Voisiko tämä Rautavaaran tapaus herättää päättäjiä siinä asiassa että

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 08:30"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 07:56"]Useimmiten ne on nuo kotiäidit jotka sekoaa, menisivät töihin, muutkin äidit käyvät töissä ja hoitavat kodin.

ap mistä se raha kotihoitoon otettaisiin? Tuollaista apua saa nytkin kirkolta ja Mannerheimin lastensuojeluliitolta.
[/quote]
mihin menisin töihin...
montakos vuotta oletkaan perhettä kotona hoitanut? Ai, kuusi, se on kyllä pitkä aika, työelämä on muuttunut.
Mites monta lasta sinulla olikaan? Ai, se on kyllä paljon..... ne lapset sairastavat joten miten olet järjestänyt lastenhoidon. Ai, asutte täällä 300km päässä tukiverkosta.....
Koulutettu nainen menee kotona hukkaan. Eipä ole töitä helppo saada ja siellä ei tule edes oltua sillä miehen työ tärkeämpää ja itse joutuu hoitamaan sairaat lapset.
[/quote] matalapalkkatöitä kuten vaikka ruokakaupan kassa, ja tämän kaltaiset, näihin pääsee uraputkestakin pudonnut.
[/quote]
kaupankassan palkka vs. 800€ hoitomaksut. Hah
[/quote] niin. Rahallisesti ei kovin tuottavaa mutta ideana juurikin se että äiti saa lapsistansa taukoa työpäivän ajan, eikä tule ns. Mökkihöperöksi, mikä on oikeasti monien kotiäitien ongelma.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 06:56"]

Mä en usko, että tätä tragediaa oltaisiin voitu estää minkään neuvolan ja kotihoidon avulla. Kyllä tässä taustalla on varmasti muut syyt ja ne ovat siellä ihmismielen syvissä syövereissä.

Todellakin, yhteiskunnan palveluverkostoa on pakko sopistaa jo nyt. Miten meillä olisi varaa palkata kodinhoitajia jokaiselle av-mammalle, kun väsyttää? Tottakai pienten lasten kanssa väsyttää.

[/quote]

Taas yksi (nainen?) joka vakuuttaa että pienten lasten kanssa väsyttää. Kun kaikilla se ei ole pelkkää väsymystä, vaan uupumusta joka sekoittaa sen pään niin että lopulta homma menee tähän. Onneksi näin käy harvoin, mutta jokainen tapaus on liikaa. Eikä se parane sillä että vakuutetaan että lapset nyt vaan väsyttää. Joo, väsyttää ne ja suurin osa äideistä ja isistä selviää siitä. Mutta joskus ja joillekin se väsymys on liikaa.

Nimenomaan tarvittaisiin juuri matalan kynnyksen apua, ei mitään paperintäyttely-byrokratiaviidakkoa ja joka hätään lastensuojelua! Vaikka joku auttava puhelin alkuun, josta voisi pahassa tilanteessa pyytää ja saada apua, tai sitten neuvolan kautta nopeasti.

Mekin olemme ihan normaali lapsiperhe iloineen ja suruineen, mutta olimme todella pulassa kun itse sairastuin keväällä (olen kotiäiti). Miehen työ ei loputtomiin jousta, ja sairauteen kuuluivat kovat, ennalta arvaamattomat kipukohtaukset, joiden aikana lastenhoito oli täysin mahdotonta. Oli voimakkaasti tunne, ettei mikään tai kukaan taho auta, itse on täällä jokaisen yksin sinniteltävä, korkeintaan omien läheisten tuella. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 08:59"]

Ongelma taitaa olla se, että niin kauan kun apua saa ainoastaan lastensuojelun kautta, sitä ei haeta. Kukaan väsynyt ei halua lisää stressiä siitä, että joku virkanainen tulee kerran viikossa istumaan sohvalle kyttäämään sitä, kuinka puhut lapsellesi, kuinka katsot lastasi, kuinka teet makaronilaatikon... Sitten kuullaan jotain lässytystä varhaisesta puuttumisesta, avohuollon tukitoimista (mitä nämä sitten oikeasti edes ovatkaan nämä avohuollon tukitoimet?????) ja lopulta tilanne eskaloituu siihen, että vielä entistä väsyneempi, stressatumpi ja todennäköisesti jo mielenterveytensä sietorajalle ajetulta perheeltä otetaan lapset pois.

Mun näkemyksen ja kokemuksen mukaan, lastensuojelu on sellainen pelote, että sen pelotteen uhalla löytää jostain vielä ripauksen kestävyyttä jaksaa arkea, vaikka olisi jo ihan burn out.

[/quote]

Juuri näin! Se tunne, kun yksi peukutus ei riitä. Joskus vaan tarvisi sen auttavan käsiparin, ei "tätiä" istumaan sohvalle!

Onhan se aika itsekkäästi ajateltu että tehdään monta lasta ja odotetaan että kaikki auttavat meitä.Millä oikeudella?Kenellä on oikeus olla vaan ns.ottavana osapuolena joka kädet ojossa odottaa apua?Onko niiden auttajien oma elämä niin vähäpätöistä että heidän pitäisi vain auttaa monilapsisia perheitä voimaan paremmin?Ei mun mielestä.

Kukaan ei pakota niitä lapsia tekemään, kummasti tuossa vaiheessa pettää "naisen kroppa, naisen valinta"-ajatus. 

Turha siis valittaa. Onneksi löytyy niitä hyödyllisiä hölmöjä, jotka sen hoitaa että yhteiskunnalle riittää työmuurahaisia.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lastenhoito/
jos vaikka kaksikin tuntia viikossa äiti levähtää, maksaa 17euroa, sen verran voisi kyllä uhrata väsähtäneet äidit. "esim. •vanhemmat haluavat hetken hengähtää, harrastaa tai viettää aikaa yhdessä."

eikä tarvi mitään lasu asiakkuuksia.

Kun omat lapset olivat pieniä ( 1 ja 2v), mies aina töissä ja itsellä parin vuoden unet kateissa niin kokeilin pari kertaa hoitoapua MLL:sta. Kerran paikalle saapui nuori tyttö jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia pystyä kaitsemaan kahta pientä. Toisella kerralla uskovainen mummo joka puhui jeesuksesta ja kuolleesta miehestään pari tuntia. Kotona ei ollut tuohon aikaan nettiä joten jouduin pakkaamaan lapset ja menemään kirjaston koneelle maksamaan jotain eläketurvamaksua näille hoitajille. Totesin että väsyn ja stressaannun liikaa tästä " hoitoavusta" joten kärvistelin yksin seuraavat vuodet,mieskin löysi uuden ja erosimme joksinkin aikaa. Kuopus oppi nukkumaan yönsä kouluun mentyään. Itse palasin työhön ja uuvuin. Apua hain julkiselta ja yksityiseltä mutta mitään en saanut. Onneksi en ole itsetuhoinen tai väkivaltainen, nuo ominaisuudet yhdistettynä omiin kokemuksiini pikkulapsiajoista olisivat tuottaneet pahaa jälkeä. Ihmettelen ettei näitä epätoivoisia perhetragedioita tapahdu enemmän, jotenkin äidit useimmiten jaksavat. Se on ihme.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 09:29"]

Onhan se aika itsekkäästi ajateltu että tehdään monta lasta ja odotetaan että kaikki auttavat meitä.Millä oikeudella?Kenellä on oikeus olla vaan ns.ottavana osapuolena joka kädet ojossa odottaa apua?Onko niiden auttajien oma elämä niin vähäpätöistä että heidän pitäisi vain auttaa monilapsisia perheitä voimaan paremmin?Ei mun mielestä.

[/quote]

Tämä viesti kuvastaa hyvin yhteiskuntamme arvomaailmaa. Sekä myös sinun itsesi.

" Kukaan ei pakota lapsia tekemään " - kommentit ovat noloja. Ilman ennustajan lahjoja et voi tietää kuinka elämässä käy.

Pitäsikö jäädä lapsettomaksi sillä perusteella että jotain ikävää voi sattua mikäli saan lapsia?

Menet kauppaan ja kaadut matkalla, mitäs menit!

 Mikä tekee tämän päivän lapsista niin vaativia ja rasittavia, vaikka tilastojen valossa  keskim. perheessä on vain 1.8 lasta? Kun apuna on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vapaat kauppojen aukioloajat ja runsas elintarv.tarjonta,  eikä koskaan Suomen historiassa ole ollut näin pitkät äitiys-ja vanhempainvapaat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat, alle 10v. lasten sairasvapaat ja oikeus lyh.työaikaan, oikeus kunnalliseen päivähoitoon jne. jne. mutta siitä huolimatta monet kaipaavat ulkopuolista apua lastensa ja kodinhoitoon.

Missä on perheen vastuu omista valinnoistaan?

Lapset ansaitsevat ympäristön, jossa ympärillä olevat ihmiset voivat pääsääntöisesti hyvin. Pahoinvointi perheessä voi tarkoittaa mielenterveysongelmia aikuisena... kierre on valmis.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 09:43"]

 Mikä tekee tämän päivän lapsista niin vaativia ja rasittavia, vaikka tilastojen valossa  keskim. perheessä on vain 1.8 lasta? Kun apuna on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vapaat kauppojen aukioloajat ja runsas elintarv.tarjonta,  eikä koskaan Suomen historiassa ole ollut näin pitkät äitiys-ja vanhempainvapaat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat, alle 10v. lasten sairasvapaat ja oikeus lyh.työaikaan, oikeus kunnalliseen päivähoitoon jne. jne. mutta siitä huolimatta monet kaipaavat ulkopuolista apua lastensa ja kodinhoitoon.

Missä on perheen vastuu omista valinnoistaan?

[/quote]

Minä ainakin peräänkuulutan apua yllättäviin, vaikeisiin tilanteisiin jossa perhe ei yksin pärjää tai voimat hetkellisesti loppuvat. En kaipaa jokapäiväistä pyykkäysapua. 

Perherakenne on muuttunut huimasti omista lapsuusvuosita 70-luvulta. Silloin oli mummot ja vaarit, nyt lapset hankitaan usein niin vanhoina että isovanhemmista ei ole avuksi jos ovat elossakaan. Arjen rytmi on niin tiukka etteivät sisarukset tai muut läheiset ehdi auttamaan, omassakin elämässä tekemistä.

Siis mitä vittua nyt taas. Maailmansivu on ihmisillä ollut lapsia. Nyt vittu patistakaa ne miehenne mukaan lastenhoitoon (en _ymmärrä_ miten annatte niiden luistaa), lapset päiväkotiin ja äiti töihin hankkimaan tasavertaisesti elantoa perheelle ja itselleen jotta sitten kun ongelmia miehen kanssa ilmenee ei olla ihan tyhjän päällä. Jos ei pää kestä hankkia lapsia, niin älä vittu levitä geenejäsi.

Kotiäitien lapsille pitäisi olla tarha jonne äidit saavat 20 h kuukaudessa viedä lapsensa hoitoon ilman kyselyjä. Käyttävät he sitten ajan hulluilla päivillä, nukkumalla, jumpassa tai hammaslääkärillä se oli heidän asiansa eikä sitä kysyttäisi tai syyllistettäisi siitä. Luulen että monelle tuollainen olisi jo äärettömän suuri apu. Lapsia ei mitenkään ihmeellisesti hoidettaisi lähinnä vahdittaisiin. Omat eväät ja vaipat mukaan ja vapaaehtoisia työtekijöitä ja eläkeläisiä, jotka auttavat vahtimaan lapsia. Ei tulisi edes kalliiksi jos kunta järjestäisi tilat.
Mutta nyt pitää kaikille hoitajille olla hyvät palkat, lapsille virikkeelliset tilat, käsittämättömät vakuutukset tai sossun asiakkuus.
Vaikka oikeasti riitäisi ryhmä vapaaehtoisia seisomaan puistossa parituntia,että äiti saa nukuttua muutaman tunnin jaksaakseen taas tai käytyään kampaajalla ilman hitonmoista syyllistämistä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 09:36"][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 09:29"]

Onhan se aika itsekkäästi ajateltu että tehdään monta lasta ja odotetaan että kaikki auttavat meitä.Millä oikeudella?Kenellä on oikeus olla vaan ns.ottavana osapuolena joka kädet ojossa odottaa apua?Onko niiden auttajien oma elämä niin vähäpätöistä että heidän pitäisi vain auttaa monilapsisia perheitä voimaan paremmin?Ei mun mielestä.

[/quote]

Tämä viesti kuvastaa hyvin yhteiskuntamme arvomaailmaa. Sekä myös sinun itsesi.
[/quote] Joo,mutta me teimme vain yhden lapsen juurikin näistä syistä.Enemmän olisin halunnut mutta pelkäsin ettemme jaksa kun sattui kaikkea muutakin vaikeutta tuohon aikaan.Toki olisimme voineet ottaa riskin ja tehdä useamman lapsen vaikka emme olisi olleet varmoja jaksamisestamme.Olisimme vain ajatelleet että kaikkien velvollisuus on auttaa meitä ja meidänhän ei tietysti tarvitse auttaa ketään.

Kuinkahan ne äidit ennen jaksoivat kymmenpäisen lapsilauman kanssa kun ei ollut mitään koneita esim. Oikeasti ajatelkaa sitä.

Miettikääpäs mistä ne rahat lisäapuihin otetaan. Eikä tarvitse tulla vinoilemaan, että sittenhän se vasta maksa kun...

Eikös äidit voisi itse (isät) perustaa hoitopooleja, jossa kaksi äitiä tms. kombo,  hoitaisi esim. neljän perheen lapset? Kaksi vanhempaa saisi levätä? Kaveripohjalta jelppiä?

Tietysti kuolleena syntynyt ajatus koska:.... jne.

"Mikä tekee tämän päivän lapsista niin vaativia ja rasittavia, vaikka tilastojen valossa  keskim. perheessä on vain 1.8 lasta? Kun apuna on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, vapaat kauppojen aukioloajat ja runsas elintarv.tarjonta,  eikä koskaan Suomen historiassa ole ollut näin pitkät äitiys-ja vanhempainvapaat, lyhyet työpäivät, pitkät lomat, alle 10v. lasten sairasvapaat ja oikeus lyh.työaikaan, oikeus kunnalliseen päivähoitoon jne. jne. mutta siitä huolimatta monet kaipaavat ulkopuolista apua lastensa ja kodinhoitoon.

Missä on perheen vastuu omista valinnoistaan?

[/quote]

Minä ainakin peräänkuulutan apua yllättäviin, vaikeisiin tilanteisiin jossa perhe ei yksin pärjää tai voimat hetkellisesti loppuvat. En kaipaa jokapäiväistä pyykkäysapua. "

Voihan perhe ihan itse rakentaa omat turvaverkostonsa ja monissa kunnissa on yhä edelleen kodinhoitajia ja perhetyöntekijöitä (myös Nurmeksen tapauksessa) jotka antavat apua perheen arjessa, mutta tosiaan, eivät pese pyykkiä jne. vaan opettavat perheelle miten selvitään arjen askareissa, ettei ne tulisi ylivoimaiseksi. Uusavuttomuutta on nykyään paljon ja oletaan jopa yhteiskunnan hoitavan kodin ja lapset.

Joskus tosiaan perheen voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä arjenpyörittämiseen esim. sairauden tai elämäntilanteen vuoksi ja luulen, että useimmissa kunnissa kodin ulkopuolista apua kyllä saa, jos vain älyää pyytää tai se tulee viranomaisten tietoon, mutta siihen tarvitaan perheen omaa aktiivisuutta.