Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
isovanhempien suhtautuminen lapsi vakavasti sairas
25.10.2014 |
lapsellani oli tosi ärhäkkä i"nfluenssa" (lopullinen syy/sairaus jäi arvoitukseksi) ambulanssilla sairaalaan, koska olo heikkeni nopeasti. Sairaalassa suonen kautta antiobiootteja yms. Tulehdusarvot olivat korkeat. Oltiin monta päivää sairaalassa. Soitin sairaalasta jonkin ajan kuluttua isovanhemmille ja kerroin tilanteesta. En ehtinyt kertoa kun "faktat" niin tuumasivat, että on väärä hetki soittaa, kun televisiosta tulee lemppariohjelmaa. No odotin, että soittavat jossain vaiheessa, vaan sitä soittoa ei tullut koskaanEnpä itsekään soittanut kun muutaman päivän päästä. Tällöin kertoessani asiasta sanottiin, "Jaa" ja vaihdettiin puheen aihetta (itseen). Mitä mieltä?
Kommentit (85)
Sitä mieltä että ilmeisesti tyhjänpäiväinen asia heille? Surullista kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei selvästi kiinnosta! Jättäisin tommoset mummot rauhaan. Ottakoot yhteyttä itse jos haluaa!
Mulla on hiukan samalla lailla tapahtunut äitini kanssa, tosin hänellä oli sentään hyväksyttävä syy, eli tuttunsa oli kuollut. Sanoi vaan puhelimessa, että ei nyt XXX paljoa kiinnosta, kun YYY on kuollut... XXX oli siis sairaalassa oleva lapsenlapsensa, YYY kuollut tuttu. Olin sitten äidin tukena, mutta hän ei koskaan edes välittänyt palata asiaan ja kysyä, kuinka lapsi voi.
Antaisin tuosta jo palautettakin isovanhemmille, mieluiten kasvotusten kun näette. Kertoisin että tilanne on vakava, jos sairaalaan joutuu ja miten pahalta teistä tuntui, että ei pidetty yhteyttä eikä välitetty (et siis ala syyttää heitä itsekkäiksi/kylmiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kommenteista, "annoin anteeksi", asiasta ei toki koskaan puhuttu, mutta sama tyyli jatkunut
No ehkä se teistä tuntuu isolta asialta että lapsella on kuumetta ja sille annetaan antibiootteja, mutta ei silti kuulosta sillälailla vakavalta sairaudelta. Lapsilla on aika usein tulehdustauteja ja joskus niitä hoidetaan sairaalassa. Mutta se ei ole silti syöpä tai sydämensiirto. En itsekään odottaisi, enkä edes haluaisi että jokaisen kolmen lapseni tulehdustaudeissa aina olisi mummot ja sukulaiset nurkissa vetistelemässä.
Kokemusta on myös oikeasti vakavista sairauksista (siskon lapsen syöpä) ja silloin se läheisten tuki on tietysti ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten odotit? Lapsi oli sairaalassa, sai hoitoa. Olisiko niiden pitänyt rynnätä varmuudeksi arkkukauppaan tai sinne ahtaalle osastolle?
-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.
-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:44"]
Mitä sitten odotit? Lapsi oli sairaalassa, sai hoitoa. Olisiko niiden pitänyt rynnätä varmuudeksi arkkukauppaan tai sinne ahtaalle osastolle?
[/quote]
Psykopaatit taas vauhdissa, mees kattoon onko pihalla irtokissoja, joita voisit lahdata. Jos se ei kiinnosta, niin työnnä kuuma kiharrin perseeseen.
[/quote]
Aikuisten oikeasti: mitä ne isovanhemmat voi tehdä, kun lapsi jo saa hoitoa eikä ap tiedä, miksi lapsi on sairas? Pitääkö ryhtyä voivottelemaan ja kauhistelemaan ja vaatia epikriisin skannaamista, jotta voivat ottaa kantaa?
Tiedän äitejä, jotka jokaisen neuvolakäynnin jälkeen laativat lähisuvulle vähintään kolmisivuisen selvityksen tuloksista, mutta ei se oikeasti ole normielämää.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]
-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.
-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.
[/quote]
Okei, eli sairaalan joutuminen ei ole asia, jonka vuoksi lemppari ohjelmaa ei voi keskeyttää (digiboksi aikakaudella). No teinejähän nämä vastaajat on. Onneksi mun nuoruudeessa juostiin "kylillä" eikä nyhvätty kotona aikuisten palstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:44"]Mitä sitten odotit? Lapsi oli sairaalassa, sai hoitoa. Olisiko niiden pitänyt rynnätä varmuudeksi arkkukauppaan tai sinne ahtaalle osastolle?
[/quote]
Isovanhempien olisi pitänyt tukea pelästyneitä vanhempia soittamalla takaisin ja osoittamalla muuten, että välittävät.
Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen.
Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no isovanhemmista toinen on "sairaushullu" eli potenut kaikkia taivaan ja maan väliltä about 50 vuotta, joista suurin osa diagnosoimatta. Tosin eitykkää, jos joku sairastaa "enemmän", ehkä tämä syy.
- ap -
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]
-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.
-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.
[/quote]
Okei, eli sairaalan joutuminen ei ole asia, jonka vuoksi lemppari ohjelmaa ei voi keskeyttää (digiboksi aikakaudella). No teinejähän nämä vastaajat on. Onneksi mun nuoruudeessa juostiin "kylillä" eikä nyhvätty kotona aikuisten palstoilla.
[/quote]
Isovanhempien pitäisi tietysti ajaa keskellä yötä sairaalaan höseltämään koko muun suvun kanssa. Pyytää heti kaikki paperit nähtäväksi ja etukäteen keksiä mitkä kaikki asiat ovat pielessä. Keskellä yötä vaatia ylilääkärin puhelinnumero ja siirtoa järjestettäväksi yliopistosairaalaan. Helikopterilla tietysti.
Tai sitten luottaa että lastenlapsi on ammattilaisten hoidossa ja mitään erityistä syytä hötkyilyyn ei ole.
No ei varmaan tarvitse sitten isovanhempien sairausvalituksia kuunnella. Kun soittavat saaneensa infarktin, niin totea vain, että "Jaa, Putous alkaa kohta."
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.
-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.
[/quote]
Mutta silti aika tahditonta sanoa huolestuneelle äidille ja omalle tyttärelleen, jonka lapsi on mahdollisesti ekaa kertaa sairaalassa, että joo sori ei pysty puhuun ku telkkarista tulee ohjelmaa. On kyllä melko vahva EVVK koko lapsi viesti. Ei tartte tunkea osastolle eikä kauhistella, mutta edes kuunnella hetki se asia kunnolla ja toivottaa onnea ja voimia.
Ei nyt helkkari joku tv-ohjelma mene edelle, jos oma lapsenlapsi on sairaalassa ja äiti on juuri kertomasta tilanteesta puhelimessa. Tai vaikka kaukaisempikin sukulainen olisi joutunut sairaalaan ja lähisukulainen kertoisi asiasta. Kuuluu alkeellisimpiin käytöstapoihin, että silloin kuunnellaan ja vähintään toivotetaan pikaista paranemista potilaalle. Lapsenlapsen ollessa kyseessä voi vaikka vielä kysyä, voisiko lapsen kanssakin puhua ja siten osoittaa välittämisensä. Sitä vartenhan perhe on olemassa että ollaan iloissa ja suruissa mukana. Eikä se lapsen sairaalaan joutuminen nyt ihan pikkujuttu ole.
Tämä palsta on tosiaan täynnä jotain tunnevammaisia ihmisiä / provoajia. Hulluksi on ihmisluonto kehittymässä...
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]
-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.
-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.
[/quote]
Okei, eli sairaalan joutuminen ei ole asia, jonka vuoksi lemppari ohjelmaa ei voi keskeyttää (digiboksi aikakaudella). No teinejähän nämä vastaajat on. Onneksi mun nuoruudeessa juostiin "kylillä" eikä nyhvätty kotona aikuisten palstoilla.
[/quote]
Isovanhempien pitäisi tietysti ajaa keskellä yötä sairaalaan höseltämään koko muun suvun kanssa. Pyytää heti kaikki paperit nähtäväksi ja etukäteen keksiä mitkä kaikki asiat ovat pielessä. Keskellä yötä vaatia ylilääkärin puhelinnumero ja siirtoa järjestettäväksi yliopistosairaalaan. Helikopterilla tietysti.
Tai sitten luottaa että lastenlapsi on ammattilaisten hoidossa ja mitään erityistä syytä hötkyilyyn ei ole.
[/quote]
Olen samaa mieltä
tv
jukend helka
Alue: Aihe vapaa
Aika kylmiä ihmisiä :( millaiset välit teillä muuten on? Tapaatteko/tapaavatko lastenlastaan?