Kuka auttaisi, kun ihmisellä on hätä?

^

Ei kukaan. Kokemusta on.

Ap. korjaa alkutekstin kaikille suomenkielen maistereille eli piti kirjottaa toi eka lause näin: Maassamme on..., ja onkaiken sortin päivystäviä kriisipuhelimiakin,...

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:41"]

Ei kukaan. Kokemusta on.

[/quote]  Ei niin joskus olen itsekin yrittänyt soittaa kriisipäivystykseen, niin ei ole ollut toiminnassa, että sepä sitten siitäkin avusta.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:41"]

Ei kukaan. Kokemusta on.

[/quote]  Ei niin joskus olen itsekin yrittänyt soittaa kriisipäivystykseen, niin ei ole ollut toiminnassa, että sepä sitten siitäkin avusta.

[/quote] Mutta onnekseni ongelmani on ollut sen verran lievemmästä päästä, että olen klaarannut sitten ihan itse koko jutun,ja saanut "korkeimman voimaa" tai mitä lienee mystistä, näkymätöntä apua, ja tilanne on mennyt ohitse. Olen siis selvitellyt itsekseni koko jutun, ja elämä on jatkunut seuraavaan päivään, ja uusiin haasteisiin.:)

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:38"]

Maassamme on jos vaikka millaista auttamispaikkaa, ja on näitä päivystävä kriisipuhelinkin, mutta sitten kun ihmiselle tulee tilanne eteen, ja tarvitsisi ulkopuolisen puolueetonta tukea ja apuja, niin sitä ei sitten kuitenkaan sillä hetkellä ole olemassakaan, tai sitä ei osata hakea, vaan päädytään joissakin tapauksissa näihin traumaattisiin ja dramaattisiin tapahtumiin.  Jokaiselle ihmiselle pitäisi valita jo syntymän hetkellä yksi tai varmuuden vuoksi jopa useampi ns. "ikuisuuskummitäti tai -setä" ja viran puolesta, joihin jokainen ihminen voisi ottaa yhteyttä milloin vain elämänsä varrella vaikeuksien kohdatessa, ja aivan puolueeton, vaitiolovelvollinen ja ennen kaikkea sellainen henkilö, joka ei heti ole antamassa tuomiota tai syyttelemässä hädissään olevaa avutonta ja tukea kaipaavaa ihmispoloista, joka voi olla kuka tahansa meistä, vaikkapa sinä siellä tai minä itse.

[/quote] miksi peukutus alas?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 16:46"]

Ap. korjaa alkutekstin kaikille suomenkielen maistereille eli piti kirjottaa toi eka lause näin: Maassamme on..., ja onkaiken sortin päivystäviä kriisipuhelimiakin,...

[/quote] ap. ai, ai kun tuli kirjoitettua näppisvirhe, ja on kaiken meni yhteen;ai, ai, ai

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täälläkin sanotaan, että hae apua. Siis mitä apua?! Toivon, että joskus nämä "hae apua"-hokijat laittaisivat viestinsä perään kotikuntansa ja sen tarjoamat avut. Uteliaisuudesta haluaisin tietää mitä apua lapsiperheet voivat saada eri kunnissa.

Kun ei ole rahaa. Kait bonjaat sen.

Apua suomessa ei todellakaan saa. Olen itse kokenut sen niin henk.kohtaisesti. Tai apua saa jos on rahaa käydä yksityisellä ja ihmisiä jotka välittää ja toimittaa hoitoon jos sitä tarvitsee.

Itse tarvitsin apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin ajatellut, että ajanko sillan kaiteeseen 20km/h vai 120km/h. Yhden psykiatrikäynnin jälkeen sanottiin. , että tule 4vkn kuluttua uudelleen. Sanoin, että tarvitsen apua nyt enkä 4vkn päästä. Siihen sanottiin, että voi voi, eipä ole aiemmin vapaata aikaa. Siinä sitten selvittiin ihan yksin ilman apua... Että ei sitä apua aina saa vaikka hakisikin.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:02"]

Kun ei ole rahaa. Kait bonjaat sen.

[/quote] Tajuan, että rahahan se on, joka ratkaisee tässäkin ko. asiassa, eli ihmisen hätä ei ole minkään rahan arvoinen.

Vaikka apua olisi tarjolla, kaikki sitä EI HALUA. Minulta löytyy kokemusta mt- ja päihdeongelmaisesta sukulaisesta, jota ei ikinä millään keinoin saa mihinkään hoitoon. Vaikka kotiin tultaisiin tarjoamaan apua (sossu on käynyt), niin ulos lentää jokainen avun tarjoaja.

En tiedä, mitä syitä perhesurmien taustalla on... Masennus, persoonallisuushäiriö, väsymys, psykoosi? Oli mitä oli, on vaikea tietää kenenkään avun tarvetta. Ainakaan aiemmissa perhesurmissa ei ole tullut ilmi, että mitään mielenterveysapua tms. olisi edes haettu ja monella on ollut kulissit kunnossa.

Raha on mahdollistava asia. Sitä vain ei enään tahdo olla.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:14"]

Itse tarvitsin apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin ajatellut, että ajanko sillan kaiteeseen 20km/h vai 120km/h. Yhden psykiatrikäynnin jälkeen sanottiin. , että tule 4vkn kuluttua uudelleen. Sanoin, että tarvitsen apua nyt enkä 4vkn päästä. Siihen sanottiin, että voi voi, eipä ole aiemmin vapaata aikaa. Siinä sitten selvittiin ihan yksin ilman apua... Että ei sitä apua aina saa vaikka hakisikin.

[/quote] Aivan, just tuollaista se avun laatu sitten on, kun ihminen kaipaisi sitä akuuttia apua, ja ihan konkreettista apua - ymmärrän täysin sinua, ja toivon sinulle voimia elämääsi ihan satasilla halaten, vaikka ei tunnetakaan toisiamme.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:01"]

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun täälläkin sanotaan, että hae apua. Siis mitä apua?! Toivon, että joskus nämä "hae apua"-hokijat laittaisivat viestinsä perään kotikuntansa ja sen tarjoamat avut. Uteliaisuudesta haluaisin tietää mitä apua lapsiperheet voivat saada eri kunnissa.

[/quote] Niinpä, tuo lapsiperheiden konkreettisen avun saanti takkuaa näinä päivinä varmasti monessakin kunnassa, jossa ei kertakaikkiaan ole avun tarjoajiakaan esim. lapsiperheille erinäisiin tarpeisiin.

Ja mikään taho ei ota vastuuta. Jopa lakisääteiset asiat jää saamatta kun kukaan ei kerro eikä itse osaa kysyä. Mutta kuka osaa kysyä tukia jne jos ei ole aiempaa kokemusta.

Apua kun lähdet hakemaan niin parhaimmillaan sua pompotellaan taholta toiselle eikä kukaan ota asiaa hoitaakseen. Sun asia ja avuntarve ei loppujen lopuksi kuulu kenellekään.

Kokemusta on ja sitä tulee koko ajan lisää.

Meillä kyse lapsesta, sairas ihminen ei jaksa tällaista rumbaa.

Suomi muka hyvinvointivaltio?! Paskat sanon minä.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:14"]

Itse tarvitsin apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin ajatellut, että ajanko sillan kaiteeseen 20km/h vai 120km/h. Yhden psykiatrikäynnin jälkeen sanottiin. , että tule 4vkn kuluttua uudelleen. Sanoin, että tarvitsen apua nyt enkä 4vkn päästä. Siihen sanottiin, että voi voi, eipä ole aiemmin vapaata aikaa. Siinä sitten selvittiin ihan yksin ilman apua... Että ei sitä apua aina saa vaikka hakisikin.

[/quote] Aivan, just tuollaista se avun laatu sitten on, kun ihminen kaipaisi sitä akuuttia apua, ja ihan konkreettista apua - ymmärrän täysin sinua, ja toivon sinulle voimia elämääsi ihan satasilla halaten, vaikka ei tunnetakaan toisiamme.
[/quote] Kiitos. Onneksi tuosta on aikaa jo muutama vuosi ja olen edelleen täällä kirjoittamassa. Olin onnekas enkä niin vakavasti masentunut, että kovalla työllä selvisin omin avuin. Mutta kaikki ei ole näin onnekkaita...

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 17:17"]

Vaikka apua olisi tarjolla, kaikki sitä EI HALUA. Minulta löytyy kokemusta mt- ja päihdeongelmaisesta sukulaisesta, jota ei ikinä millään keinoin saa mihinkään hoitoon. Vaikka kotiin tultaisiin tarjoamaan apua (sossu on käynyt), niin ulos lentää jokainen avun tarjoaja.

En tiedä, mitä syitä perhesurmien taustalla on... Masennus, persoonallisuushäiriö, väsymys, psykoosi? Oli mitä oli, on vaikea tietää kenenkään avun tarvetta. Ainakaan aiemmissa perhesurmissa ei ole tullut ilmi, että mitään mielenterveysapua tms. olisi edes haettu ja monella on ollut kulissit kunnossa.

[/quote] Allekirjoitan kokonaan tuon mitä mainitsit, että noissa mielenterveysjutuissa on juurikin vaikeus saada ilmiselkeästi häiriintynyt potilas menemään itse hoitoon, ja pakkohoitoon laittaminen on vaikeeta. Se vaatii läheisiltä ihmisiltä paljon, erittäin paljon. Olen ollut ns. aitiopaikalta seuraamassa, miten vaikeaa se on, kun ihmisen henkinen tasapaino heilahtaa, ja hän ei itse tajua hakeutua hoidon piiriin. Ei psykoosissa oleva maaninen ihminen tajua itse olevansa sairas, ja avun tarpeessa, vaikka läheiset ja muutkin ihmiset hoidon tarpeen havainnoivatkin.

Ihmisellä kuin ihmisellä pitäisi olla ns. paskatilanteen hetkellä, siinä keskiössä heti sellainen taho, johon voisi ottaa yhteyttä pikana, ja jolta saisi sen ns. AIKALISÄN, ja rauhoittumishetken, jossa funtsittaisiin ensteks, että mitä kannattaa seuraavaksi tehdä ja toimia sen kaiken vihan ja aggression ympäröidessä ihmismielen.