Kyläilyn vastavuoroisuudesta... mielipiteitä tästä?

ovat varmaan eroamassa. ei tunnu luonnolliselta kutsua ihmisia kotiin. 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:58"]

Ei ole kyse siitä, että olisi jokin kisa. Taitaa vaan kolahtaa tämä ketju niihin, jotka haluavat olla aina se valmiille pääsevä osapuoli. Ap:kin sanoi, että vieraat ovat käyneet heillä monta kertaa. On ihan peruskäytöstä toimia suunnilleen vastavuoroisesti, tuskin kukaan tarkasti laskee.

[/quote]

Rehellinen ollakseni: inhoan näitä pakkovierailuja joissa pitää syödä sienipiirakkaa ja rasvaisia höttöjä vain siksi, että kutsuja on nähnyt vaivaa ja tyrkyttää leipomuksiaan. Inhoan sitä, että joudun uhraamaan aikaani sille, että leikitään vierailua toisen tekemän käsikirjoituksen mukaan sen sijaan, että mentäisiin yhdessä reippaalle lenkille tai vaikka urheilukentälle lasten kanssa.

[/quote]

Jep, vaikka en pidä itseäni kunnianhimoisena, olen kuitenkin jollain tapaa liian suorituskeskeinen tai urasuuntautunut tai jotain. Minä en nauti tuollaisista käsikirjoituksista, en vieraan sohvalla enkä omalla. Jotain järkevää pitää tehdä koko ajan. Kuten juosta.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:04"]

Muakin ärsyttää ystävä, joka välillä käy meillä (koska hän on mulle tärkeä ja hyvä ystävä), mutta ei koskaan kutsu minua heille. En ole nähnyt edes heidän omakotitaloaan, jossa asuneet 10 vuotta. Tiedän kyllä, että hänellä ei lapsuudessa ole ollut kotona kyläilykulttuuria. Hän ei varmaankaan edes osaa tai tajua sellaista. Itse olen kodista, jossa oli arkivierailua sukulaisten kanssa viikottain ja juhlia vuosittain. Tämä ystävä ei edes tajua, että kylään pitäisi tuoda tuomisia. Joskus olen kutsunut kavereita joukolla ja tämä ystävä ei tuo mitään. Muut tuovat jotain yhteiseen pöytään tai vaikka kukkapaketin. Olemmehan jo lähes 40-vuotiaita ja kaikilla työpaikat ja talot, pitäisi osata kutsua vieraita tai edes tuoda jotain tullessaan.

[/quote]

Missä on tuollainen tapa, että vieraiden täytyy tuoda eväät mukanaan? Itse olen Varsinais-Suomesta ja siellä olisi pidetty loukkauksena emäntää kohtaan, jos vieraat toisi jotain ruoka- tai kahvipöytään. Sehän olisi merkki siitä, että eivät pidä talon tarjoilua kaksisina.

Asun Englannissa ja taalla on kirjoittamaton saanto, etta jos sinut on kutsuttu jollekin kylaan ei toista kutsua kuulu jollet itse kutsu kylaan. Sama toimii lasten 'play date:n' kanssa. Ei kukaan halua aina olla se host ja never the guest. On suomalaiset juntteja jos odottavat vierailuja lakkaamatta. 

Mä käyn mielummin kylässä kuin kutsun meille. Oikeastaan kaikki kaverit asuvat tilavissa omakotitaloissa, ja me puolestamme  melkoisen ahtaasti. Miehen työpiste on erotettu verholla, ja joudun koko ajan kieltämään vieraita lapsia menemästä sinne räpläämään mielenkiintoisia juttuja. Säilytystilaa on lastenhuoneessa, ja vieraat lapset nousevat tuolin kanssa kaivelemaan tavaroita, joita ei ole tarkoitettu lapsille omin päin otettavaksi. Rasittaa kieltää koko ajan, ja ennen kyläilyä siirrellä kaikkea mahdollisesti lapsia kiinnostavia juttuja väliaikaisesti muualle normaaleilta paikoiltaan.

Kutsun kyllä vieraita meillekin, mutta en jaksa usein. Ja koska usemmin vieraillaan itse muualla, mulla on tapana viedä jotain tuliaisia ja katson aina, että lähtiessä lapset siivoavat lelut tai muun sotkun.

Meille saa pääsääntöisesti aina tulla, kunhan ilmoittaa hetkisen etukäteen. Kahvit keitän ja keksit tarjoan jos niitä sattuu kaapista löytymään (ei läheskään aina). Maitokin saattaa olla loppu. Sitten istutaan ja juorutaan, lapset leikkivät.

En todellakaan ala vääntämään sen seitsemää sorttia enkä oleta myöskään muiden niin tekevän jos heillä vierailen. Miksi sun ap pitää aina leipoa ja laittaa? 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 22:00"]

Käytöstapoihin kuuluu vastavuoroisuus. Olen joskus lukenut antropologian peruskurssin ja se on jäänyt vahvasti mieleeni, että "lahja" on joka kulttuureissa. Eli joka kulttuurissa maailmassa annetaan lahjoja ja sitten odotetaan vastaavanlaista vastalahjaa. Esim. joulukortti-joulukortti, joululahja-joululahja, synttärikutsu-synttärikutsu, drinkin tarjoaminen baarissa -drinkin tarjoaminen baarissa.

Muistan, että jossain kulttuurissa, jos lahja oli liian iso (saaja ei pysty vastalahjaan, koska ei ole varaa) nin lahja saatettiin polttaa eli sitä ei otettu vastaan. Tavallaan nämä henkilöt, jotka kieltäytyvät kutsuista, koska eivät aio kutsua kotiinsa, niin toimivat juuri tämän maailmanlaajuisen periaatteen mukaan. Eli kaikissa heimoissa ympäri maailmaa lahja on aina vastavuoroinen eli tässä tapauksessa ruuan tai kahvin tarjoaminen.

[/quote]

Mutta entä jos koen, että menemällä kylään olen jo uhrannut tarpeeksi vastavuoroisuuteen eikä minun tarvitse enää toistaa kärsimystä?

Onneksi tuosta vastavuoroisuudesta pääsee sillä, että on emäntänä mahdollisimman tiukka. Meillä ei lapset mene keittiöstä minnekään, lastenhuoneissa ei leikitä (ovet kiinni eikä sinne mennä) ja kaikki talon tekniset vempaimet piilotetaan (turha kuvitella, että pleikkari olisi käytössä). Äitivieras joutuu sietämään sitä, että lapset ovat koko ajan vieressä ja niitä komennetaan.

Vierailun jälkeen koko talo on edelleen siisti eikä minun tarvitse tehdä muuta kuin kerätä keittiössä olleet muutamat lelut takaisin koppaan. Uudestaan meille ei ole tarvinnut äitikavereita pyydellä. Eivät tule, kun meillä on tylsää.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 19:29"]

Siis ihanko oikeasti joillakin on kotona niin paha siivo aina, että ei voi vieraita päästää sisälle? En tiennyt. Ei meilläkään paikat tip top ole, mutta jonkunlainen järjestys ja siisteys pidetään yllä koko ajan. Kerran vuodessa siivotaan lattiasta kattoon ja kaikki kaapit, nurkat ja kolot perusteellisesti. Henk.koht. haluan antaa lapsilleni hyvän mallin kodin hoidosta. Ei se niin paljon aikaa vie...

[/quote]

Meillä sotkun taso vaihtelee ja välillä on melkein siistiä, mutta välillä ihan järkyn sotkuista. Siis ei nyt pyykkejä ja likaisia astioita pitkin lattioita, mutta pölyistä ja sekaista. Ei ole vaan sattunut yhtään siivoushullua tähän meidän perheeseen. Ja meitä on vain kolme, joten ei ole siitäkään kyse että kauhea lapsilauma sotkisi paikat. 

Lisäksi me taidetaan olla introverttejä koko perhe. Ei me kaivata toisten ihmisten seuraa, me väsytään siitä seurasta. Mieluummin oltais kotona ihan omassa rauhassa, jokainen puuhaamassa omiaan. Ei kaivata edes toistemme seuraa :-)

Meillä tulee epätasaista vierailua, kun vieraillaan usein appivanhempien luota käsin sukulaisilla, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Ei ole tullut mieleenkään pyytää heitä meille kylään tänne 200km päähän. 

Ei me tosin muidenkaan luona käydä ellei ole jonkun lapsen synttärit. Siis täällä omalla paikkakunnalla. Ei meillä ole sellaisia kavereita, joiden luona käytäisiin.

Kun tätä ketjua lukee, niin ei kyllä yhtään ihmettele miksi suomalaiaet ovat niin yksinäisiä ja miksi  lapsiperheiden turvaverkot ovat olemattomat. 

Oletko ap varma, että vieraasi todella tulevat teille mielellään? En sano, etteivät voisi tullakin, mutta itse olen jättänyt kutsumatta ihmisiä vastavierailulle silloin, kun en pahemmin välittäisi olla ollenkaan tekemisissä.

Meillä oli hyvin pitkään kiusallinen tilanne erään sukulaispariskunnan kanssa. Tämä pari kutsui meitä kotiinsa kahville, syömään, grillaamaan, lasten synttäreille jne. Minulle on tosi vaikeaa kieltäytyä suorasta kutsusta, koska en haluaisi olla epäkohtelias. Ajattelin, että jos en esitä kutsua meille, ei meitäkään kohta enää kutsuta heille. Mutta sen sijaan alkoikin vihjailu, että eiköhän nähdä ensi kerralla teillä. En olisi yhtään halunnut näitä ihmisiä meille, mutta olin vielä aluksi niin tossukka, että oikeasti kutsuin koko porukan meille syömään. Sen vierailun jälkeen päätin, että jatkossa en kutsu vaikka kuinka vihjailisivat. Tästä olen pitänyt kiinni ja nyt parin vuoden jälkeen meitäkään ei enää kysellä jatkuvasti heille. Olen tästä välien viilenemisestä pelkästään tyytyväinen.

Suosittelisin, että ap ei enää kutsu tuttaviaan kylään ennen kuin nämä tuttavat ovat ihan itse esittäneet vastakutsun ilman mitään vihjailua tai painostamista. Jos kutsua ei tule, ap:n on syytä hyväksyä, että syystä tai toisesta tuttavaperhe ei (enää) kaipaa yhteistä aikaa. Jos taas tuttavat ovat yksinkertaisesti niin törppöjä, että haluavat jatkuvasti nähdä, mutta eivät ole valmiita kutsumaan ketään kotiinsa, he alkavat varmaankin itse kutsumaan itseään ap:n luokse. Tässä tilanteessa ap voi sitten miettiä, onko hän valmis tällaiseen yksipuoleiseen kestitsemiseen, tai vaihtoehtoisesti hän voi tiedustella, onko tuttavilla jokin syy olla kutsumatta heitä kotiinsa.

Ymmärrän ap hyvin. Itselläni oli ajanjakso jolloin en vaan jaksanut. Mutta ei sitä kestänyt kuin vajaa pari vuotta. En kyllä kehtaa mennä kyläänkään paria kertaa enempää. Sitten viimeistään pitää esittää vastakutsu.

Kyllä vastavuoroisuutta pitää olla. Se pätee ihan kaikilla elämänalueilla. Ei voi olla niin, että joku käy vain toisilla kylässä eikä koskaan kutsu ketään vastavierailulle. Tietysti jokainen, joka kutsuu ja tarjoaa, päättää itse, haluaako kotiinsa kerta kerran perästä ihmisen tai ihmisiä, jotka eivät koskaan kutsu vastavierailulle. Ehkä se joissain ihmissuhteissa toimii, mutta turha ihmetellä niiden, joille kutsua ei enää tule, jos ei itse osata tai jakseta olla aloitteellisia ja vastavuoroisia.

Ymmärrän jossain määrin niitä, jotka kertovat olevansa kiireisiä ja väsyneitä kutsumaan ketään, mutta jos itse menee/pääsee kylään, niin kaiketi siellä kyläpaikassa silloin joku on jaksanut ja ehtinyt nähdä vaivaa vieraansa tai vieraidensa eteen. Olisi kohteliasta jaksaa joskus osoittaa vastavuoroisuutta.

Jotkut näkyvät häpeävän kotiaan tai valittavan rahapulaansa eivätkä siksi halua kutsua ketään. Tuskin kukaan silti menee toisen kotiin ensi sijassa arvioimaan tapetteja tai etsimään villakoiria lattialta - eiköhän kyläilemään mennä seuran takia. Ja kaupoista saa aika pienelläkin budjetilla tarjottavaa, ihan valmiita tai melkein valmiita ruokia. Ei mene paljon rahaa eikä aikaa, jos vain haluaa tarjota.

Minua tämä keskustelu kosketti sen takia, että luovuin tai luovutin eräiden ystävieni suhteen juuri yksipuolisiksi käyneiden kyläilyjen takia. Olen pysynyt sinkkuna ja jotenkin minusta tuli lapsiperheiden kyläilykohde. Aluksi se oli ihan mukavaakin, ja ymmärsin sitä, että lapsiperheillä ei ole kovin paljon aikaa vieraiden kutsumiseen, mutta vuodet vierivät ja kyläilyt pysyivät yhdensuuntaisina ja minä aloin ajatella, että yksin asuvana käytän kuitenkin suhteellisesti paljon aikaa ja rahaa vieraisiini, jotka eivät sitten näemmä viitsi minuun panostaa edes sen verran, että kerran vuodessa pääsisin käymään. Joten niinpä annoin niiden ystävyyssuhteiden päättyä enkä enää esittänyt kutsua heille ja väistin tiedustelut, jos joku heitä tavatessa yritti vaivihkaa tyrkyttää itseään ja perhettään kylään. Väliin se kyllä harmittaa, mutta en usko, että se enää oli oikeaa ystävyyttä, kun ei kerran vastakutsuja viitsitty esittää. Ihmettelen, jos joku vuodesta toiseen sietää sellaisia vieraita.

Tajusin juuri, että sisarukseni käyttäytyvät juuri näin. Vaikka kutsuisin paria viikkoa ennen, niin ei tule edes vastausta, että "harkitaan", puhumattakaan siitä että sanottaisiin kyllä tai ei.