Lue keskustelun säännöt.
Turmaa edelsi eroaikomus
28.10.2014 |
Kuulemisessa kävi ilmi, että mies suunnitteli eroa avovaimostaan.
- Kyllä siinä tällainen eroaie on ollut olemassa, sanoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Heikki Mansikka-aho Itä-Suomen poliisista.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288756498096.html?pos=navnow
Kommentit (376)
Miksi oi miksi,niitä lapsia pitää tehdä enemmän kuin voimavarat/rahatilanne sallii??niin paljon uupuneita,jotka eivät jaksa hoitaa tai rahat ei riitä.Mikä kiire niitä tehdä?ei kai yhteiskuntaan pysty kaikkia auttaa ja miksi pitäisikään.itsehän ne on tehty,haluttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"en henkilökohtaisesti tunne ketään, joka kylmän viileästi suhtautuisi siihen jos oma mies nyt tulisi tuohon eteen panemaan jotain toista naista."
Tästä edessä panemisesta ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa kyse. Ei meillä ole vahvistusta sille, että mitään panemista ylipäätään olisi tapahtunut, tuossa edessä tai jossakin takana. Suhtaudutko yhtä ymmärtäväisesti, kun mies tappaa avio-ongelmien takia perheensä? Vai koskeeko ymmärtämyksesi vain äitejä?
Lapsia hankittaessa pitäisi tehdä diili, että tässä suossa ollaan kunnes lapset ovat kolme vuotiaita. Jos saa lapset vuoden ikäerolla on kolme vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt ja joka tapauksessa nukkunut helvetin huonosti. Sellainen ihminene ei ole oma itsensä. Ja tuossa tilanteessa EI erota ja jätetä puolisoa yksin siihen suohon ellei se ole aivan välttämätöntä esim väkivaltainen suhde. Tuo tilanne on juuri se vastoinkäyminen, jossa luvattiin tahtoa rakastaa. Kivaa se ei ole, helvetin raskas elämän vaihe, jos esim koliikkia, mutta yhdessä siitä on läpi mentävä, toista auttaen ja hammasta purren,
Ja en hyväky mitenkään naisen tekoa enkä syytä miestä. Tämä oli vain pohdintaa eroista pikkulapsiperheissä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:48"]
Ja mies ei muuten koskaan lähde suhteesta jossei sillä ole jo toinen nainen valmiina odottamassa. Eli juttu näyttäis just siltä miltä aluksi arveltiinkiin. Kukaan nainen ei sekoa siitä että mies ei hoida lapsia tai tulee vaan sanaharkkaa. Mutta toinen nainen ja miehen lähtö sen mukaan onkin jo ihan eri juttu...
[/quote]
Kyllä monikin mies lähtee vaikka ei ole toista naista.
Nyt kun se kahden lapsen isä on ristiinnaulittu, niin kertokaa pitääkö sen kolmannen kuolleen lapsen isää sääliä vai saiko mitä ansaitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:02"]
Ei pitäisi olla niin riippuvainen parisuhteessa, että pää sekoaa jos ero tulee. Tätä mä aina ihmettelen kun tälläkin palstalla lukee erilaisia juttuja. Ihan kuin parisuhteeseen päästyään mitään muuta elämää ei enää ole ja kun toinen haluaakin erota, niin nupissa viiraa ja pahasti, yleensä tämä kostetaan sitten lasten välityksellä eron jälkeen. Tässä keississä kosto oli vielä kauheampi. Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitkää huoli että teillä on myös ystäviä ja muutakin elämää kuin se mies ja perhe. Ja pitäisi pitää kyllä toisistaankin huolta, itse ainakin toivoisin, että jos jollain ystävällä/tutulla viiraa, niin huomaisin sen ja osaisin jotenkin puuttua, ettei tällaisia enää tarvitsisi käydä.
[/quote]
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Parisuhteessa olet herkimmilläsi, pitkä parisuhde on osa identiteettiäsi, vaikka kuin yrität pitää muuta elämää hereillä. Suhtautumisesi kuulostaa minusta kylmältä. Ero pitkästä suhteesta, jossa elämä on rakennettu yhteiseksi, on aina kriisi. Siinä menee identiteetti uusiksi, ja jos olet vielä uupunut ja tukeudut vahvasti parisuhteeseen, kuten minusta esim. pikkulapsivaiheessa on oikeus tehdä, voi ero olla todella järkyttävä.
Minut jätettiin monivuotisen työuupumuksen päätteeksi. Onneksi ei ollut lapsia. Mies oli iso lapsi, lähti toisen naisen mukaan ja yrittää edelleen jättää eron puhumatta ja käsittelemättä, vaikka erosta on jo puolitoista vuotta. Olen pärjännyt ilman selityksiä, mutta vaikeaa se on ollut. En ole romahtanut, en mankunut vastauksia tai puhelinterrorisoinut. Mutta jos en olisi voinut kokopäiväisesti keskittyä omaan työhöni ja hyvinvointiini, olisin voinut tehdä jotain vastaavaa. Ymmärrän.
[/quote]
Minä olen ollut tässä parisuhteessa 16v, odotan kolmatta lasta ja silti en ymmärrä, että pitäisi henkiä riistää parisuhteen loppumisen vuoksi. En kertakaikkisesti keksi syytä elämän päättämiseen, vaikka mies ottaisi ja lähtisi toisen matkaan. Onhan minulla elämä senkin jälkeen, erilainen toki, mutta elämä silti. Kyllä itseään pitää sen verran rakastaa että ei kenenkään vuoksi ole itseään jojoon vetämässä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:20"]
Lapsia hankittaessa pitäisi tehdä diili, että tässä suossa ollaan kunnes lapset ovat kolme vuotiaita. Jos saa lapset vuoden ikäerolla on kolme vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt ja joka tapauksessa nukkunut helvetin huonosti. Sellainen ihminene ei ole oma itsensä. Ja tuossa tilanteessa EI erota ja jätetä puolisoa yksin siihen suohon ellei se ole aivan välttämätöntä esim väkivaltainen suhde. Tuo tilanne on juuri se vastoinkäyminen, jossa luvattiin tahtoa rakastaa. Kivaa se ei ole, helvetin raskas elämän vaihe, jos esim koliikkia, mutta yhdessä siitä on läpi mentävä, toista auttaen ja hammasta purren,
Ja en hyväky mitenkään naisen tekoa enkä syytä miestä. Tämä oli vain pohdintaa eroista pikkulapsiperheissä.
[/quote]
Mutta tässähän oli tilanne, että nainen ei todellakaan käyttäytynyt terveesti. Esteli häntä lähtemästä töihin niin että poliisi tarvittiin tilannetta selvittämään jne. Minusta ei ihan kaikkea tarvitsekaan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:16"]
Mies on nyt vapaa, sitähän halusikin. Mitä sitä säälimään? kantelee kukkia lastesa haudalle jos muistaa ja muuten on vapaa vapaa vapaa...Vaan kuinka oli naisensa elämä? tottakai nainen oli syyllinen onnettomuuteen mutta parisuhteen syviin ongelmiin olivat molemmat syyllisiä. Ja isä ei todella näyttäny vastuutaan.
[/quote]
Isä näytti vastuunsa. Jonkun on kannettava taloudellinen vastuu perheestä ja sen isä teki. Pelkällä rakkaudella ja perheonnella ei elä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:02"]
Ei pitäisi olla niin riippuvainen parisuhteessa, että pää sekoaa jos ero tulee. Tätä mä aina ihmettelen kun tälläkin palstalla lukee erilaisia juttuja. Ihan kuin parisuhteeseen päästyään mitään muuta elämää ei enää ole ja kun toinen haluaakin erota, niin nupissa viiraa ja pahasti, yleensä tämä kostetaan sitten lasten välityksellä eron jälkeen. Tässä keississä kosto oli vielä kauheampi. Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitkää huoli että teillä on myös ystäviä ja muutakin elämää kuin se mies ja perhe. Ja pitäisi pitää kyllä toisistaankin huolta, itse ainakin toivoisin, että jos jollain ystävällä/tutulla viiraa, niin huomaisin sen ja osaisin jotenkin puuttua, ettei tällaisia enää tarvitsisi käydä.
[/quote]
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Parisuhteessa olet herkimmilläsi, pitkä parisuhde on osa identiteettiäsi, vaikka kuin yrität pitää muuta elämää hereillä. Suhtautumisesi kuulostaa minusta kylmältä. Ero pitkästä suhteesta, jossa elämä on rakennettu yhteiseksi, on aina kriisi. Siinä menee identiteetti uusiksi, ja jos olet vielä uupunut ja tukeudut vahvasti parisuhteeseen, kuten minusta esim. pikkulapsivaiheessa on oikeus tehdä, voi ero olla todella järkyttävä.
Minut jätettiin monivuotisen työuupumuksen päätteeksi. Onneksi ei ollut lapsia. Mies oli iso lapsi, lähti toisen naisen mukaan ja yrittää edelleen jättää eron puhumatta ja käsittelemättä, vaikka erosta on jo puolitoista vuotta. Olen pärjännyt ilman selityksiä, mutta vaikeaa se on ollut. En ole romahtanut, en mankunut vastauksia tai puhelinterrorisoinut. Mutta jos en olisi voinut kokopäiväisesti keskittyä omaan työhöni ja hyvinvointiini, olisin voinut tehdä jotain vastaavaa. Ymmärrän.
[/quote]
Suhtautuminen kylmää? Päinvastoin, noin ajattelee järkevä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:13"]
Kaikki tuossa tragediassa ovat uhreja. Lapset, mies, nainen. Nainen varmasti harkitsematta, hetken mielenhäiriössä toiminut. Säälin heitä kaikkia, vaikka itse en voikaan ymmärtää, miksi jonkun äijän tai jonkun toisen naisenkaan vuoksi joku surmaa itsensä ja lapsensa, vähät niistä ukoista, eihän niihin voi luottaa, menköön menojaan jos menee. Itse en jonkun miehen takia omaa ainutkertaista elämääni lopettaisi.
[/quote]
Mä ottaisin tuosta kyllä tuon naisen pois uhrien listalta. MIKÄÄN parisuhdeongelma ei oikeuta tappamaan omia lapsiaan, saati ajamaan linja-autoa päin! Lisäisin uhrilistalle linja-auton matkustajat, nainen vaaransi myös heidän henkensä. Jos ei itse jaksa elää, niin ottakoon itseltään oman hengen pois, ei tarvii muita viedä mukanaan tai vaarantaa sivullisia!!!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:55"]Epäilen, että toista naista ei ole. Mies on vain halunnut erota sekopää naisesta. Nainen lienee oirehtinut jo aiemminkin. Liekö kirjoittanut tännekin? [/quote] Peräänkuuluttaisin sitten miehen vastuuta asiassa... Hän oli myös lapsista vastuussa, ei äiti yksin. Jos tietää äidin voimien olevan täysin lopussa, järkevä ihminen on silloin lapsista huolissaan eikä jätä heitä väsyneelle ja pahasti masentuneelle hoitajalle vaan hankkii kunnollista apua tai hoitaa itse. Miksei isä ollut lasten kanssa, jos äiti oli "sekaisin"?Äiti varmasti tiesi, ettei tule eron tapahtuessa jaksamaan yksin lastensa kanssa (kun ei kukaan auttanut), ja sitten kävi näin.
[/quote]
Koska jonkun on elätettävä perhe. Jos mies olisi jättänyt työnsä niin mitä ne olisi syönyt? Ruohoa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:23"]
Joo, eiköhän mies äkkiä löydä itselleen jonkun lohduttajan, jollei jo ole löytänyt. Jos olisi välittänyt lapsistaan, niin olisi järkännyt niiden äidille jotain mielenterveysapua.
[/quote]
Aikuista ihmistä ei voi pakottaa avun piiriin.
Ihan vaan sydämellä ajateltuna: sulla on 1- ja 2-vuotiaat lapset. ja se 6v. Ukko on koko ajan työmatkoilla (ja näihin kuvioihin liittyy noin 95% joku säätö) ja itse olet polviin saakka siinä lasten arjessa. Jostain syystä ymmärtää äidin epätoivon. Täytyy olla täyspaska äijä, että tuossa vaiheessa jättää perheensä. Ei äidin tekoa voi mitenkään hyväksyä tai puolustella, mutta aika epäinhimillistä on isänkin toiminta. Noin pienten lasten äiti tarvitsee valtavasti tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:51"] Naisella on hoidettavana kolme lasta, nuorimmat vuoden ikäerolla. Nainen oirehtii, ahdistuu, sekoaa, mitä tekee mies? Soittaa POLIISIT ja JÄTTÄÄ. Sankari. [/quote] Joskus on vaan lähdettävä huonosta suhteesta, jos aikoo pelastaa itsensä. Ei olisi yhtään ihme, jos mies olisi voinut myös todella pahoin ja ollut uupunut. Ollakseen hyvä isä lapsilleen hänen oli ehkä pakko lähteä. [/quote] Eikö ensimmäisellä sijalla pitäisi olla niiden lasten hyvinvointi? Ei lapsia voi tuosta vaan hylätä. Eikä myöskään jättää täysin uupuneelle ja mielenterveysongelmaiselle vanhemmalle yksin hänen huolehdittavakseen. Se ei ole lasten etu.
[/quote]
Eihän mies hylännyt lapsiaan. Hän lähti T Ö I H I N.
Kyllä sillä miehellä on uusi nainen ollut jo valmiiksi, sehän paistaa koko hommasta läpi. Mikään muu ei aiheuta parisuhteissa tuollaisia riitoja, eroaikeita ja kuolemaan johtavia traumoja kuin kolmannen väliintulo.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:02"]
Ei pitäisi olla niin riippuvainen parisuhteessa, että pää sekoaa jos ero tulee. Tätä mä aina ihmettelen kun tälläkin palstalla lukee erilaisia juttuja. Ihan kuin parisuhteeseen päästyään mitään muuta elämää ei enää ole ja kun toinen haluaakin erota, niin nupissa viiraa ja pahasti, yleensä tämä kostetaan sitten lasten välityksellä eron jälkeen. Tässä keississä kosto oli vielä kauheampi. Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitkää huoli että teillä on myös ystäviä ja muutakin elämää kuin se mies ja perhe. Ja pitäisi pitää kyllä toisistaankin huolta, itse ainakin toivoisin, että jos jollain ystävällä/tutulla viiraa, niin huomaisin sen ja osaisin jotenkin puuttua, ettei tällaisia enää tarvitsisi käydä.
[/quote]
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Parisuhteessa olet herkimmilläsi, pitkä parisuhde on osa identiteettiäsi, vaikka kuin yrität pitää muuta elämää hereillä. Suhtautumisesi kuulostaa minusta kylmältä. Ero pitkästä suhteesta, jossa elämä on rakennettu yhteiseksi, on aina kriisi. Siinä menee identiteetti uusiksi, ja jos olet vielä uupunut ja tukeudut vahvasti parisuhteeseen, kuten minusta esim. pikkulapsivaiheessa on oikeus tehdä, voi ero olla todella järkyttävä.
Minut jätettiin monivuotisen työuupumuksen päätteeksi. Onneksi ei ollut lapsia. Mies oli iso lapsi, lähti toisen naisen mukaan ja yrittää edelleen jättää eron puhumatta ja käsittelemättä, vaikka erosta on jo puolitoista vuotta. Olen pärjännyt ilman selityksiä, mutta vaikeaa se on ollut. En ole romahtanut, en mankunut vastauksia tai puhelinterrorisoinut. Mutta jos en olisi voinut kokopäiväisesti keskittyä omaan työhöni ja hyvinvointiini, olisin voinut tehdä jotain vastaavaa. Ymmärrän.
[/quote]
Minä olen ollut tässä parisuhteessa 16v, odotan kolmatta lasta ja silti en ymmärrä, että pitäisi henkiä riistää parisuhteen loppumisen vuoksi. En kertakaikkisesti keksi syytä elämän päättämiseen, vaikka mies ottaisi ja lähtisi toisen matkaan. Onhan minulla elämä senkin jälkeen, erilainen toki, mutta elämä silti. Kyllä itseään pitää sen verran rakastaa että ei kenenkään vuoksi ole itseään jojoon vetämässä.
[/quote]
Minäkin luulin että olen vahvoilla vaikka eroan 20 vuoden parisuhteesta. Kun tilanne oikeasti tuli päälle, en ollut. Kannattaa hakea apua jos ei jaksa, niin minä tein.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:13"]
Kaikki tuossa tragediassa ovat uhreja. Lapset, mies, nainen. Nainen varmasti harkitsematta, hetken mielenhäiriössä toiminut. Säälin heitä kaikkia, vaikka itse en voikaan ymmärtää, miksi jonkun äijän tai jonkun toisen naisenkaan vuoksi joku surmaa itsensä ja lapsensa, vähät niistä ukoista, eihän niihin voi luottaa, menköön menojaan jos menee. Itse en jonkun miehen takia omaa ainutkertaista elämääni lopettaisi.
[/quote]
Mä ottaisin tuosta kyllä tuon naisen pois uhrien listalta. MIKÄÄN parisuhdeongelma ei oikeuta tappamaan omia lapsiaan, saati ajamaan linja-autoa päin! Lisäisin uhrilistalle linja-auton matkustajat, nainen vaaransi myös heidän henkensä. Jos ei itse jaksa elää, niin ottakoon itseltään oman hengen pois, ei tarvii muita viedä mukanaan tai vaarantaa sivullisia!!!
[/quote]
Kyllä ja tuolle listalle pitäisi myös lisätä sen kolmannen lapsen isä. Hänestä ei juuri ole ollut mainintaa missään. Jos hän on elossa, lienee myös erittäin järkyttynyt.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:13"]
Kaikki tuossa tragediassa ovat uhreja. Lapset, mies, nainen. Nainen varmasti harkitsematta, hetken mielenhäiriössä toiminut. Säälin heitä kaikkia, vaikka itse en voikaan ymmärtää, miksi jonkun äijän tai jonkun toisen naisenkaan vuoksi joku surmaa itsensä ja lapsensa, vähät niistä ukoista, eihän niihin voi luottaa, menköön menojaan jos menee. Itse en jonkun miehen takia omaa ainutkertaista elämääni lopettaisi.
[/quote]
Olet kyllä säälittävä. Tekstistäsi paistaa läpi omahyväisyytesi ja kaunasi miehiä kohtaan. Tämänkin asian saat käännettyä miesten syyksi vaikka nainen on tähän 100% syyllinen.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:26"]
Ihan vaan sydämellä ajateltuna: sulla on 1- ja 2-vuotiaat lapset. ja se 6v. Ukko on koko ajan työmatkoilla (ja näihin kuvioihin liittyy noin 95% joku säätö) ja itse olet polviin saakka siinä lasten arjessa. Jostain syystä ymmärtää äidin epätoivon. Täytyy olla täyspaska äijä, että tuossa vaiheessa jättää perheensä. Ei äidin tekoa voi mitenkään hyväksyä tai puolustella, mutta aika epäinhimillistä on isänkin toiminta. Noin pienten lasten äiti tarvitsee valtavasti tukea.
[/quote]
No mistä sinä tiedät että 95% säätö on miehellä? Ihan älytöntä spekulointia.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:02"]
Ei pitäisi olla niin riippuvainen parisuhteessa, että pää sekoaa jos ero tulee. Tätä mä aina ihmettelen kun tälläkin palstalla lukee erilaisia juttuja. Ihan kuin parisuhteeseen päästyään mitään muuta elämää ei enää ole ja kun toinen haluaakin erota, niin nupissa viiraa ja pahasti, yleensä tämä kostetaan sitten lasten välityksellä eron jälkeen. Tässä keississä kosto oli vielä kauheampi. Pitäkää naiset itsestänne huolta, pitkää huoli että teillä on myös ystäviä ja muutakin elämää kuin se mies ja perhe. Ja pitäisi pitää kyllä toisistaankin huolta, itse ainakin toivoisin, että jos jollain ystävällä/tutulla viiraa, niin huomaisin sen ja osaisin jotenkin puuttua, ettei tällaisia enää tarvitsisi käydä.
[/quote]
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Parisuhteessa olet herkimmilläsi, pitkä parisuhde on osa identiteettiäsi, vaikka kuin yrität pitää muuta elämää hereillä. Suhtautumisesi kuulostaa minusta kylmältä. Ero pitkästä suhteesta, jossa elämä on rakennettu yhteiseksi, on aina kriisi. Siinä menee identiteetti uusiksi, ja jos olet vielä uupunut ja tukeudut vahvasti parisuhteeseen, kuten minusta esim. pikkulapsivaiheessa on oikeus tehdä, voi ero olla todella järkyttävä.
Minut jätettiin monivuotisen työuupumuksen päätteeksi. Onneksi ei ollut lapsia. Mies oli iso lapsi, lähti toisen naisen mukaan ja yrittää edelleen jättää eron puhumatta ja käsittelemättä, vaikka erosta on jo puolitoista vuotta. Olen pärjännyt ilman selityksiä, mutta vaikeaa se on ollut. En ole romahtanut, en mankunut vastauksia tai puhelinterrorisoinut. Mutta jos en olisi voinut kokopäiväisesti keskittyä omaan työhöni ja hyvinvointiini, olisin voinut tehdä jotain vastaavaa. Ymmärrän.