12v ei suostu pöytään ilman puhelinta, haluaisin yhteisen mukavan ruokahetken mutta poika on jo minua isompi, enkä saa puhelinta väkisin pois

Miten tuollainen tilanne edes syntyy? Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan! Molemmat pojat olivat isompia kuin minä kun olivat 13, mutta heidän tahtonsa olivat MINUN taskussani vielä pitkään! Yhden tilanteen muistan: Jotain tavaroita piti viedä kellariin ja sen työn olin antanut 14-vuotiaalle jonka vastaus oli kaksi kertaa ”Joo, ihan kohta!” Menin hänen huoneeseensa sanoen: ”Huomenna kun on bändiharkat, ja ne sun kaksi kaveriakin kitaroineen ja vahvistimineen odottaa että me mun autolla tullaan hakemaan, mä annan sun odottaa tumput suorina tuolla eteisessä lähtöä ja sanon vaan ”Joo, ihan kohta”.

Että sillälailla! Ne tavarat lähtivät siitä kellariin HETI.

Lasten kasvatus on niin helppoa että hirvittää nämä avuttomat!

Etälamautin postimyynnistä.

Kun sätkii lattialla, otat puhelimen.

Jos ei puhelinta saa pois, niin vie laturit pois. Ei kauaa toimi.

Sun pitäisi luultavasti eniten pohtia sitä, miten sun vanhemmuus meni niin metsään, että et mahda lapsellesi mitää, koska on fyysisesti vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei tule jos puhelinta ei anna pois.

Aivan! "Kenen leipää syöt,sen lauluja laulat" Eli puhelin pois tai ei tuu ruokaa,vaikka ruualla ei saisi kiristää mutta...Ei siihen kuole kun on hetken ilman puhelinta!

Voitko vain katkaista liittymän? Sit voit ihmetellä, miksei se toimi. Tuu syömään ja mietitään sit mikä siinä on vikana..

En lähtis pelaamaan ruuan pois ottamisella. Ruokaa tulee oli puhelinta tai ei.

Sen sijaan jos ei vielä osata käyttäytyä puhelimen kanssa, niin siten lähtee netti.

Meillä ei istuta ruokapöydän ääressä joka päivä, mutta kun istutaan, niin puhelimet jätetään omaan huoneeseen, telkkarit ja tietokoneet kiinni yms. Tämä kun on jo pienestä pitäen oppinut, niin ole ollut teinienkään kanssa vaikeeta, eikä edes isännän.

Ei sitä mukavaa rupatteluhetkeä tule, vaikka saisit kännykän pois. Minunkin lapsuudessa äiti halusi kaikki virikkeet pois ruokapöydästä, että keskustellaan. Virikkeet sai pois, mutta keskustelu ei ollut kummoista, eihän meitä samat asiat kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Jos on pienenä johdonmukaisesti pidetty kuria ja opetettu tottelemista, niin se harvoin on ongelma, että lapsi on teini-ikäisenä vahvempi kuin äitinsä.

Ahah jaa. Mun lapseni on ns vapaan kasvatuksen saanut,ei meillä mitään "kuria" ollut. Asiat vaan tehtiin,aivan luonnollisesti. Eikä meillä "opetettu" tottelemista,se kuuluu koirille,lapset ovat ihmisiä!

Kännykät eivät olleet silloin niin iso sana,eikä meillä kukaan niitä tuijotellut,eikä muutenkaan.

Nykyisin ilman sopimisia kukaan ei ota luuria esille yhteiselle ajalle,eikä vastailla tms jos ei odota vaikka pomon soittoa.

Toiset vaan osaa luonnostaan tavat,toisille pitää olla tiukka.

APn on vissiin vasta aloittanut vastaan laittamisen!

Vierailija kirjoitti:

Meidän säännöt:

Puhelinta ei tuoda ruokapöytään, eikä sitä otetaan mukaan vessaan.

Joka päivä tuntia ennen nukkumaan menoa jokainen perheen jäsen laittaa puhelimen pois ja tehdään jotain yhdessä.

Koulu, läksyt, harrastukset hoidetaan ilman puhelinta

30 min päivässä on oltava ulkoilua ilman puhelinta.

Nämä säännöt on ollut voimassa jo usemman vuoden ja ne tulee ihan lihasmuistista.

Miksi ei vessaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä laittaisin tiukan säännön - ruokapöytään ei oteta puhelinta, eli jos ei osaa ilman olla niin sitten ei syö.

On tuo älypuhelin kyllä saatanan keksintö. Kaipaan minäkin aikaa ennen älypuhelinta.

Vihaan älypuhelimia aivan silmittömästi, enkä itse suostu käyttämään nettiä puhelimella ollenkaan. Kamalaa katsella kun pennut kulkee kaupungilla nokat kiinni puhelimen näytössä. Aikuiset ei ole enää paljon parempia. 

Olisi ehkä kannattanut opettaa lapsille perusasiat, että vanhempia totellaan, tuossa vaiheessa voi jo olla haastavaa…Mutta oikeesti onhan se nyt ihan outoa, jos 12-vuotias tekee mitä haluaa.

Sinä olet se aikuinen! Näytä, kuka siellä käskee. Jos nyt et saa kuria pojallesi, seuraavat vuodet tulevat olemaan niin vaikeita. Ryhtiä!