Oletko koskaan ottanut lopputiliä jostakin työpaikasta sen takia, että olosi siellä on tehty erittäin tukalaksi?

- Kiitos, tämä lohdutti!

Vierailija kirjoitti:

Ellei esimies ota vakavasti asiaa tai jopa itse on kiusaaja, pois tulee lähteä heti. Oma terveys ja perhe ovat kuitenkin ziljoona kertaa tärkeämpiä ihmiselämässä kuin työpaikkojen hiekkalaatikkoleikit.

Olen.. jälkeen päin ajateltuna koko työpaikka oli täynnä epäasiallista käyttäytymistä esimiestasolta lähtien: kaksimielisyyksiä, seksiä työvuoroissa, kommentointia ja usein ns normaali vastavuoroinen vuorovaikutus puuttui täysin. Tämä oli tietysti toisten mielestä hauskaa ja hyvän ilmapiirin merkki, minusta ei.

Puutuin yhden henkilön päihdeongelmaan ja odotin liian kauan että se olisi saatu hoidettua. Vastineeksi sain tämän juopon sukulaisilta juoruilua ja esimiehiltä vittuilua ja naureskelua. Päätin lähteä.

Työsuojelu saa hoitaa loput, jos mitään hoitaa.

Hyvin harvoin tämäkään toimii. Kokeiltu on. Esimiehen esimies lopettaa keskustelun ensimmäisen sanan jälkeen, eikä halua kuunnella enempää. Tulee olo, että itse onkin se pahis. Maa vaan sulaa ympärillä, etkä saa mistään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Ihan muut syyt on olleet, kun olen työpaikkaa vaihtanut. Aina niitä välillä tulee ei-niin-mukavia ihmisiä vastaan, mutta niitä on kaikkialla. Jos kaikkia ikäviä ihmisiä välttelisi, niin ei tarvitsisi töissä olla. Sitä vain pitää opetella kaikkien kanssa tulemaan riittävän hyvin toimeen. Kaveri ei tarvitse olla, mutta työt pitää hoitaa asiallisesti. Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä. Monesti kiireessä ihmiset myös ymmärtävät toisensa väärin.

Et selvästi ole kokenut systemaattista kiusaamista työpaikalla. Siinä ei auta sanoa, että ”hei toi ei ole asiallista käytöstä” tai ”voisitko olla asiallinen”. Eikä auta vaikka kuinka tulisi kaikkien kanssa toimeen Tak yrittäisi itse olla asiallinen ja keskusteleva tai mitä vaan. Jos toinen on päättänyt tehdä toisen olon vaikeaksi ja purkaa omaa pahaaoloaan työkaveriin… kaikkein paskamaisinta on silloin, kun oma esimies tekee tämän. Siinä on aika vaikea puolustautua. Ja on työpaikkoja joissa nämä tilanteet halutaan lakaista maton alle ylimmän johdon ohjeesta. Irtisanouduin todella hyvästä työpaikasta jossa olin ollut pitkään, koska uusi esimies päätti pääsyä musta eroon. Ei auttanut mikään ymmärrys tai yhteistyön yrittäminen. Oli valittava joko oma terveys tai työpaikka.

Noissa tapauksissa kannattaa ohittaa esimies ja laittaa viestiä tämän esimiehelle, tai jopa porrasta ylemmäs. Yksi sai potkut kun työntekijä uskalsi kertoa ylemmille.

Olen. Kulutin vuosia todella epä-asiallisesti käyttäytyvän työnantajan leivissä. Jatkoin työsuhteessa selitellen itselleni että kyllä minä sen aikaa kestän että saan haalittua tarpeeksi työkokemusta/asiakkaita/rahaa ym. elin ns. "sitten kun"-elämää.

Yritin saada uutta työpaikkaa, mutta pikkupaikkakunnalla se oli todella haastavaa. Tyydyin ajatukseen, että suljen silmäni, teen työni ja elän elämääni. Helpottavana asiana oli työkaverini, jonka kanssa käytiin näitä työnantajan asiattomuuksia läpi, mutta jonkinlainen outo olo tästä työkaverista tuli. No, sehän selvisi myöhemmin, että oli puukottanut minua totaalisesti selkään ja kannellut sanomisiani työnantajalle.

Loppuviimein sairastuin ja uskon sairastumiseni johtuvan työpaikan aiheuttamasta stressistä. Jouduin viikkojen sairaslomalle ja työnantajani alkoi systemaattisesti savustamaan minua ulos.

Jonkin aikaa vielä sinnittelin, jotta sain järjestettyä asiat kohdallani kuntoon ja irtisanouduin.

Kaduttaa etten lähtenyt sieltä aikaisemmin.

Minut savustettiin ulos vaikean raskauden takia. Ymmärrän, että tilanne oli työnantajalle(yksityinen päiväkoti) vaikea, kun olin poissa pieniä pätkiä ja minulle ei aina saatu sijaista. En kuitenkaan voinut ennenaikaisille supistuksille mitään.

Joku asennevamma siellä päässä oli jo ihan raskauteni alusta asti. Juoru raskaudestani levisi jo aika alussa (olin kertonut omalle tiimille ja yhtäkkiä kaikki tiesi). Sain flunssan enkä voinut käyttää normaaleja lääkityksiä raskaana. Jouduin olemaan pois töistä, kun en astmaatikkona saanut kunnolla henkeä ilman asianmukaista lääkitystä. Kun palasin töihin, pomo otti puhutteluun ja sanoo painokkaasti, että ”raskaus ei sitten ole sairaus!” Tästä meni useampi kuukausi siihen, että aloin saamaan ennenaikaisia supistuksia. Kahden lyhyen sairasloman jälkeen työnantaja käski mennä työterveyteen, varasi minulle ajan ja käytännössä antoi ymmärtää, etten ole tervetullut takaisin. Työterveyslääkäri kirjoitti saikkulapun äitiysloman alkuun kyselemättä mitään. Jäi hirveä fiilis.

Kyllä.

Päädyin työpaikkaan jossa kaikki olivat todella sosiaalisia ja äänekkäitä, joten itse jäin hitaasti lämpiävänä introverttinä (joskin sosiaalisena sellaisena) syrjään. Esimies mm. kutsui kaikki muut eräisiin pippaloihin, mutta selkäni takana. Kuitenkin niin, että varmasti huomasin tämän.

En viitsinyt jäädä sellaista kyräilyä katsomaan vaan otin ritolat. Eipä tuntunut pomo olevan pahoillaan, vaikka tunnollinen ja ahkera olenkin. En vain ole porukassa kovin äänekäs, joten en sopinut kyseiseen firmaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut savustettiin ulos vaikean raskauden takia. Ymmärrän, että tilanne oli työnantajalle(yksityinen päiväkoti) vaikea, kun olin poissa pieniä pätkiä ja minulle ei aina saatu sijaista. En kuitenkaan voinut ennenaikaisille supistuksille mitään.

Joku asennevamma siellä päässä oli jo ihan raskauteni alusta asti. Juoru raskaudestani levisi jo aika alussa (olin kertonut omalle tiimille ja yhtäkkiä kaikki tiesi). Sain flunssan enkä voinut käyttää normaaleja lääkityksiä raskaana. Jouduin olemaan pois töistä, kun en astmaatikkona saanut kunnolla henkeä ilman asianmukaista lääkitystä. Kun palasin töihin, pomo otti puhutteluun ja sanoo painokkaasti, että ”raskaus ei sitten ole sairaus!” Tästä meni useampi kuukausi siihen, että aloin saamaan ennenaikaisia supistuksia. Kahden lyhyen sairasloman jälkeen työnantaja käski mennä työterveyteen, varasi minulle ajan ja käytännössä antoi ymmärtää, etten ole tervetullut takaisin. Työterveyslääkäri kirjoitti saikkulapun äitiysloman alkuun kyselemättä mitään. Jäi hirveä fiilis.

Mä tekisin mitä vaan, että saisin saikkulapun loppuraskauden ajaksi. Astmakohtaukset, selkäkivut ja liitoskivut ovat nyt puolivälissä raskautta jo niin hirveät, että ihmettelen vaan miksi edes haluavat pitää mua töissä.

Työkykyneuvottelussa pomo tuntuu kuvittelevan, että raskaus ei ole sairaus ja että työ onnistuu kun vaan tsemppaa. Saikutan muutaman päivän putkissa ja palaan taas viikoksi toimistoon huomaamaan, että en pysty edes seisomaan hengästymättä.

Miten onnistuit saamaan saikkua äitiyslomaan asti? 🤕

Olen. Esimies ja työkaverit kiusasivat.

Siitä sitten karenssiin, loppuunajettuna hermorauniona. Työstä en edes tienannut paljoa mitään ja olen vieläkin peloissani että joudun kohtaamaan kiusaajani.

Suomalaiset ovat kyllä häiriintynyt kansa. Aina pitää kiusata. Ihan sama onko kyseessä koulu, työpaikka, baari, yökerho, katu tai opiskelupaikka niin heikompia kiusataan. Miksei oteta toisia huomioon? Miksei heikompia tueta vaan satutetaan?

Empatiakyvyttömät narsistit palkitaan kuun lopussa sekä parinvalinnassa ja heikommat ajetaan itsemurhan partaalle. Siihen päälle vielä virastojen työttömien ja irtisanoutuneiden kiusaaminen ja byrokratia

Oh yes. Olin 12 hengen tiimissä, joista lähti hanketta pyörittävän esimiehen käsittämättömän narsismin täyteisen poukkoilun ja hiillostuksen vuoksi puolen vuoden sisään 6 henkilöä, itse olin numero 5. Pitkään sinniteltiin, mutta irtisanoutumisaalto oli kyllä valtava helpostus. Tilalle palkattiin uudet, "helpommat" työntekijät meidän hankalien, valittavien ja huonojen työntekijöiden tilalle. Piinaa jatkui useampi vuosi, ja olin itsekin yllättynyt siitä, miten paljon se vaikutti omaan hyvinvointiin. 

Ei ole ollut ikävä, ja valehtelematta iloitsen myös siitä, että hankeessa aikataulut vain paukkuvat eikä mitään ole vieläkään saatu valmiiksi, todennäköisesti kaatuu koko roska.  

Uskallan sanoa, että päiväkodissa on kiusattu niin pohjoisssa kuin keski-suomessakin samoin koulumaailmassa kun olin töissä. Minun työkassiani pengottu esimiesvoimin, mutta mitään vaarallista ei löytynyt, minut lähettetiin hakemaan jotain ja  sillä aikaa penkoivat , ihan niin kuin en olisi tajunnut, vähän liian myöhään vain, tämä vain yksi esimerkki. Tunsin itseni idiootiksi. En pitänyt sen jälkeen kassia mukana töissä. Oli kyllä muuten ihan kivaa olla töissä ja nostaa palkkaa, tykkäsin siitä työpaikasta muuten, mutta muutama tai oikeastaan useampikin ihminen teki  työssä olosta todella kiusallista. Oli niissä rakennuksissa homeongelmaakin ja senkin takia oli laitettava terveys edelle ja ottaa ja lähteä.

Sitten laittoivat jotkut miehet seuraamaan minua, aivan kuin pelotellakseen ja siinä kyllä onnistuivat. Ensin tämä auto pysähtyi päiväkodin eteen vaihtamaan autoon rengasta, ilmeisesti siksi, jotta näkivät minut kunnolla siinä päiväkodin pihalla. Tämän jälkeen näin nämä miehet liiankin usein lähelläni milloin missäkin. Kerran työstä lähdettyäni sanoin työkaverille lähteväni kotiin pitemmän kautta(kävelin työmatkat), tämä kysyi mitä kautta menen , selitin, niin kuinka ollakkaan, tämä kyseinen auto ajoi kaksi kertaa ohitseni, toisella kerralla tuli takaa ja ajo tuhatta ja sataa ja tosi läheltä minua.  Tuli vain mieleen, että kun vakituisista työpaikoista melkeinpä tapeltiin silloin, että yrittikö se yks tai useampi yhdessä pelotella minut pois tai jotain. Mutta outo juttu sinänsä. Eikä haittaa vaikka kyseiset ihmiset tunnistavat tämän jutun. Siinäpähän tietävät, että tiedän!  Kaikenlaista muutakin on elämäni aikana tapahtunut, mutta tämä on kai kohtaloni, olla kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Valitettavasti nuorempana kaksi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Voi riippua alastakin. Joissain paikoissa annetaan potkuja tai kritiikkiä helpommin kuin toisissa. Myös työkulttuureissa voi olla eroja. Kaikki eivät sulata autoritääristä tai tempoilevaa toimintaa.

Eräässä työpaikassa jossa olin, kiusaaja jonka takia otin lopputilin, oli työsuojeluvaltuutettu.

Vieläkin vuosien jälkeen näen painajaisia ja koen takaumia kiusaamisesta. Tuntuu kuin sama kiusaaja stalkkaisi minua somessa vihamielisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Höpö,höpö, et vaan ole joutunut itse kokemaan ja näkemään kiusaamistapauksia. Narsistit ei lähe työpaikoilta ainakaan sen takia että muka olisivat kiusattuja, narsistit ovat niitä , jotka keräävät hovin ympärilleen ja saa kaikki puolelleen kieroudellaan. Minutkin yritettiin saada tuntemaan itseni syylliseksi, ihan hirveetä touhua. Ja jos kiusattu alkaa pitämään puoliaan niin sitten vasta sitä ollaankin koko työpaikan pahis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Höpö,höpö, et vaan ole joutunut itse kokemaan ja näkemään kiusaamistapauksia. Narsistit ei lähe työpaikoilta ainakaan sen takia että muka olisivat kiusattuja, narsistit ovat niitä , jotka keräävät hovin ympärilleen ja saa kaikki puolelleen kieroudellaan. Minutkin yritettiin saada tuntemaan itseni syylliseksi, ihan hirveetä touhua. Ja jos kiusattu alkaa pitämään puoliaan niin sitten vasta sitä ollaankin koko työpaikan pahis.

..ja kiusattu on viisas ettei lähde klikkeihin mukaan.

Olen, Turussa sijaitseva perintäalan toimisto.

Olen. Kannattaa kuunnella itseään ja vaihtaa ajoissa. Siis ennen liian rajuja oireita. Vain yksi elämä, ei sitä työpaikan takia passaa spoilata.

Projektipäällikkö nainen hirmu hankala, kukaan ei hänen kanssaan jaksa ja firman johto ihmettelee henkilöstön jatkuvaa vaihtumista. Palautetta mennyt mutta jostain syystä tuo naisihminen saa aina vaan sympatioita ja häntä ymmärretään(vaikea lapsuus jne) vaikka tiedetään miten vaikea hänen kanssaan on tehdä yhteistyötä.

Vasta uudessa työpaikassa oivalsin miten kauhea oli edellisessä, oli mihin verrata. Nykyisessä on avoin keskustelukulttuuri ja hyvä tiimihenki. Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan ja syrjään ja jokainen huomioidaan yksilönä, tuki aina saatavilla. Tästä työpaikasta vois melkein sanoa että on kuin perhe mulle. Pomon ansiota, erittäin taitava empaattinen ja nöyrä mutta samalla jämäkkä tarvittaessa. Mutta ei tarvitse koskaan silti häntä pelätä.

Olen, sen duunipaikan järjen köyhyys ja typeryys teki olon vaikeaksi hengittää ja olla siinä ympäristössä. Lopputili oli kuin tuulahdus raitista ilmaa ja ulos tuosta sisäilmaongelmasta!