Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään
sannamariinisilli
13.09.2021 |
Kommentit (963)
Kuka murrosikäinen viihtyy kehossaan??! Kyllä se on useimmille vähintäänkin hankalaa aikaa, kun hormonit pistää tunteet heittelemään ja keho tuntuu elävän omaa elämäänsä. Se on ihan normaalia. Ei siinä pidä alkaa sukupuoltaan vaihtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia Miralle. Dokumentin perusteella viisas, herkkä ja lahjakas nainen, joka sattui syntymään aikaan, jossa nuorille tytöille tarjotaan ahdistukseen lääkkeeksi transprosessia.
Höpö höpö. Sitä ole kellekkään ahdistuslääkkeeksi tyrkytetty.
Tyttö joka halusi pojaksi ja haluaakin olla tyttö. Ahdistus? Ei se niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Kuka murrosikäinen viihtyy kehossaan??! Kyllä se on useimmille vähintäänkin hankalaa aikaa, kun hormonit pistää tunteet heittelemään ja keho tuntuu elävän omaa elämäänsä. Se on ihan normaalia. Ei siinä pidä alkaa sukupuoltaan vaihtamaan.
Oon ollut murkku siihen aikaan kun ei oltu ulkonäkökeskeisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka murrosikäinen viihtyy kehossaan??! Kyllä se on useimmille vähintäänkin hankalaa aikaa, kun hormonit pistää tunteet heittelemään ja keho tuntuu elävän omaa elämäänsä. Se on ihan normaalia. Ei siinä pidä alkaa sukupuoltaan vaihtamaan.
Oon ollut murkku siihen aikaan kun ei oltu ulkonäkökeskeisiä.
Niin minäkin, 80-luvulla. Ei se silti ollut kivaa, kun 10-vuotiaana oli jo t i s s i t. Ne olisin mieluusti heivannut pois muutamaksi vuodeksi, mutta en nyt sentään ajatellut haluavani olla mies.
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.
Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.Kiitokset sinulle että jaksoit osallistua keskusteluun, vaikka muiden kommentit epämiellyttävältä tuntuivatkin. On hyvä saada keskustelusta mahdollisimman moniäänistä.
Kiitos kiitoksista! Harmittaa toki etten enempää kykene ottamaan osaa keskusteluun, olen elämästäni erittäin kiitollinen ja ihanien ihmisten ympäröimä, mutta täällä muistan sen, että joidenkin silmissä olen vain trans (pahimmassa tapauksessa jotain muutakin jos oikein luovaksi haluaa haukkumanimissä ryhtyä) enkä ihminen juuri laisinkaa, jos siis saisivat tietää. Mutta taakkansa jokaisella.
Monet transaktivismin suhteen aktiiviset, tuntemistani kaikki, eivät todellakaan ajattele, että transihmiset eivät olisi ihmisiä. Vastustamme sitä ajatusta, että sukupuoli ei liittyisi biologiaan ja että esim. naisten tulisi käyttää samoja suihkuja ja pukeutumistiloja sellaisten miesten kanssa, jotka ovat ulkoisesti ihan miehiä, mutta "tuntevat itsensä naiseksi".
Vastustamme sitä ajatusta, että kaikilla olisi muka sukupuoli-identiteetti eli että samaistumme sukupuolistereotypioihin, jos emme ole transsukupuolisia tai muunsukupuolisia.
Ymmärrän, että osa ihmisistä kärsii kehodysforiasta ja tarvitsee siihen hoitoa. Sitä en ymmärrä, että sukupuolen pitäisi vaihtua ihan vain sanomalla olevansa sukupuolta x, y tai ö ja muiden pitäisi vielä leikkiä mukana uskovansa xenogenderin olevan olemassa.
Toivon transsukupuolisille hyvää elämää rauhassa ja yhtälailla toivon sitä, että meidän seksuaalivähemmistöjen ymmärretään viehättyvän biologisesta sukupuolesta, ei toisen ajatuksista. Toivon myös, että naisten haluttomuus olla alasti vieraan miehen kanssa ymmärrettäisiin. Se ei tule muuksi muuttumaan ja veikkaan, että jossain kohtaa tämäntyyppiset vaatimukset tulevat kääntämään heterot sukupuoli- JA seksuaalivähemmistöjä vastaan. Siksi, että suurin osa ihmisistä ei tajua, että kyseessä on kaksi aivan erilaista ryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.
Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.Kiitokset sinulle että jaksoit osallistua keskusteluun, vaikka muiden kommentit epämiellyttävältä tuntuivatkin. On hyvä saada keskustelusta mahdollisimman moniäänistä.
Kiitos kiitoksista! Harmittaa toki etten enempää kykene ottamaan osaa keskusteluun, olen elämästäni erittäin kiitollinen ja ihanien ihmisten ympäröimä, mutta täällä muistan sen, että joidenkin silmissä olen vain trans (pahimmassa tapauksessa jotain muutakin jos oikein luovaksi haluaa haukkumanimissä ryhtyä) enkä ihminen juuri laisinkaa, jos siis saisivat tietää. Mutta taakkansa jokaisella.
Monet transaktivismin suhteen kriittiset, tuntemistani kaikki, eivät todellakaan ajattele, että transihmiset eivät olisi ihmisiä. Vastustamme sitä ajatusta, että sukupuoli ei liittyisi biologiaan ja että esim. naisten tulisi käyttää samoja suihkuja ja pukeutumistiloja sellaisten miesten kanssa, jotka ovat ulkoisesti ihan miehiä, mutta "tuntevat itsensä naiseksi".
Vastustamme sitä ajatusta, että kaikilla olisi muka sukupuoli-identiteetti eli että samaistumme sukupuolistereotypioihin, jos emme ole transsukupuolisia tai muunsukupuolisia.Ymmärrän, että osa ihmisistä kärsii kehodysforiasta ja tarvitsee siihen hoitoa. Sitä en ymmärrä, että sukupuolen pitäisi vaihtua ihan vain sanomalla olevansa sukupuolta x, y tai ö ja muiden pitäisi vielä leikkiä mukana uskovansa xenogenderin olevan olemassa.
Toivon transsukupuolisille hyvää elämää rauhassa ja yhtälailla toivon sitä, että meidän seksuaalivähemmistöjen ymmärretään viehättyvän biologisesta sukupuolesta, ei toisen ajatuksista. Toivon myös, että naisten haluttomuus olla alasti vieraan miehen kanssa ymmärrettäisiin. Se ei tule muuksi muuttumaan ja veikkaan, että jossain kohtaa tämäntyyppiset vaatimukset tulevat kääntämään heterot sukupuoli- JA seksuaalivähemmistöjä vastaan. Siksi, että suurin osa ihmisistä ei tajua, että kyseessä on kaksi aivan erilaista ryhmää.
Korjaus boldattuna!
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.
Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.Kiitokset sinulle että jaksoit osallistua keskusteluun, vaikka muiden kommentit epämiellyttävältä tuntuivatkin. On hyvä saada keskustelusta mahdollisimman moniäänistä.
Kiitos kiitoksista! Harmittaa toki etten enempää kykene ottamaan osaa keskusteluun, olen elämästäni erittäin kiitollinen ja ihanien ihmisten ympäröimä, mutta täällä muistan sen, että joidenkin silmissä olen vain trans (pahimmassa tapauksessa jotain muutakin jos oikein luovaksi haluaa haukkumanimissä ryhtyä) enkä ihminen juuri laisinkaa, jos siis saisivat tietää. Mutta taakkansa jokaisella.
Monet transaktivismin suhteen kriittiset, tuntemistani kaikki, eivät todellakaan ajattele, että transihmiset eivät olisi ihmisiä. Vastustamme sitä ajatusta, että sukupuoli ei liittyisi biologiaan ja että esim. naisten tulisi käyttää samoja suihkuja ja pukeutumistiloja sellaisten miesten kanssa, jotka ovat ulkoisesti ihan miehiä, mutta "tuntevat itsensä naiseksi".
Vastustamme sitä ajatusta, että kaikilla olisi muka sukupuoli-identiteetti eli että samaistumme sukupuolistereotypioihin, jos emme ole transsukupuolisia tai muunsukupuolisia.Ymmärrän, että osa ihmisistä kärsii kehodysforiasta ja tarvitsee siihen hoitoa. Sitä en ymmärrä, että sukupuolen pitäisi vaihtua ihan vain sanomalla olevansa sukupuolta x, y tai ö ja muiden pitäisi vielä leikkiä mukana uskovansa xenogenderin olevan olemassa.
Toivon transsukupuolisille hyvää elämää rauhassa ja yhtälailla toivon sitä, että meidän seksuaalivähemmistöjen ymmärretään viehättyvän biologisesta sukupuolesta, ei toisen ajatuksista. Toivon myös, että naisten haluttomuus olla alasti vieraan miehen kanssa ymmärrettäisiin. Se ei tule muuksi muuttumaan ja veikkaan, että jossain kohtaa tämäntyyppiset vaatimukset tulevat kääntämään heterot sukupuoli- JA seksuaalivähemmistöjä vastaan. Siksi, että suurin osa ihmisistä ei tajua, että kyseessä on kaksi aivan erilaista ryhmää.
Korjaus boldattuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni ”netistä tietoa etsinyt” on löytänyt ”tiedot” Tumblrsta Ja saanut siitä lähtölaukauksen prosessilleen... toivottavasti joku vaikka sukupuolentutkija tekisi tästä tutkimuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa ihmisistä ole vieläkin ihan tavallisia naisia ja miehiä.
Muut sukupuolet vaan ovat rynnineet kovin voimakkaasti esille.
Myös homoja on ollut aina, mutta he eivät ole pitäneet melua itsestään. Nykyisissä tv-ohjelmissakin pitää olla oikein kiintiö näitä äänekkäitä ja suvaitsemattomia homoja.Kunpa edes lapset saisivat varttua lapsina ilman tätä muotivalistusta!
Just tämä! Kun mediat jauhavat ja jauhavat muunsukupuolisista (en halua käyttää näitä muotilyhennyksiä) yms. muista marginaalitapauksista, tämä jo vääristää herkässä iässä olevien minäkuvaa.
Hesarista on tullut ihan seko, pelkkää vihervassari taide hömpötystä, YLE käyttää kaikkien veronmaksajien pakkoveroa väärin ja uutisoi vain yhden kansanosan mieleisiä ajatuksia.
Ja just tämä, meillä aina nauretaan, että missäs sen tämän kotimaisen tuotoksen homo tms. luuraa. Ja tähän saakka meidän perheessä ei ole ollut lainkaa negatiivisia ajatuksia marginaalitapauksista. Elä ja anna muiden elää - sloganilla on menty eteenpäin. Teette media "hyvää" työtä. Tuollakin mielipidemuokkauskampanjalla on täysin päin vastainen vaikutus
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen.
Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina puhutaan siitä, kuinka miehen ja naisen välillä ei ole mitään henkisiä eroja muuten kuin tilastollisesti ja keskimääräisellä tasolla. Mitä sitten tarkoittaa, että joku on ruumiillisesti mies mutta henkisesti nainen?
Samoin trans-sukupuoliset merkkaavat ikivanhoja sukupuolistereotypioita tyyliin naisella on pitkät hiukset, miehellä lyhyet. Miehellä on ruutupaita ja liivit, naisella mekko tai hame. Kohta ainoat jotka edes pitää hameita, ovat trans-naiset ja jotkut nuoret miehet, jotka laittaa mieshameen tai kiltin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsena olla poika. MInua myös pidettiin poikana. Pukeuduin ja käyttäydyin kuin poika. Vanhempani eivät pakottaneet lemaan muuta ja antoivat minun touhuta elämässäni sellaisena kuin olen. SIlti ihastuin tyttöyteen ja naisellisuuteen murrosiässä, olin innoissani kuukautisistani ja miten rintani alkoivat kasvaa. Nyt mietin, että olisi ollut karseaa elää tänä päivänä ja jos minut olisi siirretty jonnekin terapiaan vahvistumaan sukupuoltaan vaihtavaksi transpojaksi.
Joo, varmasti olit innoissaan kuukautisista. Tämä nyt oli sulta sellasta fantasiatarinaa, ettei tosikaan. Keksi parempi. Mistä muusta riemuitsit? Rasvatukasta, märkivästä avohaavasta?
Taidat olla mies? Moni tyttö todellakin odottaa kuukautisten alkamistaa malttamattomana ja on kateellinen kavereille, joilla ne jo on.
Tai sitten se on naiseuttaan inhoava trans-ihmiseksi itsensä identifioiva tyttö, joka ei tajua, että kyse on traumasta, oman sukupuolen ominaisuuksien inhosta, jota ei pidä yrittää parantaa leikkelemällä ne osat pois, jotka tuottaa naiseutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hieno ja herkkä dokumentti. Mira on upea ja syvästi ajatteleva ihminen. Mutta ulkonäkökeskeisyys pistää silmään. Tavallaan harmi jos identiteetit ovat nykyisin noin vahvasti ulkonäkösidonnaisia. Mieli on kuitenkin lopulta se, joka identiteetin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Se, ovatko nyt transitioituneet edes transsukupuolisia, selviää myöhemmin. Hoitoihin hakeutuminen on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että ei oikein usko, että kaikki olisivat. Säälittävät ne, jotka leikkelevät itseään peruuttamattomasti vain katuakseen.
Se, että tutkimuksiin hakeutuvien määrä on kasvanut, ei tarkoita sitä että hoitoja saavien määrä kasvaisi samassa suhteessa
Yli puolet päätyy hormoneille, se tekee yli 500 henkilöä vuodessa, kun 2000-luvun alussa näitä oli alle 50. Kyllä yli kymmenekertaistuminen vajaassa 20 vuodessa on räjähdysmäistä kasvua tällaisen ilmiön kohdalla. Hoitovirheitä tulee varmasti ja niitä tulee paljon.
Miksei media puutu tähän vaan ylistää transiutumista, siis kannustaa ihmisiä koko loppuelämän tuhoaviin vääriin valintoihin? Miksi suuri osa poliitikoista ajaa lakeja, jotka kannustavat transiutumaan, kuten juridisen sukupuolen itsemäärittelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.
Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.
Duodecimissa sanotaan näin:
"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."
Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.
Okei, mielenkiintoista. Mitkä itse ajattelet syiksi sille, että tunsit olevasi toista sukupuolta kuin oikeasti olit? Kumpi oli ensin, transsukupuolisuus vai syömishäiriö? On helppo uskoa, että syömishäiriö ja transsukupuolisuus voivat linkittyä toisiinsa. Kuitenkin kyseenalaistan väitteen, että ne olisivat peräisin TÄYSIN samoista juurisyistä. Jo pelkästään genetiikka tulee tässä vastaan, sillä en ole missään törmännyt tutkimustietoon, että samat geenit, jotka liittyvät syömishäiriöiden esiintymiseen suvuittain, altistaisivat transsukupuolisuudelle. Toki jos näin on, otan tietoa vastaan.
Mikä on geeni, joka altistaa transsukupuolisuudelle? Käsittääkseni transsukupuolisilla voi esiintyä syömishäiriöitä enemmän kuin muilla(?). Eräitä mt-ongelmia esiintyy tilastollisesti enemmän.
Lisäksi transsukupuolisuuden vuoksi hoitoihin pyrkivien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti lähes kaikissa länsimaissa. Geneettinen syyt tuskin selittää kasvua.
Enhän minä sanonut, että transsukupuolisuudelle on joku altistava geeni, vaan että anoreksialla on geneettinen pohja, ja että en ole kuullut, että samat geenit altistavat transsukupuolisuudelle.
Länsimaissa syömishäiriöitä on paljon siksi, että länsimainen kulttuuri on osatekijänä syömishäiriöiden puhkeamisessa. Geneettinen alttius on silti ihan tieteellisesti todettu, joten asiasta on turha väitellä.
Transsukupuolisuudesta ja syömishäiriöstä oli juttua syömishäiriöliiton sivuilla, mutten jostain syystä saa liitettyä sitä tähän puhelimen selaimella. Ainakin siellä luki, että korrelaatiosta on ristiriitaista tutkimustietoa. Joidenkin tutkimusten mukaan on kai mahdollista, että transsukupuolisilla esiintyisi enemmän syömishäiriöitä kuin verrokeilla.
Sivusta huutelen että siinä mielessä transtrendin rinnastaminen anoreksiaan toimii että anoreksia puhkesi tai vähintäänkin paheni monella internetin pro-ana sivustojen vuoksi parikymmentä vuotta sitten. Samalla tavalla netissä validoidaan dysforisten nuorten harhoja että heidän sukupuolessaan on vikaa. Kun oikeasti molemmilla ryhmillä on kehodysphoria eli body dysmorphia. Ja totta kai jotkut ovat herkempiä vaikutteille ja tietenkin tälle voi olla geneettisiä syitä. Silti sosiaalinen tartunta on oikea ilmiö.
Psykiatrit ovat ammattitaidottomia nyhveröitä, jotka eivät edes yritä saada ihmistä hyväksymään omaa kehoaan.
Psykologia ja osittain myös psykiatria ovat muodikkaita pseudotieteitä. Kun aikanaan tutkimus ja tiede etenee, näille nykykäsityksille nauretaan ihan kuten käsitykselle maata kiertävästä auringosta, litteästä maapallosta ja suoneniskennän terveyttä edistävistä vaikutuksista.
Tällä välin kannattaa pysyä kaukana kaikesta tuosta puoskaroinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ainakin kaksi muutakin katujaa. Ig samettiorkidea on katuva transmies nykyään detransitioitunut. Ja oliko Nita vai muistanko oikein (?) googlella löytyy. Hänkin katuva transmies.
Ja lisäksi Veera, youtubessa The Honesty Project (tekee videoita englanniksi)
Kauniista naisesta "rekkalesbon" näköiseksi. Muutos se on tietty tuokin :(
Hän oli todella kaunis ja noissa nuoruuskuvissa vaikuttaa ihan tavalliselta teinitytöltä, liekö kauniit kasvot ja laiha vartalo olleet kirous?
Eiköhän suurin osa ihmisistä ole vieläkin ihan tavallisia naisia ja miehiä.
Muut sukupuolet vaan ovat rynnineet kovin voimakkaasti esille.
Myös homoja on ollut aina, mutta he eivät ole pitäneet melua itsestään. Nykyisissä tv-ohjelmissakin pitää olla oikein kiintiö näitä äänekkäitä ja suvaitsemattomia homoja.
Kunpa edes lapset saisivat varttua lapsina ilman tätä muotivalistusta!