Vanhalle ystävälle viesti?

Laitoin vuosia sitten vanhalle nuoruudenystävälle viestin. Ei ollut edes välirikkoa vaan elämä vaan vei eri teille. Ei koskaan vastannut.

Olen laittanut. Vastaus oli myönteinen. En koskaan ymmärrä näitä ettei muka kehtaa laittaa viestiä liian pitkän ajan jälkeen. Ihmiset häpeile ja pelkää liikaa.

Olen laittanut, sain välttelevän vastauksen viiveellä. En laittanut toista viestiä.

Laitoin tekstarin. Tyttärensä vastasi: kuka kyselee? Isä kuoli kuukausia sitten...

Ei kannata.

Kyse ei ollut välirikosta vaan että elämät olivat vieneet eri suuntiin. Soitin entiselle armeijakaverilleni yli 30 vuoden tauon jälkeen, kun tarvitsin hänen firmansa palveluita kotikaupungissaan. Juteltiin kuin oltaisiin viimeksi eilen tavattu.

Sama juttu hyvän nuoruudenaikaisen kaverini kanssa, kun soitin hänelle, että olen tulossa vierailulle hänen kotikaupunkiinsa työasioissa. Käytiin syömässä ja kaljalla ja juttu luisti entiseen malliin saman 30 vuoden jälkeen.

Laitoin viestin vuosien hiljaiselon jälkeen. Ystävyys elpyi ja näemme taas säännöllisesti. Kannattaa kokeilla.

En, mutta minulle kyllä laitettiin viesti "mitä kuuluu". En erityisesti ilahtunut, koska olin teiden erotessa kertonut ihan tasan tarkkaan, miksi en enää halua olla tekemisissä. Hän ei pyytänyt anteeksi silloin eikä uudelleen yhteyttä ottaessaankaan mitään.

Kokemukseni mukaan ystävä yleensä ilahtuu, jos otan pitkän ajan jälkeen yhteyttä. Sitten jos välit ovat jo ajat sitten menneet poikki jonkin riidan tms. takia, niin asianomainen ei välttämättä ilahdu.

En ole itse laittanut, mutta ystäväni on kyllä. Hän laittoi minuun välit poikki (vaikka kyse oli hänen tekemisistään, joita ei vaan halunnut myöntää/pyytää anteeksi). Olin kuitenkin välirikon aikana tajunnut, että elämäni on paljon mukavampaa ilman tuota ystävää, joten vastasin viestiin ympäripyöreitä niitä näitä. En todellakaan ala kyseiselle ihmiselle enää kertomaan kuulumisiani, joten viestistä ei kehkeytynyt mitään jälleennäkemistä. Asumme pienehköllä paikkakunnalla, joten törmäämme silloin tällöin sattumalta; itse moikkaan häntä normaalisti, hänelle ihan tervehteminenkin tuntuu olevan vaikeaa. Kuspää kun on.

Oma kokemus näistä on, että yleensä ne ihmiset, joiden olettaisin varmasti vastaavan (esim. vanhat kaverit ja yksipuoliset ihailijat, mukavat opettajat, molemminpuoliset kouluaikaiset ihastukset) eivät vastaa. Kun taas ne, joiden ei ikinä uskoisi vastaavan (vanhat koulukiusaajat, saavuttamattomat ihastuksen kohteet) vastaavat.