Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Myrskyluodon Maija -elokuva, jättääköhän ahdistuneen olon?
16.01.2024 |
Lymin elokuva, hyvät arvostelut, ja kuulemma itkuhanat avaava pitkin matkaa. Olen herkkis ja mietin jääkö liian ahdistava olo..
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja helevata miten pitkä leffa, 3 h ja 14min ja mainokset päälle... Jaksaakohan kolme ja puoli tuntia istua teatterissa ja käyköhän tylsäksi?
Olihan niitä kirjoja todella monta. Eikai kaikkea saatu mahtumaan 90 minuuttiin?
En yhtään tiedä miten uskollinen on kirjoille. Niissä on joitain todella traagisia juttuja, jotka osuu suoraan sieluun, mutta minusta kirjojen lopun pohjasävy on enemmän sellainen vääjäämätön haikeus, miten aika kulkee eteenpäin ja kaikki jää joskus taakse. Siinä on paljon suruakin, mutta ei mielestäni ahdistavaa.
Olisi minusta vaikea kuvitella, että nimenomaan Lymi olisi ohjauksessaan halunnut korostaa päähenkilön asemaa uhrina ja kärsijänä, niin itse menen katsomaan ihan luottavaisin mielin että en näe painajaisia seuraavana yönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin. Itken nyt jo muutenkin kuin Niagara, joten ehkä en mene katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiedä miten uskollinen on kirjoille. Niissä on joitain todella traagisia juttuja, jotka osuu suoraan sieluun, mutta minusta kirjojen lopun pohjasävy on enemmän sellainen vääjäämätön haikeus, miten aika kulkee eteenpäin ja kaikki jää joskus taakse. Siinä on paljon suruakin, mutta ei mielestäni ahdistavaa.
Olisi minusta vaikea kuvitella, että nimenomaan Lymi olisi ohjauksessaan halunnut korostaa päähenkilön asemaa uhrina ja kärsijänä, niin itse menen katsomaan ihan luottavaisin mielin että en näe painajaisia seuraavana yönä.
Lymi on nimenomaan muuttanut naiskuvaa vahvempaan ja itsenäisempään suuntaan 👍 Mutta liikuttava ja haikea tulee se silti olemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kävin elokuvissa katsomassa Hamsterin. Kylläpä melkein itketti kun en ilennyt kesken pois lähteä. Seuraavassa suomalaisessa elokuvassa jään varalta taakse oven lähelle niin voi poistua jos taso onkin sitten samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Naisella kainalokarvat rehottaa elokuvassa 🤢
Tuliko sinulle yllätyksenä, että naisilla on kainalokarvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksennan silmät päästäni jos havaitsen rakastetussa tarinassa pisaraakaan wokea tai muita extremefeminismin lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiedä miten uskollinen on kirjoille. Niissä on joitain todella traagisia juttuja, jotka osuu suoraan sieluun, mutta minusta kirjojen lopun pohjasävy on enemmän sellainen vääjäämätön haikeus, miten aika kulkee eteenpäin ja kaikki jää joskus taakse. Siinä on paljon suruakin, mutta ei mielestäni ahdistavaa.
Olisi minusta vaikea kuvitella, että nimenomaan Lymi olisi ohjauksessaan halunnut korostaa päähenkilön asemaa uhrina ja kärsijänä, niin itse menen katsomaan ihan luottavaisin mielin että en näe painajaisia seuraavana yönä.
Lymi on nimenomaan muuttanut naiskuvaa vahvempaan ja itsenäisempään suuntaan 👍 Mutta liikuttava ja haikea tulee se silti olemaan...
Ohjaajan haastattelujen kuvaama henkilö ja klassikko uudelleenkerrottuna ei yhdistelmänä povaa hyvää. Tässä on tosiasialliset ainekset katastrofille. Erään tietyn piirin kulttielokuvaksi jäänee tämä. Kirjojen ystävät tullevat vihaamaan tätä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse odotan tätä paljon. Vanha tv:n Maija-sarja on lavastukseltaan ja autenttisuudeltaan aivan upea, mutta kerronta ei tee romaaneille oikeutta millään tavalla. Maija on esitetty mykkänä pökkelönä, joka ei tiedä itse mitään mistään. Vaikea uskoa, että tahdoton nukke olisi pärjännyt noissa oloissa oikeasti hetkeäkään.
En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.
Sama. Ihan tarpeeksi murheita muutenkin ja olen luonteeltanikin pohdiskeleva ylianalyyttisyyteen saakka. Kaiken vastapainoksi kaipaan esim. musiikilta, teatterilta ja elokuvilta nimenomaan iloa elämääni!
Katoppa Munkkivuori-sarja ja tiedät mitä on ahdistus ja mielipuolisuus.
Onpa pitkä :( Haluaisin mennä katsomaan, mutta en kyllä jaksa istua yli kolmea tuntia ilman taukoja.
Alue: Aihe vapaa
Ja helevata miten pitkä leffa, 3 h ja 14min ja mainokset päälle... Jaksaakohan kolme ja puoli tuntia istua teatterissa ja käyköhän tylsäksi?