Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun 23-vuotiaalla jää kaikki kesken?
09.07.2023 |
Työpaikat, koulutukset, armeijan keskeyttänyt kaikki parin viikon jälkeen. Mikään ei kiinnosta. Kaikissa joku syy miksi ei jaksa/viitsi/halua jatkaa.
Kommentit (81)
Kuulostaa menetetyltä tapaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos parempaan lähtee siitä kun tekee jonkin ensimmäisen asian loppuun. Muistan parikymppisenä sen tunteen kun lähdin viimeisenä päivänä pois kesätyö paikasta. Olin niin onnellinen ja ylpeä siitä, etten ole keskeyttänyt kesätyö. Sitä ennen olin jättänyt asioita kesken.
Mieti, miten meni kun oli 1, 2. 3, 5, 7, 9, 11. 13, 15, 17, 19, 20, 21, 22 -vuotias. Milloin tuo suuntaus alkoi olla nähtävissä, ja miten siihen on pyritty vaikuttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa menetetyltä tapaukselta.
Itse tiesin "vasta" 28-vuotiaana mitä haluan työkseni tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole löytänyt omaa juttuaan. 23v on vielä nuori.
Näillä tapauksilla se *oma juttu* on yleensä päihteet ja Kelan asiakkuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48v enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. En tosin ole jättänyt mitään kesken, olen käynyt kouluni loppuun, en ole saanut potkuja milloinkaan, jne. mutta ei niistäkään asioista ole ollut minulle mitään hyötyä elämässäni, huonosti olen pärjännyt joka tapauksessa.
Minua ei kiinnostanut nuorena mikään. Rimaa hipoen pääsin ylä-asteelta ja sen jälkeen olikin pelkkää selviytymistä koko elämä, mistä saa rahaa ja millä elää. Nyt 31-vuotiaana minulla on laitoshuoltajan tutkinto jonka vasta suoritin, nykyisessä työpaikassa vanhainkodissa olen ollut vuoden. Elämä pyyhkii hyvin. On mies ja lapsi. Mutta helpommalla pääsee ku nuorena tekee itsestään jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ollut tarvetta tutkimuksille ja avulle jo aiemmin? Tai siis olisiko keskittymishäiriö vai onko paha päihdeongelma? Lähtökohtana pitäisi olla, että opintoja/töitä/inttiä ei noin vaan jätetä kesken parissa viikossa vain siksi, kun ei kiinnosta. Jotain on nuoren pakko tehdä ja jos ei mitenkään onnistu, niin lääkäriin selvittämään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa menetetyltä tapaukselta.
Menin 33-vuotiaana vasta ensimmäiseen kunnon työpaikkaan. Nyt hyvätuloisessa vakipaikassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole löytänyt omaa juttuaan. 23v on vielä nuori.
23 v. on vielä nuori, mutta kyllä siinä iässä pitäisi jo vähän olla otetta elämään. Vaikkei sitä omaa juttuaan - mitä se nyt ikinä onkaan - olisikaan vielä löytynyt, niin pitäisi sitä odotellessa jo kyetä jotain järkevää tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Onko adhd
Ei ole. Se toki selittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ahdistunut? Itselläni jäi kaikki kesken juuri muutaman viikon jälkeen. Olin kaikesta uudesta vain niin ahdistunut, että jossain vaiheessa en vain enää kestänyt ja lopetin. Olisi varmasti pitänyt mennä psykiatrille, mutta häpesin ahdistusta ja sehän vain ruokki ahdistusta lisää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnostanut nuorena mikään. Rimaa hipoen pääsin ylä-asteelta ja sen jälkeen olikin pelkkää selviytymistä koko elämä, mistä saa rahaa ja millä elää. Nyt 31-vuotiaana minulla on laitoshuoltajan tutkinto jonka vasta suoritin, nykyisessä työpaikassa vanhainkodissa olen ollut vuoden. Elämä pyyhkii hyvin. On mies ja lapsi. Mutta helpommalla pääsee ku nuorena tekee itsestään jotakin.
Olen iloinen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miten meni kun oli 1, 2. 3, 5, 7, 9, 11. 13, 15, 17, 19, 20, 21, 22 -vuotias. Milloin tuo suuntaus alkoi olla nähtävissä, ja miten siihen on pyritty vaikuttamaan?
Ehkä 16-17 -vuotiaana kun ei halunnut enää kesätöihin. Silloin tosin laitoin paljon murrosiän piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole löytänyt omaa juttuaan. 23v on vielä nuori.
Näillä tapauksilla se *oma juttu* on yleensä päihteet ja Kelan asiakkuus.
Onneksi ei päihteetkään kiinnosta.
Kyllä minä ainakin olisin tosi huolissani jos omilla nuorilla jäisi kaikki kesken. Joku voi jäädä, kun huomaa, että ei ollut oma juttu. Mutta jos työt, koulutukset, armeija kaikki jää kesken, niin jotenkin masennukseen viittaa minusta. Pakottaisin juttelemaan ammattilaisen kanssa
Miten muuten päässyt elämän syrjään kiinni? Onko ystäviä, perheen ulkopuolisia kontakteja? Käykö missään vai kyhjöttääkö kotona kaiket päivät?
Alue: Aihe vapaa
Ei ole löytänyt omaa juttuaan. 23v on vielä nuori.