
Olen eri mieltä. Kaveri teki juuri tämän virheen, että antoi lapselle valtaa parisuhteessaan eron jälkeen. Lähtökohtaisesti kukaan lapsi ei halua vanhempiensa eroa (poislukien todella pelottavat vanhemmat) ja lähtökohtaisesti kaikki haaveilevat vanhempien uudelleen yhteen paluusta. Jo tämän takia lapset eivät pidä tai halua tutustua uusiin kumppaneihin. Lapset eivät voi kantaa vastuuta aikuisten parisuhdepäätösistä. Kaveri teki tämän virheen ja lapsi oppii manipuloivaksi lapseksi, joka oli käsittänyt että näin saa valtaa. Käytös oli huonoa ja ulkopuolisten silmissä lapsi oli lähinnä häiriintynyt. Lapsi itsekin aikuistuttuaan ihmetteli, että miksi hän laitettiin tähän tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Tuo on mahdollista ilman lasten tapaamista.
Periaatteessa kyllä. Olisihan sekin jokin askel. Yhteisen elämän rakentaminen on kuitenkin mahdotonta.
Mitä ihmeen askelia sinun on niin kiire ottaa ja mihin? Jos olisin mies lähtisin heti! N sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
Tunnen opiskelijapojan, joka on itsenäistynyt ja oman elämänsä syrjässä kiinni. Hän suree syvästi isäänsä, joka on yksin, kun uutta puolisoa ei löydy. Yksinäisyys huonontaa isän elämänlaatua pahasti ja poika kokee välillä liikaakin velvollisuutta pitää seuraa isälleen, vaikka opiskelijaelämää tekisi mieli viettää. Ja poika kokee syvää syyllisyyttä.
Isä löysi aikanaan eron jälkeen elämänsä rakkauden. Poika teki isän ja naisen suhteen niin hankalaksi kuin osasi, koska koki saaneensa valtaa suhteeseen vaikuttaa: häneltä kysyttiin hyväksyykö. Nainen jätti isän, kun halusi tiiviimpää suhdetta.
Uutta rakkautta isä ei ole löytänyt ja poika suree aikuistuvana, kun pilasi suhteen. Ja ihmettelee, miksi hänet lapsena tällaisesta vastuutettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on se ongelma? Kerro ap mistä kenkä puristaa?
Haluaisin pikkuhiljaa tutustua hänen sukuun ja olla kunnollisessa vakiintuneessa suhteessa.
Kunnollinen ja vakiintunut suhde perustuu eri asioihin kuin sukulaisten tuntemiseen. Mitään ei "kuulu" tehdä tai olla.
Sinäkö määrität kaikkien puolesta mikä on kunnollinen ja vakiintunut suhde? Kyllä kaikilla on varmasti omat kriteerit asialle.
En tietenkään, missä niin sanoin? Muistuttelin vain että sillä miehelläkin on ne omat kriteerit.
Alue: Aihe vapaa
Todella hieno ihminen tämä ap:n miesystävä. Peukut hänelle :)
En tajua minäkään, mikä tässä on ongelma.
Miksi ap:n olisi välttämätöntä juuri nyt, omassa aikataulussaan, tutustua lapseen? Haluaako miehen lapsi ylipäätään tutustua aloittajaan?
Eikö elämässä yleisemminkin kannata ottaa kaikkien asianosaisten tunnot huomioon?
Miksi Ap olettaa, että hän olisi tuossa tilanteessa se erityinen? Kuin Englannin kuningatar, jonka mukaisesti kaikkien muiden olisi taivuttava, järjestettävä ihmissuhteensa uudelleen.
Tasapainoinen ja välittävä, henkisesti kypsä aikuinen kykenee asettamaan heikomman, esimerkiksi lapsen tai vanhuksen, edun itsensä edelle.
Asiasta on lisäksi jo keskusteltu ja mies on kertonut sekä hyvin ymmärrettävän syyn että hahmotellut jo aikataulun sille, milloin tilanne muuttuu Ap:n toivomaan suuntaan.
Miksi Ap tuli tänne vielä puhumaan aiheesta?
Kenties hakemaan tukea oman näkemyksensä taakse, jotta voisi jatkossa kuitenkin painostaa miehen ja nämä kaksi hänelle tuntematonta lasta sellaisiin ratkaisuihin, joita nämä eivät halua?
Kun nettikeskustelussakin sanottiin, että... ?
Millä tavoin täysin tuntemattomien ihmisten mielipiteet olisivat minkäänlainen mandaatti yhtään mihinkään kenenkään yksityisessä parisuhteessa?
Mikäli tämän miehen kanssa ei kykene sopeutumaan parisuhteeseen, Ap:n on etsittävä toinen. Sellainen alistuva erakko, jonka kanssa hän voi toimia kuin yksittäisen, irrallisen muovailuvahan palasen.
Mielestäni tuollainen asennoituminen toisiin on sairasta, mutta se on vain minun mielipiteeni eikä sen ilmaiseminen vaikuta Ap:n oikeuteen olla mikä on ja toimia miten toimii.