"Jos odotat isovanhempien hoitavan, älä tee lapsia"

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 01:04"]

Suurten ikäluokkien tunnekylmyys ei näköjään koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Niin, velvollisuutta ei ole, mutta lapsiaan rakastava, empatiakykyinen ihminen auttaa omaa jälkikasvuaan jos vaan voi. TIETYSTI. Valoja nyt.

[/quote]

Tämä retorinen kikka, jossa koetat samastaan auttamisen ja lastenvahtina toimimisen, ei oikein pidä vettä. Auttaa kun voi monella muullakin tavalla kuin ilmaista lastenhoitoapua tarjoamalla.

Olen lojaali ja omistautuva ystävä, ja olen valmis tekemään hyvin paljon ystävieni hyvinvoinnin eteen. Olen saattanut ystäviäni sairaalaan, auttanut työnhaussa, lainannut autoani kuukaudeksi, tarjonnut ruokaa ja yösijaa, tukenut vaikeissa päätöksissä ja lohduttanut suruissa. Minullakin on kuitenkin rajani, jotka kommunikoin selvästi ja joista pidän kiinni. En esimerkiksi ota ketään asumaan kotiini muutamaa yötä pidemmäksi ajaksi enkä toimi lastenvahtina.

Hyvin on ystävyyteni kelvannut tästäkin huolimatta. -ap

Itsestäänselvää että hoidan lapseni itse. Mutta jos isovanhemmat eivät osoittaisi tervettä kiinnostusta lapsenlapseensa, niin eipä meilläkään tarvittaisi sellaista on/off mummua ja pappaa "kun heille sopii". Kuvitelkaa mikä itku siitä syntyisi!
Jotenkin keskustelu aiheesta on mennyt ihan päälaelleen: puhutaan kuin kyse olisi jostain taakasta, vaikka kysehän on sosiaalisista suhteista. Lapsi on yksilö, elävä olento, ihminen, osa yhteisöä/sukua. Kyllä minä ainakin mielelläni sukulaisiani tapaan, autan ja huolehdin.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:47"]Osa naisista on luontaisia äitejä. Heille hoivaaminen, johdonmukainen kasvattaminen, lapsen tarpeisiin vastaaminen ja lapsen kanssa oleminen on parasta ikinä. Nämä naiset hankkivat tulevaisuudessakin lapsia ja ovat heille hyviä äitejä.

Osa naisista taas on ensisijaisesti jotakin muuta. He voivat rakastaa lapsiaan ja suoritua kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä oikein hyvin, mutta äitiys on heille vain yksi rooli muiden joukossa. He haluavat elämältä paljon muutakin ja väsyvät helposti vanhemmuuden rasituksiin. Heille vanhemmuuden ikävät puolet ovat vain ikäviä, eivät syvästi merkityksellinen osa vanhemmuutta.

Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluville naisille olisi hyvä saada iskostettua luottamus siihen, että elämä sujuu aivan mainiosti ilmankin lapsia. Lapsettomuus on hyvä vaihtoehto ja varmasti helpompi ja mukavampi tie onnellisuuteen.
[/quote]

Jälkimmäiset ovat niitä jotka eivät välitä lapsenlapsistaankaan. Mutta eihän se lapsettomuus sovi!! Kuka sitten hoitaa mummua/pappaa, jos ei ole lapsia tai lapsenlapsia!? Ja kyllä se elämä on kurjaa jos ei saa kokea niitä lastenlasten kivoja puolia, olla mummi/pappa silloin kun se itselleen sopii. Kohtuuttomia vaatimuksia vanhuksille.

Olen syntynyt vuonna 81. Aivan vauvasta asti ollut mummolla hoidossa. Kaks vuotiaana menin päiväkotiin. Olin siellä koulun alkuun asti. En muista pienenä olleeni vanhempien kanssa ollenkaan. Kolmosesta(lk) ylöspäin olin yötä yksin kotona kun vanhemmat jossain. Ja heillä on kans tää kun oon sut hoitanu..Missä? Mummolla!!!!! Niin. Ja kun me tarvitsemme lastenhoito apua kaks kertaa vuodessa niin ei käy. Hääpäivä ja pikkujoulut. Ei. Ehdit sitten juhlia kun lapset aikuiset.

Sellaiset isovanhemmat jotka eivät halua auttaa omia lapsiaan ja tutustua omiin lapsenlapsiinsa, sietävät kuolla yksinään. Ostakoon tulevaisuuden apunsa sitten jostain. Yhtälailla voi sanoa että jos vanhenet, älä odota apua keneltäkään.

Tottakai vanhemmat ovat vastuussa omasta jälkikasvustaan, mutta perin outoa jos ei omat vanhemmat halua auttaa ja lapsenlapset koetaan taakkana. Omaan sukuuni tuollainen ajatusmaailma ei iske alkuunkaan. Se kun on vastavuoroista, mies korjaa juuri anopin kattoa ja äitini hoitaa lastamme jotta saamme remontoitua. Win-win. Puhumattakaan korvaamattoman arvokkaasta ja läheisistä perhesuhteista..

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:17"]

Terve muistutus kaikille lisääntymiskiimaisille: kyllä ne lapsukaiset täytyy ihan oikeasti itse kyetä hoitamaan. Myös ne vaikeat tapaukset. Jos on vähänkin varma omista resursseistaan tai motivaatiostaan, kannattaa jättää koko touhu väliin ja toteuttaa omia mielihalujaa, kuten nämä ajatuksiaan jakaneet isovanhemmat.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288756623486.html

[/quote]

En ole edes tavannut vanhempiani kymmeneen vuoteen. Pitäköön tunkkinsa. Itse kyllä hoidattivat meidät lapsensa omilla vanhemmillaan.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 23:34"]

On se vaan kumma juttu, että nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat ensimmäinen sukupolvi, joka joutuu aivan oman onnensa nojassa lapsensa hoitamaan. Ne nykyiset isovanhemmat, "jotka ovat hommansa jo hoitaneet", kyllä roudasivat lapsensa omien vanhempiensa hoitoon tuon tuostakin.

Itsekin olin kesät mummolassa tai sukulaisten nurkissa. Yökylään kavereille vietiin oikein innokkaasti (vielä innokkaammin lähetettiin vaan menemään niin, ettei itse tarvinnut vaivautua viemään). Silti äitini on nyt mummona sitä mieltä, ettei hänkään saanut mitään apua keneltäkään koskaan. Muisti on valikoiva, mutta aivan erityisen valikoiva se tuntuu olevan näillä suurten ikäluokkien ihmisillä.

[/quote]

Mun serkulla oli muistinsa mukaan samanlainen lapsuus kuin sinulla. Todellisuudessa vaihtoehtona oli se, että serkku olisi ollut ypöyksin kotona kesät pikkulapsesta alkaen. Hän itse halusi maalle mummolaan hoitamaan eläimiä. Aikuisena hän on päättänyt, että se olikin äitinsä, joka halusi lapsen muualle, vaikka todellisuudessa lähtijänä oli serkku. Mutta kun haluaa syyllistää, voi aina muistaa toisin.

[/quote]

Haista nyt pitkä huilu.

Meinaatko että nykylapsesetkin voisivat mennä kesäksi isovanhmmilleen jos vaan lapset itse haluasivat? HAH HAH HAH. Ei nykymummot kuule jouda koko kesää hoitamaan lapsenlapsia, moneethan on vielä itse töiss ja jos ei ole niin pitää matkustella yms, jota heidän vanhmpansa eivät tehneet.

En halua hoidattaa lapsia kellään muulla mutta nelosen huomio on hyvä. Ollaan miehen kanssa naureskeltu samalle asialle. Mies vieti joka ikisen loman mummolassa koko lapsuutensa. Oma äitinsä ei ole tuntiakaan viettänyt aikaansa meidän lapsien kanssa ilman meidän läsnäoloa. Löytyy yksi sukupolvi jolla hyvin vähän kosketusta lapsiin.

Voi miten paljon odotan, että saisin lapsenlapsia. Yksitysiyrittäjänä olen valmis heti vähentämään töitäni voidakseni olla lapsenlapseni kanssa. 

Iloisia aikoja odotelleen äiti 51v

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 05:15"]

Sellaiset isovanhemmat jotka eivät halua auttaa omia lapsiaan ja tutustua omiin lapsenlapsiinsa, sietävät kuolla yksinään. Ostakoon tulevaisuuden apunsa sitten jostain. Yhtälailla voi sanoa että jos vanhenet, älä odota apua keneltäkään.

Tottakai vanhemmat ovat vastuussa omasta jälkikasvustaan, mutta perin outoa jos ei omat vanhemmat halua auttaa ja lapsenlapset koetaan taakkana. Omaan sukuuni tuollainen ajatusmaailma ei iske alkuunkaan. Se kun on vastavuoroista, mies korjaa juuri anopin kattoa ja äitini hoitaa lastamme jotta saamme remontoitua. Win-win. Puhumattakaan korvaamattoman arvokkaasta ja läheisistä perhesuhteista..

[/quote]

Kaikki kuolevat yksin joskus. Naapurissani asuu hyvä esimerkki. Ollessaan vielä työelämässä hoisi kahden tyttönsä lapsia joka viikonloppu ja lomat. Kun lapsenlapset kasvoi murkkuikäisiksi, ei lapsia ja lapsenlapsia näkynyt. Mies kuoli pari vuotta sitten ja ei ole palkkiota tullut tehdystä lastenhoidosta. Yksin saa kykkiä talossaan, vaikka koko elämänsä uhrasi ensin hoitamalla omat lapset ja sitten lastenlapset.

Paremmin olisi elämä, jos olisi viikonloppunsa ja lomansa käyttänyt ystäviinsä ja matkusteluun ja omaan elämään. Olisi nyt 70 vuotiaana edes kavereita, joiden kanssa matkustaa. Nyt postilaatikolla puhuu yksinäisyydestään ja siitä, kun ei näy lapsia ja lapsenlapsia ja kun mieskin kuoli, on elämä niin synkkää, kun kukaan ei välitä.

Naiset, satsatkaa omaan elämään, koska lapsenne ja lapsenlapsenne tulee teidät hylkäämään heti, kun kaikki hyöty on saatu teistä nyhdettyä

Meillä miehini kanssa on periaate että emme laita lapsiamme "turhaan" hoitoon isovanhemmille josta sitten seurasi se että oma äitini vaati lapsia hoitoonsa edes kerran kuussa.Myös mieheni äiti pyytää kesäsin lapsia mökillä mutta asuu sen verran kaukana että talvisin on hieman vaikeampaa ja haastavampaa viedä lapsia hoitoon hänelle ja tulla sitten itse viettämään kahden aikaa miehen kanssa kotiin. Mökki on hiukan lähempänä ja siellä lapset ovat 3-7päivää kerralla. Niin ja olemme uusioperhe jossa yhteensä 5 lasta,3 asuu meillä vakituisesti. Tuttava perheissäni ei ole yhtään isovanhempaa joka olisi kieltäytynyt lapsenlapsennhoidosta

Sosiaalisesti rajoittuneilta ei oo hoitoapua. Kyllä apua ssa, jos osaava myös antaa. Se on niin totta!

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 02:26"]Olen syntynyt vuonna 81. Aivan vauvasta asti ollut mummolla hoidossa. Kaks vuotiaana menin päiväkotiin. Olin siellä koulun alkuun asti. En muista pienenä olleeni vanhempien kanssa ollenkaan. Kolmosesta(lk) ylöspäin olin yötä yksin kotona kun vanhemmat jossain. Ja heillä on kans tää kun oon sut hoitanu..Missä? Mummolla!!!!! Niin. Ja kun me tarvitsemme lastenhoito apua kaks kertaa vuodessa niin ei käy. Hääpäivä ja pikkujoulut. Ei. Ehdit sitten juhlia kun lapset aikuiset.
[/quote] Itsellä ollut ihan sama tilanne miehen vanhempien kanssa. Ja mieheni oli todella paljon lapsena hoidossa isovanhemmillaan, vaikka äitinsä oli kotiäiti. Nyt miehen vanhemmat eivät ole edes vaivautuneet tutustumaan lapsiimme vaikka asuvat muutaman kilometrin päässä. Onneksi toisen puolen isovanhemmat ovat viettäneet aikaa lastenlastensa kanssa ja ovat todella tärkeitä ja rakkaita lapsillemme. Eikä kyse ole niinkään lastenhoidosta vaan siitä että isovanhemmat ovat erittäin tärkeä asia lapsen elämässä.

Ja piti vielä lisätä, että murrosikäiset lapsemme käyvät useamman kerran viikossa isovanhemmillaan ja myös auttavat heitä silloin tällöin.
34

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 06:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 05:15"]

Sellaiset isovanhemmat jotka eivät halua auttaa omia lapsiaan ja tutustua omiin lapsenlapsiinsa, sietävät kuolla yksinään. Ostakoon tulevaisuuden apunsa sitten jostain. Yhtälailla voi sanoa että jos vanhenet, älä odota apua keneltäkään.

Tottakai vanhemmat ovat vastuussa omasta jälkikasvustaan, mutta perin outoa jos ei omat vanhemmat halua auttaa ja lapsenlapset koetaan taakkana. Omaan sukuuni tuollainen ajatusmaailma ei iske alkuunkaan. Se kun on vastavuoroista, mies korjaa juuri anopin kattoa ja äitini hoitaa lastamme jotta saamme remontoitua. Win-win. Puhumattakaan korvaamattoman arvokkaasta ja läheisistä perhesuhteista..

[/quote]

Kaikki kuolevat yksin joskus. Naapurissani asuu hyvä esimerkki. Ollessaan vielä työelämässä hoisi kahden tyttönsä lapsia joka viikonloppu ja lomat. Kun lapsenlapset kasvoi murkkuikäisiksi, ei lapsia ja lapsenlapsia näkynyt. Mies kuoli pari vuotta sitten ja ei ole palkkiota tullut tehdystä lastenhoidosta. Yksin saa kykkiä talossaan, vaikka koko elämänsä uhrasi ensin hoitamalla omat lapset ja sitten lastenlapset.

Paremmin olisi elämä, jos olisi viikonloppunsa ja lomansa käyttänyt ystäviinsä ja matkusteluun ja omaan elämään. Olisi nyt 70 vuotiaana edes kavereita, joiden kanssa matkustaa. Nyt postilaatikolla puhuu yksinäisyydestään ja siitä, kun ei näy lapsia ja lapsenlapsia ja kun mieskin kuoli, on elämä niin synkkää, kun kukaan ei välitä.

Naiset, satsatkaa omaan elämään, koska lapsenne ja lapsenlapsenne tulee teidät hylkäämään heti, kun kaikki hyöty on saatu teistä nyhdettyä

[/quote]

Ja pyh. Jos olisi ollut mukava täti, niin tietysti lapset ja lapsen lapset kävisivät katsomassa. Varmaan on ollut aina nuttura liian kireällä ja marmattanut siitä että joutuu hoitamaan lapsia.

Olisi hauska nähdä nämä virikehoitomammat itse mummoina. Kun ei edes omia lapsia jakseta hoitaa, vaan työnnetään esikoinen päiväkotiin, kun vauva tulee, miten he muka lapsenlapsiaan joskus hoitavat.

2

Itse aion nauttia eläkepäivistä ja matkustella. Itse oon hoitanut lapsen ja en olisi edes luottanut äitiini koska oli jo sen verran iäkäs. Aion elää hyvin itsekkäästi vanhoilla päivillä. Kasvatustyöni oon tehnyt ja ei oo valittamista. Olen valistanut poikaani että ensiksi opiskella ja perheen ehtii perustaa myöhemmin. 

Mulla ei ole lapsia eikä varmaan tulekaan. Äiti päivittelee merkitsevästi, miten paljon serkkujeni lapset ovat hoidossa tädilläni ja miten rankkaa se on tuossa iässä. Kyseessä on hyväkuntoinen kohta eläköityvä ihminen, joka elää aktiivista elämää ja matkustaa paljon. Tuli sitten selväksi, että sieltä päin on turha odottaa mitään lastenhoitoapua. Ei paljon huvita lastenteko, jos turvaverkot ovat tuota tasoa. Mies ei ole tekemisissä äitinsä kanssa ollenkaan, ja hänen isänsä on todella vanha ja asuu kaukana. Minun isäni nyt varmaan voisi joskus katsoa lasta jonkun tunnin.

Lapsena meidät lähetettiin tuon tuostakin veljeni kanssa bussilla mummolaan. Kesälomalla olimme siellä usein viikkokausia, samoin hiihtolomilla. Samoin, kun vanhempamme olivat yhdessä matkoilla, esim. viikko kun veljeni oli kaksivuotias. Mummo oli silloin 66-vuotias ja hänellä oli jo sydänvikaa. Kaksinaismoralismi on vahvaa tuossa sukupolvessa.

Isovanhempia on monenlaisia. Mun äiti tossa vähän aikaa sitten sanoi, että "tehkää se neljäs lapsi, kyllä mä hoidan!" No ei me tehdä, mutta paljon on auttanut ja ottanut lapsia hoitoon, vaikka ei olis niin tarvettakaan. Hän HALUAA viettää lastenlasten kanssa aikaa. Isompien kanssa matkustaa, tulivat esikoiseni kanssa juuri Lontoosta. 

Ihan mahtavia ovat. Isovanhemmat <3