Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyläilyn vastavuoroisuudesta... mielipiteitä tästä?
29.10.2014 |
Ystäväperhe oli meillä kylässä, ties monettako kertaa peräjälkeen.. me olemme heillä käyneet viimeksi vajaa vuosi sitten (kutsuttuna) ja sen jälkeen meitä ei ole heille kutsuttu. Lapseni kysäisi heidän kuultensa, että milloin me mennään heille, mutta kumpikaan heistä ei hiiskahtanut sanaakaan. Ei mitään tyyliin "joo, tulkaapa pitkästä aikaa käymään" tmv. Ei mitään.
Mielellään menisimme, mutta ei viitsisi tuppautua, kun ei kerran pyydetä enää ollenkaan. Ihmetyttää vain, että miksi ei. :(
Kommentit (94)
Siis mulla on niin sotkuista. Lienee aika harvinaista mutta tiedän yhden toisenkin perheen jolla vähän samaa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ennen sellainen, etten kutsunut oikeastaan koskaan ketää kylään, vaikka mua kutsuttiin useinkin ja mielelläni kyläilin kun kutsuttiin. Syynä siihen oli, että asuin yksiössä, joka oli pieni ja sellainen opiskelijan kukkarolle sopiva ratkaisu (eli hyvin kaukana "edustusasunnosta"...). Koin tosi ahdistavaksi, että kämppä tulee ihan täyteen, eikä mulla ole sopivia astioita tms. Kerroin tästä tosin avoimesti ja järjestin juhlia ravintoloissa tai yhdessä jonkun kanssa toisten luona. Silti sain toisinaan kuulla tästä ja musta se oli hieman outoa, että ihmiset väkisin haluaa tuppautua kylään. Nyt minulla on isompi ja edustavampi koti ja olen yrittänyt useammin kutsua ihmisiä kylään, vaikken siitä edelleenkään nauti. Mutta ainakin kaikille löytyy lautanen ja istumapaikka. :) Tämä tiitys siis näkökulmaksi siihen, miksi kaikki ei vaan halua ihmisiä kylään.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:49"]
Olisi meinaan itsestäkin joskus todella mukavaa mennä kylään heille ja istahtaa valmiiseen kahvipöytään, eikä aina niin että minä emännöin ja laitan. Pitemmän päälle homma on alkanut tympiä, että se olen aina minä joka leipoo, laittaa ja tarjoaa. :/
ap
[/quote]
Miksi miehesi ei leivo ja laita? Miksi vain sinä? Outoa.
Kaikesta sitä voikin tehdä ongelman :(
Jos vaadit vastavuoroisuutta niin ei se auta kuin olla kutsumatta näitä tuttuja teille kylään. Odotat vain että he joskus heräävät todellisuuteen ja kutsuvat teidät ja jos kutsua ei tule niin se ystävyys oli siinä.
Itse tapaan ystäviä mielummin kahvilassa tai ravintolassa niin jokainen saa syödä ja juoda mitä haluaa ja ei tarvitse siivota ennen eikä jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:52"]
Pari, kolme kertaa vuodessa on meille se määrä mitä YHTEENSÄ jaksamme ketään tuttuja pyytää kylään... Ei siis yhtä perhettä, vaan kaikkia yhteensä. Yritä nyt ymmärtää, että kaikki eivät pidä siitä, että ihmiset tulevat vierailulle.
Sama täällä. Huh huh
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne kuin ap:lla mutta kaikkien tuttujemme kanssa ja ymmärrän kyllä täysin, mitä ap ajaa takaa!! Vierailuista on nykyään kadonnut vastavuoroisuus. Kylään kyllä mielellään yhä tullaan mutta kukaan ei kutsu vastavierailulle. Ja kun tämä jatkuu vuodesta toiseen, niin menee se into niiltä viimeisiltäkin kutsujilta. Mikäs siinä sitten, jos ei käydä puolin EIKÄ toisin..
Jos meidän tuttuja tapaa kahviloissa, ulkona syöden, niin silti he yhä tunkevat meille. Ja usein vielä yllättäen. Jos meidän perhe menee yllätysvierailulle, ilmeestä näkee jo ovella, että virhe oli.
Olen lakannut kutsumasta enää ihmisiä kylään ja pikkuhiljaa änkeäminen on vähentynyt. Olen väsynyt siihen, että minä aina laitan. Harmi vain vastavuoroisen kyläilykulttuurin rapistumista mutta ei jatkuva yksipuolinen kyläily ole sekään mikään ilo. Meillä lapset kyselevät vieraita kylään, heistä se on hauskaa. Mutta hekin ymmärsivät, kun selitin, että tapana on vuoroin vieraissa ja se ei nyt toteudu.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että laittaisi joskus kahvit vieraille ja ostaisi kaupasta tarjottavat, jos ei itse tykkää leipoa?
Minusta tuollainen on todella noloa. Jos käy kylässä, on pakko myös jaksaa se vastavuoroisen kutsumisen vaiva. Jos ei jaksa, tarjotkoot kahvit tai ruuat ravintolassa. Mutra on törkeää käyttää vieraanvaraisuutta kerta toisensa jälkeen hyväkseen ja paeta vastavuoroisuutta vetoamaloa laiskuuteen. "En tykkää kutsua, kun pitäis siivota" on maailman huonoin tekosyy. Ei ystävät tule kylään pitämään tupatarkastusta! Ja ruokaa voi ostaa valmiinakin, jos on kiireinen, laiska tai huono kokki.
no joo, olen tosin jo varmaan eri sukupolvea kuin valtaosa muista vastaajista, mutta minut on kasvatettu kunnioittamaan vastavuoroisuutta. Tuommoinen yksipuolinen kestittävänä olo on moukkamaista ja itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:09"]Miten ihmeessä pitäisi toimia, jos ei halua ihmisiä kylään?
a) Jos menet kylään kun kutsutaan, mutta et kutsu takaisin > kaverilla herne nenässä, kun et kutsu vaikka hän kutsui.
b) Jos et mene kylään kun kutsutaan, etkä tietenkään kutsu toista > kaverilla herne nenässä, kun ei kutsu kelpaa.
c) Ehdotat vaihtoehdoehdoksi vaikka kahvilaa > kaverilla herne nenässä, kun ei kutsu kelpaa.
Kertokaapas nyt, miten tässä pitäisi toimia, niin että saatte sen herneen kaivettua nenästä?
[/quote]
Kyllä kahvila on ok. Kunhan sinä tarjoat.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:17"]
En laske vuoroja, mutta onhan nyt jo huomattavaa, kun he ovat meillä käyneet tiheästi, mutta eivät koskaan enää kutsu meitä heille, vaikka lapsenikin kysyi, milloin heille mennään. Ja kuulivat tuon kyllä. Ihan mielelläni vieraita kestitsen, ei ole kyse siitäkään, mutta kai jokainen ymmärtää, että jo hieman tuntuu väsyttävältä kun aina on näin päin että minä emännöin. Ja lapset on käyttäytyneet heillä ihan normaalisti, siitä ei ole kyse ainakaan.
ap
[/quote]
Meillä yksi ystäväpariskunta, joilla on itsensä mielestä hyvin käyttäytyvät lapset. Me olemme toista mieltä ja sen jälkeen emme ole kutsuneet kylään, kun myllersi pihallamme kukkapenkin ja repi pihanurmikosta isoja laattoja irti.
[/quote] No, kait mai itsitte thoista ystävillenne? Ettekä käy heillä syötettävä? Vastavuoroisuuden voi kuitata myös rarjoamalla heille ravintolassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samoilla linjoilla ap:n kanssa. Olisi kerrankin kiva mennä valmiiseen pöytään, sillä jos joku ystävistäni ehdottaa kahvila/lounastreffejä, niin kyllä se tarkoittaa, että jokainen maksaa omansa "kun ulkonasyöminen on niiiiin paljon kalliimpaa" - mutta ei kukaan ole meille pöytään tullessaan ollenkaan huolissaan mitä kaikki maksaa. Eräs ystäväni, jota vähemmin enää kutsun käymään, kyseli perheensä kanssa lähtiessään vielä "jäikös sitä ruokaa, voisin viedä loput kotiin" ????? Siis minun tekemääni, maksamaani ja ajattelinpa että siitä lapset vielä lounaan saisivat seuraavana päivänä. Ei puhettakaan, että tämä ystäväni olisi tuonut tullessaan jotain lisuketta ateriaan tai edes niitä kahvipullia. Heitä oli sentään neljä syöjää.
Ymmärrän ap:tä täysin. Kannattaa kysyä hienotunteisesti, mutta suoraan. Ehkä jotain tapahtui, tai ehkä he vain haluavat ns.loisia ja päästä vain itse valmiille.
Ennen oli itsestään selvää, että oltiin vastavuoroisia. Nykyisin "vuoroin vieraissa" tarkoittaa jotain muuta.. Monet ihmiset ovat todella itsekkäitä. Siivoamisen ja kahvinkeiton vaikeus ovat tekosyitä, itsekkyys ja laiskuus todellisia. Siivoamisesta sen verran, että eikö itselläkin olisi kiva, jos joskus olisi siistiä? Siis jos aina on sen näköistä, ettei voi muille näyttää?
Ihmisiä kutsutaan, koska halutaan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kyllä kotona voi keskittyä juttelemiseen ihan eri tavalla kuin jossain kahvilassa. Mutta on tosi tympeää, että ystävyys- tai tuttavuussuhteessa yksi on aina se, joka saa olla se tekevä ja tarjoava osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en kutsu sen takia kun meillä ei ole tilaa. Olkkari on makkarina eikä ole edes sohvaa. Kun ei ole varaa ostaa isompaa asuntoa. Että missä me oltais niiden vieraitten kanssa ja missä niiden muksut olis? Kun ei ole tilaa.
Meitä kyllä kutsutaan kylään, mutta olen huomannut että ihmiset jotenkin välillä arastelevat, etenkin tarjottavia. Tiedän olevani kova laittamaan ja leipomaan, vieraat saavat aina parasta pöytään jne. Mutta se on minusta vain niin mukavaa; en tarkoita sitä kilpailuna. Minulle riittää vallan hyvin pelkkä kuppi teetä tai kahvia kylässä. Kun kutsumme ihmisiä kotiimme, pääsee hurja emäntä valloilleen ja huhkii yötä myöten herkkuja - ja vain siksi, koska pidän siitä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaverisi katsoo velvollisuudekseen tulla, kun kutsutaan.
Minulla on ap:n kaltainen kaveri, joka innolla kutsuu luoksee, soittelee pariinkin kertaan päivässä, että tulkaa nyt, on niin tylsää jne. Ja kun sinne menee, alkaa ruikutus, että "ensi kerralla sitten teillä".
Mutta kun minä en tarvitse niitä kyläilyjä! KOhteliaisuuttani menen ja sitten saan kuulla olevani vaivoiksi, kun meille ei koskaan kutsuta.
En ole ikinä tajunnut, että on olemassa kyläilyvuorot. Olen niiden kanssa, joista pidän, ihan vuorotta.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 17:40"]
Olen ihan samoilla linjoilla ap:n kanssa. Olisi kerrankin kiva mennä valmiiseen pöytään, sillä jos joku ystävistäni ehdottaa kahvila/lounastreffejä, niin kyllä se tarkoittaa, että jokainen maksaa omansa "kun ulkonasyöminen on niiiiin paljon kalliimpaa" - mutta ei kukaan ole meille pöytään tullessaan ollenkaan huolissaan mitä kaikki maksaa. Eräs ystäväni, jota vähemmin enää kutsun käymään, kyseli perheensä kanssa lähtiessään vielä "jäikös sitä ruokaa, voisin viedä loput kotiin" ????? Siis minun tekemääni, maksamaani ja ajattelinpa että siitä lapset vielä lounaan saisivat seuraavana päivänä. Ei puhettakaan, että tämä ystäväni olisi tuonut tullessaan jotain lisuketta ateriaan tai edes niitä kahvipullia. Heitä oli sentään neljä syöjää.
[/quote]
Miksi at laita kutsuun, että ruoka ei ole ilmaista, maksakaa tilille ensin 20 e/hlö.
Ap:n kirjoitus muistutti jälleen kerran, miksi emme perheenä kyläile kuin sukulaisissa. Monet kutsuvat, mutta kieltäydyn aina, koska tiedän, että menemistä seuraa vastavuoroisuus. En halua vieraita perheitä meille leikkimään ja sotkemaan, en halua siivota vieraiden jälkeen, en halua miettiä, kuka pyyhki tomaattisoseet valkoisiin verhoihin jne.
JOten kun kutsu käy, sanon ei kiitos. Jos joku urkkii syytä, vastakysyn, onko tuollainen kyseleminen enää kohteliasta. Ap ja kaltaisensa saavat sen valmiin kahvipöydän lähimmältä ABC:Lta.
Miksi ihmeessä kyläilystä tehdään tähtitiedettä, kun kasvetaan aikuisiksi?
Meillä on avoimet ovet ja ystävilläni on avoimet ovet, ja kaikkien on luvallista kutsua itse itsensä kylään. Kutsumalla kutsun vieraita vain juhliin, ja niitähän kuuden lapsen kanssa riittää. Samoin ystäväni kutsumalla kutsuvat vain juhliin.
Luulisi ystävyyssuhteiden menevän virallisuudesta pilalle.
Mää kutsun tosi harvoin ketään varta vasten kylään. Osaavathan tuota itsekin tulla. Ajattelen niin, että itse soittavat mulle, kun haluaisivat tulla käymään, että olemmeko kotona jne. Teen näin myös itse, soittelen jos olen lähistöllä tai jos huvittaa mennä. Joskus menen ihan paikan päälle pimpottamaan ovatko kotona ja ymmärrän kyllä, jos ei sovi mennä vierailulle. En oleta, että toisen täytyy ensin kutsua kylään. Onko tää nyt sitten jotenkin törkeetä? :D
Alue: Aihe vapaa
Minä en ajattele tuollaisia. Olen itse laiska kutsumaan meille ketään. Lasten synttärit, kirkolliset pyhät ja sen sellaiset järjestän lähipiirille. Kylään menen, kun kutsutaan ja sopii muihin menoihin. En laske kyläilyjen vastavuoroisuutta.