Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvatan lapsen, ettei hänestä tule TÄLLAISTA?
30.10.2014 |
Eilen Ikeassa. Äiti tuli vessaan kahden lapsen kanssa ja sanoi tuskastuneena pojalle, ettei ota tätä enää ikinä kauppaan mukaan, ottaa vaan tytön. Poika piti jatkuvaa älämölöä. Kun äiti pesi tytön käsiä, poika tunki naamansa tytön kasvoihin kiinni ja hölisi "mööömööömöööö". Ei lopettanut, vaikka kiellettiin. Tyttö oli todella kärsivän ja stressaantuneen oloinen veljen seurasta.
Menin ravintolaan. Siellä oli vanhemmat ja isovanhemmat yhden 6-vuotiaan tytön kanssa syömässä. Tyttö kilkatti koko ajan aikuisten puheen päälle ja vaati koko ajan huomiota. Hän sai sitä myös, mutta mikään ei riittänyt, vaan kaikkien huomion olisi koko ajan pitänyt olla tytössä. Ravintolassa on tosi kiva, iso leikkitila. Tyttö ei viihtynyt siellä yhtään yksin, koko ajan olisi pitänyt jonkun aikuisen seistä vieressä. Vuorotellen aikuiset kävivätkin siellä, mutta tässäkään mikään ei riittänyt tytölle. Lopulta hän alkoi äidilleen nurista, kun lonkkasairas mummo ei suostunut enää toista kertaa lenkkaamaan sinne leikkitilaan vaan olisi halunnut istua juomassa kahvia ja nauttimassa seurasta.
Miten kasvatan lapsen, ettei hänestä tule tuollaista itserakasta pikktyrannia?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]eikai meiltä ole ns maalaisjärki kadonnut? ihan perusjutut eli syy ja seuraus. tunteita saa näyttää ja pitää ääntä mutta rajansa kaikella. täällä syyslomalla lapsiryhmissä oli ihania mukuloita mutta joillain oli omat vanhempansa ihan tossun alla. kirkunaa ja kitinää kun ei saanut jotain tai piti tehdä jotain jne jne. seuraus esim yhdessä kirkunakohtauksessa: äiti ei mennyt pois vaan jäi lapsiryhmän kanssa ettei Nicopetterillä 7v tullut ikävä. ps Nicopetteri unohti äitinsä välittömästi kun peli alkoi. Toinen lahjottiin karkkipussilla, pehmolelulla JA jollain lasersotalupauksella. tämmöisiä oli paljon... :( "jos kirkumalla saa karkkipussin, mitä saankaan superkirkumisella? " [/quote] Itse saattaisin luvata lapselle jotain mukavaa palkkioksi, jos käyttäytyy hyvin. En nyt ehkä mitään ostettavaa, vaan yhteistä tekemistä. Esim. Lapsi alkaa väsyä kaupassa.Selittäisin, että ymmärrän, että väsyttää, mutta käytös x ei ole hyväksyttävää, koska y ja saattaisin sanoa:" Jos nyt jaksat olla nätisti kauppareissun ajan, niin pelataan kotona yhdessä." tms. Onko tämä ihan väärä tyyli? Kertokaas.
[/quote]
mun mielestä toi on hienoa. eli palkitset hyvän käytöksen, et sitä huonoa. kunhan sitten kanssa pelaatte, mä muistan niin monet mun äidin tyhjät lupaukset lapsuudessa :( piti pelata mut sitten äiti ei jaksanutkaan vaikka olin siivonnut huoneeni, olin syönyt herneet, olin ulkoiluttanut koiraa seitsemän kertaa kitisemättä. sitten musta tulikin tämmönen ihansama-tyyppi.. heh itkettäis jos ei naurattais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:11"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]eikai meiltä ole ns maalaisjärki kadonnut? ihan perusjutut eli syy ja seuraus. tunteita saa näyttää ja pitää ääntä mutta rajansa kaikella. täällä syyslomalla lapsiryhmissä oli ihania mukuloita mutta joillain oli omat vanhempansa ihan tossun alla. kirkunaa ja kitinää kun ei saanut jotain tai piti tehdä jotain jne jne. seuraus esim yhdessä kirkunakohtauksessa: äiti ei mennyt pois vaan jäi lapsiryhmän kanssa ettei Nicopetterillä 7v tullut ikävä. ps Nicopetteri unohti äitinsä välittömästi kun peli alkoi. Toinen lahjottiin karkkipussilla, pehmolelulla JA jollain lasersotalupauksella. tämmöisiä oli paljon... :( "jos kirkumalla saa karkkipussin, mitä saankaan superkirkumisella? " [/quote] Itse saattaisin luvata lapselle jotain mukavaa palkkioksi, jos käyttäytyy hyvin. En nyt ehkä mitään ostettavaa, vaan yhteistä tekemistä. Esim. Lapsi alkaa väsyä kaupassa.Selittäisin, että ymmärrän, että väsyttää, mutta käytös x ei ole hyväksyttävää, koska y ja saattaisin sanoa:" Jos nyt jaksat olla nätisti kauppareissun ajan, niin pelataan kotona yhdessä." tms. Onko tämä ihan väärä tyyli? Kertokaas.
[/quote]
mun mielestä toi on hienoa. eli palkitset hyvän käytöksen, et sitä huonoa. kunhan sitten kanssa pelaatte, mä muistan niin monet mun äidin tyhjät lupaukset lapsuudessa :( piti pelata mut sitten äiti ei jaksanutkaan vaikka olin siivonnut huoneeni, olin syönyt herneet, olin ulkoiluttanut koiraa seitsemän kertaa kitisemättä. sitten musta tulikin tämmönen ihansama-tyyppi.. heh itkettäis jos ei naurattais.
[/quote]
Itselleni lupauksen pitäminen on myös tärkeää, koska omassa lapsuudessani niitä ei monesti pidetty. Kiva innostua ja odottaa esim sitä uimareissua, jota ei sitten tullut. Mutta tuollaisista lapsuuden asioista on päässyt yli. Koitan vain korjata näitä asioita sitten oman lapseni kanssa, että en tekisi samoja virheitä.
Vanhemmilla pitää olla auktoriteetti omaan lapseensa. Kaikilla sitä vaan ei ole.
Sä olit kyl ap tosi täydellinen lapsi. Mahtavaa! Toivottavasti lapsesi on samanhenkisiä kuin sinä ja osaatte nauttia samoista asioista.
Ite oon huomannu, et omat lapseni on persoonia: toinen käyttäytyy hyvin kaupassa ja toinen futiskentän katsomossa. Kolmas keskittyy musiikkiin todella intensiivisesti ja aistii sisarusten mielialat todella herkästi. Heillä on eri kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet. Ja minun pikkupoika joka rakastaa futista, mutta vihaa kaupassa käyntiä saa myös olla menemättä kauppaan. Mulla on myös pikkutyttö joka ahdistuu hälinässä ja melussa. Hän tarvitsee avukseen kuvallisen suunnitelman, että minne mennään ja mitä tehdään. Häntä en ota mukaan kauppaan, jos haluan rentoutua ja shoppailla vaikkapa ikeassa pitkän kaavan mukaan. Hän harjoittelee asioimista s-marketissa ja kirjastossa kuvallisen suunnitelmansa kanssa. Ja sitten minulla on lapsi joka tykkää tehdä samoja asioita kuin minä: voi kiertää ostarin hitaasti ja nautiskellen. Leikkii nätisti leikkipaikalla, kun juon kahvia. Askartelee tuntikausia mun kanssa koristeita.
Ihmiset on yksilöitä ap. Toiset tykkää käydä ravintolassa, leffassa tai ostoksilla. Toiset ei. Minäkään en tykkää katsella futista tai lätkää. Enkä osaa soittaa mitään soittimia toisin kuin musikaalisesti lahjakas tyttäreni joka ahdistuu isoissa ostoskeskuksissa. Onneksi minulla on myös lapsi joka rakastaa ja nauttii samoista asioista kuin minä.
Ja koska ollaan perhe, niin toisinaan teemme myös kompromisseja: katsomme lätkämatsit yhdessä ja lohdutamme tunneherkkää lasta syyllistämättä kun hän ahdistuu kyyneliin. Ja kun askartelua vihaava poikani tekee minulle äitienpäiväkortin ihan itse, niin tiedän, että häneltä se on iso teko ja kaunis osoitus. Toisinaan eksymme myös kauppaan tai ravintolaan yhdessä. Ja ehkei se ulkopuolisten silmiin niin kovin hyvinkasvatetulta touhulle sitten näytäkään... Meitä se ei onneksi haittaa. :)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:41"]
"Kivasti muuttuu ääni kellossasi! :D"
Ai miten niin? Kun kerroin tuon tapahtumankulun? En sitä tuohon aiempaan jaksanut kirjoittaa, koska se ei ollut tarpeen. Mutta kyllä ilman muuta puutun aina kiusaamistilanteisiin, se on itsestäänselvyys, jota en ajatellut että tarvitsee erikseen mainita.
[/quote]
Niin, taas se KULISSI nousee. Et voi myöntää edes omia virheitäsi. :)
Mutta hei; ensin et puhunut että sinun lapsi olisi ollut pomppulinnassa, tai häneen olisi sattunut, saati että tilanne olisi ollut suoranaista kiusaaamista.
Loppupelissä siis muut vanhemmat jätti lapsensa, valvoja on nuori poika joka ei tee hommaansa ja sinun lapsi fyysisesti rääkätty. Sinä menitkin puuttumaan tilanteeseen ja homma loppui! Mutta yhä teet siitä numeron. Luultavasti se koko juttu ei ole sitä mitä sinä kirjoitat KULISSISTASI vaan se oma ihana, rääkätty lapsesi osaa ärsyttää ja innostaa muut lapset, sinä vedät omasi pois ja saat kaikista syyllisiä.
Mutta hei: ompahan se oma huone, jossa lapsi voi huutaa kun olette OK-talossanne. Kerro, mikä sinusta on kulissia? Koska meillä tuntuu olevan siitä vähän eri näkemys.. :)
[/quote]
Näin siis kirjoitin ihan ensin: "Yhden kerran kun oli pomppulinnassa, jossa oli tällaisia kakaroita, jotka siis tahallaan hyppivät toisten lasten päälle ja kiusasivat pienempiään rajustikin, poikani loukkasi aika pahasti ja kuten arvata saattaa, ei näiden kullan nuppujen vanhempia näkynyt."
Eikös tuosta ihan selvä, että oma lapseni oli pomppulinnassa ja hän loukkasi kun päälle pompittiin ja siellä oli muutakin kiusaamista? Vasta seuraavassa viestissä avasin tilannetta enemmän, eli komensin pikkutytön paidanrepijää ja pyysin valvojan(joka ei ehkä nähnyt tai tajunnut tilannetta kun lapsia oli paljon pomppimassa ja hoiti samalla maksuja), joka sai tämä loppumaan hakemalla kaksi niistä kiusaajista pois (en minä, minulle vain naurahdettiin ylimielisesti kun komensin).
Ja tosiaan meillä ei voi yltiöpäisesti riehua kun pitää varoa konttaavaa vauvaa, mutta omassa huoneessa saa riekkua kun ei ole pelkoa vauvan loukkaantumisesta.
[/quote]
Jos teillä kotona isompi lapsi ei osaa kotona olla ilman että teloo vauvan niin kyllä miettisin vähän tarkemmin miten se osaa käyttäytyä. Oikeasti.
Pomppulinnassa nyt voi tapahtua jos sinne pääsee liian vanhoja, siitä olisi pitänyt infota omistajalle ettei valvoja valvo ja tilanne karkaa käsistä. Mutta haukkua sitten niitä lapsia? Varsinkin jos lapsesi ensin leikki niiden kanssa ja jotain tapahtui ettekä selvittäneet tilannetta.
Itselläni on kolme lasta ja nähnyt ettei se itkevä ja huutava ole välttämättä puhtoisin pulmunen vaan saattaa olla se joka aloittaa tilanteet. Kannattaa vähän miettiä miten toimii, onko oma lapsi suoraan uhri muiden kanssa -mutta sitten palataan siihen että pelkäät vauvasi puolesta ja esikoisellesi paras paikka on oma huone. Mitä jos saisit siihen muutoksen? Etkä pistä lasta huoneeseensa huutamaan. Vaikka hyvä että saa sentään huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse taistelusi. Älä uhkaile sellaisella, mitä et voi pitää ("et pääse enää ikinä mukaan") ja pidä kiinni ainoastaan niistä rajoista, mitkä ovat ehdottomat. Ne loput tulevat sitten itsestään ja yhteisymmärryksessä, ilman tappeluja. Esimerkiksi karkin syömisessä voi joskus joustaa jos on ollut vaikka pitkä shoppailupäivä, ei tarvitse odottaa varsinaiseen karkkipäivään. Sen sijaan lyömisen nollatoleranssi on ehdoton joka tilanteessa, ja aikuinen tästä paras esimerkki. Eli jos annat luunapin, älä odota ettei lapsesi lyö kaveria nyrkillä. Satuttaminen on aina satuttamista, se miten se tehdään, on ihan toissijaista.
Tee lapselle selväksi oma arvosi. Sinä olet vanhempi, sinä syöt nyt ruokaa. Sinä et lähde mukaan jokaiseen päähänpistoon etkä ole pompoteltavissa. Ole johdonmukainen, ja tee selviksi tilanteet, missä on sopivaa lähteä leikkipaikalle remuamaan ja ne tilanteet eivät ole kesken ruokailun.
Oma kasvatustehtäväni on vielä kesken, mutta johdonmukaisuus ja asioiden ennalta suunnittelu ovat helpottaneet ongelmatilanteita kummasti. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että jokailtaista hampaiden pesusta tappelua ei enää olekaan vaan lapsi pesee hampaansa mukisematta.
Ulkomailla ja Suomessa asuneena ihmettelen kovasti yhtä asiaa; miksi suomalaiset perheet ovat niin kovaäänisiä? Vanhemmat huutaa lapsille, lapset huutaa takaisin, lapsi huutaa vanhemmalle, hän huutaa takaisin. MIKSI EI ENÄÄ OSATA KESKUSTELLA NORMAALILLA ÄÄNENSÄVYLLÄ, edes julkisilla paikoilla kuten marketeissa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:57"]
Millä ilveellä saat pojan häiriköinnistä ADHD:n ja tytöstä on tyrannin? ADHD saattaa olla molemmilla tai ei kummallakaan. Hienosti tosin tulivat sinunkin sukupuolioletuksesi esille lyhyessä foorumikommentissa.
[/quote]
ADHD on pelkkä tekosyy lapsille joita ei ole jaksettu tai viitsitty kasvattaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:22"]
Vanhemmilla pitää olla auktoriteetti omaan lapseensa. Kaikilla sitä vaan ei ole.
[/quote]
Valitettavasti tänä päivänä nämä suomalaiset nykyvanhemmat on lapsiaan palvovia vellilellihousuja ja siksi tulee tuollaisia määrääviä tyranneja jotka eivät todennäköisesti tule pärjäämään työelämässä koska siellä heiltä otetaan ne turhat luulot pois tai vaihtoehtoisesti heistä tulee päällepäsmäreitä kiusaajia jotka saa työpaikkakiusaamissyytteitä ja erotetaan.
Täällä Suomessa lapset päättää äänekkäästi jopa sen mitä koko perhe syö päivälliseksi ja isi ja äiti kumartelee lasta ja matelee maata hänen edessään. Sitä on ulkomaalaisetkin täällä asuneet työkaveritkin kaupassa käytyään ihmetelleet että miksi täkäläiset lapset saavat pyörittää koko perhettä miten lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:41"]
"Kivasti muuttuu ääni kellossasi! :D"
Ai miten niin? Kun kerroin tuon tapahtumankulun? En sitä tuohon aiempaan jaksanut kirjoittaa, koska se ei ollut tarpeen. Mutta kyllä ilman muuta puutun aina kiusaamistilanteisiin, se on itsestäänselvyys, jota en ajatellut että tarvitsee erikseen mainita.
[/quote]
Niin, taas se KULISSI nousee. Et voi myöntää edes omia virheitäsi. :)
Mutta hei; ensin et puhunut että sinun lapsi olisi ollut pomppulinnassa, tai häneen olisi sattunut, saati että tilanne olisi ollut suoranaista kiusaaamista.
Loppupelissä siis muut vanhemmat jätti lapsensa, valvoja on nuori poika joka ei tee hommaansa ja sinun lapsi fyysisesti rääkätty. Sinä menitkin puuttumaan tilanteeseen ja homma loppui! Mutta yhä teet siitä numeron. Luultavasti se koko juttu ei ole sitä mitä sinä kirjoitat KULISSISTASI vaan se oma ihana, rääkätty lapsesi osaa ärsyttää ja innostaa muut lapset, sinä vedät omasi pois ja saat kaikista syyllisiä.
Mutta hei: ompahan se oma huone, jossa lapsi voi huutaa kun olette OK-talossanne. Kerro, mikä sinusta on kulissia? Koska meillä tuntuu olevan siitä vähän eri näkemys.. :)
[/quote]
Näin siis kirjoitin ihan ensin: "Yhden kerran kun oli pomppulinnassa, jossa oli tällaisia kakaroita, jotka siis tahallaan hyppivät toisten lasten päälle ja kiusasivat pienempiään rajustikin, poikani loukkasi aika pahasti ja kuten arvata saattaa, ei näiden kullan nuppujen vanhempia näkynyt."
Eikös tuosta ihan selvä, että oma lapseni oli pomppulinnassa ja hän loukkasi kun päälle pompittiin ja siellä oli muutakin kiusaamista? Vasta seuraavassa viestissä avasin tilannetta enemmän, eli komensin pikkutytön paidanrepijää ja pyysin valvojan(joka ei ehkä nähnyt tai tajunnut tilannetta kun lapsia oli paljon pomppimassa ja hoiti samalla maksuja), joka sai tämä loppumaan hakemalla kaksi niistä kiusaajista pois (en minä, minulle vain naurahdettiin ylimielisesti kun komensin).
Ja tosiaan meillä ei voi yltiöpäisesti riehua kun pitää varoa konttaavaa vauvaa, mutta omassa huoneessa saa riekkua kun ei ole pelkoa vauvan loukkaantumisesta.
[/quote]
Jos teillä kotona isompi lapsi ei osaa kotona olla ilman että teloo vauvan niin kyllä miettisin vähän tarkemmin miten se osaa käyttäytyä. Oikeasti.
Pomppulinnassa nyt voi tapahtua jos sinne pääsee liian vanhoja, siitä olisi pitänyt infota omistajalle ettei valvoja valvo ja tilanne karkaa käsistä. Mutta haukkua sitten niitä lapsia? Varsinkin jos lapsesi ensin leikki niiden kanssa ja jotain tapahtui ettekä selvittäneet tilannetta.
Itselläni on kolme lasta ja nähnyt ettei se itkevä ja huutava ole välttämättä puhtoisin pulmunen vaan saattaa olla se joka aloittaa tilanteet. Kannattaa vähän miettiä miten toimii, onko oma lapsi suoraan uhri muiden kanssa -mutta sitten palataan siihen että pelkäät vauvasi puolesta ja esikoisellesi paras paikka on oma huone. Mitä jos saisit siihen muutoksen? Etkä pistä lasta huoneeseensa huutamaan. Vaikka hyvä että saa sentään huutaa.
[/quote]
no en jaksa jauhaa pomppulinnasta enempää, se tilanne oli niin selkeä.
mutta kuten sanoin; meillä saa olla miten tykkää siihen rajaan asti, ettei kukaan kärsi. poika yksin nyt harvoin riehuu mutta kolme eskarilaista ja star wars leikit menee joskus sen verran riehumiseksi ettei vauvan vierellä ole ihan turvallista. siksi tykkäävät olla omassa huoneessaan kaverien kanssa leikkimäsdä niitä. usein kyllä mm. rakentelevat vayvalle dubloista kaikkea, joten osaavat kyllä rauhoittuakin. normaaleita, terveitä leikkiviä lapsia, joilla on hyvät käytöstavat. :)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:38"]
Ulkomailla ja Suomessa asuneena ihmettelen kovasti yhtä asiaa; miksi suomalaiset perheet ovat niin kovaäänisiä? Vanhemmat huutaa lapsille, lapset huutaa takaisin, lapsi huutaa vanhemmalle, hän huutaa takaisin. MIKSI EI ENÄÄ OSATA KESKUSTELLA NORMAALILLA ÄÄNENSÄVYLLÄ, edes julkisilla paikoilla kuten marketeissa???
[/quote]
kun kaikki haluaa huomiota, sitten kaikki huutaa vaan lisää ja lisää, sitten ne kaikki häiritsee muita ja jos joku menee huomauttamaan asiasta niin ne menee facebookiin avautumaan ja nolaa itsensä ja lapsensa siinä samalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten olisi ranskalainen kasvatus? Hakataan avokämmenellä, niin ihmeen siivosti istuvat ravintolassa.
Vai kannattaisiko kuitenkin antaa lapselle huomiota, jos se sitä kerran tarvitsee.
Johdonmukainen kasvatus, jos joku asia on ei, niin se myös on, eikä lipsuta. Vanhaa kunnon maalaisjärkeä käyttäen. Muistakaa hyvät ihmiset, että rajat on rakkautta! Nykyään näkee ihan liikaa lapsia, joita ei osata pitää kurissa, se ei tatkoita että heitä kohdellaan kaltoin, päinvastoin, lapsi kokee olonsa turvalliseksi sellaisen aikuisen seurassa, joka tietää mitä tekee. Ap.n esimerkkilapsissa kumpaistakin on kasvatettu kuin pellossa, en tajua miten. Aikuset ihmiset suostuvat olemaan pukkukakaroiden pelinappuloina, selkäsaunan ansaitsisivat molemmat pennut. Lapsen täytyy saada olla lapsi, mutta ei sen hinalla, että heistä tulee käytöshäiriöisiä hirviöitä. Toinen ääripää on kieltää aina ja ihan kaikesta, sitäkään en aja takaa, taas yksi hyvä ohje tähänkin: ne rajat.. Toinen, mitä lapset rakastaa, on rutiinit. Mennään nukkumaan samoihin aikoihin, syödään säännöllisesti, tulee tasapainoinen lapsi. Tässä minun mielipide tähän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon samalla linjoilla kuin 3, eli todella hankala kysymys, kun en ainakaan itse halua kasvattaa lapsesta mitään kiltteydestä kipeää ja näkymätöntä aikuista, jolle tulee aikuisena tästä johtuen mielenterveydellisiä ongelmia. Toisaalta en todellakaan halua, että päädytään tuohon kuin esimerkissäsi pikkutytön tilanteessa. Pojalla oli varmaan ihan ongelmiakin, mistä ei voi tuon perusteella tietää.
Itse ainakin yritän kasvattaa lapset niin, että he saavat vanhemmilta sen verran huomiota ja arvostusta, ettei sitä tarvitse hakea epätoivoisilla keinoilla esim julkisilla paikoilta, tai sitten kaikilta lähipiirin aikuisilta. Eli annan lapselle sen mitä hän tarvitsee, jotta hänen ei tarvitse sitä hakea radikaaleilla keinoilla. Ja mielestäni tämän voi tehdä niin, ettei keskeytä joka kerta omaa juttuaan, vaan toteaa lapselle, että odota hetki, kuuntelen kohta asiasi jne. Ja sitten se lupaus pidetään. Myös sitä rakkautta ja hellyyttä annetaan ehdoitta ja paljon, jotta lapsen ei sitä tarvisi jatkuvasti itse hakea tempuillaan. Yksi mikä tuli mieleeni tuon tytön tapauksessa on sekin, että tyttöä ei välttämättä ole kasvatettu siihen että kaikkea ei saa mitä haluaa jne. Eli aina ostetaan se mitä pyytää.
Silti liian radikaalisti en tekisi toisistra päätöksiä hetkellisen käytöksen perusteella. Ei voi kuitenkaan aina tietää taustoja; onko esim lapsi ollut vasta vakavasti sairas/joku läheinen kuollut/jne ja nyt janoaa muilta huomiota, ja sitä yritetään kovasti antaa, vaikkakin vähän väärin keinoin.
On niin paljon vastauksia etten kaiikkia nyt lukenut.
Oma tieto ja kokemus puhuu sen puolesta että jos lapsi saa todellista normaalia huomiota niin hän malttaa olla välillä myös huomiotta. Eli jos kaikki huomio on sellaista että äkkiä nyt sitten, leikitään tää nyt alta pois että pääsen tekemään jotain oikeasti mukavaa niin lapsi jatkaa sen huomion kärttämistä. Mtta jos aikuinen selvästi on lapsen kanssa tai keskuatelee keskustelunsa kunnolla lapsen kanssa niin lapsi ymmärtää paremmin että välillä keskitytään muuhun kuin häneen. Ja stten kun on hänen vuoronsa niin sitten on todella hänen vuoronsa.
Ja sitten on myös nämä lapset jotka saavat aikuisen huomion aainoastaan negatiivisen käytöksen kautta. Aika selvää on millaista käytöstä tuo kannustaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:22"]
Vanhemmilla pitää olla auktoriteetti omaan lapseensa. Kaikilla sitä vaan ei ole.
[/quote]
Valitettavasti tänä päivänä nämä suomalaiset nykyvanhemmat on lapsiaan palvovia vellilellihousuja ja siksi tulee tuollaisia määrääviä tyranneja jotka eivät todennäköisesti tule pärjäämään työelämässä koska siellä heiltä otetaan ne turhat luulot pois tai vaihtoehtoisesti heistä tulee päällepäsmäreitä kiusaajia jotka saa työpaikkakiusaamissyytteitä ja erotetaan.
Täällä Suomessa lapset päättää äänekkäästi jopa sen mitä koko perhe syö päivälliseksi ja isi ja äiti kumartelee lasta ja matelee maata hänen edessään. Sitä on ulkomaalaisetkin täällä asuneet työkaveritkin kaupassa käytyään ihmetelleet että miksi täkäläiset lapset saavat pyörittää koko perhettä miten lystää.
[/quote]
Yleistystä.
Meillä aikuiset suunnittelee ruoat ja lapset syö. Mutta. Joskus otetaan lapset ruoan suunnitteluun mukaan ja tehdään yhdessä. Ei se ole lapsen mielen mukaan pomppimista. Opetetaan vain, että ruoanlaitto on mukavaa ja arkisiakin asioita voidaan tehdä yhdessä. Jos lapsi ei saa osallistua mihinkään, niin miten hän oppii mitään. Pienet on helppo leikin varjolla opettaa kotitöihin. Teinille on vähän myöhästä alkaa paasaamaan siitä siivoamisesta yms kun ei tee mitään. Näin kärjistettynä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:48"]
Ap, miten olisi ranskalainen kasvatus? Hakataan avokämmenellä, niin ihmeen siivosti istuvat ravintolassa. Vai kannattaisiko kuitenkin antaa lapselle huomiota, jos se sitä kerran tarvitsee.
[/quote]
Kannatetaan! tekis hyvää suomalaisille lelliperseillekin!
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]eikai meiltä ole ns maalaisjärki kadonnut? ihan perusjutut eli syy ja seuraus. tunteita saa näyttää ja pitää ääntä mutta rajansa kaikella. täällä syyslomalla lapsiryhmissä oli ihania mukuloita mutta joillain oli omat vanhempansa ihan tossun alla. kirkunaa ja kitinää kun ei saanut jotain tai piti tehdä jotain jne jne. seuraus esim yhdessä kirkunakohtauksessa: äiti ei mennyt pois vaan jäi lapsiryhmän kanssa ettei Nicopetterillä 7v tullut ikävä. ps Nicopetteri unohti äitinsä välittömästi kun peli alkoi. Toinen lahjottiin karkkipussilla, pehmolelulla JA jollain lasersotalupauksella. tämmöisiä oli paljon... :(
"jos kirkumalla saa karkkipussin, mitä saankaan superkirkumisella? "
[/quote]
Itse saattaisin luvata lapselle jotain mukavaa palkkioksi, jos käyttäytyy hyvin. En nyt ehkä mitään ostettavaa, vaan yhteistä tekemistä. Esim. Lapsi alkaa väsyä kaupassa.Selittäisin, että ymmärrän, että väsyttää, mutta käytös x ei ole hyväksyttävää, koska y ja saattaisin sanoa:" Jos nyt jaksat olla nätisti kauppareissun ajan, niin pelataan kotona yhdessä." tms.
Onko tämä ihan väärä tyyli? Kertokaas.
[/quote] itse asiassa mielestäni on. Hoitaisin tilanteen ehkä muuten samoin, mutta mukava tekeminen kotona ei pitäisi olla palkinto. Kaupassa tulee käyttäytyä hyvin koska siellä tulee käyttäytyä hyvin. Itse sanoisin lapselle että koita nyt jaksaa vielä hetki vaikka väsyttääkin ja että voidaan sitten heti kotiinpäästyä tehdä yhdessä palapeliä. Mutta se ei ole riippuvaista lapsen käytöksestä kaupassa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]eikai meiltä ole ns maalaisjärki kadonnut? ihan perusjutut eli syy ja seuraus. tunteita saa näyttää ja pitää ääntä mutta rajansa kaikella. täällä syyslomalla lapsiryhmissä oli ihania mukuloita mutta joillain oli omat vanhempansa ihan tossun alla. kirkunaa ja kitinää kun ei saanut jotain tai piti tehdä jotain jne jne. seuraus esim yhdessä kirkunakohtauksessa: äiti ei mennyt pois vaan jäi lapsiryhmän kanssa ettei Nicopetterillä 7v tullut ikävä. ps Nicopetteri unohti äitinsä välittömästi kun peli alkoi. Toinen lahjottiin karkkipussilla, pehmolelulla JA jollain lasersotalupauksella. tämmöisiä oli paljon... :(
"jos kirkumalla saa karkkipussin, mitä saankaan superkirkumisella? "
[/quote]
Itse saattaisin luvata lapselle jotain mukavaa palkkioksi, jos käyttäytyy hyvin. En nyt ehkä mitään ostettavaa, vaan yhteistä tekemistä. Esim. Lapsi alkaa väsyä kaupassa.Selittäisin, että ymmärrän, että väsyttää, mutta käytös x ei ole hyväksyttävää, koska y ja saattaisin sanoa:" Jos nyt jaksat olla nätisti kauppareissun ajan, niin pelataan kotona yhdessä." tms.
Onko tämä ihan väärä tyyli? Kertokaas.