Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi kuoli, ystävä katkera minulle - mitä tehdä?
16.09.2021 |
Olimme ystäväni kanssa yhtä aikaa raskaana, kummallekin oli kyse ensimmäisestä raskaudesta. Olemme molemmat haaveilleet perheestä kauan. Ystäväni oli yrittänyt raskautta todella pitkään, mutta raskaus ei alkanut lainkaan. Minulla raskaus alkoi muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, vaikka minun ja miehen suvussa on lapsettomuustaustaa ja olimme varautuneet pitkään yrittämiseen. En juuri puhunut tuolle ystävälleni raskaudestani, sillä en halunnut pahentaa hänen oloaan. Ystävän oli vaikea suhtautua raskauteeni alusta asti, sillä hän koki nopeasti alkaneen raskauteni loukkauksena häntä kohtaan (minä tyhmänä menin kertomaan ettei yritysaika ollut kovin pitkä, kun ystävä asiaa suoraan kysyi. olisi pitänyt vain pitää omana tietona). Ystäväni koki, että raskauden olisi pitänyt alkaa heillä aiemmin kuin meillä, koska he olivat yrittäneet lasta kauemmin. Tieto raskaudestani oli ystävälleni niin järkytys, että hän ei halunnut pitää muutamaan kuukauteen mitään yhteyttä (aiemmin olimme todella aktiivisesti tekemisissä).
Muutaman kuukauden jälkeen yhteydenpito taas aktivoitui tauon jälkeen. Ystävä ei kyennyt puhumaan raskaudestani eikä kysellyt raskaudestani mitään. En siksi raskaudestani juurikaan puhunut. Raskauteni aikana ystävä sai kuulla olevansa raskaana ja olin uutisesta tosi iloinen, kun tiesin ystäväni haaveilleen pitkään lapsesta. Ystävän raskaus sujui hyvin ja kaikki oli tutkimusten mukaan kunnossa. Ystävä puhui paljon raskaudestaan, laittoi ultraäänikuvia katseltavaksi jne, mutta minun raskaudesta hän ei halunnut keskustella. Lapseni synnyttyä ystävä ei vieläkään halunnut puhua lapsestani, aihe oli yhä hänelle arka. Ystävä tiesi, että minulla sairauksien vuoksi alku vauvan kanssa oli hyvin vaikea, mutta ystävä ei kysellyt vointiani tai ollut kiinnostunut vauvan voinnista. Ystävä ei halunnut edes nähdä vauvaani.
Ystäväni menetti lapsensa kohtukuoleman takia, kun vauvani oli aivan pieni. Yritin olla ystäväni tukena tuossa tilanteessa, kuuntelin, annoin hänelle aikaa käsitellä asiaa rauhassa jne. Ymmärrän hyvin, että ystävälleni jäi valtava suru tuosta menetyksestä, en vähättele sitä yhtään. Lapsen kuolemasta on jo jonkin verran aikaa, mutta ajan kuluessa ystävä on katkeroitunut minulle. Meillä olisi suunnilleen samanikäiset lapset, jos hänen lapsensa eläisi. Ystävä on katkera siitä, että minulla on elävä lapsi ja hänellä ei. Tilanne on tosi vaikea meille molemmille. En oikeastaan voi puhua mitään elämästäni lapsen kanssa, sillä asia loukkaa häntä. Muistutan jo pelkästään läsnäolollani lapsen kanssa häntä siitä, että hänen lapsensa kuoli ja omani elää. Ystäväni ei vieläkään halua nähdä lastani. Jos tapaamme ystäväni kanssa, hän toivoo minun tulevan tapaamiseen ilman lastani.
Alan olla aika neuvoton tämän tilanteen kanssa. Ystävälle ei voi oikein puhua näistä tunteista, sillä hän loukkaantuu hyvin herkästi. Ystäväni kokee, että en saisi sanoa mitään kriittistä elämästä lapsen kanssa tai puhua lapsesta hänelle, koska "sinulla sentään on lapsi" - hän on minulle todennut. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta? Miten tällaisesta tilanteesta selviää ja helpottaako joskus? Onko jotain, mitä minun kannattaa/ei kannata tehdä? Surettaa, jos pitkä ystävyys kaatuu tällaiseen tilanteeseen.
Ap
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piitkä stoori
Provoa koko tarina. Huomaahan tuon heti, että tarkoituksella laadittu täky, jotta kommentteja tulisi.
Kohta ap taas itse kommetoi omaa provoaan.
Tää on se yks ja sama tyyppi joka toistuvasti keksii näitä stooreja!
Haiskahti heti provolta. Samalta kirjoittajalta on myös se et " Ystävän lapsi kuihtui sängyn pohjalle"
Opetelkaa erottamaan provot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt parhaani mukaan tukea ystävääni. Olen kuunnellut, kun hän on halunnut puhua lapsen kuolemasta. Olen antanut tilaa, jos hän on sitä kaivannut. Haluan olla tukena. Mutta sen koen vaikeaksi, että yritän olla toiselle ystävällinen ja tukea häntä, mutta toinen katkeruutensa takia herkästi suuttuu ja piikittelee.
Ap
Ehdota ystävällesi että pitäisitte sinun lastasi aina vuoro viikoin.
Ystävyytenne ei ole kummallekaan hyväksi eikä tällaisenaan toimi.
Sinä et pysty tukemaan ystävääsi ja sinun lapsesi muistuttaa häntä jatkuvasti menetyksestään.
Itsekin olen ollut ystäväsi kengissä ja pistin ystävyyssuhteita tauolle kunnes olin saanut käsiteltyä suruni.
Sinun täytyy ymmärtää, että ystävä kokee nyt äärimmäistä surua ja hänen puoleltaan on normaalia suruvaihetta olla vihainen ja katkerakin muille. Toivottavasti hän pääsee esimerkiksi terapiaan käsittelemään asiaa.
Sinun ei taas tarvitse kestää mitä käytöstä vain ja saat olla onnellinen lapsesta.
Mieti nyt rauhassa antaako tällainen ystävyys kummallekaan mitään?
Totuushan on se että sinä olet helpolla päässyt kaveriisi verrattuna. Vuosien mittaan lapsesi aina vaan muistuttaa häntä omasta menetyksestään, se ei varmasti mene pois. Ei tee hänellekään hyvää että teidän tilanteenne muistuttaa häntä tilanteestaan. Kannattaisi varmaan katkaista välit.
Nauti sinä lapsestasi niin kauan kuin voit, sinäkinhän voit menettää lapsesi milloin vain, hänet voidaan siepata tai mitä tahansa kauheaa.
Ei elämä mitään pumpulia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on kohdannut valtavan surun. Hän ei voi asialle mitään ja valitettavasti et ole oikea ihminen häntä tukemaan, koska elämäntilanteesi on kipeä muistutus siitä, mitä hän on menettänyt. Viestistäsi myös kuuluu se, ettet ehkä ihan hyväksy hänen kipuaan.
Vauva-arkeen on helpompi löytää vertaistukea yms, hae tukea toisilta perheellisiltä. Etäisyys tekee nyt tähän suhteeseen parasta.
Et hyväksy hänen kipuaan? Ei toiselta ihmiseltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä vaikka ois kuinka vaikea elämäntilanne.
Mitä ihmettä?
Siis ap:n ongelma on se, että ystävällä on vaikeita tunteita.
Ystävän ongelma on lapsettomuuden aiheuttama suru ja kipu ja lisäksi lapsen menetys.
Jätän tämän nyt vaan tähän.
Ystävä ei kyennyt hyväksymään ap:n raskautta edes silloin, kun oli itsekin onnellisesti raskaana. Saati tukemaan ap:ta tuoreena äitinä jolla sairausongelmia, vaikka oli itse edelleen onnellisesti raskaana...
Eli ystävä on itsekäs paska. Se, että lapsi on kuollut, ei tee kenestäkään pyhimystä.
Lapsettomuus aiheuttaa kaikenlaisia tunteita. Raskaaksi tulokaan ei niitä automaattisesti poista. Kannattaa tutustua aiheeseen ennen kuin haukkuu toista tarpeettomilla sanoilla.
anna omasi sille niin jumala kiittää iloista antajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään ystävä. Välit poikki vaan kerrasta. Voithan ottaa etäisyyttä ja blokata tyypin somesta ensin ettei tarvi hänen katkeroitua sun julkaisuista. Äläkä vastaile yhteydenottoihin tai ota itse yhteyttä. Hänellä on vaikeaa mutta se ei ole sinun eikä varsinkaan lapsesi vika. Jos ei osaa suhtautua normaalisti niin eipä tarvitse olla yhteyksissä ollenkaan.
Blokkaaminen on henkistä väkivaltaa. Eikö riitä, ettei enää ehdota tapaamisia. Kyllä "ystävä" osaa varmasti itsekin estää AP:n listoiltaan, mikäli ei halua päivityksiään enää nähdä.
AP! Olet todellinen ongelmamagneetti, mikähän tässä on taustalla, sinulla on ongelmana lähes kaikki mitä kuvitella saattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi suru on suuri ja sinä varmasti olet tehnyt kaikkesi lohduttaaksesi ja tukeaksesi häntä. Mutta hänen katkeruudelleen (kateudelleen?) et voi mitään. Voi vain toivoa, että se ajan mittaan helpottaa. Hän varmasti sisimmässään on sitä mieltä, että sinun lapsesi on häneltä pois, vaikka niinhän ei asia ole.
Olin otsikon perusteella valmis sanomaan, että yrittäisit vähän ymmärtää toisen surua.
Mutta kun luin aloituksen, niin en ole enää samaa mieltä.
Ei ole sinun vikasi, että sait terveen lapsen joka jäi henkiin. Ystäväsi on käyttäytynyt sinua kohtaan todella tökerösti, kun ei edes suostu näkemään lastasi ollenkaan. Tuo menee normaalin suremisen yli. Varmaan hänellä on muitakin ystäviä, joita kohtelee tylysti samasta syystä. Lapsen menetys on vaikea asia, mutta ei siitä voi rangaista muita. Ystävältäsi tuntuu puuttuvan empatiaa, hänhän aloitti kyräilyn jo kun tulit raskaaksi.
Jäi vähän epäselväksi mulle, miten vanha lapsesi on. Jos on vielä vauva-1 v, antaisin asialle aikaa. Jos tilanne on jatkunut jo vuosia, niin voi olla aika lopettaa ystävyys. Anna yhteydenpidon hiipua, ja katso mitä hänen puoleltaan tulee. Jos ei mitään, niin anna olla. Jos tapaamisista tulee vain paha mieli, se ei ole ystävyyttä enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raaharehellinen vinkki: katsokaa peiliin MOLEMMAT!
Sinuna kävisin ystäväsi kanssa rakentavan keskustelun asiasta.
Sano, että tilanne on tällä tyylillä ikävä molemmille.
Kysy, pystyykö hän hyväksymään lapsesi ja olemaan kanssasi normaalisti.
Mikäli ei, ehdota että pistätte ystävyyteenne tauolle. Jos hän joskus pääsee asian yli
ja on valmis kohtaamaan sinut ja mahdollisesti ennestään kasvaneen perheesi, niin saa ottaa yhteyttä.
Sano, että arvostat hänen ystävyttään, mutta tässä kohtaa koet, että se on hänelle itselleen parasta.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo on jo tosi huono merkki että ystäväsi ei kestänyt sinun raskauttasi. Se kun ei liity häneen millään tavalla, hän ei olisi raskautunut nopeammin vaikka sinä et olisikaan ollut raskaana.
Sitten kun tuollainen henkilö kokee vielä kohtukuoleman niin voin uskoa katkeruuden määrän. Teille olisi ehkä parasta jatkaa omia teitänne. Tai ainakaan itse en näe mahdollisuutta ystävyyssuhteelle jossa ystävä ei hyväksyisi lastani.
AP:llä taitaa olla suora yhteys jonnekin ongelmakanavaan, joka päivä ja useasti päivässä hän jankuttaa täällä ongelmiaan, ei ole ihme, että aviomiehellä on häiriö korvien välissä.
Jos (ja se on iso jos) haluat ylipäätään jatkaa ystävyyttä, niin ainoa keino on puhua rehellisesti tilanteesta ystävän kanssa. Ei syyttäen, mutta oman kokemuksesi esille tuoden. Jos ystävä loukkaantuu ja katkaisee välit, niin ainakin olet yrittänyt.
Jos pysyt hiljaa omista tunteistasi, niin ystävytenne päättyy varmasti, viimeistään sitten kun et oikeutetusti enää jaksa nälvintää. Ystäväsi surun kyllä ymmärrän, vaikka huonosti hän käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
AP:llä taitaa olla suora yhteys jonnekin ongelmakanavaan, joka päivä ja useasti päivässä hän jankuttaa täällä ongelmiaan, ei ole ihme, että aviomiehellä on häiriö korvien välissä.
Ystävä hyvä, AP tarkoittaa alkuperäinen, eli kunkin keskusteluketjun aloittaja.
lopeta yhteydenpito. Voit ottaa yhteyttä häneen sitten kun vaihdevuodet ovat käsillä.
Vasten tahtoani lapsettomana voin vain sanoa, että ystävääsi sattuu todella paljon, ja hän on tuskasta katkeroitunut. Suosittelen vähentämään yhteydenpitoa tai katkaisemaan sen kokonaan. Tilanne on teille molemmille liian toksinen juuri nyt.
Ystävä ei kyennyt hyväksymään ap:n raskautta edes silloin, kun oli itsekin onnellisesti raskaana. Saati tukemaan ap:ta tuoreena äitinä jolla sairausongelmia, vaikka oli itse edelleen onnellisesti raskaana...
Eli ystävä on itsekäs paska. Se, että lapsi on kuollut, ei tee kenestäkään pyhimystä.