Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveä aamu takana! Mä en jaksa enää. Jokainen aamu yks selviytymistaistelu...
15.09.2021 |
Mulla on kolme poikaa, 11, 13 ja 15 vuotiaat. Nuorimmaisella on asperger ja adhd, ja hänen kohdallaan ei ole toivoakaan että osaisi ja pystyisi lähteä yksin kouluun. Muutaman kerran on pakon edestä veljien avustamana siinä tilanteessa oltu eikä se toiminut alkuunkaan. Oli tullut riitaa ja pahaa mieltä, ikävä mua, ja lopulta oli saanut kunnon raivarit ja vanhin soitti, että tulla heti kotiin. Siksi teenkin vain ilta- ja yötöitä. Vain siksi, että saan taistella joka aamu pojan kouluun. Nytkin oon tullut yövuorosta kotia ja olen ihan loputtoman väsynyt, mutta adrenaali virtaa, ärsyttää ja itkettää. En vain saa unta.
Meillä on kuopuksen kanssa edelleen kuvallinen aikajana ja sitä noudatetaan. Herätys --> pissalle --> hammaspesu --> vaatteiden pukeminen jne. Tuosta ei ole varaa joustaa yhtään tai h elv etti on irti. Tänään jostain syystä jäi hammaspesu välistä ja poika huomasi vasta kun oli syönyt, että ei pessyt hampaita. Sai hirveän raivokohtauksen. Siis aivan käsittämättömän. Siinä sitten yritin rauhoittaa toista ja huomasin, että esikoinen ei ollut edes herännyt vielä. Huikkasin hereille ja heti oli sitä mieltä, että on tosi kipeä pää... Meillä on nyt tosi paha murrosikä ja kokeilee mua ihan koko ajan. Eli sen lisäksi, että taistelen kuopuksen kanssa aamutoimet läpi itsekin väsyneenä, saan nykyään käydä esikoisenkin kanssa taistelua kouluun menosta. Tänäänhän sitten mulla oli kaks raivoavaa poikaa lähdössä kouluun ja yksi jäi kokonaan vaille huomiota. Sinne ne kuitenkin lähti, toiset pyörällä ja yksi taksilla. Selvisin. Mutta enää ei nukuta.
Kommentit (102)
En ole vielä syöny aamiaista mut kahvit on tulollaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, mä ehkä olen hiljaa omasta aamustani kun väänsin 11-vuotiaan kanssa siitä, pitääkö pipo laittaa päähän vai ei... Koita jaksaa ap, sun aamu kieltämättä kuulosti raskaalta.
Onpa kamalaa. Oletko siis yh? Voimia toivotan.
On ne lapset niin ihania ja niin lyhyen aikaa pieniä ja kyllä sitten helpottaa kun menevät kouluun ja kolmas menee siinä joukon jatkona. Vai miten se oli?
Vierailija kirjoitti:
Okei, mä ehkä olen hiljaa omasta aamustani kun väänsin 11-vuotiaan kanssa siitä, pitääkö pipo laittaa päähän vai ei... Koita jaksaa ap, sun aamu kieltämättä kuulosti raskaalta.
Eikö 11v muka vielä osaa laittaa pipoa päähän eteisessä ja ottaa nurkan takana pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää tuo sun keskimmäinen... :(
Vierailija kirjoitti:
Onpa kamalaa. Oletko siis yh? Voimia toivotan.
Joo, olen. Isällään käyvät kuitenkin aina joka toinen viikonloppu ja silloin mulla on aikaa hieman rentoutua itsekseni. Ellen ole töissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuo sun keskimmäinen... :(
No kohta se ensimmäinen on täysi-ikäinen niin keskimmäinen voi aloittaa kunnon murkkuilun.
Asuuko isänsä kaukana? Saisitko lapset hänelle kerran viikossa arkena yöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuuko isänsä kaukana? Saisitko lapset hänelle kerran viikossa arkena yöksi?
Mitä ilmeisimmin nuorin käyttää diagnoosien myötä saatua koulutaksia ja niiden reittejä ei niin vaan muutella.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuo sun keskimmäinen... :(
Niin se säälittää muakin. Itsekseen herää ja tekee aamutoimet. On tosi omatoiminen. Joskus olen hänen kanssaan tästä jutellut ja on suoraan sanonutkin, että ei halua häiritä mua, koska pikkuveli tarvitsee mua enemmän. Tuosta tuli niin paha olo sisäisesti. Poika oli 9 tai 10 kun ilmoitti, että hänelle ei tarvitse tehdä aamupalaa tai eväitä kouluun vaan tekee sen itse ja voi tehdä myös veljille samalla... Siis voitteko kuvitella. Ei se noin voi mennä. Voin sanoa että itselleen on saanut tehdä, mutta veljille en ole laittanut tekemään ikinä ruokaa. Ei hänen pidä ottaa vastuuta tuolla tavalla tai kokea että hänen pitäisi mua jotenkin auttaa tai tuntea huonoa omaatuntoa jos tarvitsisi mua aamulla... Kerran oli unohtanut pyytää koulukuvauslomakkeeseen illalla nimen eikä aamulla uskaltanut häiritä mua ja siitä tuli koulussa paha mieli, kun ei ollutkaan sitä nimeä... Huhuh. Herättipä taas tunteita... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko isänsä kaukana? Saisitko lapset hänelle kerran viikossa arkena yöksi?
Mitä ilmeisimmin nuorin käyttää diagnoosien myötä saatua koulutaksia ja niiden reittejä ei niin vaan muutella.
Just näin. Tämä ei siis ole vaihtoehto, vaikka mukava kun yritit auttaa. Ap
Heh. Ja minä kun mäkätin miehelle aamulla, että ottaisi joskus koppia lasten kouluun lähdöstä. Meillä oli yksi hanska hukassa ja meno päällä, mutta ei todellakaan ollut noin paha tilanne kuin teillä. Koita jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ne lapset niin ihania ja niin lyhyen aikaa pieniä ja kyllä sitten helpottaa kun menevät kouluun ja kolmas menee siinä joukon jatkona. Vai miten se oli?
Mä olen kolmen teinipojan yh, mulla myös nuorimmalla on ADHD, mutta meillä on, ja on aina ollut tosi kivaa ja ihanaa yhdessä. En tappele kenenkään kanssa aamuisin mistään, kun kaikki hoitaa omat hommansa. En myöskään mäkätä pipon käytöstä, vaan lapset tietää etten pakota tuollaisiin, niin jos ehdotan pipon mukaan otamista siltä varalta, että tulee päähän kylmä, niin ottavat kyllä.
Sinänsä tämä ei kuulu tähän keskusteluun, kun ap. pyysi vertaistukea. Mutta sinulle nyt oli tarve vastata, että kait sä ymmärrät, että ei mun kaltaiset kirjoittele tänne palstalle, kun ei ole mitään syytä? Ihan valtaosalla perheistä menee tosi kivasti omien lasten ja teinien kanssa.
Miksi adhdasperger raivoaa siitä että hampaanpesu jäi välistä? Yleensä joutuu sotimaan lapsia hampaanpesulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuo sun keskimmäinen... :(
Niin se säälittää muakin. Itsekseen herää ja tekee aamutoimet. On tosi omatoiminen. Joskus olen hänen kanssaan tästä jutellut ja on suoraan sanonutkin, että ei halua häiritä mua, koska pikkuveli tarvitsee mua enemmän. Tuosta tuli niin paha olo sisäisesti. Poika oli 9 tai 10 kun ilmoitti, että hänelle ei tarvitse tehdä aamupalaa tai eväitä kouluun vaan tekee sen itse ja voi tehdä myös veljille samalla... Siis voitteko kuvitella. Ei se noin voi mennä. Voin sanoa että itselleen on saanut tehdä, mutta veljille en ole laittanut tekemään ikinä ruokaa. Ei hänen pidä ottaa vastuuta tuolla tavalla tai kokea että hänen pitäisi mua jotenkin auttaa tai tuntea huonoa omaatuntoa jos tarvitsisi mua aamulla... Kerran oli unohtanut pyytää koulukuvauslomakkeeseen illalla nimen eikä aamulla uskaltanut häiritä mua ja siitä tuli koulussa paha mieli, kun ei ollutkaan sitä nimeä... Huhuh. Herättipä taas tunteita... Ap
Eväitä kouluun? Eikö siellä enää tarjota ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuo sun keskimmäinen... :(
Niin se säälittää muakin. Itsekseen herää ja tekee aamutoimet. On tosi omatoiminen. Joskus olen hänen kanssaan tästä jutellut ja on suoraan sanonutkin, että ei halua häiritä mua, koska pikkuveli tarvitsee mua enemmän. Tuosta tuli niin paha olo sisäisesti. Poika oli 9 tai 10 kun ilmoitti, että hänelle ei tarvitse tehdä aamupalaa tai eväitä kouluun vaan tekee sen itse ja voi tehdä myös veljille samalla... Siis voitteko kuvitella. Ei se noin voi mennä. Voin sanoa että itselleen on saanut tehdä, mutta veljille en ole laittanut tekemään ikinä ruokaa. Ei hänen pidä ottaa vastuuta tuolla tavalla tai kokea että hänen pitäisi mua jotenkin auttaa tai tuntea huonoa omaatuntoa jos tarvitsisi mua aamulla... Kerran oli unohtanut pyytää koulukuvauslomakkeeseen illalla nimen eikä aamulla uskaltanut häiritä mua ja siitä tuli koulussa paha mieli, kun ei ollutkaan sitä nimeä... Huhuh. Herättipä taas tunteita... Ap
Keskimmäisille käy usein noin, meilläkin meinaa, vaikka ei ole ollenkaan tuollaista settiä kuin teillä. Mutta sun pitää ihan oikeasti hoitaa myös sitä keskimmäistä. Tuo, että ei tarvitse tehdä veljille eväitä ei ole oikea tapa. Periaatteessa poika voisi sen ihan hyvin siinä samalla tehdä, jos itselleenkin tekee, sun pitäisi puolestaan huomioida sitä poikaa jollain spesiaalilla, just hänelle sopivalla tavalla.
Meilläkin vaikka keskimmäinen on itsenäisin ja pärjäävin, hän on kuitenkin myös herkin kaikista, ja tarvitsee tosi paljon henkistä tukea ja huomioimista, asioidensa kuuntelua jne. Hänelle on tosi tärkeää, että välillä tuon kaupasta vain hänelle jonkun lempparijutun, että tietää, että olen ajatellut just häntä.
Oli melkoista mytäkkätä. Piti kesken kahvin ja tupakan lähteä vessaan.
Kasvaville pojille ei klo 11 tarjottu koululounas riitä, jos päivä jatkuu kolmeen tai neljään. Varsinkaan, jos sattuu olemaan puuropäivä. Meilläkin otetaan pitkiin päiviin eväät eli iltapäivän välipala.
Tsemppiä ap! Mulla on vain yksi teini, ilman diagnooseja ja hänen kanssaan ongelmia. Raskaalta tuntuu.