Vanhemmat jotka tappelette lastenhoidosta, miksette hanki tilapäistä apua

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:31"]

Sama juttu kotitöiden kanssa. Tuntuu jotenkin vajakilta, että keskiluokkaisetkin ihmiset riitelevät imuroinnista, kun koko homman voisi teettää ammattilaisella. Ajatelkaa sitä panostuksena omaan ja parisuhteen hyvinvointiin.

[/quote]

keskiluokkaisilla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa...  

Suomi on euroopan peräreikä missä ihmiset on upotettu syvälle pimeään onkaloon.  

Euroopan heikoin ostovoima. 

- näennäisesti korkeat palkat, korkea verotus, alhainen nettotulo 

- kaikki helvetin kallista, alhainen nettotulo ei riitä mihinkään

- asunnot todella kalliita, liikkuminen todella kallista...  

milläs ostat mitään palveluja kun kurkun ympärillä on kiristysside ja pitäis näyttää iloista naamaa 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:31"]

Sama juttu kotitöiden kanssa. Tuntuu jotenkin vajakilta, että keskiluokkaisetkin ihmiset riitelevät imuroinnista, kun koko homman voisi teettää ammattilaisella. Ajatelkaa sitä panostuksena omaan ja parisuhteen hyvinvointiin.

[/quote]

Marttyyriys tässäkin on taustalla. Tiskaamisesta tehdään valtataistelu.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:39"]

keskiluokkaisilla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa...  

[/quote]

Ei meilläkään ylimääräistä rahaa ole. Mutta omaan ja parisuhteen hyvinvointiin meillä on rahaa. Kotitalousvähennys on loistava juttu. -3

Kyllä mä ainakin tiedän tuttavistani monia jotka valittavat ja valittavat etteivät "pääse" koskaan mihinkään esim. kahdestaan miehen kanssa. Sitten kun olen varovasti tiedustellut, onko asiaa yritetty järjestää niin vastaus on että "no ei olla, olis niin vaivalloista". Siis mitä ihmettä!?

Valitetaan valittamisen ilosta, mutta mitään ei asialle tehdä. Tätä en ymmärrä. Meillä oli miehen kanssa lasten ollessa pieniä tavoitteena että 2xkk päästään johonkin kahdestaan (leffaan, syömään, oluelle, kylpylään, ihan mihin vain muutamaksi tunniksi tai koko illaksi), aina ei onnistunut, mutta tosi usein onnistui. Ja nyt jälkeenpäinkin kun muistelen noita aikoja, olen 100% sitä mieltä että järjestely ja siitä kiinni pitäminen kannatti!!

Jos hankit apua ni pahimmassa tapauksessa vaaditaan lapset pois otettavaksi vedoten siihen että apua on haettu. Ja tästä alkaa sitten uusi taistelu.. Tällästä omassa tuttavapiirissä ä..

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:19"]

siihen ja näe vaivaa sen eteen, jos nuppia alkaa kiristämään ja kokee tarvitsevansa välillä omaa aikaa. Hampaat irvessä, marttyyriäidin roolia vedetään viimeiseen asti ja lapset kärsii, mutta yhtään ei olla valmiita näkemään vaivaa sen eteen että tilapäistä apua saisi. Jos ei mummuja ja kummeja ole saatavilla paikkakunnalla (niin kuin minulla näitä ei ole) niin on MLL, naapureita, tuttavia. Voi laittaa sanaa kiertämään esim. facessa, löytyiskö joku luotettava nuori tyttö vaikkapa silloin tällöin hoitajaksi. Vaatii järjestelyjä, mutta kannattaa kyllä, jos pipoa alkaa liikaa kiristämään. Ja en ole kuullut kenenkään lapsen vielä kuolevan, jos ovat satunnaisesti vieraalla hoidossa yhden illan, sitä vastoin monikin on valitettavasti kuollut uupuneiden vanhempien käsittelyssä. 

[/quote]Katsos kun valtaosa näistä ongelmatapauksista ei halua maksaa mitään muille omien lastensa hoidosta mutta katsoo kyllä oikeudekseen vaatia itselleen korvausta omien lastensa hoidosta

Aivan - voin vain kuvitella, miten vaimoni riemastuisi, jos palkkaisin jonkun tekemään lasten iltatoimet, että pääsisin joskus lenkille ennen ilta yhdeksää. Vaimo on siis kotona, mutta ei laita lapsia nukkumaan, milloin milläkin syyllä (kuin ehkä kerran kuukaudessa). 

Jos perheessä on kaksi aikuista, niin kai molempien pitäisi osallistua niin, että toinen voi joskus tehdä jotain ilman lapsia muutenkin kuin keskellä yötä. 

Minä taas en ymmärrä miten ihmeessä kaksi aikuista avioliiton solminutta täysjärkistä ihmistä ei saa keskenään sovittua miten perheeseen liittyvät "työt" hoidetaan ja kuka ne milloinkin hoitaa, vaan niistä syntyy riita joka lopulta kulminoituu avioeroksi josta taas kärsii vain ja ainoastaan lapset. Miksi te ette keskustele puolisonne kanssa näistä asioista ennenkuin menette kimppaan ja alatte väsätä lapsia?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:17"]

Olen samaa mieltä että äidit haluaisi olla kotona ilman lapsia, eikä menossa. Toisilla on mummot jotka hoitaa. Pitäisi olla palvelumuoto jonne voisi viedä lapset hoitoon ilman lastensuojelua. Vanhemmille tulisi osa maksusta ja osan maksaisi kaupunki. Tämä paikka olisi väsyneiden vanhempien lapsille ja niille joilla ei ole tukiverkkoja. Paikat menisi vauvoille ja max ikäraja olisi 10v. Isommat pärjää jo kotona niin etteivät rasita vanhempia. Hoitopaikan saisi lääkärin kirjoittamalla suosituksella.

Omani on teinejä ja muistan tuon raskaan pikkulapsivaiheen ja vieläkään en ottaisi pientä lasta hoitoon.

[/quote]Tuollainen on jo. Sitä kutsutaan yksityiseksi päivähoidoksi. Sinne voi jokainen viedä lapsensa ihan vain paikan varaamalla eikä tarvitse mitään lääkärin lähetettä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 12:50"]

Minä taas en ymmärrä miten ihmeessä kaksi aikuista avioliiton solminutta täysjärkistä ihmistä ei saa keskenään sovittua miten perheeseen liittyvät "työt" hoidetaan ja kuka ne milloinkin hoitaa, vaan niistä syntyy riita joka lopulta kulminoituu avioeroksi josta taas kärsii vain ja ainoastaan lapset. Miksi te ette keskustele puolisonne kanssa näistä asioista ennenkuin menette kimppaan ja alatte väsätä lapsia?

[/quote]

En tunne yhtäkään miestä, joka ei olisi lastentekoa suunniteltaessa uskonut olevansa osallistuva isä. Ikävä kyllä isyyden todellisuus ei sitten joskus vastaa haaveita, vaan mies luistaa vastuusta. Siihen ei myöskään mikään keskustelu auta, sillä jos lapset jättää niitä vastentahtoisesti hoitavalle isälle, tulos on se, että isä huutaa lapsille ja kotiovella odottaa itkevät lapset.

Ja jos mietit, miksi nainen ei sitten sellaisessa tilanteessa vain eroa, niin vastaus ei ole raha. Sen vanhemman, joka on aina laittanut lapset etusijalle on hyvin vaikea altistaa lapsia isän ailahtelevalle vanhemmuudelle ilman mahdollisuutta valvoa, että lapsia kohdellaan asiallisesti. Onneksi lapset kasvavat ja eron aika on sitten myöhemmin, kun lapset eivät ole enää niin riippuvaisia vanhemmistaan.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 09:15"]

Mistä sitä apua sitten voi hankkia, kerro ap.

[/quote]

Juurihan aloituksessa ap kertoi. Kyselyä kiertämään vaikka facen kautta löytyykö ketään esim. lukioikäistä tyttöä, varmasti jollakin on joku tuttu, jolle satunnainen taskuraha kelpaa. Mummit, kummit, naapurit, työkavereilta tiedustelua, aivan varmasti joku tuntee jonkun halukkaan. Ilmaiseksi ei tietenkään kannata odottaa kenenkään tulevan lapsiaan hoitamaan, mutta ei luulis olevan ylitsepääsemätön taloudellinen este. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 12:50"]

Minä taas en ymmärrä miten ihmeessä kaksi aikuista avioliiton solminutta täysjärkistä ihmistä ei saa keskenään sovittua miten perheeseen liittyvät "työt" hoidetaan ja kuka ne milloinkin hoitaa, vaan niistä syntyy riita joka lopulta kulminoituu avioeroksi josta taas kärsii vain ja ainoastaan lapset. Miksi te ette keskustele puolisonne kanssa näistä asioista ennenkuin menette kimppaan ja alatte väsätä lapsia?

[/quote]

En tunne yhtäkään miestä, joka ei olisi lastentekoa suunniteltaessa uskonut olevansa osallistuva isä. Ikävä kyllä isyyden todellisuus ei sitten joskus vastaa haaveita, vaan mies luistaa vastuusta. Siihen ei myöskään mikään keskustelu auta, sillä jos lapset jättää niitä vastentahtoisesti hoitavalle isälle, tulos on se, että isä huutaa lapsille ja kotiovella odottaa itkevät lapset.

Ja jos mietit, miksi nainen ei sitten sellaisessa tilanteessa vain eroa, niin vastaus ei ole raha. Sen vanhemman, joka on aina laittanut lapset etusijalle on hyvin vaikea altistaa lapsia isän ailahtelevalle vanhemmuudelle ilman mahdollisuutta valvoa, että lapsia kohdellaan asiallisesti. Onneksi lapset kasvavat ja eron aika on sitten myöhemmin, kun lapset eivät ole enää niin riippuvaisia vanhemmistaan.

[/quote]Tuolla ylempänä kyllä puhuttiin että nainen on se laiskuri perheessä eikä hoida kotitöitä. Että ei se aina pelkästään mies ole joka laiminlyö velvollisuuksiaan.

Perusongelma tässä kai lienee se, että vaikka lapsia tekevät aikuiset ovat jollakin tasolla varmasti tietoisia siitä, että tottakai lapsista tulee merkittävä määrä lisätyötä ja kodinhoitohommat menee mutkikkaiksi, niin he eivät kuitenkaan ole valmiita priorisoimaan elämäänsä sen mukaan. Tai sitten sitä priorisointia ei vain osata. Asioita ei haluta muuttaa edes tilapäisesti, vaan kun periaate on että "kun minä olen tottunut pelaamaan tietskaa/lenkkeilemään/shoppailemaan tms tietyn määrän viikossa tai päivässät tai whatsoever niin en saatana luovu siitä tuli mitä tuli enkä varsinkaan minkään vaimon/miehen/lasten vuoksi". Kompromisseja ei osata tai haluta tehdä, vaan niiden teko nähdään jonkin ihme kilpailun häviämisenä - onko se sitten kilpailua omasta ajasta, sitä en tiedä. Ei ymmärretä, että ei sellaisesta ole kyse vaan ihan vain siitä, että arki sujuisi niin, että kaikki äitiä, isää ja lapsia myöten selviäisivät siitä jokseenkin iloisina ja täysissä voimissaan.

MLL:n hoitajan palkkaaminen on helvetin hankalaa. Pitää alkaa työnantajaksi, huolehtia kaikenmaailman eläkemaksuista ja vakuutuksista. En jaksa edes ajatella, että parin tunnin lastenhoidosta koituisi tuollainen homma. Kerran otin Väestöliitosta hoitajan, mutta siihen menikin sitten 100 euroa. Ei ollu varaa palkata toiste.

2

No minä ainakin kaipasin nimenomaan sitä, että saisin olla kotona rauhassa. Ihan vaan levätä ja puuhailla tekemättä jääneitä juttuja. Eipä olla onnistuttu löytämään maksullista hoitajaa, joka ottaisi lapset luokseen. Ylipäätään edes MLL hoitajan saaminen kotiin osoittautui vaikeaksi ja usein mahdottomaksi.

Sama juttu kotitöiden kanssa. Tuntuu jotenkin vajakilta, että keskiluokkaisetkin ihmiset riitelevät imuroinnista, kun koko homman voisi teettää ammattilaisella. Ajatelkaa sitä panostuksena omaan ja parisuhteen hyvinvointiin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:29"]

No minä ainakin kaipasin nimenomaan sitä, että saisin olla kotona rauhassa. Ihan vaan levätä ja puuhailla tekemättä jääneitä juttuja. 

[/quote]

Kieltämättä parasta lapsettomuudessa. Ei ikinä kiljukauloja tähän talouteen, kiitos!

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:29"]No minä ainakin kaipasin nimenomaan sitä, että saisin olla kotona rauhassa. Ihan vaan levätä ja puuhailla tekemättä jääneitä juttuja. Eipä olla onnistuttu löytämään maksullista hoitajaa, joka ottaisi lapset luokseen. Ylipäätään edes MLL hoitajan saaminen kotiin osoittautui vaikeaksi ja usein mahdottomaksi.
[/quote]

Niinpä. Ja jos on tarpeeksi väsynyt, jo se avun hankkiminen voi tuntua ylivoimaiselta... Silloin sen vähemmän väsyneen puolison pitäisi ottaa homma käsiinsä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:29"]No minä ainakin kaipasin nimenomaan sitä, että saisin olla kotona rauhassa. Ihan vaan levätä ja puuhailla tekemättä jääneitä juttuja. Eipä olla onnistuttu löytämään maksullista hoitajaa, joka ottaisi lapset luokseen. Ylipäätään edes MLL hoitajan saaminen kotiin osoittautui vaikeaksi ja usein mahdottomaksi.
[/quote]

Minä hoidin lukioikäisenä lähes viikottain (arki-iltaisin tai lauantaina päivällä, joskus harvoin vanhempien iltamenojen aikana) erään perheen lapsia (iältään alussa n. 1,5 ja 3 v.). Aluksi he olivat minulle ihan vieras perhe, mutta parin vuoden jälkeen jo kovasti läheinen. Isä oli vuorotöissä ja äiti hoitovapaalla.

Joskus olin lasten kanssa heidän kotonaan, kun vanhemmat olivat omissa menoissaan, mutta usein äiti toivoi nimenomaan vain omaa rauhallista aikaa kotona. Niinpä minä ja lapset lähdimme ulos: kesällä metsäretkelle tai puistoon, talvella ulkoilun lisäksi vaikka kirjastoon. Lapsilla oli usein eväät mukana, niin hyvin meni pari-kolme tuntia poissa kotoa.

Minä lukiolaisena olin todella iloinen pienestä taskurahansa ja toki tykkäsin olla noiden lasten kanssa. Lapsetkin odottivat tuloani joka kerta. Perheen vanhemmille, etenkin äidille, tuo pieni hengähdystauko silloin tällöin oli tärkeä. Win-win-win, ja aika pienellä taloudellisella (perheen vanhemmat) ja ajallisella (minä) panostuksella.

Miksi vain mies saisi luistaa omista vastuistaan palkatun työvoiman avulla? Ei se paljon suhdetta paranna, jos toinen ei edelleenkään ymmärrä lasten vaatimaa työmäärää. Palkattua työapua tulee käyttää helpottamaan molempien vanhempien työtaakkaa eikä niin, että sen avulla vapautetaan toinen täysin vastuusta.