"Jos odotat isovanhempien hoitavan, älä tee lapsia"

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 00:35"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 00:29"]

Ymmärrätkö, että kun vuosikymmeniä ellei -satoja isovanhemmat ovat yhteisöllisesti auttaneet vanhempia lastenhoidossa, ja sitten yhtäkkiä yksi sukupolvi ilmoittaa, ettei aio auttaa (vaikka itse saikin apua), sitä pidetään, noh, kusipäisenä? Ja että tällainen kusipäinen asenne voi tulla pienten lasten vanhemmille yllätyksenä, koska yleensä apua saanut myös itse vuorostaan auttaa?

[/quote]

Ymmärrän, että joitakin vanhempia harmittaa kovasti ajatus siitä, ettei heille olekaan lvassa maksutonta lastenhoitoapua joustavasti ja aina tarpeen mukaan. Totta kai jokainen vanhempi haluaa itselleen tällaisen edun. Mutta ymmärrätkö puolestasi sinä, miten kusipäistä on vain odottaa, että omat vanhemmat haluavat tällaiseen järjestelyyn ryhtyä, koska "niin on aina ennenkin tehty"? Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään velvollisuus. -ap

[/quote] Eli silloin lapset eivät tarvitse auttaa vanhempiaan sitten myöhemmin. Eli jos ei pääse enään kauppaan, niin lapsilla ei ole velvollisuutta auttaa. Hieno ajatus, luulin että jos minä rapsutan sinun selkää, niin sinä rapsutat minun selkää. Eikö se vähän niin mene. Suurin osa vanhemmista hoitaa omat lapset, mutta apu silloin tällöin jokainen tarvitsee. Niin myös ne vanhemmat kun ei enään pysty itse.

[/quote]

Olet aivan oikeassa. Lapsilla ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Kukaan meistä ei ole pyytänyt syntyä tänne. Avuntarjoukset perustuvat vapaaehtoiseen hyväntahtoisuuteen ja sopimiseen. Ei minulla tietenkään ole sitä vastaan mitään, että lastenhoitoavusta suoritetaan vastapalvelus vaikkapa tuollaisena pikkuaskareissa autteluna, jos molemmat sitä haluavat. -ap

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:58"]

Ja huom. ilmaisia lastenvahteja emme ole koskaan isovanhemmista halunneet, mutta peräänkuulutan juurikin näitä sukupolvien ketjuja ja yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Toisia isovanhempia nämä asiat eivät liikuta tippaakaan. Omapa on menetyksensä.

[/quote]

Ei se ole kaikille mikään menetys. Eivät suinkaan kaikki ihmiset ole sukurakkaita tai arvosta mitään "sukupolvien ketjuja", vaikka sinä kenties arvostatkin. -ap

Miten ap:tä voi kuukaudesta toiseen ahdistaa toisten lapset noin paljon? Keskittyisit nauttimaan siitä velan elämästäsi.

Sitten on niitä itse kaiken saaneita vanhempia, joista valitettavasti yksi surullinen esimerkki löytyy kaveripiiristäni. Äiti ei ole koskaan itse juuri mitään joutunut elämänsä eteen tekemään, ei opiskelemaan, ei tienaamaan oikeasti rahaa, vaan kaikki on annettu valmiina (työpaikkakin järjestetty siis). Vanhempana tällainen oman navantuijottaja on myös ääritapaus. Ei pärjää kahden lapsen kanssa, vaan aina on kiinni isovanhempien avussa. Selittelee kyllä hoidon tarpeen lapsen tahdolla!, mutta totuushan on se, ettei itse kykene luopumaan omasta mukavuudenhalustaan. Ei kasva lainkaan vanhempana, kun omat tarpeet menevät lasten ja perheen edelle. Vanhempi lapsi on aivan rajaton tapaus, kun hälle ei saa pettymyksiä tuottaa, saa oikeasti kaiken periksi jne. Äiti ei omasta mielestään anna lapselleen kaikkea periksi, mutta kyllähän käytäntö on aivan toinen. Siinä sitten suku jos toinenkin pyörii tämän uusavuttoman perheen ympärillä.

Älytöntä tietenkin, että isovanhemmat tuntuvat lähteneen tähän piirin pyörittämiseen täysin mukaan... Sitten on oikeasti väsyneitä vanhempia, jotka eivät saa apua. Ja kun tällaiset ihmiset laitetaan keskustelemaan samasta asiasta, niin menee puurot ja vellit sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:44"]Luitko ap koko artikkelia? Muutama kommentoi, ettei halua hoitaa, osa oli valmis hoitamaan silloin tällöin ja jokunen halusi kuulua tiiviisti lapsenlapsien elämään. Mielestäni teit aloituksen painottaen ainoastaan isovanhempia, jotka eivät halunneet lapsenlapsiaan hoitaa.
[/quote] mikä on, että isovanhempien OMA LAISKUUS on yhtäkkiä jotenkin lasten laiskuutta, vastuuttomuutta ja huonoa elämänhallintaa?
En usko, että kukaan hankkii lapsia niin, että olettaisi isovanhempien hoitavan lapset. Sen sijaan lapset saattavat toivoa, että isovanhemmat olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan, haluaisivat joskus viettää aikaa heidän kanssaan ja JOSKUS vähä toimisivat hoitoapunakin. Jos lapsia isovanhempi hoitaa vaikkapa yhden illan parissa viikossa - se on jo aika suurta ja laajaa apua, se vaikkapa viisituntinen sessio ei suinkasn poists sitä, että lapset ehtivät olla 331 tuntia ko. aikana omien vanhempiensa vastuulla.
TOISIN sanoen ap kärjistää, samoin ko. isovanhemmat. Onhan se inhimillisesti katsoe helpompi kiistää olevansa laiska ja tunnekylmä isovanhempi ja väittää, että lasten toiveet tiiviistä sukuyhteydestä ja avusta silloin tällöin ovat kohtuuttomia. Ja lapset MUKA yrittävät vierittää KOKO hoitovastuun isovanhemmille. Mutta paskapuhettahan se silti on, vaikka inhimillistä.

Meillä ei oma äitini katso meidän lapsia, ei edes tuntia kun on niin kauhea kiire hällä siivota, laittaa huomisen ruoat, pestä pyykkiä jne. Tällaisia asioita joita itse tekee kahden pienen lapsen kanssa joka päivä. Eikä todellakaan ollut se joka meidät hoiti kun olimme pieniä. Isän ja isän sukulaisten kanssa sain ainakin itse kasvaa.

Mutta onneksi miehen äiti on oikea mummu-ihminen. Työssäkäyvä, mutta aina kun aikaa löytyy hoitaa ja ottaa kylään, tulee itse viikonloppuisin joskus koko päiväksi leikkimään lapsenlastensa kanssa jotta me saamme tehdä esim. pihahommia sun muuta.
Eipä tulisi mieleenkään omaa äitiä hoivata ja autella kun siitä vanhentuu.

Entäs minun sukulaiseni? Hän luritteli anopilleen pitkät tarinat ankeasta lapsuudestaan ja kylmästä äidistään, jota ei kuulemma kiinnosta hoitaa lapsiaan eikä lapsenlapsiaankaan. Nyt uhrautuva ja kiltti anoppini joutuu auttamaan tätä uusavutonta ja laiskaa perhettä heidän YHDEN lapsensa hoidossa, koska yhden lapsen vanhemmat kokevat lapsensa niin rasittavaksi eivätkä nämä vanhemmat osaa tehdä mitään vuorotellen, vaan tarvitsevat kaikkeen hoitajaa. Lasta sysätään joka hetkeksi toisten hoitoon. Nämä vanhemmat ovat itsekkäitä ja laiskoja, oman ajan perään mankujia, jotka luulevat voivansa viettää elämäänsä lapsen tultua kuten ennen lasta. Mistään ei haluta tinkiä toisen, edes oman lapsen, hyväksi.

Anoppi on iäkäs ja tarvitsisi apua kauppakäynneissä, siivouksessa ym. mutta eipä näitä lapsen hoidattajia näy kuin syömässä hänen ruokapöydässään, koska heillä ei ikinä laiteta ruokaa ja kaappi on tyhjä, kun kaupassa ei jakseta käydä. Toinen mummu viettää aikaansa shoppaillen ja mökillä (eipä kaukaa tarvitse hakea, mistä tyttärensäkin on äitiytensä tavat perinyt...).

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:44"]Luitko ap koko artikkelia? Muutama kommentoi, ettei halua hoitaa, osa oli valmis hoitamaan silloin tällöin ja jokunen halusi kuulua tiiviisti lapsenlapsien elämään. Mielestäni teit aloituksen painottaen ainoastaan isovanhempia, jotka eivät halunneet lapsenlapsiaan hoitaa.
[/quote] mikä on, että isovanhempien OMA LAISKUUS on yhtäkkiä jotenkin lasten laiskuutta, vastuuttomuutta ja huonoa elämänhallintaa?
En usko, että kukaan hankkii lapsia niin, että olettaisi isovanhempien hoitavan lapset. Sen sijaan lapset saattavat toivoa, että isovanhemmat olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan, haluaisivat joskus viettää aikaa heidän kanssaan ja JOSKUS vähä toimisivat hoitoapunakin. Jos lapsia isovanhempi hoitaa vaikkapa yhden illan parissa viikossa - se on jo aika suurta ja laajaa apua, se vaikkapa viisituntinen sessio ei suinkasn poists sitä, että lapset ehtivät olla 331 tuntia ko. aikana omien vanhempiensa vastuulla.
TOISIN sanoen ap kärjistää, samoin ko. isovanhemmat. Onhan se inhimillisesti katsoe helpompi kiistää olevansa laiska ja tunnekylmä isovanhempi ja väittää, että lasten toiveet tiiviistä sukuyhteydestä ja avusta silloin tällöin ovat kohtuuttomia. Ja lapset MUKA yrittävät vierittää KOKO hoitovastuun isovanhemmille. Mutta paskapuhettahan se silti on, vaikka inhimillistä.

[/quote]

Kyllä minä tunnen yhden äidin, joka oikeasti suuttui äidilleen siitä, kun tämä uskalsi sanoa, että voi auttaa lastenhoidossa tulevan vauvan kanssa silloin kun on paikkakunnalla. (Eikä siis aina kun tytär vaatii) Ensimmäisen vauvan mummo hoiti koko ensimmäisen puoli vuotta päätoimisesti, muutenkin nuoren parin on pitänyt päästä säännöllisesti keskenään ulkomaille tai mökille. Eli on niitä vaatijoita ihan oikeasti, jotka eivät ymmärrä mitään kohtuutta.

Tämä äiti kehtasi vielä soitella itkien sukulaisilleen marttyyrinä äitiään haukkuen. Teki kyllä itsestään tosi nolon pellen, kun kaikki tiesivät, miten valtavasti mummo oli auttanut.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:58"]

Ja huom. ilmaisia lastenvahteja emme ole koskaan isovanhemmista halunneet, mutta peräänkuulutan juurikin näitä sukupolvien ketjuja ja yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Toisia isovanhempia nämä asiat eivät liikuta tippaakaan. Omapa on menetyksensä.

[/quote]

Ei se ole kaikille mikään menetys. Eivät suinkaan kaikki ihmiset ole sukurakkaita tai arvosta mitään "sukupolvien ketjuja", vaikka sinä kenties arvostatkin. -ap
[/quote]
No miksi he hankkivat ylipäätänsä itse edes lapsia? Kai jokainen joka joskus on hankkinut lapsia, on ajatellut miksi. Eivät halua suvulle jatkoa? Olisivat lopettaneet itseensä, eivätkä tehneet edes niitä omia. Ei tarvitsisi miettiä yhtään kenenkään auttamista.
Ei, tuo sukupolvi hoidatti lapsensa muilla. Päiväkerhot, puistotädit, seurakunnankerhot, mummolat jne. Nyt selitellään, että muka jokainen hoitaa/hoiti itse. Sana mummola kuvaa hyvin tätä ilmiötä. Jos sellaista sanaa ei jo olisi, niin enpä luule, että sitä enää keksittäisiin.

Ennen ajateltiin että koko kylä kasvattaa, nyt riittää että uupunut äiti katsoo vähän perään. Eihän tuo kasvatuksen ja hoidon tuloksilla ole kenellekään mitään merkitystä enää ja kaikesta voi syyttää äitiä. Tärkeintä toisille näyttää olevan, ettei ketään todellakaan auteta.

Kyllä minun äitini joutui meidät yksin hoitamaan, isäni oli sotaorpo, joten toista mummolaan ei ollut, eikä toisestakaan mitään apua ollut. Ja silti äitini oli oman äitinsä tukena tämän kuolemaan asti. Paljon enemmän minä olen saanut lastenhoitoapua, kuin äitini aikoinaan. Lopettakaa tuollainen ikäluokkien yleistäminen, ei se ennen helpompaa ollut, eikä sitä kotiapua kaikille ollut tarjolla, eikä päiväkotiin saanut lapsia edes keskituloiset, saati hyvätuloiset. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut.

Itse kuulun tähän paljon parjattuun isoon ikäluokkaan ja eniten minua ihmetyttää väite, että meidän lapsemme hoitivat mummot.

Tunnen satoja ikäisiäni ja lähes kaikilla on sama elämänstoori. Muutettiin alle kaksikymppisenä Helsinkiin ja muihin suuriin kaupunkeihin. Vanhemmat jäivät maaseudulle ja pikkupaikkakunnille. Meitäkin oli kuusi sisarusta ja jokainen lähti ajallaan maailmalle.

Ei meistä sisaruksista kenenkään lapsia viety mummolaan hoitoon. Kesälomamatkalla käytiin moikkaamassa ja sitten, kun vanhemmat jäivät eläkkeelle, saatiin heidät kerran kahdessa vuodessa houkuteltua kylään tänne etelään. Ja silloin otettiin itse lomaa, jotta voitiin kuljeskella heidän kanssaan kaupungilla.

Itselläni on kuusi lastenlasta. Neljä asuu valitettavasti ulkomailla ja nyt kun olen jäänyt eläkkeelle, käyn heitä tapaamassa vähintäin kaksi kertaa vuodessa. Naapurikaupungissa asuvat kaksoset(nyt 8v) ovat olleet meillä usein yökylässä viikonloppuisin ja viime keväänä olimme ensimmäistä kertaa lastenlasten kanssa viikon  kanssa lomalla Kreikassa. Ja ensi keväänä uudestaan!

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:48"]Kyllä minun äitini joutui meidät yksin hoitamaan, isäni oli sotaorpo, joten toista mummolaan ei ollut, eikä toisestakaan mitään apua ollut. Ja silti äitini oli oman äitinsä tukena tämän kuolemaan asti. Paljon enemmän minä olen saanut lastenhoitoapua, kuin äitini aikoinaan. Lopettakaa tuollainen ikäluokkien yleistäminen, ei se ennen helpompaa ollut, eikä sitä kotiapua kaikille ollut tarjolla, eikä päiväkotiin saanut lapsia edes keskituloiset, saati hyvätuloiset. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut.
[/quote]

Muut eivät saa "yleistää" eli kertoa omia kokemuksiaan, mutta juuri sinun kokemuksestasi voidaan yleistää?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:48"]Kyllä minun äitini joutui meidät yksin hoitamaan, isäni oli sotaorpo, joten toista mummolaan ei ollut, eikä toisestakaan mitään apua ollut. Ja silti äitini oli oman äitinsä tukena tämän kuolemaan asti. Paljon enemmän minä olen saanut lastenhoitoapua, kuin äitini aikoinaan. Lopettakaa tuollainen ikäluokkien yleistäminen, ei se ennen helpompaa ollut, eikä sitä kotiapua kaikille ollut tarjolla, eikä päiväkotiin saanut lapsia edes keskituloiset, saati hyvätuloiset. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut.
[/quote]

Muut eivät saa "yleistää" eli kertoa omia kokemuksiaan, mutta juuri sinun kokemuksestasi voidaan yleistää?
[/quote]

Ja mitähän minä yleistin? Kirjoitin, että minun suvussani on ollut näin, ja ei ennen ollut niin, että kaikki ovat saaneet apua. Joku varmasti on saanut, mutta hyvin monet eivät. Ja kunnallinen päivähoito ei ollut tarjolla tavallisille työssäkäyville. Siksi niitä mummoja oikeasti tarvittiinkin.

Itsensä ryysyistä kohtuulliseen varakkuuteen raahautuneet ikäluokat olivat nähneet tarpeeksi marttyyrinaisia lapsuudessaan jossa naisen rooli oli vanhakantainen. Onko ihme jos haluavat siitä roolista eroon eivätkä enää suostu uhrautumaan? En puolusta tunnekylmyyttä vaan nykyisovanhemmat ovat eläneet aidosti erilaisen

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 15:48"]Kyllä minun äitini joutui meidät yksin hoitamaan, isäni oli sotaorpo, joten toista mummolaan ei ollut, eikä toisestakaan mitään apua ollut. Ja silti äitini oli oman äitinsä tukena tämän kuolemaan asti. Paljon enemmän minä olen saanut lastenhoitoapua, kuin äitini aikoinaan. Lopettakaa tuollainen ikäluokkien yleistäminen, ei se ennen helpompaa ollut, eikä sitä kotiapua kaikille ollut tarjolla, eikä päiväkotiin saanut lapsia edes keskituloiset, saati hyvätuloiset. Mitään subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ollut.
[/quote]

Muut eivät saa "yleistää" eli kertoa omia kokemuksiaan, mutta juuri sinun kokemuksestasi voidaan yleistää?
[/quote]

Ja mitähän minä yleistin? Kirjoitin, että minun suvussani on ollut näin, ja ei ennen ollut niin, että kaikki ovat saaneet apua. Joku varmasti on saanut, mutta hyvin monet eivät. Ja kunnallinen päivähoito ei ollut tarjolla tavallisille työssäkäyville. Siksi niitä mummoja oikeasti tarvittiinkin.
[/quote]

Että "lopettakaa tuollainen ikäluokkien yleistäminen". Ihmiset ovat täällä kertoneet omia kokemuksiaan ja se on sinusta yleistämistä (koska ei istu ajattelutapaasi). Tietenkin sinulla on hallussasi absoluuttinen totuus tästä - omiin kokemuksiisi ja tuttavilta kuultuun perustuen - mutta annetaanpa kaikkien kertomusten puhua puolestaan.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 09:59"]

Me ollaan otettu lastenhoitoapua vastaan vain jos sitä on tarjottu, nyt viimeisen vuoden aikana pari kertaa lapsi ollut isovanhemman hoidossa lyhyen aikaa. Toisen puolen isovanhemmat eivät ole tippaakaan kiinnostuneet lapsesta. Ei me niistä hoitajaa kaivattaisi, mutta olisi varmaan lapselle kiva tuntea isovanhempansa. Luulisin että lapsesta tuntuu pahemmalta se etteivät isovanhemmat vaan halua nähdä häntä kuin se että isovanhemmat olisivat vaikkapa kuolleet ennen hänen syntymäänsä. 

Ensimmäiset minäminä-sukupolvet ovat nyt tulleet isovanhemmiksi. Lastenhoitajan roolista voi kieltäytyä, tietenkin. Eikä siitä tarvitse kenenkään loukkaantua. Mutta vähän surettaa ettei lastenlapsiin viitsitä välttämättä tutustua ollenkaan (olisiko taustalla pelko siitä että joutuu sitten lapsenvahdiksi?) 

Ja millainen on sitten nykyisin äidin rooli? Äidin ei ole sopivaa mennä vauvan kanssa kahvilaan, kauppaan tai mihinkään muuallekaan koska vauvan itku ja imetys haittaavat muiden "asiointikokemusta". Äiti sulkeutuu siis vuodeksi, pariksi neljän seinän sisälle ilman että näkee ketään koskaan. Perhekerhoon voi mennä jos sitä ei säästösyistä ole lakkautettu. Pahinta on että lapsen ensimmäiset elinvuodet antavat maailmasta sellaisen kuvan että siinä on minä (itsekeskeisyys pääsee alkamaan jo täältä) ja äiti, välillä isä. 

Ennen lapset olivat osa yhteiskuntaa. Nyt kaikkialla pitäisi olla hiljaista ettei lattepissisten kahvilassasometuskokemus häiriinny. Lattepissiksen tissit saavat olla tiskillä ja näkyvillä, mutta koska tissit eivät ole ruokintaväline vaan ne kuuluvat pornoteollisuuteen, kahvilassa on sopimatonta imettää.

[/quote]

Bravo.