isovanhempien suhtautuminen lapsi vakavasti sairas

Tilanne ei ole vakava vaan hoidettavissa ja mitä tuohon nyt sanoisi ettei heitä lapsesi kovin kiinnosta. Ethän vaan jätä lastasi heille hoitoon!

"Aika kylmiä ihmisiä :( millaiset välit teillä muuten on? Tapaatteko/tapaavatko lastenlastaan?"

Mulle lastenlapset ovat maailman rakkaampia, mutta en odota edes vanhempien soittavan, jos lapsi joutuu sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin jonkun flunssan tai ripulin vuoksi, ellei kysymyksessä ole jokin hätätapaus.

Eikö vanhemman paikka ole siellä sairaalassa lapsen luona, eikä soitella isovanhemmille tai ystäville, ellei ole todella ole hälyttävä tilanne (jota ei vielä korkeat tulehdusarvot ole)? Mitä isovanhemmat voivat tehdä tilanteelle?

Nykyään kynnys jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin on todella matala ja mitä pienemmästä on kysymys, sen alhaisempi, jos päivystys on sairaalan yhteydessä ja on tilaa.

Todennäköisesti ap:llä on ensimmäinen lapsi, mutta jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on useampi lapsi, niin tuollaiset asiat soitellaan jälkikäteen, eikä siitä tehdä numeroa tai suurempaa draamaa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:12"]

"Aika kylmiä ihmisiä :( millaiset välit teillä muuten on? Tapaatteko/tapaavatko lastenlastaan?"

Mulle lastenlapset ovat maailman rakkaampia, mutta en odota edes vanhempien soittavan, jos lapsi joutuu sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin jonkun flunssan tai ripulin vuoksi, ellei kysymyksessä ole jokin hätätapaus.

Eikö vanhemman paikka ole siellä sairaalassa lapsen luona, eikä soitella isovanhemmille tai ystäville, ellei ole todella ole hälyttävä tilanne (jota ei vielä korkeat tulehdusarvot ole)? Mitä isovanhemmat voivat tehdä tilanteelle?

Nykyään kynnys jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin on todella matala ja mitä pienemmästä on kysymys, sen alhaisempi, jos päivystys on sairaalan yhteydessä ja on tilaa.

Todennäköisesti ap:llä on ensimmäinen lapsi, mutta jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on useampi lapsi, niin tuollaiset asiat soitellaan jälkikäteen, eikä siitä tehdä numeroa tai suurempaa draamaa.

[/quote]

Taitaapa se sunkin "lapsenlapset ovat niin rakkaita" olla näitä elämäkoululaisten fraaseja.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:56"]

Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen. Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa...

[/quote]

Voi kuule, jos ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa läheisriippuvainen mummi, joka ei ymmärrä katkaista napanuoraa vaan urkkii lapsen perheen yksityisasioita. On perheen oma asia, mikä lapsella on ja miten häntä hoidetaan.

Onneksi et ole lasteni isoäiti. Jestas, mikä asenne. Sua taitaa kiinnostaa ne "maailman rakkaimmat" lapsenlapset vain silloin kun itsellesi sopii ja hyvän tuulisina. Muussa tilanteessa ovat rasitteita. Arvasinko oikein?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:12"]

"Aika kylmiä ihmisiä :( millaiset välit teillä muuten on? Tapaatteko/tapaavatko lastenlastaan?"

Mulle lastenlapset ovat maailman rakkaampia, mutta en odota edes vanhempien soittavan, jos lapsi joutuu sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin jonkun flunssan tai ripulin vuoksi, ellei kysymyksessä ole jokin hätätapaus.

Eikö vanhemman paikka ole siellä sairaalassa lapsen luona, eikä soitella isovanhemmille tai ystäville, ellei ole todella ole hälyttävä tilanne (jota ei vielä korkeat tulehdusarvot ole)? Mitä isovanhemmat voivat tehdä tilanteelle?

Nykyään kynnys jäädä sairaalaan tarkkailtavaksi tai toimenpiteisiin on todella matala ja mitä pienemmästä on kysymys, sen alhaisempi, jos päivystys on sairaalan yhteydessä ja on tilaa.

Todennäköisesti ap:llä on ensimmäinen lapsi, mutta jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on useampi lapsi, niin tuollaiset asiat soitellaan jälkikäteen, eikä siitä tehdä numeroa tai suurempaa draamaa.

[/quote]

Onneksi voi sanoa, että kerro lisää ja sitten laittaa kännykän pöydälle, katsella rauhassa telkkaria ja mainoatauolla todeta puhelimeen, että "voi herranjumala" tai "joko soititte yksityislääkärille, jos se tulisi katsomaan, ettei kandinplantut tapa lasta".

Jos sillä lapsella ei ole mitään hätää, niin miksi isovanhempien pitää lopettaa eläminen ja ryhtyä höösäämään? Maailma ei pyöri lapsenlapsen ympärillä ja hyvä niin. Jos lapsi on hoidossa, riittää tieto siitä, että ollaan sairaalassa ja tilanne ohi. Enempää ei tarvitse ihmisiä vaivata sillä, että lapsella on - kamala sentään - flunssa!

Älkää vaivatko isovanhempia , itse se on otettava vastuu ja hoidettava lapset. Kertokaa iloisia asioita vanhoille ihmisille. On ihan luonnollista että tulee lunssaa, täitä, kihomatoja jne, ei isovanhempien niitä tarvitse tietää.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:31"]

Antaisin tuosta jo palautettakin isovanhemmille, mieluiten kasvotusten kun näette. Kertoisin että tilanne on vakava, jos sairaalaan joutuu ja miten pahalta teistä tuntui, että ei pidetty yhteyttä eikä välitetty (et siis ala syyttää heitä itsekkäiksi/kylmiksi).

[/quote]

Palautetta ei voi antaa, koska suuttuvat. Ja joskus oltu huolissaan: Mulle aikoinaan soitettiin kesken työpäivän, kun siskon poika oli kävellyt jonkun oksan päälle ja joutui sairaalaan."kiireinen" äiti ei joutanut terveyskeskukseen niin yrittivät minua saada sinne. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:31"]

Antaisin tuosta jo palautettakin isovanhemmille, mieluiten kasvotusten kun näette. Kertoisin että tilanne on vakava, jos sairaalaan joutuu ja miten pahalta teistä tuntui, että ei pidetty yhteyttä eikä välitetty (et siis ala syyttää heitä itsekkäiksi/kylmiksi).

[/quote]

Palautetta ei voi antaa, koska suuttuvat. Ja joskus oltu huolissaan: Mulle aikoinaan soitettiin kesken työpäivän, kun siskon poika oli kävellyt jonkun oksan päälle ja joutui sairaalaan."kiireinen" äiti ei joutanut terveyskeskukseen niin yrittivät minua saada sinne. 

[/quote]

tuo edellinen ap

Osa vastauksista on aivan ihmeellisiä. Isovanhemmat kuulostavat todella kylmiltä ihmisiltä, enpä pitäisi tuollaisiin kyllä enää mitään yhteyttä oma-aloitteisesti!

Ilmeisesti meidän lapsella on käynyt todella hyvä tuuri, koska kaikki hänen isovanhempansa (samoin kuin vielä elossa olevat isoisovanhempansa) rakastavat häntä yli kaiken ja olisivat tosi huolissaan, jos hän olisi niin kipeä, että joutuisi sairaalaan.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:31"]

Osa vastauksista on aivan ihmeellisiä. Isovanhemmat kuulostavat todella kylmiltä ihmisiltä, enpä pitäisi tuollaisiin kyllä enää mitään yhteyttä oma-aloitteisesti! Ilmeisesti meidän lapsella on käynyt todella hyvä tuuri, koska kaikki hänen isovanhempansa (samoin kuin vielä elossa olevat isoisovanhempansa) rakastavat häntä yli kaiken ja olisivat tosi huolissaan, jos hän olisi niin kipeä, että joutuisi sairaalaan.

[/quote]

Onpa hienoa kuulla. Näin minäkin ajattelisin, että toimitaan normaalisti. Ei tarvi kuin vastata puheluun , ja sekin liikaa meidän tapauksessa. - ap-

Täytyypä ryhtyä soittamaan miniälle aina siihen aikaan, kun tietää hänellä olevan kiireitä, Rupattelen niitä näitä, kerron ripulipaskoistani ja kauhistelen sitä, miten taitaa ola flunssa tulossa. Jos se ei kuuntele, se ei välitä. Turhaan väittää, että pitää laittaa lapsia nukkumaan tai auttaa läksyissä. Kun minulla on asiaa, niin silloin pitää kaiken pysähtyä.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:26"]Älkää vaivatko isovanhempia , itse se on otettava vastuu ja hoidettava lapset. Kertokaa iloisia asioita vanhoille ihmisille. On ihan luonnollista että tulee lunssaa, täitä, kihomatoja jne, ei isovanhempien niitä tarvitse tietää.
[/quote]

Minua ihmetettää, millaisina idiootteina monet pitävät "vanhempia" ihmisiä... Pienten lasten isovanhemmat eivät edes liene mitään 100-vuotiaita, vaan kuusikymppisiä, jotka ovat ehkä vielä työelämässäkin. Miksi he eivät kestäisi tietoa esimerkiksi lapsen täistä? Minun 86-vuotias mummunikin on hyvin kiinnostunut lapsenlapsenlapsensa terveydestä, kyselee siitä aina, kun soittelemme.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:35"]

Täytyypä ryhtyä soittamaan miniälle aina siihen aikaan, kun tietää hänellä olevan kiireitä, Rupattelen niitä näitä, kerron ripulipaskoistani ja kauhistelen sitä, miten taitaa ola flunssa tulossa. Jos se ei kuuntele, se ei välitä. Turhaan väittää, että pitää laittaa lapsia nukkumaan tai auttaa läksyissä. Kun minulla on asiaa, niin silloin pitää kaiken pysähtyä.

[/quote]

Ripulipaskat ja tulehdusarvot noin 400 on eri asia, Toivottavasti miniäsi ymmärtää pysyä sinusta erossa, suojaa lapsensa sinulta ja tarpeen tullen nakkaa sen surkean poikasi (todennäköisesti sellainen) ulkoruokintaan.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]

-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.

-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.

[/quote]

Oma äitini ainakin on sanonut, että ei halua enää draamaa ja vaikeuksia elämäänsä, koska kokee, ettei enää jaksa niitä. Hänellä on ollut kova elämä ja yrittää suojella itseään, että jaksaa loppuelämän.

Itselleni ei tulisi mieleenkään huolestuttaa isovanhempia omilla jutuillani enää aikuisena. Pikemminkin yritän suojella heitä, koska ei heidän tarvitse enää kantaa murheita, nyt on minun vuoroni.

Vanha isäni on hyvin välinpitämätön ja ajattelematon ihminen. Häntä ei koskaan kiinnosta minun eli ainoan lapsensa kuulumiset, eikä myöskään lapseni eli hänen ainoan lapsenlapsensa. Isä tekee omia juttuja, hänellä on omia menoja, eikä hän osaa olla kiinnostunut muusta, kuin itsestään. Isäni on melko tunneköyhä ihminen eli yritän olla ottamatta itseeni. Lapsen puolesta lähinnä harmittaa, kun isoisä on hänelle täysin vieras ihminen ja käydessämme kylässä, isäni ei osaa ottaa mitään kontaktia häneen.

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:56"]

Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen. Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa...

[/quote]

Voi kuule, jos ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa läheisriippuvainen mummi, joka ei ymmärrä katkaista napanuoraa vaan urkkii lapsen perheen yksityisasioita. On perheen oma asia, mikä lapsella on ja miten häntä hoidetaan.
[/quote]
Muista sitten tämä, kun joudut sairaalaan ja kukaan ei tule sinua sinne katsomaan eikä kysele vointiasi.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:56"] Vaikka sairaus ei olisi vakavakaan,, niin kyllä normaaleja isovanhempia ja muita läheisiä kiinnostaa, mitä on tapahtunut ja he kyselevät lisää, voiko tulla katsomasn tai auttaa jotenkin tms. Empatian osoittaminen on ihan luonnollista, jos lapsenlapsi joutuu sairaalaan ja vieläpä yllättäen. Kun tulee soitto, että toinen isovanhemmista on joutunut sairaalaan, niin siitä sitten vain rauhallisesti toteamaan, että telkkarista tulee lempparisarja, on juuri vessan pesu kesken tai vai niin, mullakin on nuhaa... [/quote] Voi kuule, jos ryhtyy kyselemään, saa kuulla olevansa läheisriippuvainen mummi, joka ei ymmärrä katkaista napanuoraa vaan urkkii lapsen perheen yksityisasioita. On perheen oma asia, mikä lapsella on ja miten häntä hoidetaan. [/quote] Muista sitten tämä, kun joudut sairaalaan ja kukaan ei tule sinua sinne katsomaan eikä kysele vointiasi.

[/quote]

Eihän tuossakaan kyse ollut sairaalaan menemisestä vaan siitä, että ap halusi kertoa asioista, jotka olisi varsin hyvin voinut kertoa johonkin toiseen aikaan. Jos olen sairaalassa ja mieheni on siellä tukenani, niin en todellakaan kaipaa miniää tai lapsenlapsia paikalle.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:35"]

Täytyypä ryhtyä soittamaan miniälle aina siihen aikaan, kun tietää hänellä olevan kiireitä, Rupattelen niitä näitä, kerron ripulipaskoistani ja kauhistelen sitä, miten taitaa ola flunssa tulossa. Jos se ei kuuntele, se ei välitä. Turhaan väittää, että pitää laittaa lapsia nukkumaan tai auttaa läksyissä. Kun minulla on asiaa, niin silloin pitää kaiken pysähtyä.

[/quote]

Ripulipaskat ja tulehdusarvot noin 400 on eri asia, Toivottavasti miniäsi ymmärtää pysyä sinusta erossa, suojaa lapsensa sinulta ja tarpeen tullen nakkaa sen surkean poikasi (todennäköisesti sellainen) ulkoruokintaan.

[/quote]

Ripulipaska voi olla merkki vakavasta sairaudesta! Miniän täytyy osata kysellä paskan väriä ja mahdollisia vatsakipuja, koska voihan se olla vaikka syöpää. Ja se on paljon pahempi sairaus kuin flunssa.