isovanhempien suhtautuminen lapsi vakavasti sairas

Todella kylmää suhtautumista isovanhemmilta. Meidän esikoinen joutui pariksi päiväksi sairaalaan 4-vuotiaana. Äitini oli tosi huolissaan hänen voinnistaan ja itki vielä kuukausia myöhemmin, kuinka kamalalta tuntui, että lapsenlapsi joutui olemaan sairaalassa. Reaktioon saattoivat vaikuttaa myös äitini omat kokemukset vanhempana. Veljeni joutui olemaan lapsena useita kertoja sairaalassa, joten äitini todella tiesi, kuinka kamalaa on, kun pieni lapsi joutuu sairaalaan. 

2

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Mutta jos ei elämässä enää jaksa ja on kokenut niin kauheita juttuja elämässään, että kokee voivansa jo suojella itseään. Miksi pitää turhaan isovanhempia huolestuttaa, kun on itse jo vanhempi. Jossain vaiheessa on päästävä omista vanhemmistaan irti ja tajuttava, että he kuolevatkin joku päivä ja sinun on lopetettava heidän syyttely ja otettava vastuu omasta elämästäsi. 

Miksi isovanhempien oletetaan olevan aina superihmisiä. He voivat olla mieleltään hyvin hauraita, kuten nuorempikin sukupolvi ja heidän psyykkeensä ei kestä enää pelkoa

ja voi rauhassa alapeukuttaa, kuten alapeukutettiin sitä, että minä säästän omia vanhempiani ja varsinkin äitini. Hänellä on lapsuudestaan niin kauheita traumoja, etten halua häntä enää huolestuttaa.

Tutustukaa vanhempiinne ihmisinä, eikä vain vanhempina. Voitte yllättyä, millainen elämä heillä on ollut, mutta he ovat suojelleet teitä, eivätkä ole kertoneet sitä

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:56"] Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen. Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa... [/quote] Voi kuule, jos ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa läheisriippuvainen mummi, joka ei ymmärrä katkaista napanuoraa vaan urkkii lapsen perheen yksityisasioita. On perheen oma asia, mikä lapsella on ja miten häntä hoidetaan. [/quote] Muista sitten tämä, kun joudut sairaalaan ja kukaan ei tule sinua sinne katsomaan eikä kysele vointiasi.

[/quote]

Eihän tuossakaan kyse ollut sairaalaan menemisestä vaan siitä, että ap halusi kertoa asioista, jotka olisi varsin hyvin voinut kertoa johonkin toiseen aikaan. Jos olen sairaalassa ja mieheni on siellä tukenani, niin en todellakaan kaipaa miniää tai lapsenlapsia paikalle.

[/quote]

Niin. Olihan ajattelematonta soittaa lapsensa tulehdusarvoista kesken hyvän telkkariohjelman. Ettäs kehtasivat. Joskus sietäisi ajatella vähän muitakin kuin omaa napaansa. 

... Tai sitten oikeasti. On se jos ei tuon vertaa kiinnosta oman lapsensa ja lastenlastensa asiat. Onko näitä äitejä, joiden "velvollisuudet" loppuvat tasan kun lapsi täyttää 18 ja sen jälkeen ei suhteita tarvitse ylläpitää mitenkään?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Siis oikeastiko soitat äidillesi, että teinillä on nyt silmätulehdus, kriisiapua ja stressiterapiaa kaivataan? Mitä teet, jos rakennekynsi katkeaa - soitat äidille ja tämä hankkii taksin, että päästään teippaamaan kynsi?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:54"]

Todella kylmää suhtautumista isovanhemmilta. Meidän esikoinen joutui pariksi päiväksi sairaalaan 4-vuotiaana. Äitini oli tosi huolissaan hänen voinnistaan ja itki vielä kuukausia myöhemmin, kuinka kamalalta tuntui, että lapsenlapsi joutui olemaan sairaalassa. Reaktioon saattoivat vaikuttaa myös äitini omat kokemukset vanhempana. Veljeni joutui olemaan lapsena useita kertoja sairaalassa, joten äitini todella tiesi, kuinka kamalaa on, kun pieni lapsi joutuu sairaalaan. 

[/quote]

Minulle ei olisi tullut mieleenikään itkettää äitiäni kuukausikaupalla, jos olisin tiennyt, kuinka hän on kokenut pahaa oloa oman lapsensa takia. Minä olisin suojellut jo häntä ja hiukan sieventänyt tilannetta, että ei se nyt niin paha ole. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:56"] Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen. Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa... [/quote] Voi kuule, jos ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa läheisriippuvainen mummi, joka ei ymmärrä katkaista napanuoraa vaan urkkii lapsen perheen yksityisasioita. On perheen oma asia, mikä lapsella on ja miten häntä hoidetaan. [/quote] Muista sitten tämä, kun joudut sairaalaan ja kukaan ei tule sinua sinne katsomaan eikä kysele vointiasi.

[/quote]

Eihän tuossakaan kyse ollut sairaalaan menemisestä vaan siitä, että ap halusi kertoa asioista, jotka olisi varsin hyvin voinut kertoa johonkin toiseen aikaan. Jos olen sairaalassa ja mieheni on siellä tukenani, niin en todellakaan kaipaa miniää tai lapsenlapsia paikalle.

[/quote]

Niin. Olihan ajattelematonta soittaa lapsensa tulehdusarvoista kesken hyvän telkkariohjelman. Ettäs kehtasivat. Joskus sietäisi ajatella vähän muitakin kuin omaa napaansa. 

... Tai sitten oikeasti. On se jos ei tuon vertaa kiinnosta oman lapsensa ja lastenlastensa asiat. Onko näitä äitejä, joiden "velvollisuudet" loppuvat tasan kun lapsi täyttää 18 ja sen jälkeen ei suhteita tarvitse ylläpitää mitenkään?

[/quote]

Kyllä sitä tilannetajua pitää olla molemmin puolin! Jos ei lapsi kunnioita vanhempiaan vähääkään, vaan haluaa itsepäisesti tuoda omaa asiaansa esille, täytyy sen kuusikymppisen kertoa kolmekymppiselle, että nyt ei ole oikea aika häiritä. Ap:n lapsi oli hoidossa, hätää ei ollut, joten miksi ap ei voinut soittaa myöhemmin? Miksi hänen elämänsä pitää mennä vanhempien elämän edelle? Karmeaa itsekkyyttä minun mielestäni, laittaa omat vanhemmat jatkuvasti hyppimään oman pillinsä mukaan. Ap on kuin uhmaikäinen kakara.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:54"]

Todella kylmää suhtautumista isovanhemmilta. Meidän esikoinen joutui pariksi päiväksi sairaalaan 4-vuotiaana. Äitini oli tosi huolissaan hänen voinnistaan ja itki vielä kuukausia myöhemmin, kuinka kamalalta tuntui, että lapsenlapsi joutui olemaan sairaalassa. Reaktioon saattoivat vaikuttaa myös äitini omat kokemukset vanhempana. Veljeni joutui olemaan lapsena useita kertoja sairaalassa, joten äitini todella tiesi, kuinka kamalaa on, kun pieni lapsi joutuu sairaalaan. 

[/quote]

No onneksi sain itse olla paikan päällä. Tilanne oli vakava, koska yksi "hypoteesi" oli sikainfluenssa (sitä on ollut 2009 jälkeenkin). Toinen joku trooppinen sairaus, koska oltiin oltu matkoilla muutama viikko ennen tätä. Lapsi oli tosi heikko, nukkui vain, kalpea, eikä jaksanut puhua. Valvoin vierellä, kunnes sairaanhoitaja "käski " nukkumaan. Antibioottien lisäkis meni nesteytys yms. Normaali ihminen ymmärtää, kuinka vakavasta asiasta kyse, koska ripulipaska -potilaista ja flunssaisia ei ambulanssilla kuljeteta.

- ap-

Soitatteko te joka päivä vanhemmillenne suunnilleen iltauutisten aikaan, että "lapsi on ollut tänään terve". Ihan vain siksi, että isovanhempien tulee olla kiinnostuneita lapsenlapsestaan, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.

No kyllä ihmiset on tunteettomia nykyään! Kun lapsemme joutui sairaalaan kaikki lähisukulaisemme olivat huolissaan kuten me ja kaipasivat kuulumisi niin mummut ja papat ja tädit ja sedät. Lastamme rakastetaan.

Me olemme jo aikoja sitten sisarusten kanssa sopineet, että vanhemmille ei kerrota asioita, jotka voisivat huolestuttaa heitä. Siskoni ei ole tähän suostunut, vaan vielä viiskymppisenä soittaa äidille, kuinka hänen miehensä on kuolemansairas ja aikuisella lapsella on sitä ja tätä ja voi kauhea, lapsenlapsikin on nyt ihan henkihieverissä. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, mitä siskoni hakee vielä noin vanhana siitä, että jokaisen vastoinkäymisen soittaa kotiin ja itkee niitä ja hakee jotain....en tiedä, mitä

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:05"]

Kyllä sitä tilannetajua pitää olla molemmin puolin! Jos ei lapsi kunnioita vanhempiaan vähääkään, vaan haluaa itsepäisesti tuoda omaa asiaansa esille, täytyy sen kuusikymppisen kertoa kolmekymppiselle, että nyt ei ole oikea aika häiritä. Ap:n lapsi oli hoidossa, hätää ei ollut, joten miksi ap ei voinut soittaa myöhemmin? Miksi hänen elämänsä pitää mennä vanhempien elämän edelle? Karmeaa itsekkyyttä minun mielestäni, laittaa omat vanhemmat jatkuvasti hyppimään oman pillinsä mukaan. Ap on kuin uhmaikäinen kakara.

[/quote]

Kuule, ymmärtäisin kantasi jos olisi kyseessä vaikkapa lapsi, joka soittelee joka päivä viidesti joka ikisestä asiasta ja vaatii jatkuvasti huomiota aikuisenakin. Mutta väitän, että ymmärrät kyllä itsekin, onko kovat tulehdusarvot ja lapsenlapsen reissu ambulanssilla sairaalaan sen arvoinen juttu, että sen telkkariohjelman voi vaikkapa tallettaa yhden puhelun ajaksi. Minnekään ei tarvitse mennä, ei tarvitse panikoida eikä mitään muutakaan, kuin kuunnella. 

Tai no, pakkohan ei ole edes kuunnella. Mutta kyllä minä väitän, että sen löytää vielä edestään, kun itse tarvitsisi kuuntelijaa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:08"]

No kyllä ihmiset on tunteettomia nykyään! Kun lapsemme joutui sairaalaan kaikki lähisukulaisemme olivat huolissaan kuten me ja kaipasivat kuulumisi niin mummut ja papat ja tädit ja sedät. Lastamme rakastetaan.

[/quote]

Tai eivät uskalla sanoa, että ei vähääkään oikeasti kiinnosta, koska se on teidän asianne hoitaa lapsenne ja tädeillä ja sedillä on omat lapset ja lapsenlapset

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Mutta jos ei elämässä enää jaksa ja on kokenut niin kauheita juttuja elämässään, että kokee voivansa jo suojella itseään. Miksi pitää turhaan isovanhempia huolestuttaa, kun on itse jo vanhempi. Jossain vaiheessa on päästävä omista vanhemmistaan irti ja tajuttava, että he kuolevatkin joku päivä ja sinun on lopetettava heidän syyttely ja otettava vastuu omasta elämästäsi. 

Miksi isovanhempien oletetaan olevan aina superihmisiä. He voivat olla mieleltään hyvin hauraita, kuten nuorempikin sukupolvi ja heidän psyykkeensä ei kestä enää pelkoa

ja voi rauhassa alapeukuttaa, kuten alapeukutettiin sitä, että minä säästän omia vanhempiani ja varsinkin äitini. Hänellä on lapsuudestaan niin kauheita traumoja, etten halua häntä enää huolestuttaa.

Tutustukaa vanhempiinne ihmisinä, eikä vain vanhempina. Voitte yllättyä, millainen elämä heillä on ollut, mutta he ovat suojelleet teitä, eivätkä ole kertoneet sitä

[/quote]

Onko vaatimus siitä, että keskeyttää tv-ohjelman muutamaksi minuutiksi ylimääräinen vaatimus. taidat nyt ihan itse aliarvioida niitä vanhuksia ja heidän voimiaan. Kysehän oli, käsittääkseni siitä, että ap:n loukkaantuminen tapahtui siitä, että puhelu keskeytettiin vedoten tv-ohjelmaan kun kyseesä oli vakava tilanne

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Mutta jos ei elämässä enää jaksa ja on kokenut niin kauheita juttuja elämässään, että kokee voivansa jo suojella itseään. Miksi pitää turhaan isovanhempia huolestuttaa, kun on itse jo vanhempi. Jossain vaiheessa on päästävä omista vanhemmistaan irti ja tajuttava, että he kuolevatkin joku päivä ja sinun on lopetettava heidän syyttely ja otettava vastuu omasta elämästäsi. 

Miksi isovanhempien oletetaan olevan aina superihmisiä. He voivat olla mieleltään hyvin hauraita, kuten nuorempikin sukupolvi ja heidän psyykkeensä ei kestä enää pelkoa

ja voi rauhassa alapeukuttaa, kuten alapeukutettiin sitä, että minä säästän omia vanhempiani ja varsinkin äitini. Hänellä on lapsuudestaan niin kauheita traumoja, etten halua häntä enää huolestuttaa.

Tutustukaa vanhempiinne ihmisinä, eikä vain vanhempina. Voitte yllättyä, millainen elämä heillä on ollut, mutta he ovat suojelleet teitä, eivätkä ole kertoneet sitä

[/quote]

Onko vaatimus siitä, että keskeyttää tv-ohjelman muutamaksi minuutiksi ylimääräinen vaatimus. taidat nyt ihan itse aliarvioida niitä vanhuksia ja heidän voimiaan. Kysehän oli, käsittääkseni siitä, että ap:n loukkaantuminen tapahtui siitä, että puhelu keskeytettiin vedoten tv-ohjelmaan kun kyseesä oli vakava tilanne

[/quote]

Jos ei muu auttanut. Tai taustalla on jo alzheimeria, jota ap ei itsekkyydessään ymmärrä. Voi olla niin monia syitä. On niin helppo haukkua vanhempiaan, ennen kuin tulee itse siihen ikään, että tajuaa jo muutakin.

Ap.ta kun kysyy tästä jutusta 30 vuoden päästä, hän voi olla aivan eri mieltä asiasta.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:08"]

No kyllä ihmiset on tunteettomia nykyään! Kun lapsemme joutui sairaalaan kaikki lähisukulaisemme olivat huolissaan kuten me ja kaipasivat kuulumisi niin mummut ja papat ja tädit ja sedät. Lastamme rakastetaan.

[/quote]

Tai eivät uskalla sanoa, että ei vähääkään oikeasti kiinnosta, koska se on teidän asianne hoitaa lapsenne ja tädeillä ja sedillä on omat lapset ja lapsenlapset
[/quote]

No eipä ollut meidän tapauksessa ja soittivat sekä viestittivät ihan itse.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:08"] No kyllä ihmiset on tunteettomia nykyään! Kun lapsemme joutui sairaalaan kaikki lähisukulaisemme olivat huolissaan kuten me ja kaipasivat kuulumisi niin mummut ja papat ja tädit ja sedät. Lastamme rakastetaan. [/quote] Tai eivät uskalla sanoa, että ei vähääkään oikeasti kiinnosta, koska se on teidän asianne hoitaa lapsenne ja tädeillä ja sedillä on omat lapset ja lapsenlapset [/quote] No eipä ollut meidän tapauksessa ja soittivat sekä viestittivät ihan itse.

[/quote]

Yhteisön painostus voi olla kova.....

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:18"]

lapsellani oli tosi ärhäkkä i"nfluenssa" (lopullinen syy/sairaus  jäi arvoitukseksi) ambulanssilla sairaalaan, koska olo heikkeni nopeasti. Sairaalassa suonen kautta antiobiootteja yms. Tulehdusarvot olivat  korkeat. Oltiin monta päivää sairaalassa. Soitin sairaalasta jonkin ajan kuluttua isovanhemmille ja kerroin tilanteesta. En ehtinyt kertoa kun "faktat" niin tuumasivat, että on väärä hetki soittaa, kun televisiosta tulee lemppariohjelmaa. No odotin, että soittavat jossain vaiheessa, vaan sitä soittoa ei tullut koskaanEnpä itsekään soittanut kun muutaman päivän päästä. Tällöin kertoessani asiasta sanottiin, "Jaa" ja vaihdettiin puheen aihetta (itseen).  Mitä mieltä? 

[/quote]

Taidat vähän liioitella

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Mutta jos ei elämässä enää jaksa ja on kokenut niin kauheita juttuja elämässään, että kokee voivansa jo suojella itseään. Miksi pitää turhaan isovanhempia huolestuttaa, kun on itse jo vanhempi. Jossain vaiheessa on päästävä omista vanhemmistaan irti ja tajuttava, että he kuolevatkin joku päivä ja sinun on lopetettava heidän syyttely ja otettava vastuu omasta elämästäsi. 

Miksi isovanhempien oletetaan olevan aina superihmisiä. He voivat olla mieleltään hyvin hauraita, kuten nuorempikin sukupolvi ja heidän psyykkeensä ei kestä enää pelkoa

ja voi rauhassa alapeukuttaa, kuten alapeukutettiin sitä, että minä säästän omia vanhempiani ja varsinkin äitini. Hänellä on lapsuudestaan niin kauheita traumoja, etten halua häntä enää huolestuttaa.

Tutustukaa vanhempiinne ihmisinä, eikä vain vanhempina. Voitte yllättyä, millainen elämä heillä on ollut, mutta he ovat suojelleet teitä, eivätkä ole kertoneet sitä

[/quote]

Onko vaatimus siitä, että keskeyttää tv-ohjelman muutamaksi minuutiksi ylimääräinen vaatimus. taidat nyt ihan itse aliarvioida niitä vanhuksia ja heidän voimiaan. Kysehän oli, käsittääkseni siitä, että ap:n loukkaantuminen tapahtui siitä, että puhelu keskeytettiin vedoten tv-ohjelmaan kun kyseesä oli vakava tilanne

[/quote]

Jos ei muu auttanut. Tai taustalla on jo alzheimeria, jota ap ei itsekkyydessään ymmärrä. Voi olla niin monia syitä. On niin helppo haukkua vanhempiaan, ennen kuin tulee itse siihen ikään, että tajuaa jo muutakin.

Ap.ta kun kysyy tästä jutusta 30 vuoden päästä, hän voi olla aivan eri mieltä asiasta.

[/quote]

no ei se altzheimer selitä kaikkea (toki mummot ja ukit varmaan vetoaa tähän)varsinkaan jos sitä ei ole diagnosoitu. Myöntäkää jo mummot, että vakavat tunne-elämänhäiriöt on teillä ja turha jatkaa mummo ja pappaleikkejä kulissien vuoksi. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:05"]
Kyllä sitä tilannetajua pitää olla molemmin puolin! Jos ei lapsi kunnioita vanhempiaan vähääkään, vaan haluaa itsepäisesti tuoda omaa asiaansa esille, täytyy sen kuusikymppisen kertoa kolmekymppiselle, että nyt ei ole oikea aika häiritä. Ap:n lapsi oli hoidossa, hätää ei ollut, joten miksi ap ei voinut soittaa myöhemmin? Miksi hänen elämänsä pitää mennä vanhempien elämän edelle? Karmeaa itsekkyyttä minun mielestäni, laittaa omat vanhemmat jatkuvasti hyppimään oman pillinsä mukaan. Ap on kuin uhmaikäinen kakara.
[/quote]

Tämän täytyy olla typerin kommentti av:lla vähään aikaan! Mistä helvetistä sä oikein repäisit tuon analyysisi? Miten se, että ap soittaa vanhemmilleen ja kertoo lapsensa olevan sairaalassa, on osoitus siitä, ettei ap kunnioita vanhempiaan vähääkään? Voi tsiisus sentään...