Anoppi kysyi, että olenko lihonut

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:00"]

Entä jos se suorasukainen kommentoija olisi oma äiti, ei miehen? Olisiko sitä helpompi kestää, vai silittääkö oma äiti aina tytärtään myötäkarvaan? 

[/quote]

Mulla valitettavasti on tuollainen äiti. Hän aina mielellään vertaa minua itseensä, ja tuo isoon ääneen sen esiin, jos satun olemaan sillä hetkellä hänen mielestään lihava (eli bmi normaali tai suurempi). Ja kertoo kyllä, jos näytän lihoneeni edelliskerrasta. Kertoo sen varmaan kaikille tutuilleenkin.

Mitä lapsuutta muistelen, niin hän on aina ollut vahingoniloisesti riemuissaan siitä, jos joku tuttu tai sukulainen on lihonut tai rupsahtanut. Sama ilmeisesti sitten omienkin lasten kohdalla. Äidistä tulee jotenkin tosi kateellinen vaikutelma, jos olenkin laihtunut. Paheksunnan osoittaminen on äidilleni huomattavasti helpompaa, kuin ihailun.

[/quote]

Äitini on myös tuollainen, aina huomauttelemassa ja vertailemassa itseensä. Olin läski 168/54 mitoissakin. Isän kuoltua hänelle oli hirveän tärkeä sanoa kaikille, että mahtuu samaan mustaan leninkiin kuin 40 vuotta sitten. Kun oli meidän kuopuksen ristiäiset, äiti suureen ääneen kehui kälyäni joka oli niin hoikka oman lapsen syntymän jäljiltä. Eikä äiti ole koskaan kannustanut hoikistumaan, päin vastoin - tuputtaa aina ruokaa ja sitten loukkaantuu, "kun ei kelpaa". 

Vaikka en ole kovin otettu anopinkaan tavasta kertoa mielipiteitään.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Mielestäni ei ole hyvä konsti sanoa mahdollisimman rumasti takaisin. Silloinhan vajoaa samalle tasolle tuon veemäisen anopin, äidin, iskän tai tädin kanssa. Voi sanoa asiallisesti takaisin. Mutta kaikille ihmisille sellainen ei mene perille. Pitäisikö siis todella maksaa samalla mitalla takaisin? 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:53"]

Ai että vanhat ämmät on sitten ihania. Mikä siinä on että kun nainen vanhenee, niin hänen on pakko alkaa vittuilemaan nuoremmilleen?

t. mies

[/quote]

Ihan samanlaissia niistä miehistäkin tulee. Onneksi molemmissa sukupuolissa on ihaniakin ihmisiä.

[/quote]

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

[/quote]

Ohhoh, onpas ollut kamala lahja :O 

Millä saatesanoilla tällainen lahja oikein ojennettiin ja pitikö sulla pokka tuossa tilanteessa?

Jos et keksi jotakin nasevaa sanottavaa tuollaisessa tilanteessa kun joku moukka laukoo asiattomuuksia niin toimi näin; hymyile kauniisti ja vastaa "kiitos, niin sinäkin".
Pahinkin idiootti menee tuosta edes hieman hämilleen mutta ei kehtaa nostaa äläkkää koska itse aloitti.

Okei, ei kyllä kiinnostanut vittuakaan.

Sen verran kiinnosti, että avasit viestin ja vielä vaivauduit vastaamaan :D Urpo!

Mua harmittaisi enemmän ne takaisin tulleet kilot. Kun nyt alat pudottaa painoa valitse eri metodi kuin viime kerralla. 

Totuus sattuu.

Oivoi, mun anoppi on samanlainen. Itse on hyvin pieni, ja joka välissä jaksaa muistuttaa meidän kokoerosta. Mautonta käytöstä mielestäni. En mäkään hänelle osoita hänen vikojaan enkä puutteitaan.

Kyllä muakin enemmän harmittaa ne takaisin tulleet kilot. Ja aionkin ne karistaa pois. Mutta ehkä enemmän tässä ärsyttää se, että jotkut ihmiset vaan kuvittelevat parantavansa maailmaa sillä, että kommentoivat kaikista epäkohdista välittämättä toisten ihmisten tunteista. Voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Itse en onneksi ole sellainen ja se tekee minusta kauniimman olin sitten viisi kiloa isompi tai pienempi. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 08:21"]

Oivoi, mun anoppi on samanlainen. Itse on hyvin pieni, ja joka välissä jaksaa muistuttaa meidän kokoerosta. Mautonta käytöstä mielestäni. En mäkään hänelle osoita hänen vikojaan enkä puutteitaan.

[/quote]

Voisi kannattaa. Ihminen on kuin koira, paitsi että koira oppii vähemmällä. Ihminen oppii vain kun sille silpaisee takaisin sen huonon käytöksen. Meidän, ainakaan meidän kaikkien kyky empatiaan, ei ole kovin kummoinen. Siksi ihmistä pitä opettaa näyttämällä, miltä se hänestä itsestä tuntuu, kun hän saa saman kohtelun itselleen.

Tässä on vain se ongelma, että koska tölvijät yleensä ottavat uhreikseen kilttejä empaattisia ihmisiä, nämä eivät uskalla antaa samalla mitalla takaisin. Se puolestaan johtuu seurausten pelosta mutta myös siitä että empaattinen ihminen osaa jo etukäteen ajatella, miten pahasta toisesta ihmisestä loukkaaminen tuntuu. Näin hän ei silkkaa myötätuntoaan halua satuttaa. Näin hän jää tuplalaoukkuun, jossa hänen kiltteytensä toimii tuplatavalla häntä itseään vastaan.

Uskaltaa lohkaista takaisin. Ei taivas tipu niskaan, eikä kukaan kuole, vaikka saisi vastatölväisyn. Se vain pitää antaa heti. Useimmat ihmiset tajuavat silloin, että se tuli vastineena omaan tölväisyyn, joten se tuli ihan ansiosta.

8, tuota olen paljonkin miettinyt monen ihmisen kohdalla, että pitäisi antaa shokkihoitoa. Mutta luulen, että minunlaiseni empaattisen ja kiltin ihmisen aivot on rakennettu eri tavoin, etten edes ehdi ajatella mitään ilkeää niin nopeasti, että saisin jotain sanottua. Tyydyn siis vain selittelemään rehellisesti miten asia todellisuudessa on. Ehkä en edes halua opetella niin ilkeäksi, että oppisin reagoimaan niin nopeasti näihin tölväisyihin. Mutta voisin harjoitella itseni puolustamista tulematta ilkeäksi... Ap 

Olisin kyllä vastannut hyvin napakasti: " vittuako se Sulle kuuluu?"
Kyllä olis jo ennestään lihava ja tiedän sen, mutta on vaan asioita joita ei sanota!

Vaikutat hyvin hiljaselta ja kiltiltä, koska et ilmeiseti edes hämmentynyt vaan vastasit.. Anoppisi tietää sen..

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 08:47"]

8, tuota olen paljonkin miettinyt monen ihmisen kohdalla, että pitäisi antaa shokkihoitoa. Mutta luulen, että minunlaiseni empaattisen ja kiltin ihmisen aivot on rakennettu eri tavoin, etten edes ehdi ajatella mitään ilkeää niin nopeasti, että saisin jotain sanottua. Tyydyn siis vain selittelemään rehellisesti miten asia todellisuudessa on. Ehkä en edes halua opetella niin ilkeäksi, että oppisin reagoimaan niin nopeasti näihin tölväisyihin. Mutta voisin harjoitella itseni puolustamista tulematta ilkeäksi... Ap 

[/quote]

Usein ilkimys tuntee piston sydämessään jo hyvin pienestä. Ts. mulkaise esimerkiksi takaisin tai niiskauta. Se on juuri niin pieni keino, että toinen puoli ei oikeastaan voi edes sanoa saaneensa jotain takaisin mutta tajuaa silti, että kappas, tuossa on tyyppi, joka tarvittaessa antaa takaisin. Tämä varmasti on tarpeeksi kevyt keino, jota sinäkin uskallat käytää. Rohkeutta! PIeni vastarinta toimii ja kohottaa itsetuntoa. Sanon tämän kokemuksesta.  Hyvää jatkoa sinulle! t: 8

Täältä löytyy anoppi joka melkein joka kerta nähdessämme kommentoi painoani jotenkin. Tämä on jatkunut ihan ensimmäisistä tapaamisistamme asti. "Kun sinä olet tuollainen isokokoinen, niin musta väri kyllä sopii parhaiten kun se hoikentaa". " Isot korut onkin hyvän näköisiä ison ihmisen päällä" ja kun kerran erehdyin sanomaan että olisi mukavaa saada vähän painoa tippumaan, niin melkein joka kerta kysyy että miten painon kanssa? Muistathan että pitää liikkua paljon ja syödä kasviksia. Aina. Ensimmäinen reaktio raskausuutiseenkin oli että voi voi kun sulla on tuota ylipainoa, mitähän siitäkin tulee...

Entä jos se suorasukainen kommentoija olisi oma äiti, ei miehen? Olisiko sitä helpompi kestää, vai silittääkö oma äiti aina tytärtään myötäkarvaan? 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:00"]

Entä jos se suorasukainen kommentoija olisi oma äiti, ei miehen? Olisiko sitä helpompi kestää, vai silittääkö oma äiti aina tytärtään myötäkarvaan? 

[/quote]

Mulla valitettavasti on tuollainen äiti. Hän aina mielellään vertaa minua itseensä, ja tuo isoon ääneen sen esiin, jos satun olemaan sillä hetkellä hänen mielestään lihava (eli bmi normaali tai suurempi). Ja kertoo kyllä, jos näytän lihoneeni edelliskerrasta. Kertoo sen varmaan kaikille tutuilleenkin.

Mitä lapsuutta muistelen, niin hän on aina ollut vahingoniloisesti riemuissaan siitä, jos joku tuttu tai sukulainen on lihonut tai rupsahtanut. Sama ilmeisesti sitten omienkin lasten kohdalla. Äidistä tulee jotenkin tosi kateellinen vaikutelma, jos olenkin laihtunut. Paheksunnan osoittaminen on äidilleni huomattavasti helpompaa, kuin ihailun.

Kiitos, 8, kaikkea hyvää myös sinulle!

Täytyy sen verran sanoa, että oma äitikin kommentoi välillä erittäin suoraan ja siitäkin olen vetänyt herneitä nenään. Mutta hän on vähän oppinut, ettei kaikkea tarvitse paukuttaa ääneen. Hänelle olen siis todennut, että tölväisyt satuttavat ja hän on sitä kautta oppinut empaattisemmaksi. Ehkä se oma esimerkki hienotunteisuudesta puhuttelee näitä ihmisiä paremmin, en tiedä. Itse toimin kuitenkin miten itse parhaaksi näen. Toisia kun ei voi mieleisekseen muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan voi. Ehkä kasvatan anopin kohdalla paksumman nahkan ja viis veisaan jatkossa hänen kommentoinneistaan.. ap

Ton sukupolven ihmiset ei tajua eikä heille ole opetettu, että painosta puhuminen, sen vahtaaminen ja kommentointi tekee henkilöstä tylsän ja "white trash" -henkisen ja antaa muutenkin ihmisestä tyhmän kuvan. Joten, älä välitä.