Lähipiirissäsi Munchausen by proxy -äitejä?

Yks äiti päivittää facebookiin läjes pelkästään lastensa (3kpl) harrastuksista ja loukkaantumisista/sairastelusta. Valehtelematta käyvät päivystyksessä ainakin kerran viikossa.

Välillä epäilyttää miten ne lapset VOI olla niin tapaturmaherkkiä.

Minulla on kaksi kaveria, joiden lapset ovat aina sairaita ja usein sairaalassakin käymässä. Tämän uutisen kohdalla kyllä mietin heitä, ikävä sanoa. :( En nyt tahtoisi kaikkia leimata sekopäisiksi murhaajiksi, mutta toinen äideistä suhtautuu lapsen sairauksiin sillä tavalla, että on selvää että Hän on tarinoiden pääkärsijä, ei lapsi. Hän on myös sankari. Tarkkailen tilannetta hänen kohdallaan, koska kyseessä on sukulainen.

En onneksi tunne, ja ei heitä voi koko suomessa montaa ollakaan, sen verran harvinainen häiriö kyseessä.

Mutta sitä vastoin tunnen kyllä äitejä ja isiä, jotka nauttivat saamastaaan huomiosta kun itse ovat loukkaantuneita/sairaita/ tekeytyvät aina sellaisiksi.

Sellaisten vanhempien lapset jotenkin säälittää, kun menettävät aikaa ja hellyyttä, koska vanhemmallaan on vielä lastaankin suurempi tarve sille huomiolle.

Työkuvioissa tullut yksi epäily vastaan. Harvinaista on. T. Sossu

Minusta lasten hankkiminen on jo lähtökohtaisesti narsistinen ja uusein häiriintynyt teko, mutta erityisesti ihmetyttää erään sukulaiseni jatkuva huolipuhe pojastaan. Hän vahvistaa pojan avuttomuutta hokemalla, miten herkkä ja avuton hän on. Kohta pitäisi alouttaa koulu, mutta saa nähdä, miten käy.

Mun äidillä on jotain tohon viittaavaa, mutta se ei koskaan mennyt kovin vakavaksi. Meinasi pikkusiskoni kohdalla mennä, mutta koska olin jo itse aikuinen silloin, pääsin puuttumaan asiaan ennenkuin mitään tapahtui. Turhia lääkkeitä tosin pikkusisko joutui syömään vuosikausia.

Nyt kun me kaikki lapset ollaan aikuisia, keskittyy äiti omiin "sairauksiinsa". Ei siinä mitään, mutta en ole ikinä nähnyt ketään muuta, joka on onnellinen syöpädiagnoosista.

Voi olla harvinainen häiriö, mutta voi kuitenkin olla myös vaikea diagnosoitava, jos henkilö on vakuutava huolestuneen vanhemman roolissaan.

Kuinka monta näitä tapauksia on lievempinä? Esimerkiksi niin, että äiti kuvittelee alitajuisesti jonkin allergiareaktion suuremmaksi kuin se onkaan ja hankkiutuu lääkäriin ja kertoo vaikeasta lapsen ruokavaliosta läheisilleen sääliä kerjäten.

Oma äitini on myös diagnosoinut kaikkia perheenjäseniä, mutta häneltä on jäänyt huomaamatta kaikki merkittävät sairaudet, joista lähisuku on kärsinyt. Mm. oma sokeritautinsa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:41"]

Minusta lasten hankkiminen on jo lähtökohtaisesti narsistinen ja uusein häiriintynyt teko, mutta erityisesti ihmetyttää erään sukulaiseni jatkuva huolipuhe pojastaan. Hän vahvistaa pojan avuttomuutta hokemalla, miten herkkä ja avuton hän on. Kohta pitäisi alouttaa koulu, mutta saa nähdä, miten käy.

[/quote]

Ihminen on pohjimmiltaan narsistinen. Onhan tuo sinun tekstisikin narsistinen, koska olet halunnut tuoda julkis Sinun mielipiteensi meidän kaikkien nähtäväksi. Sinun mielipiteesi on Sinusta ihan paras mielipide. Huomaatko, kuinka narsistinen sinäkin lopulta olet?

Älä välitä, se on tiettyyn pisteeseen asti ihan normaalia ja me jokainen kärsimme siitä ja se myös pitää meidät elossa ja mukana elämässä. Miksei siis hankkisia lapsiakin kun narsismia ei voi mitenkään välttää kokonaan muillakaan elämän osa-alueilla.

Anoppini. Mieheni (ainoa lapsi) makasi suurimman osan lapsuudestaan sairaalassa ja oli niin paljon poissa koulusta, että joutui uusimaan kaksi luokkaa. Söi hirveitä määriä äidin vaatimia lääkkeitä ja käytti omituisia apuvälineitä mm. refluksiin, jota ei lääketieteellisesti oltu todettu. Lääkkeiden käyttö loppui heti, kun muutimme yhteen ja hän voi nyt erinomaisesti. Molemmilla on pieni epäilys, että äitinsä ehkä aiheutti "sairaudet". Anoppi tuputtaa edelleenkin omia lääkkeitään miehelle. Mies on taas niin vainoharhainen, että välttelee jopa normaalin kipulääkkeen ottamista. Lapsiamme emme anna ikinä anopin hoidettavaksi.

Tuo refluksi on jo sinänsä yksi munchausen-äitien tyypillisimmistä sairauksista, mitä valehtelevat. Muita on oksentelun lisäksi astman oireet, ripulointi, kuumetuloksien vääristely.. Näitä nämä äidit siis yleisimmin keksivät ja kertovat lekuriin mennessään. Niitä kun ei voi todentaa jälkikäteen. Täten refluksitauti on hyvä syy selittää kitukasvuisuutta ja saada huomiota sairaalassa vaikka mitään oksentelua ei tapahtuisikaan.

Yksi piirre on myös se, että miten äiti puhuu sairauksista. Normaali äiti ei halua juuri keskittyä sairauksiin, koska ne ovat inhottavia juttuja ja suurin osa elämästä eletään terveenä, poikkeuksia toki on.

Munchausen-äiti sen sijaan keskittyy sairauksiin, elää sairauskierteessä ja esiintyy väsyneenä, mutta sankarillisena ihmeidentekijänä lapsen elämässä. Jos elämää pääsee seuraamaan läheltä, voi huomata, että terveys ei olekaan ihan ykkösasia perheessä vaan munchausenäidin tarpeet.

Tiedän tapauksen, jossa on näitä piirteitä, mutta ei ole "aito" Munchhausen, koska lapsella todistetusti on oikeitakin terveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan ole niin vaikeahoitoisia kuin äiti väittää. Hänellä on valtava tarve olla sankariäiti ja ihmeidentekijä. Lisäksi hän elää pitkälle lapsensa kustannuksella: lapsella on korkein mahdollinen hoitotuki (vuoteenkastelun takia), vaikka sairaudesta on vain vähän kuluja. Myös elatusapu on arvioitu korkeaksi, koska lapsi on sairaalloinen ja äidin muka pitää hoitaa häntä kotona.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:30"]Minulla on kaksi kaveria, joiden lapset ovat aina sairaita ja usein sairaalassakin käymässä. Tämän uutisen kohdalla kyllä mietin heitä, ikävä sanoa. :( En nyt tahtoisi kaikkia leimata sekopäisiksi murhaajiksi, mutta toinen äideistä suhtautuu lapsen sairauksiin sillä tavalla, että on selvää että Hän on tarinoiden pääkärsijä, ei lapsi. Hän on myös sankari. Tarkkailen tilannetta hänen kohdallaan, koska kyseessä on sukulainen.

[/quote]

Mulla yksi tuttu on vähän tällainen. Hänellä on kolme lasta joista vanhin menee ekalle ja nuorin vauva. Jo esikoisen vauvaiästä asti tuntuu että hän on etsinyt kaikista lapsista jotain erityisyyttä tai sairautta.

Tuntuu että hän ravauttaa lapsia lääkärissä joka aivastuksesta ja aivan riemastuu kun jotain löytyy. Vaatii aina osastolle jäämistä ja kaikkia tutkimuksia mitä voi saada, fb täyttyy noista sairaskertomuksista ja valittelusta kuinka hän ei koskaan pääse elämään normaalia lapsiperheen elämää kun ei voi olla terveitä lapsi.

Eikä niillä lapsilla näytä olevan oikeasti mitään ongelmaa. Ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan normaalisti. Adhd-tutkimukset tehtiin esikoiselle äidin jatkuvista vaatimuksista ja lapsi todettiin ihan terveeksi. Nyt sillä pitäisi sitten olla asperger kun kerran oppi 4v ikäisenä lukemaan ja on taitava laskemisissa.

Vauvalla on hirveä koliikki tai jotain allergiavaivoja kun huutaa kokoajan. Me vietetään aika paljon aikaa yhdessä, yökyläilläänkin ja mun mielestä se on tosi rauhallinen ja tyytyväinen lapsi, huutaa vähemmän kuin kukaan mun vauvoista.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 13:30"]Minulla on kaksi kaveria, joiden lapset ovat aina sairaita ja usein sairaalassakin käymässä. Tämän uutisen kohdalla kyllä mietin heitä, ikävä sanoa. :( En nyt tahtoisi kaikkia leimata sekopäisiksi murhaajiksi, mutta toinen äideistä suhtautuu lapsen sairauksiin sillä tavalla, että on selvää että Hän on tarinoiden pääkärsijä, ei lapsi. Hän on myös sankari. Tarkkailen tilannetta hänen kohdallaan, koska kyseessä on sukulainen.

[/quote]

Mulla yksi tuttu on vähän tällainen. Hänellä on kolme lasta joista vanhin menee ekalle ja nuorin vauva. Jo esikoisen vauvaiästä asti tuntuu että hän on etsinyt kaikista lapsista jotain erityisyyttä tai sairautta.

Tuntuu että hän ravauttaa lapsia lääkärissä joka aivastuksesta ja aivan riemastuu kun jotain löytyy. Vaatii aina osastolle jäämistä ja kaikkia tutkimuksia mitä voi saada, fb täyttyy noista sairaskertomuksista ja valittelusta kuinka hän ei koskaan pääse elämään normaalia lapsiperheen elämää kun ei voi olla terveitä lapsi.

Eikä niillä lapsilla näytä olevan oikeasti mitään ongelmaa. Ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan normaalisti. Adhd-tutkimukset tehtiin esikoiselle äidin jatkuvista vaatimuksista ja lapsi todettiin ihan terveeksi. Nyt sillä pitäisi sitten olla asperger kun kerran oppi 4v ikäisenä lukemaan ja on taitava laskemisissa.

Vauvalla on hirveä koliikki tai jotain allergiavaivoja kun huutaa kokoajan. Me vietetään aika paljon aikaa yhdessä, yökyläilläänkin ja mun mielestä se on tosi rauhallinen ja tyytyväinen lapsi, huutaa vähemmän kuin kukaan mun vauvoista.

[/quote]

Lapsen normaaliin tulehduskierteeseen kuuluu jopa 12 sairastumista per vuosi.  Näin siis pikkulapsilla, alle kaksivuotiailla. Osa keskittyy terveenä normaalielämään, osa hekumoi menneistä ja tulevista pipeistä etukäteen. Minullakin lähipiirissä näitä sankariuhreja.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:28"]Tiedän tapauksen, jossa on näitä piirteitä, mutta ei ole "aito" Munchhausen, koska lapsella todistetusti on oikeitakin terveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan ole niin vaikeahoitoisia kuin äiti väittää. Hänellä on valtava tarve olla sankariäiti ja ihmeidentekijä. Lisäksi hän elää pitkälle lapsensa kustannuksella: lapsella on korkein mahdollinen hoitotuki (vuoteenkastelun takia), vaikka sairaudesta on vain vähän kuluja. Myös elatusapu on arvioitu korkeaksi, koska lapsi on sairaalloinen ja äidin muka pitää hoitaa häntä kotona.

[/quote]

Mistä tiedät nämä totuudet? Kuulostaa nyt omilta saduiltasi.

Anoppi tekee tuota, noita diagnoosejaan. Itselle ei saa valittamalla ja sairauksia keksimällä tarpeeksi sääliä ja sympatiaa, niinpä kohde vaihtuu esim. omiin lapsiin, tai lastenlapsiin. Paremman puutteessa voidaan voihkia myös naapurien sairauksia ja kuinka raskaita ne on hänelle yms... >:(

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 16:28"]Tiedän tapauksen, jossa on näitä piirteitä, mutta ei ole "aito" Munchhausen, koska lapsella todistetusti on oikeitakin terveysongelmia. Ne eivät kuitenkaan ole niin vaikeahoitoisia kuin äiti väittää. Hänellä on valtava tarve olla sankariäiti ja ihmeidentekijä. Lisäksi hän elää pitkälle lapsensa kustannuksella: lapsella on korkein mahdollinen hoitotuki (vuoteenkastelun takia), vaikka sairaudesta on vain vähän kuluja. Myös elatusapu on arvioitu korkeaksi, koska lapsi on sairaalloinen ja äidin muka pitää hoitaa häntä kotona.

[/quote]

Vaikea uskoa että kukaan saa korkeinta hoito/vammaistukea vuoteenkastelun takia. Kun ei sitä saa kehitysvammainen, paljon sairasteleva ja muitakin vakavia ongelmia omaava lapsi. Käytännössä tuota korkeinta vammaistukea saadaan silloin kun lapsi on täysin hoidettava ja valvottava, omaa paljon lääkityksiä, muita hoitoja ja terapioita yms.

Ei, mutta on yksi aikuinen, joka on tehnyt itsestään ammattisairaan. Hänellä on yksi fyysinen pitkäaikaissairaus. Kuitenkin sellainen, jonka kanssa pystyy elämään. Kaikki päivitykset päivästä toiseen koskevat milloin mitäkin paperihaavaa tai nilkan nyrjähdystä. Koko elämä tuntuu olevan pelkkää sairautta. Voisin kuvitella, että jos hän saisi lapsen, hänestä voisi tulla Münchausen b.p. -äiti. Niin paljon hän tuntuu nytkin nauttivan kaikesta saamastaan huomiosta.

Up