Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvatan lapsen, ettei hänestä tule TÄLLAISTA?
30.10.2014 |
Eilen Ikeassa. Äiti tuli vessaan kahden lapsen kanssa ja sanoi tuskastuneena pojalle, ettei ota tätä enää ikinä kauppaan mukaan, ottaa vaan tytön. Poika piti jatkuvaa älämölöä. Kun äiti pesi tytön käsiä, poika tunki naamansa tytön kasvoihin kiinni ja hölisi "mööömööömöööö". Ei lopettanut, vaikka kiellettiin. Tyttö oli todella kärsivän ja stressaantuneen oloinen veljen seurasta.
Menin ravintolaan. Siellä oli vanhemmat ja isovanhemmat yhden 6-vuotiaan tytön kanssa syömässä. Tyttö kilkatti koko ajan aikuisten puheen päälle ja vaati koko ajan huomiota. Hän sai sitä myös, mutta mikään ei riittänyt, vaan kaikkien huomion olisi koko ajan pitänyt olla tytössä. Ravintolassa on tosi kiva, iso leikkitila. Tyttö ei viihtynyt siellä yhtään yksin, koko ajan olisi pitänyt jonkun aikuisen seistä vieressä. Vuorotellen aikuiset kävivätkin siellä, mutta tässäkään mikään ei riittänyt tytölle. Lopulta hän alkoi äidilleen nurista, kun lonkkasairas mummo ei suostunut enää toista kertaa lenkkaamaan sinne leikkitilaan vaan olisi halunnut istua juomassa kahvia ja nauttimassa seurasta.
Miten kasvatan lapsen, ettei hänestä tule tuollaista itserakasta pikktyrannia?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:48"]
Ap, miten olisi ranskalainen kasvatus? Hakataan avokämmenellä, niin ihmeen siivosti istuvat ravintolassa. Vai kannattaisiko kuitenkin antaa lapselle huomiota, jos se sitä kerran tarvitsee.
[/quote]
Kannatetaan! tekis hyvää suomalaisille lelliperseillekin!
[/quote]
Voiko tätä sitten soveltaa, jos esim ukko ei siivoa/menee kaljalle töiden jälkeen vaikka kotona olisi tekemistä/sanoo sinulle loukkaavasti/ei tee jotain mitä pyydät/käyttäytyy huonosti/kiukuttelee/jne, niin myös siihe ukkoon? Eli saan läimäistä lelliperseukkoani naamalle jos toimii mielestäni väärin?
Mietin vaan ihan oikeasti yhtä ketjua joskus aikoja sitten, kun joku kertoi lyöneensä ukkoaan avokämmenellä, ja katuvansa sitä. Tämä ks henkilö lynkattiin täysin, ja toivottiin että mies tajuaa jättää tällaisen sekopää-perheväkivaltaisen naisen. Ja toivottiin myös että mies tekee rikosilmoituksen naisesta. Silloin mietin itsekseen, että jos joku laittaisi avauksen, mutta miehen tilalle lapsen, niin silloin varmaan tulisi 25% tällaisia kommentteja, että hyvä vaan, lapset sietäisikin kasvattaa fyysistä kuritusta käyttämällä, 25% tuomitsisi, ja 50% varmaan sanoisi että ei se mitään, kaikilla menee joskus hermot, nyt vaan skarppaat! Pyydä apua jaksamiseesi!
En siis kannata miehen enkä lapsen lyöntiä, ja tämä nyt ei liity edes aiheeseen. Mutta onko kukaan muukaan ikinä miettinyt kuinka kaksinaismoralistista on tuomita väkivalta aikuista kohtaa täysin -mutta kun uutisoidaan opettajasta/kauppiaasta joka on tempassut 10-vuotiasta turpaan, niin aavee -raati (ja muukin sosiaalinen media) hurraa ja toitottaa että hyvä kun joku sentään kouluttaa noita räkänokkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:06"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:04"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:55"]eikai meiltä ole ns maalaisjärki kadonnut? ihan perusjutut eli syy ja seuraus. tunteita saa näyttää ja pitää ääntä mutta rajansa kaikella. täällä syyslomalla lapsiryhmissä oli ihania mukuloita mutta joillain oli omat vanhempansa ihan tossun alla. kirkunaa ja kitinää kun ei saanut jotain tai piti tehdä jotain jne jne. seuraus esim yhdessä kirkunakohtauksessa: äiti ei mennyt pois vaan jäi lapsiryhmän kanssa ettei Nicopetterillä 7v tullut ikävä. ps Nicopetteri unohti äitinsä välittömästi kun peli alkoi. Toinen lahjottiin karkkipussilla, pehmolelulla JA jollain lasersotalupauksella. tämmöisiä oli paljon... :(
"jos kirkumalla saa karkkipussin, mitä saankaan superkirkumisella? "
[/quote]
Itse saattaisin luvata lapselle jotain mukavaa palkkioksi, jos käyttäytyy hyvin. En nyt ehkä mitään ostettavaa, vaan yhteistä tekemistä. Esim. Lapsi alkaa väsyä kaupassa.Selittäisin, että ymmärrän, että väsyttää, mutta käytös x ei ole hyväksyttävää, koska y ja saattaisin sanoa:" Jos nyt jaksat olla nätisti kauppareissun ajan, niin pelataan kotona yhdessä." tms.
Onko tämä ihan väärä tyyli? Kertokaas.
[/quote] itse asiassa mielestäni on. Hoitaisin tilanteen ehkä muuten samoin, mutta mukava tekeminen kotona ei pitäisi olla palkinto. Kaupassa tulee käyttäytyä hyvin koska siellä tulee käyttäytyä hyvin. Itse sanoisin lapselle että koita nyt jaksaa vielä hetki vaikka väsyttääkin ja että voidaan sitten heti kotiinpäästyä tehdä yhdessä palapeliä. Mutta se ei ole riippuvaista lapsen käytöksestä kaupassa.
[/quote]
Tuohan nimen omaan on lapsen motivoimista mieluisella asialla, jotta jaksaa olla kaupassa = kannustin = palkkio.
Minä en kyllä selityksestä huolimatta kirkuvalle lapselle antaisi sitä iloa, että heti kotona kootaan palapeliä joka tapauksessa. Tosin sitä voidaan koota sitten myöhemmin samana päivänä kun kauppareissu on jo unohtunut ja puuhaillaan ihan muuta.
En ihan ymmärrä pointtiasi.
Erityislasta ei läheskään aina erota ns normaalilapsesta. Meidän erityislapsi, ulkoisesti ihan normaalin näköinen, on varmasti herättänyt paljon pahennusta, ja olisin aivan hajalla enkä liikkuisi lapsen kanssa missään, jos aina miettisin mitä muut meidän perheestä ja minun kasvatusmetodeistani ajattelee.
Hajotkaa omaan erinomaisuuteenne. Se sattuma, että olette saaneet normaaleja, rauhallisia lapsia, ei tosin kerro kasvatustaidoistanne mitään.