Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyläilyn vastavuoroisuudesta... mielipiteitä tästä?
29.10.2014 |
Ystäväperhe oli meillä kylässä, ties monettako kertaa peräjälkeen.. me olemme heillä käyneet viimeksi vajaa vuosi sitten (kutsuttuna) ja sen jälkeen meitä ei ole heille kutsuttu. Lapseni kysäisi heidän kuultensa, että milloin me mennään heille, mutta kumpikaan heistä ei hiiskahtanut sanaakaan. Ei mitään tyyliin "joo, tulkaapa pitkästä aikaa käymään" tmv. Ei mitään.
Mielellään menisimme, mutta ei viitsisi tuppautua, kun ei kerran pyydetä enää ollenkaan. Ihmetyttää vain, että miksi ei. :(
Kommentit (94)
Juttele sen ystäväperheen kanssa. Sillä se selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laske vuoroja, mutta onhan nyt jo huomattavaa, kun he ovat meillä käyneet tiheästi, mutta eivät koskaan enää kutsu meitä heille, vaikka lapsenikin kysyi, milloin heille mennään. Ja kuulivat tuon kyllä. Ihan mielelläni vieraita kestitsen, ei ole kyse siitäkään, mutta kai jokainen ymmärtää, että jo hieman tuntuu väsyttävältä kun aina on näin päin että minä emännöin. Ja lapset on käyttäytyneet heillä ihan normaalisti, siitä ei ole kyse ainakaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:17"]
En laske vuoroja, mutta onhan nyt jo huomattavaa, kun he ovat meillä käyneet tiheästi, mutta eivät koskaan enää kutsu meitä heille
[/quote]
Sinä et taida nyt lukea saamiaisi kommentteja. -16
Onko heillä lapsia?! Ehkä he kokevat lapsenne rasittavina vieraina.
On lapsia puolin ja toisin. Tarkoitan sitä, kun sanon etten laske vuoroja, että minulle on ihan ok, jos vaikka pari, kolme kertaa vuodessa kutsuisivat heille kylään. Tuntuu tungettelevalta itse tuppautua. En suinkaan sitä tarkoita, että joka toinen kerta me heille ja joka toinen kerta he meille. Ihan ok olisi jos JOSKUS kutsuisivat heillekin. Pari, kolme kertaa vuodessa ei liene liikaa kenenkään sietokyvylle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari, kolme kertaa vuodessa on meille se määrä mitä YHTEENSÄ jaksamme ketään tuttuja pyytää kylään... Ei siis yhtä perhettä, vaan kaikkia yhteensä. Yritä nyt ymmärtää, että kaikki eivät pidä siitä, että ihmiset tulevat vierailulle.
alkaa taas pikkujoulukausi. toistakymmentä vuotta kutsuin kaikki ystäväperheet meille jossain vaiheessa "pikkujouluihin", jotka oli lähinnä kahvittelua ja lasten leikkitreffejä. Viime vuonna voimani uupuivat eron ja yksinäisyyden takia, uusi työpaikka vei voimia, joten en enää pikkujoulukutsuja jaksanut järjestää. Kukaan aikaisemmin kestitetyistä ystävistä, lasten kummeista ja vanhoista ystävistäni, perheineen ei kutsunut meitä - siis vuosien varrella meillä oli syötetty ja juotettu varmaan 30-40 ihmistä. Emme päässeet yksiinkään pikkujouluihin. Istuin siis lasten kanssa nelistään ja söimme niitä pipareita keskenämme mitkä olin puolenkuun tienoissa jaksanut lapsilla leivotuttaa. voiko itseään yksinäisemmäksi tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:07"]
alkaa taas pikkujoulukausi. toistakymmentä vuotta kutsuin kaikki ystäväperheet meille jossain vaiheessa "pikkujouluihin", jotka oli lähinnä kahvittelua ja lasten leikkitreffejä. Viime vuonna voimani uupuivat eron ja yksinäisyyden takia, uusi työpaikka vei voimia, joten en enää pikkujoulukutsuja jaksanut järjestää. Kukaan aikaisemmin kestitetyistä ystävistä, lasten kummeista ja vanhoista ystävistäni, perheineen ei kutsunut meitä - siis vuosien varrella meillä oli syötetty ja juotettu varmaan 30-40 ihmistä. Emme päässeet yksiinkään pikkujouluihin. Istuin siis lasten kanssa nelistään ja söimme niitä pipareita keskenämme mitkä olin puolenkuun tienoissa jaksanut lapsilla leivotuttaa. voiko itseään yksinäisemmäksi tuntea.
[/quote]
Ja minä olin vain helpottunut, että ei tarvinnut tulla teille! Jouluntienoilla on joka tapauksessa ihan liikaa erilaisia illan- ja päivänviettoja, joten ne teidän pakkopullabileet oli aika ahdistavia. Pakko oli osallistua, koska muuten olisi alkanut pitkän aikaa kestävä vaino: miksi ette tulleet, mitä muka teitte, oliko teillä joku muu juhla, miksi menitte sinne jne.
Onko kaikilla niin, että teille ollaan innoissaan tulossa, mutta vastakutsuja tulee nihkeästi? Onko muita kuin me, että kutsuja saadaan vaikka minne, mutta meille ei tulla kuin harvoin. En jaksa enää olla pyytelemässä kylään, kun tiedän, että meidän kynnys on syystä tai toisesta korkeampi. Mielelläni menen kylään, mutta pelkään, ettei se ole oikein, vaikka kuinka suoraan kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:07"]
alkaa taas pikkujoulukausi. toistakymmentä vuotta kutsuin kaikki ystäväperheet meille jossain vaiheessa "pikkujouluihin", jotka oli lähinnä kahvittelua ja lasten leikkitreffejä. Viime vuonna voimani uupuivat eron ja yksinäisyyden takia, uusi työpaikka vei voimia, joten en enää pikkujoulukutsuja jaksanut järjestää. Kukaan aikaisemmin kestitetyistä ystävistä, lasten kummeista ja vanhoista ystävistäni, perheineen ei kutsunut meitä - siis vuosien varrella meillä oli syötetty ja juotettu varmaan 30-40 ihmistä. Emme päässeet yksiinkään pikkujouluihin. Istuin siis lasten kanssa nelistään ja söimme niitä pipareita keskenämme mitkä olin puolenkuun tienoissa jaksanut lapsilla leivotuttaa. voiko itseään yksinäisemmäksi tuntea.
[/quote]
Ja minä olin vain helpottunut, että ei tarvinnut tulla teille! Jouluntienoilla on joka tapauksessa ihan liikaa erilaisia illan- ja päivänviettoja, joten ne teidän pakkopullabileet oli aika ahdistavia. Pakko oli osallistua, koska muuten olisi alkanut pitkän aikaa kestävä vaino: miksi ette tulleet, mitä muka teitte, oliko teillä joku muu juhla, miksi menitte sinne jne.
[/quote]
ehkäpä et kuitenkaan ollut niitä meille kutsuttuja, sillä en koskaan kysellyt perään, jos joku kieltäytyi tulemasta. Jossain vaiheessa sitä ymmärsi, että meidän luonamme vietetty aika oli toisarvoista jonkun muun rinnalla. Minun esittämääni kutsuun ei vastattu, oletteko tulossa vai ei, vaikka olisin sen tiedon tarvinnut jo pelkästään kauppareissun järjestämistä varten. Täältä perämettistä ei lähdetä käymään kaupassa varttia ennen vieraiden saapumista. Tuli minulle selväksi, että meille tultiin, jos mitään parempaa ei tullut näköpiiriin. Olihan meillä sentään ilmainen ateria ja lapsille leikkiseuraa.
Miten voi olla nelikymppisille vaikea tajuta, että jos joku kutsuu, niin kutsuun pitäisi vastata, tullaanko vai ei. Mieluummin pikaisesti. Mutta niinkuin olen jo joskus sanonutkin, enää en haluaisi käytöstapoja aikuisille opettaa.
viikonloppu tulossa, onko kutsuja missään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hyvä keskusteluketju. Olen samaa mieltä ap:n ja monen muunkin vastavuoroisuutta toivovan ja edellyttävän kanssa: tottakai kyläilyjen pitää olla molemminsuuntaisia eikä joku tai jotkut voi vain kerta kerran perästä saapua valmiiseen pöytään ja luistaa vastavuoroisuudesta jollain itsekkäällä tekosyyllä. Minä lopetan aina kutsumiset, jos joku ei edes muutaman kerran luonani käytyään omaehtoisesti esitä vastakutsua. Ja alan puhua muusta tai jätän muka huomaamatta, jos joku sellainen urvelo yrittää vielä tuppautua kylään - sellaisiakin tapauksia on tullut vastaan - joillakin aikuisilla on käytöstavat pahasti hukassa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 23:47"]
Olipa hyvä keskusteluketju. Olen samaa mieltä ap:n ja monen muunkin vastavuoroisuutta toivovan ja edellyttävän kanssa: tottakai kyläilyjen pitää olla molemminsuuntaisia eikä joku tai jotkut voi vain kerta kerran perästä saapua valmiiseen pöytään ja luistaa vastavuoroisuudesta jollain itsekkäällä tekosyyllä. Minä lopetan aina kutsumiset, jos joku ei edes muutaman kerran luonani käytyään omaehtoisesti esitä vastakutsua. Ja alan puhua muusta tai jätän muka huomaamatta, jos joku sellainen urvelo yrittää vielä tuppautua kylään - sellaisiakin tapauksia on tullut vastaan - joillakin aikuisilla on käytöstavat pahasti hukassa.
[/quote]
Miksi kyläilyn on oltava vastavuoroista? Jos joku kutsuu minut + perheeni käymään, seuraa käynnistä siis automaattisesti se, että on kutsuttava se perhe meille, vaikka en välittäisi ihmeemmin ko. ihmisistä ja olen pelkkää kohteliaisuuttani suostunut ekaan kutsuun? Tai jos joku uudestaan ja uudestan kutsuu heille, niin minun täytyy ymmärtää, että ei sovi mennä, koska järjestäminen on vastavuoroista.
Olen ratkaissut ongelman niin, että en ota kutsuja vastaan lainkaan. Kun joku pyytää kylään niin vastaan, että valitettavasti me emme kyläile, mutta voidaan toki nähdä puistossa. En mene vaate-, astia- tai silikonikyrpäkutsuille, koska jos menen, joudun kutsukierteeseen. Lapsiani en päästä kylään minnekään, koska siitä seuraa se, että taas täytyy olla vastavuoroinen silloinkin, jos ei ko. ihmisistä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkäsin ennen kutsua meille ihmisiä syömään pitkän kaavan kautta, mietin menuja ja tein ruokia ja pikku alkupaloja innolla, juotiin viiniä ja oli ihana sivistynyt pikku hiprakka ja vähän niinkuin leikittiin aikuisia ihmisiä, jotka pitää dinner partyja ja kaikki oli niin ihanaa. Ja se oli ihanaa, aikansa. Tämä siis ennen lapsia. Nyt INHOAN yli kaiken, että tänne hullunmyllyyn tulee ketään, en kertakaikkiaan jaksa. Saan just ja just pidettyä pakan kasassa omalla porukalla, ja usein huonosti näinkään. On sekaista, vaikka siivoan "koko ajan", helppo ruoka tyyliä paistetut broilerinfileet ja riisi palavat pohjaan, kun kesken ruuanlaiton tulee joku kriisi lasten kanssa, tai en saa ylipäätään valmisteltua ruokaa, kun nuorimmainen ulisee jalassani kiinni tai rääkyy keittiön lattialla. Kestitse tässä nyt sitten vielä vieraita. Leikkitreffitkin ovat syvältä, kun ne ajoittuvat yleensä niin, että toisen pesueen lapset on pakko ruokkia myös, ja käytännössä silloin mellastavat lapset valtaavat keittiön ja itse saa torjua muiden muksujen aiheuttamia tuhoja sillä aikaa kun pari muuta äitiä juoruaa olkkarissa ja luottavat siihen, että minä katson heidänkin muksujensa ruokailun. Sitten raivaan keittiön ja alan laittaa äideille kahvia pöytään, samalla kun kuuntelen, miten yläkerrassa tuhotaan lastenhuoneita urakalla. Ihan helvettiä. Taas on pari tällaista hauskuutta luvassa ennen joulua, en tiedä miten selviän. Ehkä vedän sitä viiniä kuitenkin, jos kaikki tuntuis siedettävämmältä...
Myönnän syyllistyneeni tähän, ja kaveruus hiipuikin varmaan osittain tästä syystä ja erilaisista elämäntilanteista johtuen. Hävettää kyllä, mutta emme koskaan kutsuneet vastavierailulle meitä paljon "fiinimpää" pariskuntaa. Ei olisi ollut rahaa tai edes osaamista tehdä mitään vastaavaa, mitä he aina tarjosivat kauniissa kaupunkikodissaan. Näin jälkikäteen hävettää, mutta olimme nuoria, köyhiä ja häpesin ankeaa kotiamme, jossa en olisi osannut tarjota mitään ihmeellistä. Ei ihme, että kaveruus loppui... Nykyään osaisin jo, mutta tiet veivät eri suuntiin.
Käytöstapoihin kuuluu vastavuoroisuus. Olen joskus lukenut antropologian peruskurssin ja se on jäänyt vahvasti mieleeni, että "lahja" on joka kulttuureissa. Eli joka kulttuurissa maailmassa annetaan lahjoja ja sitten odotetaan vastaavanlaista vastalahjaa. Esim. joulukortti-joulukortti, joululahja-joululahja, synttärikutsu-synttärikutsu, drinkin tarjoaminen baarissa -drinkin tarjoaminen baarissa.
Muistan, että jossain kulttuurissa, jos lahja oli liian iso (saaja ei pysty vastalahjaan, koska ei ole varaa) nin lahja saatettiin polttaa eli sitä ei otettu vastaan. Tavallaan nämä henkilöt, jotka kieltäytyvät kutsuista, koska eivät aio kutsua kotiinsa, niin toimivat juuri tämän maailmanlaajuisen periaatteen mukaan. Eli kaikissa heimoissa ympäri maailmaa lahja on aina vastavuoroinen eli tässä tapauksessa ruuan tai kahvin tarjoaminen.
Muakin ärsyttää ystävä, joka välillä käy meillä (koska hän on mulle tärkeä ja hyvä ystävä), mutta ei koskaan kutsu minua heille. En ole nähnyt edes heidän omakotitaloaan, jossa asuneet 10 vuotta. Tiedän kyllä, että hänellä ei lapsuudessa ole ollut kotona kyläilykulttuuria. Hän ei varmaankaan edes osaa tai tajua sellaista. Itse olen kodista, jossa oli arkivierailua sukulaisten kanssa viikottain ja juhlia vuosittain. Tämä ystävä ei edes tajua, että kylään pitäisi tuoda tuomisia. Joskus olen kutsunut kavereita joukolla ja tämä ystävä ei tuo mitään. Muut tuovat jotain yhteiseen pöytään tai vaikka kukkapaketin. Olemmehan jo lähes 40-vuotiaita ja kaikilla työpaikat ja talot, pitäisi osata kutsua vieraita tai edes tuoda jotain tullessaan.
70 jatkaa
Ja ap:lle tiedoksi. Olen ratkaissut ongelman niin, että en kutsu näitä ihmisiä kotiini kuin aniharvoin (parin vuoden välein), jotka eivät ikinä kutsu minua.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 18:57"]
Kysymys teille, jotka ette ikinä kutsu ketään kylään (ja ilmeisesti ette käy kenenkään luona). Miten olette ihmisten kanssa tekemisissä? Riittääkö Facebook ja työpaikan kahvihuone ja pikainen kahvilassa käynti? Ettekö koskaan kaipaa syvällisempää, pitkää juttelua ja viihtymistä muiden ihmisten kanssa?
[/quote]
Kutsun aika harvoin. Käyn aika harvoin.
Ennen lapsia oli muutama ystävä joita näin.
Ilman perhettä olisi ystäville aikaa, mutta kun on perhe ja työ ja harrastukset ja harvoin on koko perhe koolla (harrastus), ehkä kerran viikossa perhe on koolla yhdessä yhtä aikaa pari tuntia putkeen niin ei ole mahdollisuutta.
Ja juu, en jaksa nyt kuunnella sitä että pitäisi pitää huolta suhteista, muistakin kuin oman perheen, kun sitten kun lapset muuttavat ja voihan se mieskin kuolla tai tulla ero. En jaksa kuunnella koska minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada ystäviä enkä ole koskaan ollut yksinäinen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:58"]
Ei ole kyse siitä, että olisi jokin kisa. Taitaa vaan kolahtaa tämä ketju niihin, jotka haluavat olla aina se valmiille pääsevä osapuoli. Ap:kin sanoi, että vieraat ovat käyneet heillä monta kertaa. On ihan peruskäytöstä toimia suunnilleen vastavuoroisesti, tuskin kukaan tarkasti laskee.
[/quote]
Rehellinen ollakseni: inhoan näitä pakkovierailuja joissa pitää syödä sienipiirakkaa ja rasvaisia höttöjä vain siksi, että kutsuja on nähnyt vaivaa ja tyrkyttää leipomuksiaan. Inhoan sitä, että joudun uhraamaan aikaani sille, että leikitään vierailua toisen tekemän käsikirjoituksen mukaan sen sijaan, että mentäisiin yhdessä reippaalle lenkille tai vaikka urheilukentälle lasten kanssa.
[/quote]
tulihan tähänkin ketjuun "roskaruoka-hiilarihöttö"-jankkaaja. Jos ei pulla maistu, niin sano ei. Jos noin halveksit ystäväsi tarjoamisia, niin ehkä sittenkään sinun ei pitäisi tunkea lapsiasi sinne joka toinen viikonloppu yökylään...
[/quote]
Lapseni eivät ole koskaan olleet yökylässä ystävilläni / omilla kavereillaan ihan siksi, että en tarvitse lapsille yöhoitajaa enkä halua meille yöksi vieraita lapsia! Ja inhoan sitä, että kyläilyt eivät ole spontaaneja kuppi kahvia -juttuja vaan ihme käsikirjoituksen mukaan meneviä tilaisuuksia, joissa leikitään jotain blogien unelmamaailmaa.