isovanhempien suhtautuminen lapsi vakavasti sairas

Soitin mieheni isälle, että mieheni oli kovin kivulias ja hänellä alkaa kohta umpisuolileikkaus. Appi jotenkin oli vähän tuohtunut, että on kyllä vähän huono aika soittaa, kun juuri hänellä on kotisairaanhoito käymässä. (En voinut tietää ja kysyinkin, etteikö oman pojan vointi kiinnosta)
En tiedä, oliko kyseessä joku vanhuuden taantuminen.

Yleensä lähisukulaisilla on tapana kertoa esim. jos joutunut sairaalaan, sairastanut, muuttanut yms. Näin ainakin ennen oli tapana. Sairaalaan lähettiin kukkia ja virkeimmät kävi katsomassa ja toi vaikkapas hedelmiä. Tämä oli normikäytäntö ja tämän normikäytännön parissa myös vanhempani, lapsen isovanhemmat ovat eläneet. ja siten minuutin puhelun kuunteleminen ei voi olla ylivoimaista (vrt. edellä olevat kommentit). Ja tästä samasta normista ylipäätään soitin heille, koska olisi tullut valituksia jos he olisivat kuulleet asiasta muualta.

- ap -

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:32"]

Soitin mieheni isälle, että mieheni oli kovin kivulias ja hänellä alkaa kohta umpisuolileikkaus. Appi jotenkin oli vähän tuohtunut, että on kyllä vähän huono aika soittaa, kun juuri hänellä on kotisairaanhoito käymässä. (En voinut tietää ja kysyinkin, etteikö oman pojan vointi kiinnosta) En tiedä, oliko kyseessä joku vanhuuden taantuminen.

[/quote]

No soittiko takaisin

Siis sama asiahan tuo on että jos mummo joutuu sairaalaan niin sanotaan että "ei nyt pysty kun telkkarista tulee putous" tai jos vaari sai infarktin niin vastataan että: "ei nyt.pysty ku on ruoanlaitto kesken"... Todella välinpitämätöntä porukkaa:(

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:54"]

Todella kylmää suhtautumista isovanhemmilta. Meidän esikoinen joutui pariksi päiväksi sairaalaan 4-vuotiaana. Äitini oli tosi huolissaan hänen voinnistaan ja itki vielä kuukausia myöhemmin, kuinka kamalalta tuntui, että lapsenlapsi joutui olemaan sairaalassa. Reaktioon saattoivat vaikuttaa myös äitini omat kokemukset vanhempana. Veljeni joutui olemaan lapsena useita kertoja sairaalassa, joten äitini todella tiesi, kuinka kamalaa on, kun pieni lapsi joutuu sairaalaan. 

[/quote]

Minulle ei olisi tullut mieleenikään itkettää äitiäni kuukausikaupalla, jos olisin tiennyt, kuinka hän on kokenut pahaa oloa oman lapsensa takia. Minä olisin suojellut jo häntä ja hiukan sieventänyt tilannetta, että ei se nyt niin paha ole. 

[/quote]

Siis miten viestistäni on pääteltävissä, että olisin varta vasten itkettänyt äitiäni asialla? Äitini otti itse asian puheeksi ja kertoi, kuinka kamalalta lapsenlapsen sairaalaan joutuminen oli tuntunut.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:45"]

Kyllä mun mielestä on tunne-elämässä pahoja ongelmia, jos ei oma lapsenlapsi tuon enempää kiinnosta. En voisi kuvitella, ettei meidän lasten isovanhemmat eivät olisi tuossa tilanteessa tukena ja huolissaankin.

Meidän äiti soitti tänään vielä illalla ja kyseli lapsen kuulumisia, kun tiesi, että mentiin päivällä lääkäriin silmätulehduksen takia. Kyse on teini-ikäisestä lapsesta, ja tosiaan ihan tavistulehduksesta kyse. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hoitavat suhdetta lapsenlapsiin aktiivisesti.

[/quote]

Mutta jos ei elämässä enää jaksa ja on kokenut niin kauheita juttuja elämässään, että kokee voivansa jo suojella itseään. Miksi pitää turhaan isovanhempia huolestuttaa, kun on itse jo vanhempi. Jossain vaiheessa on päästävä omista vanhemmistaan irti ja tajuttava, että he kuolevatkin joku päivä ja sinun on lopetettava heidän syyttely ja otettava vastuu omasta elämästäsi. 

Miksi isovanhempien oletetaan olevan aina superihmisiä. He voivat olla mieleltään hyvin hauraita, kuten nuorempikin sukupolvi ja heidän psyykkeensä ei kestä enää pelkoa

ja voi rauhassa alapeukuttaa, kuten alapeukutettiin sitä, että minä säästän omia vanhempiani ja varsinkin äitini. Hänellä on lapsuudestaan niin kauheita traumoja, etten halua häntä enää huolestuttaa.

Tutustukaa vanhempiinne ihmisinä, eikä vain vanhempina. Voitte yllättyä, millainen elämä heillä on ollut, mutta he ovat suojelleet teitä, eivätkä ole kertoneet sitä
[/quote]

???? Jos vanhemmilla on ollut karua, lapsi/lapset sen jos ketkä tietävät, hehän ovat sitä samaa elämää noin 18 vuotta eläneet.. Ei sitä ole voinut peitellä, paitsi jos lapset ovat kuuro-sokeita. Rankankin elämän elänyt voi edelleen olla tunteiltaan normaali ja rakastaa jälkipolvia, toisaalta helpomman elämän elänyt voi olla tunnevammainen paska, historia ei määritä ihmistä, vaan ihminen itse.
Jos AP: n tarina on tosi, niin ko. isovanhemmat ovat päästään vialla.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:07"]Soitatteko te joka päivä vanhemmillenne suunnilleen iltauutisten aikaan, että "lapsi on ollut tänään terve". Ihan vain siksi, että isovanhempien tulee olla kiinnostuneita lapsenlapsestaan, vaikka mitään ei olisi tapahtunut.
[/quote]

En, mutta jos mun lapsi joutuu sairaalaan ja tilanne on oikeasti vakava mä ilmoitan heille heti kun voin, että tyttö on sairaalassa ja ei tiedetä mikä on. Heitä kun kiinnostaa tytön vointi ja hän on heille tärkeintä maailmassa. Mä onneksi voin soittaa vanhemmilleni vaikka keskellä yötä jos jotain sattuu ja he tulee tarvittaessa tueksi ja apuun. Kerran oon tän tehnyt kun tyttö loukkaantui yöllä pahasti (käveli unissaan ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana ja putosi portaat alas) mieheni ollessa työmatkalla. Äiti ja isä tuli kello 2 yöllä sairaalaan tueksi, koska tyttö joutui leikkaukseen ja teholle ja hakemaan mut pois sieltä, kun olin niin shokissa ettei mua voinut päästää auton rattiin.

Ei soittanut takaisin tuo appeni tuosta mieheni umpisuolenleikkausasiasta.
Kummaa. Hän jäi itse pikkulapsena täysorvoksi, joten ehkä ei osaa tuota huolehtimista täysin tai sitten oli vanhuutta. Mieheni äiti kuoli mieheni varhaislapsuudessa.

MITEN KEHTAAT SANOA ETTÄ LAPSESI ON VAKAVASTI SAIRAS. LAPSELLASI ON OLLUT CRP KOHOLLA JOKA ON TÄYSIN HOIDETTAVISSA SUONENSISÄISELLÄ ANTIBIOOTILLA. HUOMAA ETTEI SINULLA OLE MITÄÄN SUHTEELLISUUDEN TAJUA. MINULLA ON ITSELLÄ 8 ERI KROONISTA SAIRAUTTA JOISTA YKSI ON KUOLEMAAN JOHTAVA. MIETIPPÄ VÄHÄN KUINKA HYVIN TEILLÄ ON ASIAT. PERKELE KUN VIHAAN TÄLLÄISIA VALITTAJIA

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:56"]

MITEN KEHTAAT SANOA ETTÄ LAPSESI ON VAKAVASTI SAIRAS. LAPSELLASI ON OLLUT CRP KOHOLLA JOKA ON TÄYSIN HOIDETTAVISSA SUONENSISÄISELLÄ ANTIBIOOTILLA. HUOMAA ETTEI SINULLA OLE MITÄÄN SUHTEELLISUUDEN TAJUA. MINULLA ON ITSELLÄ 8 ERI KROONISTA SAIRAUTTA JOISTA YKSI ON KUOLEMAAN JOHTAVA. MIETIPPÄ VÄHÄN KUINKA HYVIN TEILLÄ ON ASIAT. PERKELE KUN VIHAAN TÄLLÄISIA VALITTAJIA

[/quote]

No, ehkäpä sinun kannattaisi ottaa vielä yksi lisälääke ja vähän rauhoittua... :)

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:56"]

MITEN KEHTAAT SANOA ETTÄ LAPSESI ON VAKAVASTI SAIRAS. LAPSELLASI ON OLLUT CRP KOHOLLA JOKA ON TÄYSIN HOIDETTAVISSA SUONENSISÄISELLÄ ANTIBIOOTILLA. HUOMAA ETTEI SINULLA OLE MITÄÄN SUHTEELLISUUDEN TAJUA. MINULLA ON ITSELLÄ 8 ERI KROONISTA SAIRAUTTA JOISTA YKSI ON KUOLEMAAN JOHTAVA. MIETIPPÄ VÄHÄN KUINKA HYVIN TEILLÄ ON ASIAT. PERKELE KUN VIHAAN TÄLLÄISIA VALITTAJIA

[/quote]

Joudatkin pois huutamasta

Entäpä jos isovanhempi, jonka kanssa puhuit puhelimessa ei vain pystynyt mitään sanomaan omalta järkytykseltään ja halusi paeta tilannetta?

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 00:14"]

Entäpä jos isovanhempi, jonka kanssa puhuit puhelimessa ei vain pystynyt mitään sanomaan omalta järkytykseltään ja halusi paeta tilannetta?

[/quote]

Ei ole sen luontoinen, itsellä oli 2 vakavaa sairautta ja tuumasi puhelimessä että "Jaa" ja rupesi kertoileen omista asioista. Mulla oli käsi katki vuosia sitten ja ihmetteli, että kun en tule perunannostoon.. Ihan typerä aloitus multa, koska onhan tuo tunnevammaisuus niin selvää ilman palstakyselyjä.

- ap - 

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 00:14"]

Entäpä jos isovanhempi, jonka kanssa puhuit puhelimessa ei vain pystynyt mitään sanomaan omalta järkytykseltään ja halusi paeta tilannetta?

[/quote]

Ei ole sen luontoinen, itsellä oli 2 vakavaa sairautta ja tuumasi puhelimessä että "Jaa" ja rupesi kertoileen omista asioista. Mulla oli käsi katki vuosia sitten ja ihmetteli, että kun en tule perunannostoon.. Ihan typerä aloitus multa, koska onhan tuo tunnevammaisuus niin selvää ilman palstakyselyjä.

- ap - 
[/quote]

Mäkin jouduin aikoinani käden murtuman vuoksi sairaalaan. Isovanhemmat oli kuulemma ihmetelleet miksi isä ei tulekaan tekemään jotain remppahommaa kuten oli sovittu. Öö... oiskohan vaikka siksi, kun tytär 4v on leikkaussalissa.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:46"]

-Ehkä ajattelivat (oikein?) ettei asia ole niin vakava? Pienet lapset joutuvat herkästi sairaalaan koska esim. ripuli saa pienen äkkiä heikkoon kuntoon, mutta se sairaalaan joutuminen ei ole niin vakavaa, eli ei oikeasti ole kuolemassa.

-Ehkä eivät halua ns. "draamaa" elämään, joku elää niin että pikkusormenkynnen katkeaminen on maailmanloppu, toinen sairastaa vaikka syövän niin ettei asiaa kukaan juuri edes huomaa.

[/quote]

Okei, eli sairaalan joutuminen ei ole asia, jonka vuoksi lemppari ohjelmaa ei voi keskeyttää (digiboksi aikakaudella). No teinejähän nämä vastaajat on. Onneksi mun nuoruudeessa juostiin "kylillä" eikä nyhvätty kotona aikuisten palstoilla. 

[/quote]Ovat seniilejä, vanhuksillaa harvoin tallentavaa boxia, eivätkä osaisi käyttää. Lievä dementia vaikuttaa siten, että vain omat asiat kiinnostaa.

Oma sisareni ei voi puhua kanssani viitä minsaa puhelimessa, jos lemppariohjelma on menossa.

En ymmärrä sitäkään.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:05"] Kyllä sitä tilannetajua pitää olla molemmin puolin! Jos ei lapsi kunnioita vanhempiaan vähääkään, vaan haluaa itsepäisesti tuoda omaa asiaansa esille, täytyy sen kuusikymppisen kertoa kolmekymppiselle, että nyt ei ole oikea aika häiritä. Ap:n lapsi oli hoidossa, hätää ei ollut, joten miksi ap ei voinut soittaa myöhemmin? Miksi hänen elämänsä pitää mennä vanhempien elämän edelle? Karmeaa itsekkyyttä minun mielestäni, laittaa omat vanhemmat jatkuvasti hyppimään oman pillinsä mukaan. Ap on kuin uhmaikäinen kakara. [/quote]

Tämän täytyy olla typerin kommentti av:lla vähään aikaan! Mistä helvetistä sä oikein repäisit tuon analyysisi? Miten se, että ap soittaa vanhemmilleen ja kertoo lapsensa olevan sairaalassa, on osoitus siitä, ettei ap kunnioita vanhempiaan vähääkään? Voi tsiisus sentään...

Samaa mieltä ehdottomasti, mutta ehkä vastaus on tuo altzheimer, päihteiden ja huumeiden käyttäjillä esiintyy myös kyvyttömyyttä empatiaan.

Mun vanhemmat ja appivanhemmat saisivat hepulin, jos EN soittaisi ja kertoisi lapsenlapsensa joutuneen sairaalaan. Loukkaantuisivat todella paljon. Haluavat olla läsnä elämässämme ja soittavatkin päivittäin ja kysyvät kuulumisia; erityisesti lastemme kuulumisia.
Kerran, kun soitin illalla kymmeneltä, että pakko lähteä viemään lastani päivystykseen, äitini kysyi, haluanko hänen tulevan seuraksi mukaan. Tilanne ei siis ollut mikään kovin vakava, mutta päivystysjonot ovat niin pitkät, että 6h vierähtää helposti. En halunnut, mutta lupasin pitää hänet ajan tasalla.

Jos vanhempani tai appivanhempani olisivat noin välinpitämättömiä kuin ap:lla, ottaisin suosiolla etäisyyttä. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Surullista. Empatia ei maksa mitään! Kuuluu sydämen sivistykseen. Empatian puuttuminen toisia kohtaan kertoo yleensä kyseisen ihmisen vakavasta psyykkisestä häiriöstä.

Olin joku aika sitten sydänleikkauksessa. Ei tulis mieleenkään kertoa äitille siitä. Kaverin numeron annoin sairaalalle siltä varalta jos jotain sattuu, ei äitiä olis kiinnostanu.

Meidän äiti aina haluaa että kävisimme häntä katsomassa, mutta sitten kun menemme, hän katsoo suurella voluumilla jotain lempisarjaa telkkarista. Yleensä hän on vielä nähnyt sarjan ennenkin ja selostaa mitä siinä kohta tapahtuu :-O Ja puheenaiheet on aina minä, minä, minä. Kysyy kyllä että mitä kuuluu ja kertokaa nyt jotain kun ette koskaan kerro minulle mitään, mutta sitten kun aloitetaan kertomaan jotain niin viimeistään puolen minuutin päästä puhe kääntyy taas niihin minun, minun, minun asioihin. On muka kiinnostunut perheestämme, mutta ei aidosti.