Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi kuoli, ystävä katkera minulle - mitä tehdä?
16.09.2021 |
Olimme ystäväni kanssa yhtä aikaa raskaana, kummallekin oli kyse ensimmäisestä raskaudesta. Olemme molemmat haaveilleet perheestä kauan. Ystäväni oli yrittänyt raskautta todella pitkään, mutta raskaus ei alkanut lainkaan. Minulla raskaus alkoi muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, vaikka minun ja miehen suvussa on lapsettomuustaustaa ja olimme varautuneet pitkään yrittämiseen. En juuri puhunut tuolle ystävälleni raskaudestani, sillä en halunnut pahentaa hänen oloaan. Ystävän oli vaikea suhtautua raskauteeni alusta asti, sillä hän koki nopeasti alkaneen raskauteni loukkauksena häntä kohtaan (minä tyhmänä menin kertomaan ettei yritysaika ollut kovin pitkä, kun ystävä asiaa suoraan kysyi. olisi pitänyt vain pitää omana tietona). Ystäväni koki, että raskauden olisi pitänyt alkaa heillä aiemmin kuin meillä, koska he olivat yrittäneet lasta kauemmin. Tieto raskaudestani oli ystävälleni niin järkytys, että hän ei halunnut pitää muutamaan kuukauteen mitään yhteyttä (aiemmin olimme todella aktiivisesti tekemisissä).
Muutaman kuukauden jälkeen yhteydenpito taas aktivoitui tauon jälkeen. Ystävä ei kyennyt puhumaan raskaudestani eikä kysellyt raskaudestani mitään. En siksi raskaudestani juurikaan puhunut. Raskauteni aikana ystävä sai kuulla olevansa raskaana ja olin uutisesta tosi iloinen, kun tiesin ystäväni haaveilleen pitkään lapsesta. Ystävän raskaus sujui hyvin ja kaikki oli tutkimusten mukaan kunnossa. Ystävä puhui paljon raskaudestaan, laittoi ultraäänikuvia katseltavaksi jne, mutta minun raskaudesta hän ei halunnut keskustella. Lapseni synnyttyä ystävä ei vieläkään halunnut puhua lapsestani, aihe oli yhä hänelle arka. Ystävä tiesi, että minulla sairauksien vuoksi alku vauvan kanssa oli hyvin vaikea, mutta ystävä ei kysellyt vointiani tai ollut kiinnostunut vauvan voinnista. Ystävä ei halunnut edes nähdä vauvaani.
Ystäväni menetti lapsensa kohtukuoleman takia, kun vauvani oli aivan pieni. Yritin olla ystäväni tukena tuossa tilanteessa, kuuntelin, annoin hänelle aikaa käsitellä asiaa rauhassa jne. Ymmärrän hyvin, että ystävälleni jäi valtava suru tuosta menetyksestä, en vähättele sitä yhtään. Lapsen kuolemasta on jo jonkin verran aikaa, mutta ajan kuluessa ystävä on katkeroitunut minulle. Meillä olisi suunnilleen samanikäiset lapset, jos hänen lapsensa eläisi. Ystävä on katkera siitä, että minulla on elävä lapsi ja hänellä ei. Tilanne on tosi vaikea meille molemmille. En oikeastaan voi puhua mitään elämästäni lapsen kanssa, sillä asia loukkaa häntä. Muistutan jo pelkästään läsnäolollani lapsen kanssa häntä siitä, että hänen lapsensa kuoli ja omani elää. Ystäväni ei vieläkään halua nähdä lastani. Jos tapaamme ystäväni kanssa, hän toivoo minun tulevan tapaamiseen ilman lastani.
Alan olla aika neuvoton tämän tilanteen kanssa. Ystävälle ei voi oikein puhua näistä tunteista, sillä hän loukkaantuu hyvin herkästi. Ystäväni kokee, että en saisi sanoa mitään kriittistä elämästä lapsen kanssa tai puhua lapsesta hänelle, koska "sinulla sentään on lapsi" - hän on minulle todennut. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta? Miten tällaisesta tilanteesta selviää ja helpottaako joskus? Onko jotain, mitä minun kannattaa/ei kannata tehdä? Surettaa, jos pitkä ystävyys kaatuu tällaiseen tilanteeseen.
Ap
Kommentit (68)
Et voi toisen katkeruudelle mitään. Jos ei hän itse pääse siitä yli niin et voi asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa kaverisi kannalta mutta miksi sun pitäisi jotenkin hyssytellä ja varoa sanomisiasi hänen takiaan? Kyllähän muillakin on lapsia ja hänen on elettävä asian kanssa. Ei sun lapsi ole häneltä pois.
Ystäväsi käytöksen perusteella tuskin tulee helpottamaan tuo tilanne. Jos jo pelkkä raskautesi oli vaikea pala niin entäs jos hän ei saakaan lasta lainkaan?
Odotin jo jotain keskustelunavausta, että Ap olisi vastuussa ystävän lapsen kuolemasta
Eikö nyt ole selvää, että on syytä ottaa etäisyyttä. Sinun ei tartte piilotella lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähennä yhteydenpitoa ja jutelkaa muista asioista kuin lapset. Toivottavasti helpottaa ajan kanssa.
Mulla oli vastaava tilanne aikanaan, tosin erään kaukaisen sukulaisen kanssa. Oli raskasta seuraa ja loukkaantui jatkuvasti jostain. Piikitteli mua äitiydestäni ja lastani, joka oli ihan perusmuksu. Lopulta väsyin ja lakkasin ottamasta yhteyttä. Yhteydenpito onneksi lakkasi ajan kanssa hänenkin puoleltaan.
Kannattaa sun harkita kahdesti, jaksatko tuollaista ystävää pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että olette risteyksessä, jossa jatkatte erilleen omia teitänne. Ystävyys ei kestä ja kanna kaikkea, katkeruus on asia joka upottaa herkästi lähipiirinkin ja joskus on hyvä päästää irti. Ystävyys on vastavuoroista, tämä teidän suhteen ei siltä kuulosta. Tsemppiä kaikkeen! Toivottavasti ystäväsi saa apua vaikka vertaistuesta, vinkkaa hänelle sellaisen pariin hakeutumisesta.
Ystäväsi on kohdannut valtavan surun. Hän ei voi asialle mitään ja valitettavasti et ole oikea ihminen häntä tukemaan, koska elämäntilanteesi on kipeä muistutus siitä, mitä hän on menettänyt. Viestistäsi myös kuuluu se, ettet ehkä ihan hyväksy hänen kipuaan.
Vauva-arkeen on helpompi löytää vertaistukea yms, hae tukea toisilta perheellisiltä. Etäisyys tekee nyt tähän suhteeseen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti:
Jos ystäväsi saisi lapsen (ilmeisesti hänelle ei ole syntynyt lasta tuon ekan lapsen kuoleman jälkeen), muuttuisiko jokin? Alkaisiko ystävä yhtäkkiä kiinnostumaan lapsestasi ja puhumaan siitä? Vähän epäilen, jos ei siihen vieläkään kykene.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on kohdannut valtavan surun. Hän ei voi asialle mitään ja valitettavasti et ole oikea ihminen häntä tukemaan, koska elämäntilanteesi on kipeä muistutus siitä, mitä hän on menettänyt. Viestistäsi myös kuuluu se, ettet ehkä ihan hyväksy hänen kipuaan.
Vauva-arkeen on helpompi löytää vertaistukea yms, hae tukea toisilta perheellisiltä. Etäisyys tekee nyt tähän suhteeseen parasta.
Et hyväksy hänen kipuaan? Ei toiselta ihmiseltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä vaikka ois kuinka vaikea elämäntilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo nyt toimi, että sinä olet jatkuvasti varpaillasi ja mietit mitä voi puhua, ettei ystävä pahoita mieltään ja jaat hänen ilonsa ja surunsa, mutta vastavuoroisuutta ei ole. Ystäväsi ei taida välittää pätkän vertaa, miltä sinusta tuntuu. Mitä sinä tällä hetkellä saat teidän ystävyydestänne? Mietit kovasti, mitä sinä voit tehdä ja sanoa, ja miten sinun pitäisi suhtautua, mutta oletko yhtään miettinyt, miten sinä toivoisit ystäväsi toimivan sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta yhteydenpito, tuo ystävyys on molemmille vaan liian raskasta.
En haluaisi hylätä ystävääni, kun hän on kokenut jotain raskasta. Mielestäni ystävän kuuluisi olla vaikeassa tilanteessa tukena. Tuntuisi myös pahalta hylätä ystävä todella pitkän ystävyyden jälkeen. Olemme tunteneet kauan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole mikään ystävä. Välit poikki vaan kerrasta. Voithan ottaa etäisyyttä ja blokata tyypin somesta ensin ettei tarvi hänen katkeroitua sun julkaisuista. Äläkä vastaile yhteydenottoihin tai ota itse yhteyttä. Hänellä on vaikeaa mutta se ei ole sinun eikä varsinkaan lapsesi vika. Jos ei osaa suhtautua normaalisti niin eipä tarvitse olla yhteyksissä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on kohdannut valtavan surun. Hän ei voi asialle mitään ja valitettavasti et ole oikea ihminen häntä tukemaan, koska elämäntilanteesi on kipeä muistutus siitä, mitä hän on menettänyt. Viestistäsi myös kuuluu se, ettet ehkä ihan hyväksy hänen kipuaan.
Vauva-arkeen on helpompi löytää vertaistukea yms, hae tukea toisilta perheellisiltä. Etäisyys tekee nyt tähän suhteeseen parasta.
Et hyväksy hänen kipuaan? Ei toiselta ihmiseltä tarvitse hyväksyä mitä tahansa käytöstä vaikka ois kuinka vaikea elämäntilanne.
Mitä ihmettä?
Siis ap:n ongelma on se, että ystävällä on vaikeita tunteita.
Ystävän ongelma on lapsettomuuden aiheuttama suru ja kipu ja lisäksi lapsen menetys.
Jätän tämän nyt vaan tähän.
Ystävyys ei ole sitä, että joutuu koko ajan varomaan sanojaan.
Totta kai sinulla on täysi oikeus iloita äitiydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piitkä stoori
Provoa koko tarina. Huomaahan tuon heti, että tarkoituksella laadittu täky, jotta kommentteja tulisi.
Kohta ap taas itse kommetoi omaa provoaan.
Tää on se yks ja sama tyyppi joka toistuvasti keksii näitä stooreja!
Tämä ei ole minulle mikään provo, vaan ihan omaa elämääni. Miksi ihmeessä keksisin jotain tällaista? Ei tämä mikään kiva tilanne ole, enkä toivoisi tällaista kenellekään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä ap yhtään toisen menetystä ja surua. Olet itsekäs.
Mieti millaisissa tunnelmissa itse olisit tuollaisen jälkeen.
Yritä asettua toisen asemaan.
Mutta se lienee mahdotonta ainakin sun selostuksesi perusteella.
Jotenin koko aloitus maistuu pahasti trollilta,.
Sinä et tainnut ihan ymmärtää, että ap:n ystävä oli sietämättömän itsekeskeinen ja katkera jos siinä vaiheessa, kun kumpikin oli onnellisesti raskaana? Pelkästään sen takia ap:n olisi kannattanut panna välit poikki jo silloin.
Lopeta yhteydenpito, tuo ystävyys on molemmille vaan liian raskasta.