Miten kasvatan lapsen, ettei hänestä tule TÄLLAISTA?

Sanoisin että kyse on kunnioituksesta. Siis siitä, että lasta kunnioitetaan yhteisön jäsenenä ja vastaavasti häneltä odotetaan kunnioitusta muita jäseniä kohtaan. Ja se lähtee jo siitä, että leikki-ikäinen ei saa ottaa lelua äidin kädestä :-)
Minunkin mielestäni päälle puhuvat ja riehuvat lapset ovat tosi rasittavia, mutta ei se ole ipanoiden vika vaan aikuisten, jotka eivät ole osanneet tai halunnet opettaa, miten käyttäydytään.
Aika usein näkee sitä, että lapset jotka käyttäytyvät huonosti leikki-ikäisinä jatkavat samaa koulu-ikäisinä, kun se ei enää olekaan ok. Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, kun ei "vaihe" olekaan mennyt itsestään ohi.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:34"]

Meillä on ollut alusta asti selvää, että esim toisen puheen päälle ei puhuta eikä huomiota saa kesken keskustelun. Tämä koskee kaikkia ikään katsomatta, eli me aikuisetkaan emme puhu lapsen päälle tai keskeytä kuuntelua jutellaksemme toisen aikuisen kanssa. En kestä yhtään niitä päälle puhuvia kakaroita jos suoraan sanotaan. Vielä vähemmän kestän aikuisia, jotka puhumisen/kuuntemisen keskeyttävät lapsen kälätyksen takia.

Meillä 6-vuotias poika saattaa väsyneenä kotona mölöttää joitain tuollaista älytöntä, ja mielestäni kotona saakin olla juuri sellainen kun itse haluaa (kunhan nyt joku raja on, ettei muut kärsi) mutta kylässä/kaupassa en hyväksy sitä ollenkaan, sekin on ollut alusta asti selvää miten kodin ulkopuolella käyttäydytään. Jos meinaa mennä temppuiluksi eikä poika usko kietoani kerrasta, sanon että odota sitten että kauppias tulee ojentamaan sinua jos et minua usko. Tietää, ettei toisia ihmisiä häiritä kaupoissa tai muuallakaan. Fiksu poika. Koskaan ei tarvitse hävetä hänen kanssaan. Jos nähdään joku tuollainen mölisijä, saatan jopa sanoa pojalle, että sua ei onneksi koskaan tarvitse komentaa eikä hävetä, kun olet niin fiksu ja hyväkäytöksinen. Kehun siis tarvittaessa, en koskaan hauku. Toki olen kertonut erityislapisita hänelle, jos on joskus ihmetellyt jonkun käytöstä.

Eihän tämä ole ihan ilmatteeksi tullut, vaan pienestä asti ollaan oltu johdonmukaisia ja jouduttu kyllä niihin kasvatustilanteisiin kaupoissa, mutta ei enää vuosiin. Sanoisin, että jos 6-vuotias käyttäytyy miten sattuu, niin alkaa olla pikkuhiljaa myöhäistä saada enää käyttäytymään ihmisen tavoin.

[/quote]

Vihdoinkin jotain konkreettisia neuvoja,  kiitos! 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:15"]Tiukalla kurilla saat hiljennettyä lapsen. Loppuelämäksi. Sitten hänestä voi tulla ns. näkymätön lapsi, joka potee itseään terapioissa.

Onkin mielenkiintoista, miten huomionkipeän lapsen kasvattaa niin, että hän saa olla oma itsensä, ettei häntä nitistetä, mutta ei kuitenkaan tyrannisoi.

Minä itse olen empatiakasvatuksen kannalla. Eli aina puhuu omista tunteita ja toisten tunteista. Että jokainen saa vuorollaan tehdä mitä haluaa.

Ja muuten, tuo poika tuntuu kyllä adhd:lta, ja sille ei voi mitään. Tuo tyttö on se tyranni.
[/quote]

Minut on kasvatettu juuri noin. En osaa käsitellä ja ilmaista tunteitani ja omat tunteeni pelottaa.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:23"]

Olen itse hyvin avoin ja puhelias ihminen. En ole tarvinnut mitään terapiaa, hyvin pärjännyt elämässä, paljon ystäviä,  jne. Lapsena ei olisi tullut mieleenkään kilkattaa omia asioita aikuisten puheen päälle. Kuuntelin kyllä, kun aikuiset jutteli ja keskusteluun sai osallistua, mutta ei kukaan, lapsikaan,  saanut keskeyttää täysin toisen puheenvuoroa, piti odottaa omaa vuoroa. Kyllä sen aina sai, lapsikin.

Mulle ei olisi jossain ravintolassa tullut mieleenkään,  että jonkun äidin tai mummin olisi pitänyt tulla viereen toljottamaan,  kun leikin leikkipaikassa. Oli ihanaa, jos jossain oli leikkipaikka ja siellä sai touhuta ihan mielensä mukaan! Aikuinen olisi vaan ollut häiriöksi.

Eikö adhdt muka voi ohjata toisenlaiseen käytökseen?  Se, että vaan tuskastuneena ilmoittaa, että mä en ota sua enää ikinä mukaan, tuskinpa auttaa asiaa.

Ap

[/quote]

MINKÄ IKÄISENÄ vertaat itseäsi nyt? Koska minä olen ainakin ollut melkoinen sählä ja tykännyt höpistä, enkä voi ainakaan itse sanoa että olisin sellaisena syntynyt että malttaisin odottaa omaa vuoroa puhumaan.

Oma poika on esikoulussa ja hän pätee sillä että osaa viitata puheenvuoron, 4- vuotias pikkusisko kun ei osaa. Muttei osannut poikakaan vuosi aikaisemmin vaan tahtoi pälättää innoissaan jotain juttujaan.

Tunnut melko kohtuuttomalta, ehkä ymmärrät asian JOS saisit vilkkaan lapsen, ei sitä ihan samalla tavalla opeteta kuin rauhallista lasta. Mutta väitän, että kyllä hiljainenkin lapsi jää helposti kouluttamatta -eihän sillä koskaan ole konflikteja- mutta kaikki joskus tekee väärin eikä ymmärrä toisia.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:23"]

Olen itse hyvin avoin ja puhelias ihminen. En ole tarvinnut mitään terapiaa, hyvin pärjännyt elämässä, paljon ystäviä,  jne. Lapsena ei olisi tullut mieleenkään kilkattaa omia asioita aikuisten puheen päälle. Kuuntelin kyllä, kun aikuiset jutteli ja keskusteluun sai osallistua, mutta ei kukaan, lapsikaan,  saanut keskeyttää täysin toisen puheenvuoroa, piti odottaa omaa vuoroa. Kyllä sen aina sai, lapsikin.

Mulle ei olisi jossain ravintolassa tullut mieleenkään,  että jonkun äidin tai mummin olisi pitänyt tulla viereen toljottamaan,  kun leikin leikkipaikassa. Oli ihanaa, jos jossain oli leikkipaikka ja siellä sai touhuta ihan mielensä mukaan! Aikuinen olisi vaan ollut häiriöksi.

Eikö adhdt muka voi ohjata toisenlaiseen käytökseen?  Se, että vaan tuskastuneena ilmoittaa, että mä en ota sua enää ikinä mukaan, tuskinpa auttaa asiaa.

Ap

[/quote]

Lapset on oikeasti niin valtavan erilaisia. Esim. tuo meidän nuorempana hyvin vaikea tytär ei koskaan vauvanakaan viihtynyt oikein hetkeäkään yksin. Koko ajan piti sylittää, kanniskella, tai alkoi vihainen huuto. Samanlainen leikki-ikäisenä.  Tuollainen yksin leikkipaikalla viihtyminen olisi ollut ihan täysin mahdoton ajatus. Ei sitä olisi saanut siellä millään pysymään, kun ei sitä ole koskaan kiinnostanut asiat esim. lelut vaan vain ihmisten seura ja huomio. Leikkipaikalle vieminen ja sanominen että nyt leikit siellä hetken rauhassa olisi johtanut vain huomion hakemiseen mölyämisellä, juoksentelulla tai lelujen rikkomisella. 

Aikuisten päälle puhuminenkin, joo toimii rauhallisilla lapsilla juuri noin. Erittäin impulsiiviset eivät välttämättä kovin pieninä taas pysty hallitsemaan itseään vaan vaikka kyllä tietäisivät säännöt että ei saa puhua päälle, tulevat puhuneeksi kumminkin. Ja "kurinpalautukset" johtaa usein vaan kierteen pahenemiseen. Itsekin muistan tilanteita joissa tytär häiritsi ja mölysi ja kielsin sen. Ei malttanut kauaa olla kuitenkaan kunnolla ja sitten jos aloin itse hermostua, homma menikin tahtojen taisteluksi, tytär tahallaan ärsytti ja provosoi saadakseen reaktioita. Hänen mielestään oli hauskaa kun äiti tai isä oli vihainen.

Mutta tosiaan, tuokin on nyt nykyään ihan koulussa hyvin pärjäävä, hyvin käyttäytyvä lapsi. Ei ne sentään toivottomia tapauksia kaikki ole vaikka olisivatkin alle kouluikäisenä vaikeita. Toisten temperamentti on vaan sellainen että sitä on vähän vaikeampi ja hitaampi oppia hallitsemaan.

t. 6

Siinä vaiheessa lähtö kotiin, kun käytös menee tuollaiseksi.

Tosin voi olla, että sitä nuo lapset tahtovatkin...

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:37"]

Sanoisin että kyse on kunnioituksesta. Siis siitä, että lasta kunnioitetaan yhteisön jäsenenä ja vastaavasti häneltä odotetaan kunnioitusta muita jäseniä kohtaan. Ja se lähtee jo siitä, että leikki-ikäinen ei saa ottaa lelua äidin kädestä :-) Minunkin mielestäni päälle puhuvat ja riehuvat lapset ovat tosi rasittavia, mutta ei se ole ipanoiden vika vaan aikuisten, jotka eivät ole osanneet tai halunnet opettaa, miten käyttäydytään. Aika usein näkee sitä, että lapset jotka käyttäytyvät huonosti leikki-ikäisinä jatkavat samaa koulu-ikäisinä, kun se ei enää olekaan ok. Ja sitten vanhemmat ihmettelevät, kun ei "vaihe" olekaan mennyt itsestään ohi.

[/quote]

Juuri näin! Tuo ota arvo itsellesi, anna arvon toisillekin onkin hyvä periaate!

Ooh, ollaan päästy julkisuuteen. Olet nimittäin kyylännyt meidän perhettä.

Huomionkipeään lapseen auttaa vain huomioiminen. Ennakoiva, positiivinen huomioiminen, ettei sitä huomiota tarvitse kerjätä ja hakea.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:34"]

Meillä on ollut alusta asti selvää, että esim toisen puheen päälle ei puhuta eikä huomiota saa kesken keskustelun. Tämä koskee kaikkia ikään katsomatta, eli me aikuisetkaan emme puhu lapsen päälle tai keskeytä kuuntelua jutellaksemme toisen aikuisen kanssa. En kestä yhtään niitä päälle puhuvia kakaroita jos suoraan sanotaan. Vielä vähemmän kestän aikuisia, jotka puhumisen/kuuntemisen keskeyttävät lapsen kälätyksen takia.

Meillä 6-vuotias poika saattaa väsyneenä kotona mölöttää joitain tuollaista älytöntä, ja mielestäni kotona saakin olla juuri sellainen kun itse haluaa (kunhan nyt joku raja on, ettei muut kärsi) mutta kylässä/kaupassa en hyväksy sitä ollenkaan, sekin on ollut alusta asti selvää miten kodin ulkopuolella käyttäydytään. Jos meinaa mennä temppuiluksi eikä poika usko kietoani kerrasta, sanon että odota sitten että kauppias tulee ojentamaan sinua jos et minua usko. Tietää, ettei toisia ihmisiä häiritä kaupoissa tai muuallakaan. Fiksu poika. Koskaan ei tarvitse hävetä hänen kanssaan. Jos nähdään joku tuollainen mölisijä, saatan jopa sanoa pojalle, että sua ei onneksi koskaan tarvitse komentaa eikä hävetä, kun olet niin fiksu ja hyväkäytöksinen. Kehun siis tarvittaessa, en koskaan hauku. Toki olen kertonut erityislapisita hänelle, jos on joskus ihmetellyt jonkun käytöstä.

Eihän tämä ole ihan ilmatteeksi tullut, vaan pienestä asti ollaan oltu johdonmukaisia ja jouduttu kyllä niihin kasvatustilanteisiin kaupoissa, mutta ei enää vuosiin. Sanoisin, että jos 6-vuotias käyttäytyy miten sattuu, niin alkaa olla pikkuhiljaa myöhäistä saada enää käyttäytymään ihmisen tavoin.

[/quote]

Niin, kunhan osataan pitää kulisseja niin ok -ja siinä missä sinä haukut muitten lapsia, aikuisia, ketä vaan niin sinä opetat lapsellesi ihan omasta suusta VERTAAMAAN miten muut on huonoja! Ihan käsittämätön moukka.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:44"]

Ooh, ollaan päästy julkisuuteen. Olet nimittäin kyylännyt meidän perhettä.

[/quote]

Ai sä olet taas näitä, jotka heti luulee, että on puhe heistä, kun jotain lukee jossain forumilla. Mulla on yksi sunlainen ystävä,  aina neuroottisesti vinkumassa, että kukakohan on hänestä ja hänen lapsista kirjoittanut nettiin... 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:38"]

Siinä vaiheessa lähtö kotiin, kun käytös menee tuollaiseksi.

Tosin voi olla, että sitä nuo lapset tahtovatkin...

[/quote]

No, mun kaverin lapsi on asperger. Haluaisi vaan olla kotona ja kun perhe yhdessä menee jonnekin, niin järjestää muille niin paskamaiset olot, että varmasti saa tahtonsa läpi. Kurjaa muille lapsille...

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:11"]

Eilen Ikeassa. Äiti tuli vessaan kahden lapsen kanssa ja sanoi tuskastuneena pojalle, ettei ota tätä enää ikinä kauppaan mukaan, ottaa vaan tytön. Poika piti jatkuvaa älämölöä. Kun äiti pesi tytön käsiä, poika tunki naamansa tytön kasvoihin kiinni ja hölisi "mööömööömöööö". Ei lopettanut,  vaikka kiellettiin. Tyttö oli todella kärsivän ja stressaantuneen oloinen veljen seurasta.

Menin ravintolaan. Siellä oli vanhemmat ja isovanhemmat yhden 6-vuotiaan tytön kanssa syömässä. Tyttö kilkatti koko ajan aikuisten puheen päälle ja vaati koko ajan huomiota. Hän sai sitä myös, mutta mikään ei riittänyt, vaan kaikkien huomion olisi koko ajan pitänyt olla tytössä. Ravintolassa on tosi kiva, iso leikkitila. Tyttö ei viihtynyt siellä yhtään yksin, koko ajan olisi pitänyt jonkun aikuisen seistä vieressä. Vuorotellen aikuiset kävivätkin siellä, mutta tässäkään mikään ei riittänyt tytölle. Lopulta hän alkoi äidilleen nurista,  kun lonkkasairas mummo ei suostunut enää toista kertaa lenkkaamaan sinne leikkitilaan vaan olisi halunnut istua juomassa kahvia ja nauttimassa seurasta.

Miten kasvatan lapsen,  ettei hänestä tule tuollaista itserakasta pikktyrannia?

[/quote]

Puhut ap lapsista, heKIN oppivat elämää. Minusta parhaiten oppii ajan ymmärtämisen kautta, ettei vaadita lapsilta liikaa liian pian ja selitetään asioita, muttei leikki-ikäisen kuulu vielä pystyä pysähtyä miettimään asioita muiden kannalta katsottuna, se tulee myöhemmin.

Toistoa tuo tarvitsee, lyhyen selityksen miksi jokin on kiellettyä.

Jos joku ei jää jauhamaan paskaa lapselleen niin minä ainakin sen ymmärrän. Ei se mene yhtään enempää läpi jos jää jauhamaan, ei lapsi sitä jauhamista kuule. On vaan erilaisia lapsia, ne ennestään ujot ja hiljaiset ei osaa käyttäytyä muita paremmin. NiilleKIN saattaa tulla yhtälailla erilaisia ongelmia kasvaessaan kuin lapsi joka ei saa ohjausta miten toimia jos pohditaan lasta joka ei ohjaamista ja neuvoja saa -koska hiljainen lapsi jää yhtälailla vaille läsnäoloa. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Lapset on lapsia, ei minikokoisia aikuisia. Ne oppii asiat ajallaan, kun ovat johonkin asiaan itse kypsiä oppimaan. Puhutaan siis siitä että jotain aikuista häiritsee äänekäs ja menevä lapsi, koska on itse hiljainen ja rauhallinen. Yhtälailla ongelmaa voi olla jos aktiivisessa perheessä lapsi on vetäytyvä eikä tahdo tehdä mitä muut tekee.

Eli aihe on moniulotteinen, on vaan niin helppoa seistä ulkopuolisena tuomitsemassa muitten muksuja. Pahimmillaan tälläinen arvostelu kertoo siitä millainen ongelma oman pään sisällä ihmisellä on joka tuomitsee muita, lapsia erityisesti. Tai sitten näkee että hänellä on oikeus haukkua muiden ihmisten tapaa kasvattaa lapsiaan ja miten etevä itse onkaan.

[/quote]

No en kyllä ymmärrä. Sun jutusta saa kuvan, että lapsen nyt vaan kuuluu olla tuollainen ja ei sille mitään voi, kun se on vaan lapsi. Uskon, että 6-vuotias alkaa olla jo kasvatuksensa tulos. Etsinkin vastausta, miten kasvattaa lapsesta sellainen, kuin itse olin lapsena. Oma itsensä,  mutta muut huomioonottava. Sinun ratkaisusi on antaa lapsen olla pellossa, tuskin on hyvä ratkaisu meille. 

Sisarenikin oli ravintolassa. Olen raskaana. Hän sanoi, että älä vaan kasvata sun lasta tuollaiseksi. Puhui ääneen sen, mitä itse ajattelin. 

Ap

[/quote]

Ennen kouluikää lapsille monesti tulee vielä uhma! Eihän tuollainen lapsi ole vielä ksvatuksen "tulos". Sehän on vielä keskeneräinen lapsi jolla on paljon vielä opittavaa! Mutta hei: kiva jos joku näkee että ihminen kasvatetaan n. kuudessa vuodessa.. Huhhuh.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:34"]

Meillä on ollut alusta asti selvää, että esim toisen puheen päälle ei puhuta eikä huomiota saa kesken keskustelun. Tämä koskee kaikkia ikään katsomatta, eli me aikuisetkaan emme puhu lapsen päälle tai keskeytä kuuntelua jutellaksemme toisen aikuisen kanssa. En kestä yhtään niitä päälle puhuvia kakaroita jos suoraan sanotaan. Vielä vähemmän kestän aikuisia, jotka puhumisen/kuuntemisen keskeyttävät lapsen kälätyksen takia.

Meillä 6-vuotias poika saattaa väsyneenä kotona mölöttää joitain tuollaista älytöntä, ja mielestäni kotona saakin olla juuri sellainen kun itse haluaa (kunhan nyt joku raja on, ettei muut kärsi) mutta kylässä/kaupassa en hyväksy sitä ollenkaan, sekin on ollut alusta asti selvää miten kodin ulkopuolella käyttäydytään. Jos meinaa mennä temppuiluksi eikä poika usko kietoani kerrasta, sanon että odota sitten että kauppias tulee ojentamaan sinua jos et minua usko. Tietää, ettei toisia ihmisiä häiritä kaupoissa tai muuallakaan. Fiksu poika. Koskaan ei tarvitse hävetä hänen kanssaan. Jos nähdään joku tuollainen mölisijä, saatan jopa sanoa pojalle, että sua ei onneksi koskaan tarvitse komentaa eikä hävetä, kun olet niin fiksu ja hyväkäytöksinen. Kehun siis tarvittaessa, en koskaan hauku. Toki olen kertonut erityislapisita hänelle, jos on joskus ihmetellyt jonkun käytöstä.

Eihän tämä ole ihan ilmatteeksi tullut, vaan pienestä asti ollaan oltu johdonmukaisia ja jouduttu kyllä niihin kasvatustilanteisiin kaupoissa, mutta ei enää vuosiin. Sanoisin, että jos 6-vuotias käyttäytyy miten sattuu, niin alkaa olla pikkuhiljaa myöhäistä saada enää käyttäytymään ihmisen tavoin.

[/quote]

Niin, kunhan osataan pitää kulisseja niin ok -ja siinä missä sinä haukut muitten lapsia, aikuisia, ketä vaan niin sinä opetat lapsellesi ihan omasta suusta VERTAAMAAN miten muut on huonoja! Ihan käsittämätön moukka.

[/quote]

Miten niin kulisseja??? En minäkään kaupassa tai kylässä käyttäydy samalla tavalla kuin kotona. Julkisilla paikoilla ei häiritä muita ihmisiä, ei raivota, riehuta, huudeta, mölytä, mutta kotona saa olla sitten ihan miten tykkää (tiettyyn rajaan asti, omassa huoneessa sitten senkin yli).

Ja poika todella joskus kiinnittänyt huomiota riehuviin lapsiin ja sanonut minulle siitä, olen kyllä kehunut, että onneksi sä käyttäydyt fiksusti. Yhden kerran kun oli pomppulinnassa, jossa oli tällaisia kakaroita, jotka siis tahallaan hyppivät toisten lasten päälle ja kiusasivat pienempiään rajustikin, poikani loukkasi aika pahasti ja kuten arvata saattaa, ei näiden kullan nuppujen vanhempia näkynyt. Sanoin pojalle, että sä oletkin fiksumpi, et tekis ikinä mitään tuollaista kamalaa. Kyllä kehun siis muutenkin, mutta tuo tilanne jäi mieleen, kun sai oikein hyvän esimerkin mikä on huonoa käytöstä ja mikä hyvää.

Huh kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Huonosti käyttäytyvät lapset ovat se hinta, mitä maksamme nykyisin siitä, että lapsia ei kasvateta olemaan näkymättömiä ja hiljaisia sivusta seuraajia. Ei tietysti tarvitsisi olla, mutta sanoisin, että eivät aikuiset ennen olleet sen taitavampia kasvattajia. Kuten joku jo hyvin kirjoitti, lapset saatiin kurilla hiljaisiksi, mutta sitä hintaa maksetaan terapiassa aikuisena tms. Ja kai lapsen kasvatuksessa tavoite on saada aikaan enemmän itseensä tyytyväinen kuin vain hiljainen ihminen? Ja itsekin ainakin muistan ja olen monelta kuullut, että lapset saattoivat olla todella julmia toisilleen heti, kun vanhemman silmä vältti. Todella syvällistä hyvän käytöksen ymmärtämistäkö? Eli kun nyt löytyisi se sukupolvi, joka osaisi kasvattaa lapsista SEKÄ ok käyttäytyviä ETTÄ itseään normaalisti ilmaisevia!

Itse olin se superhyvin käyttäytyvä kiltti tyttö, mutta kyllä siitä on kärsitty. Esikoiseni oli pikkulapsena ihan unelma sillä tavalla, ettei todellakaan juossut kehää ja mölissyt kuten monet pikkupojat, MUTTA ne mölinät ja ihan ihmeelliset tempaukset ovat tulleet myöhemmin. Haemme hänelle nyt apua, ja vaikka nyt tuntuu rankalta, ajattelen, että on ehkä parempi, että hän oireilee ulospäin eikä sisäänpäin, kuten minä aikoinaan. Ei minulle todellakaan mitään apuja haettu, toivottiin vain parasta.

Ylipäänsä minua hämmästyttää av:n kommenteissa se, että jos vaikka pikkulapsi käyttäytyy huonosti, sanotaan, ettei ole kasvatettu. Minkä ikäisenä se kasvatus sitten teidän mielestänne on valmis? Kyllä minun käsittääkseni vielä koululaisiakin kasvatetaan, mutta miksi? Siksi, että se kasvatustyö on KESKEN. Se on käynnissä, muttei valmis. Tällöin on minusta ihan loogista, että lapsi saattaa käyttäytyä välillä huonosti, mitäpä sitä valmiiksi täydellistä kasvattamaan? Tulen surulliseksi siitä ARMOTTOMUUDESTA, mikä täällä usein vallitsee.

Meidän tytär on aina ollut koti oloissa melko äänekäs, ennen kuitenkin muualla oli aika hiljainen ja rauhallinen. Pääsi monesti viikossa kauppaan ja kirjastoon kanssani, kun päivät olin kotona lasten kanssa. Mutta sitten koitti se päivä, että lähdin töihin ja lapset meni päiväkotiin, siitä se riehuminen ja älämölö alkoi ja jatkuu vielä koululaisenakin. Että kiitos vaan ammattitaidottomien päiväkodintätien reilun neljän vuoden työni lasten kanssa meni ihan hukkaan. Että ei ole aina vanhempien kasvatustaidoista kiinni tuo lasten käyttäytyminenkään.

Hei ensinnäkin on pakko sanoa, että ei koskaan ole liian myöhäistä vaikuttaa lapsen käytökseen. Esim. Pojista noin 4% kokee lapsuudessa käytös ja tunne-elämän häiriöitä ja tästä prosenttimäärästä taas 1/4 vastaa aikuisina ikäluokkansa rikoksista!

Pahin ongelma on vain kääntää selkänsä eikä enää edes yritä kasvattaa lapsesta kunnon ihmistä!

Jos itse ei aina keksi ratkaisua ongelmiin on joskus hyvä kokeilla muitakin vaihtoehtoja, vaikka vanhempana onkin vaikeaa hyväksyä joskus olevansa voimaton lapsen ongelmien edessä.

Itse olen esim kuullut paljon hyvää parissakin kaupungissa toimivasta Icehearts toiminnasta jonka tarkoituksena on nimenomaan lapsille luontaisesti mieluisan urheiluharrastuksen kautta oppia sosiaalisia taitoja ja näin välttää tulevaisuuden ongelmia. Jos jotain kiinnostaa lukea lisää ni vilkaskaa tuolta -> http://www.icehearts.fi/toimintamme.html

ps. Itse odottelen että kyseistä toimintaa saataisiin jyväskyläänkin!

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:11"]

Eilen Ikeassa. Äiti tuli vessaan kahden lapsen kanssa ja sanoi tuskastuneena pojalle, ettei ota tätä enää ikinä kauppaan mukaan, ottaa vaan tytön. Poika piti jatkuvaa älämölöä. Kun äiti pesi tytön käsiä, poika tunki naamansa tytön kasvoihin kiinni ja hölisi "mööömööömöööö". Ei lopettanut,  vaikka kiellettiin. Tyttö oli todella kärsivän ja stressaantuneen oloinen veljen seurasta.

Menin ravintolaan. Siellä oli vanhemmat ja isovanhemmat yhden 6-vuotiaan tytön kanssa syömässä. Tyttö kilkatti koko ajan aikuisten puheen päälle ja vaati koko ajan huomiota. Hän sai sitä myös, mutta mikään ei riittänyt, vaan kaikkien huomion olisi koko ajan pitänyt olla tytössä. Ravintolassa on tosi kiva, iso leikkitila. Tyttö ei viihtynyt siellä yhtään yksin, koko ajan olisi pitänyt jonkun aikuisen seistä vieressä. Vuorotellen aikuiset kävivätkin siellä, mutta tässäkään mikään ei riittänyt tytölle. Lopulta hän alkoi äidilleen nurista,  kun lonkkasairas mummo ei suostunut enää toista kertaa lenkkaamaan sinne leikkitilaan vaan olisi halunnut istua juomassa kahvia ja nauttimassa seurasta.

Miten kasvatan lapsen,  ettei hänestä tule tuollaista itserakasta pikktyrannia?

[/quote]

Puhut ap lapsista, heKIN oppivat elämää. Minusta parhaiten oppii ajan ymmärtämisen kautta, ettei vaadita lapsilta liikaa liian pian ja selitetään asioita, muttei leikki-ikäisen kuulu vielä pystyä pysähtyä miettimään asioita muiden kannalta katsottuna, se tulee myöhemmin.

Toistoa tuo tarvitsee, lyhyen selityksen miksi jokin on kiellettyä.

Jos joku ei jää jauhamaan paskaa lapselleen niin minä ainakin sen ymmärrän. Ei se mene yhtään enempää läpi jos jää jauhamaan, ei lapsi sitä jauhamista kuule. On vaan erilaisia lapsia, ne ennestään ujot ja hiljaiset ei osaa käyttäytyä muita paremmin. NiilleKIN saattaa tulla yhtälailla erilaisia ongelmia kasvaessaan kuin lapsi joka ei saa ohjausta miten toimia jos pohditaan lasta joka ei ohjaamista ja neuvoja saa -koska hiljainen lapsi jää yhtälailla vaille läsnäoloa. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Lapset on lapsia, ei minikokoisia aikuisia. Ne oppii asiat ajallaan, kun ovat johonkin asiaan itse kypsiä oppimaan. Puhutaan siis siitä että jotain aikuista häiritsee äänekäs ja menevä lapsi, koska on itse hiljainen ja rauhallinen. Yhtälailla ongelmaa voi olla jos aktiivisessa perheessä lapsi on vetäytyvä eikä tahdo tehdä mitä muut tekee.

Eli aihe on moniulotteinen, on vaan niin helppoa seistä ulkopuolisena tuomitsemassa muitten muksuja. Pahimmillaan tälläinen arvostelu kertoo siitä millainen ongelma oman pään sisällä ihmisellä on joka tuomitsee muita, lapsia erityisesti. Tai sitten näkee että hänellä on oikeus haukkua muiden ihmisten tapaa kasvattaa lapsiaan ja miten etevä itse onkaan.

[/quote]

No en kyllä ymmärrä. Sun jutusta saa kuvan, että lapsen nyt vaan kuuluu olla tuollainen ja ei sille mitään voi, kun se on vaan lapsi. Uskon, että 6-vuotias alkaa olla jo kasvatuksensa tulos. Etsinkin vastausta, miten kasvattaa lapsesta sellainen, kuin itse olin lapsena. Oma itsensä,  mutta muut huomioonottava. Sinun ratkaisusi on antaa lapsen olla pellossa, tuskin on hyvä ratkaisu meille. 

Sisarenikin oli ravintolassa. Olen raskaana. Hän sanoi, että älä vaan kasvata sun lasta tuollaiseksi. Puhui ääneen sen, mitä itse ajattelin. 

Ap

[/quote]

Jos pieni lapsi sekoilee ja koheltaa -näet että siihen vanhemmat puuttuvat niin se ON sitä kasvattamista!

Se että vajoaa penkkiinsä syvemmälle ja tahtoo tilanteen vaan loppuvan meinaa että ihmiselle olleellista olisi se kulissi. Eikä ihminen tahdo mennä tilanteeseen koska siitä lapsi kenties nostaisi vaan metelin enemmän? Se on sitä oman lapsen tuntemista ja tilanteen lukemista.

Ihan yhtälailla joku sanoi ketjussa että lapsi suututti "tahallaan" vanhempiaan niin sai heiltä huomiota. Menee melko kurjaksi lapsen elämä HÄNEN kantiltaan katsottuna jos lapsi saa huomiota vasta kun huomataan ilkeä käytös ja siihen puututaan. Eikö sitten pitäisi miettiä miten lapsi huomioidaan niin ettei mennä tuohon pisteeseen? koska kyllä lapsi noin tekee kun kaikki tahtoo huomiota: jos sitä ei saa hyvällä niin pahalla.

Koulukäytöstä en sotkisi tähän. Kyllähän nyt lapset on sielläkin lapsia ja kiusaavat muita hyvässä ja pahassa, sekin näkökulma on otettava että toiset ei aina ymmärrä leikkiä tai se mikä pelottaa yhtä on toisesta kiva leikki. SiinäKIN koulu KASVATTAA. Ihan kuten aihe on: lapset ei ole minikokoisia valmiita aikuisia. Kyllähän tässäkin ketjussa joku kertoo lapselleen miten on ylpeä kun hänen lapsi ei ole "sekoilija kuten joku esimerkkitapaus" jolloin itse syyllistyy aikuisena ihmisenä muiden kiusaamiseen.

Ihmetyttää miksi pieniä lapsia pidetään valmiina paketteina. Ei se että lapsi tekee jotain pahaa tarkoita huonoa kasvatusta. Kasvatushan on kokoajan keskeneräinen ja työstettävä juttu.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:23"]Olen itse hyvin avoin ja puhelias ihminen. En ole tarvinnut mitään terapiaa, hyvin pärjännyt elämässä, paljon ystäviä,  jne. Lapsena ei olisi tullut mieleenkään kilkattaa omia asioita aikuisten puheen päälle. Kuuntelin kyllä, kun aikuiset jutteli ja keskusteluun sai osallistua, mutta ei kukaan, lapsikaan,  saanut keskeyttää täysin toisen puheenvuoroa, piti odottaa omaa vuoroa. Kyllä sen aina sai, lapsikin.

Mulle ei olisi jossain ravintolassa tullut mieleenkään,  että jonkun äidin tai mummin olisi pitänyt tulla viereen toljottamaan,  kun leikin leikkipaikassa. Oli ihanaa, jos jossain oli leikkipaikka ja siellä sai touhuta ihan mielensä mukaan! Aikuinen olisi vaan ollut häiriöksi.

Eikö adhdt muka voi ohjata toisenlaiseen käytökseen?  Se, että vaan tuskastuneena ilmoittaa, että mä en ota sua enää ikinä mukaan, tuskinpa auttaa asiaa.

Ap
[/quote]

Jos näin on niin sitten teidät, miten pitää kasvattaa: Samoin kuin sinua.

Onneksi olen huomannut, että meidän päiväkodissa painotetaan rauhallisesti, kun esim. aikuiset puhuu keskenää'n ja pienet huutaa asiaansa päälle, että " nyt minä puhun aikuisen kanssa, ODOTa, sitten on sinun vuoro ". Ei ne opi, jos niille ei opeteta tapoja. Onhan näitä nähty aikuisiakin, jotka ei malta toisia kuunnella.